6 päivän putki ja nyt 3 päivää ilman viinaa. Ahdistus on kauhea ja ajatukset sekavat.
Wikipedia tiesi kertoa näin:
"Tavallisimpia oireita ovat aggressiivisuus, sekavuus ja pelottavat hallusinaatiot, joita ovat etupäässä visuaaliset näyt. Toinen yleinen aistiharha on formikaatio, jolloin potilas tuntee syöpäläisiä ryömivän ihollaan. Alkoholiaistiharhaisuus on alkoholipsykoosin muoto, jossa potilas kärsii aistiharhoista ilman varsinaista deliriumia (sekavuutta).
Joissakin tapauksissa on havaittu epileptisiä kohtauksia sekä juoppohulluuden uusiutuminen 5-7 vuorokauden kuluttua. Pitkäaikaiset oireet, kuten levottomuus, univaikeudet ja autonomisen hermoston oireet voivat jatkua jopa puoli vuotta, jonka seurauksena useat potilaat sortuvat jälleen juomaan päästäkseen oireista eroon."
Aika hirveältä kuullostaa tuo syöpäläisten kuvittelu omalle iholle…
Omakohtaisia kokemuksia on “vain” ryyppäyksestä johtuvista paniikkiäiriökohtauksista, joiden aikana luulee todella kuolevansa, kun henki ei kulje ja ahdistaa kaikin tavoin…
^ Oma kokemukseni on, että jos ollaan vielä vain infernaalisessa ahdistuksessa ja paniikkihäiriössä ollaan kuitenkin vielä aika kaukana varsinaisesta deliriumista.
Sitten kun olo alkaa olla aamuisin sellainen, että pelkkä silmien aukaiseminen ja herääminen tuntuu helvetin pelottavalta aletaan olemaan vasta asian ytimessä. Kun öisin painajaiset alkavat olemaan niin sairaita ja pimeitä (ja todentuntuisia), että ei voi ymmärtää miten oma mieli voi kehittää sellaista, alkaa ihminen vasta tosissaan huolestumaan.
Kun kaikki jäsenet puutuu, niitä pistelee kun vain makaa sängyllä, hiki valuu ja tuska on sanoinkuvaamaton. Kun joku alkaa töniin takaapäin ja uhkaileen (vaikka asunnossa ei ole ketään muuta) sattaa hoksata, että nyt on tosi kyseessä.
Tässä hieman omia tuntojani muutaman vuoden takaa. Onneksi tuolta alhosta on mahdollisuus selvitä, se tosin vaan vaatii tietysti ehdotonta korkin sulkemista.
Omassa kokemuksessani olen yhdistänyt delirium -oireiksi liskojen yöt. Minulle niitä tuli yleensä vasta kuukauden päivittäisen juomisen jälkeen, mutta tietysti olemme kaikki yksilöitä.
Minulle ahdistuneisuus syntyi yleensä itsevihasta. Tämä helpotti kun oivalsin olevani tekemisissä sairauden kanssa. Itselle sekavuustilat yleensä päättyivät melko nopeasti, kun olin lopettanut juomisen, mutta taas: olemme tietysti yksilöitä.
Kaikki menee ohi aikanaan. Tsemppiä. Viinan ottaminen on vain välttämättömän siirtämistä eteenpäin. Näin ainakin minulla. Krapula pitää kuitenkin joskus ottaa vastaan ellei kuole jo juodessaan.