citrus niiaa ja esittäytyy

nainen, jonka sisällä elää toinen nainen. ulkoinen nainen on ihan kiva, kai. sisäinen on veemäinen viininlipittäjä, joka ei olisi antanut tänään tänne rekkautua. hankala ihminen, ehkä vähän pelokaskin. kuten ehkä seuraavasta keskustelusta hänen kanssaan käy ilmi.

sisäinen minä (jatkossa sm): eiks me lähdetä jo kauppaan. voitais samalla hakea viinipullo.

ulkoinen minä (jatkossa um): eiku, ei meidän tänään(kään) pitänyt ottaa mitään, muistathan.

sm: täh? miten niin ei pitänyt? kyllähän sitä nyt yhden viinilasillisen sentään…

um: eikä. meidän täytyy nyt lopettaa tuo. viiniä on tullut lipitettyä lasillinen tai kaksi joka ilta ainakin parin viikon ajan. ja viikonloppuna meni pari pulloa.

sm: älä höpötä, ei me eilenkään juotu. kyllä tänään voi.

um: juu, mutta sama taistelu me eilen sun kanssa käytiin. eli ei käy. meidän on pakko lopettaa. tästä tulee muuten oikeasti kohta iso ongelma.

sm: nojooo… oothan sä oikeessa, ja toi lopettaminen kuulostaa ihan hyvältä. mutta tänään on ollut niin raskas päivä, että pakko jollain tapaa saada rentoutua. aloitetaan heti huomenna.

jne. jne.

mun piti rekkautua jo aamulla, mutta keskustelu sm:n kanssa venyi vähän pitemmäksi kuin oletin. tässä siis ollaan.
nainen, keski-ikäinen, joka on viime ajat kuvitellut, että iltaa ei voi viettää, jos ei juo lasillista tai kahta viiniä. eikä viikonloppua, jos sitä viiniä ei mene kahta pulloa. kaipa tämän vähentämisen tai lopettamisen voisi tehdä ihan omissa oloissaan, mutta kun tuntuu, että tuosta asiasta olisi kiva keskustella jonkun muunkin kuin tuon sisälläni asuvan maatuskan kanssa.

tervehdin siis. tervehdys.

sisäinen maatuskani on ovela. se muistutti minua tunti sitten, että jääkaapissa olisi olutta. kerroin kyllä sille, että oluet eivät ole minun vaan miesystäväni, johon maatuska iloisesti ilmoitti, että mies tulee käymään vasta ensi viikolla, ehdimmehän me ostaa lisää. kun vakuutin, että en todellakaan juo olutta, koska se (määrä, jonka kuitenkin haluaisin juoda) sisältää hemmetisti kaloreita ja yritän pudottaa tässä sivussa vielä painoakin, maatuska komensi minut lenkille. ostamaan siideriä. :confused: oikea pirulainen. menin saunaan. lupasin maatuskalle, että käymme huomenna vesijuoksemassa, josko se vaikka sitten olisi tyytyväinen, vaikken nyt lenkille lähtenytkään. onneksi se rauhoittui saunassa. taidan heittää nuo oluet jääkaapista menemään. mitäpä minä niitä siellä säilytän. ainakaan näin alkuun.

moipelo citrus :stuck_out_tongue: tere tulemas joukkoon tummaan!tälläistähän tämä on ,samaa keskustelua käyn itseni kanssa päivittäin :frowning: ja meistä moni muukin! olen kuitenkin todennut itseni kohdalla että plinkis viihtyminen on “lisännyt selviä päiviä” vaikka en kokonaan vielä olekaan( lopettanut “pystynyt”) mut HEI! pennis on miljoonan alku! :wink:

no, hei deal. ja kiitos. :slight_smile: juuri tuota minä täältä lähdin hakemaan. että, kun liikaa ahdistaa, voisi noiden tuntemusten kirjoittaminen (näppiksen kautta foorumille ruiskauttaminen) saada ainakin mieliteon hetkellisesti pois, jos ei ihan lopullisesti sitä tekisikään.

tarkoitin tietenkin pennejä :exclamation: en senttejä :laughing:

tarkoititkohan? :wink:

vapaapäivä. ja huomenna toinen. normaalisti olisin soittanut jollekulle ystävälle ja houkutellut tämän kanssani shoppailemaan ja samalla parille viinilasilliselle. ja ostanut illaksi pullon, kun huomenna ei kerran tarvitse herätä aikaisin. tänään tein toisin. nukuin pitkään, kävin parin tunnin lenkillä jättäen maatuskan kotiin, mutta ottaen angus youngin mukaan. siinä musiikkia kuunnellessani ja auringosta nauttiessani, tuli yhtäkkiä mieleeni, että yhdistän jostain syystä keväisen hangen ja auringonpaisteen alkoholin tuomaan mielihyvän tunteeseen. vääntelin ja kääntelin asiaa päässäni, kunnes tajusin, että kyse on siitä, että olemme joka kevät tehneet ystäviemme kanssa laskettelureissun johonkin pohjoiseen ja aina on yksi aurinkoinen päivä tullut istuttua rinneravintolan terassilla. eikä se hyvä olo ole johtunut alkoholista vaan niistä ihmisistä siinä ympärillä.

tajusin siis, että tässä on yksi mitä haen tuolla viinin lipittämisellä. takaisin niitä hyviä hetkiä, joita elämäni varrelle on sattunut. toki yritän myös täyttää tyhjiä iltoja kun lapsi on opiskelemassa ja miesystävä matkatöissä, mutta haen myös muuta. voi kun oppisi jotenkin nauttimaan myös yksinäisyydestä. ilman turruttavia nautintoaineita.

tänään en ole maatuskan kanssa joutunut painimaan. mutta itseni kanssa olen. eheytyyköhän sitä vähitellen, jos tätä jatkaa tarpeeksi kauan?

eikös nyt olla eurois? mut mä oon markka ajan “nuoria” :wink:

Tutulta kuulostaa. Olen tässä tajunnut itsekin, että mulla alkoholi on kans voimakkaasti ehdollistunu kaikkiin niihin hyviin hetkiin, joita sen yhteydessä koin.

En siis aloittanu juomista kauhean nuorena, enkä erityisesti harrastanu mitään teiniörvellyksiä - mitä nyt pari kertaa niitäki piti alaikäisenä kokeilla, mutta en tykänny.

Kun aloin käyttää alkoholia vähän säännöllisemmin, mun varhaisimmat muistot siitä liittyy kaikkiin kivoihin tilanteisiin: yhteisiä mukavia ravintolaillallisia koko suvun kanssa (ja toki viiniä siihen), seurustelu mun ensirakkauden kanssa (ja kaljatuopin ääressä rakastuneena istuskelua), hauskan pitämistä ja tahallista pelleilyä opiskelijabileissä kivassa seurassa (ja opiskelijabileethän on kosteita), uuden vuoden juhlistamista ja rakettien pamauttelua skumppapullo kourassa…

Siitä se sit lähti. Alkoholi = kivat tilanteet ja kiva seura = mielihyvä = yksinäisten iltojen lohduttaja.

noh, missä sä citrukseni piiloittelet ? tumma tähti käski kysyä täältä. ette sitten ole se sama henkilö ? :laughing: joo ,se oli vain “pieni itse ironia” joka kumpusi :stuck_out_tongue:

no niin tuleppas esiin ! tiedän"luulen"että sinä seuraat plinkkiä :confused: ei kannata jättää plinkkiä muutaman horjumisen takia,vittu mulla ei elämäs muuta olekkaan kuin “horjumista” ja silti täällä huojun :smiley:

Hei citrus ja kaikki muut täällä myös yksi joita on kaksi. Se joka tekee kiltisti töitä ja käy jumpassa ja näyttää naapurien silmissä kovin kunnolliselta keski-ikäiseltä naisihmiseltä ja sitten se jolla on alkoholiongelma joka ei osaa rajoittaa kertajuomista, jolla menee muisti joka töppäilee ja kärsii krapula-ahdistuksista aina vain enemmän ja enemmän. Eikä ymmärrä miten tässä näin kävi ja mitäs nyt pitäisi tehdä. Olen ehkä tunnustanut jotakin itselleni jo sillä että kirjauduin tänne. Mutta kaikki muu onkin sitten hukassa… :unamused: