Olen 28 v. nainen, työssäkäyvä ja päällisin puolin ihan “kaikki o.k.”, Alkoholin käyttöni on kuitenkin mennyt ihan överiksi viime vuosina. Olen aina tykännyt juhlimisesta, käynyt 18 vuotiaasta asti melkein joka viikon loppu baareissa jne, mutta juomiseni on pahentunut kaksi viime vuotta. Olen alkanut juoda myös kotona yksin ja useampana iltana viikossa. Viinistä on tullut läheisin kaverini ja jonkin asteen “kalsarikännistä” ihan luonteva olotila, niiden ulkona baareissa ja klubeilla vietettyjen perjantai-iltojen jatkoksi.
Olen kuitenkin koko ajan käynyt töissä ja minulla on vastuullinen asiakaspalvelutyö. Olen pelännyt hirveästi että joku asiakas, työkaveri tai esimies huomaavat krapulani töissä. Rohkaistuin vihjaisemaan ongelmastani työterveyslääkärille, joka totesi vain että ei minulla voi kovin pahaa ongelmaa olla, kun olen kuulemma “liian nuori alkoholistiksi”.
Nyt olen kuitenkin laittanut korkin kiinni, ja ollut erossa alkoholista kohta viikon. Join viimeisen kerran perjantaina 26.8. Nyt vihdoin tänään rohkaistuin kirjoittamaan tänne, ja liittymään myös eräisiin päihdetoipujien tukiryhmiin Facebookissa.
Tervetuloa mukaan Catja!
Olet tullut aivan oikeaan paikkaan, täällä sinua ymmärretään aivan varmasti.
Olipa ajattelemattomasti ja vastuuttomasti toimiva lääkäri. Täälläkin on lääkäreiden erilaisista suhtautumisista alkoholiongelmaan ollut puhetta, ja onneksi löytyy myös hyviä lääkäreitä ja kokemuksia. Mutta on se kuitenkin tosi kummallista, kuinka tuolla asemalla ja koulutuksella voidaan olla noin sokeita.
Hei! Tervetuloa kirjoittelemaan! Hyvä päätös ja todella nuorena tehty, joten se on hieno juttu. Tsemppiä päiviisi!
Minulla alkoholismi lähti riistäytymään, kun aloin juoda yksin sohvalla joskus reilu parikymppisenä. Meni silti aika pitkään ennen kuin tajusin etten hallitse käyttöä. Alkoholi on ollut niin “rakas” ja kaikessa mukana.
Kiitos kommenteista ja tsempeistä, Lempeä_Kettu ja Setämies. Minulla tuli juuri eilen illalla eka viikko täyteen ilman alkoholia. En sano vielä että raittiina, mutta kuitenkin ihan ilman alkoa.
Viikko sitten lauantai meni vielä pienessä krapulassa mutta tänään lauantaina ihan täysin selvässä olotilassa.
Minä asun yksin, joten ei ole ketään tsemppaamassa kotona, mutta toisaalta helpompi yksin kuin jos asuisi jonkun alkoholia käyttävän kanssa. Minulla on poikakaveri, mutta suhteemme on nykyisin etäsuhde, kun asumme yli 100 km etäisyydellä toisistamme ja tapaamme harvoin. Poikakaverini ottaa joskus olutta, mutta hänellä se ei ole tullut ongelmaksi. Hän suhtautuu aika kevyesti minunkin ongelmaani ja sanoi vain että no hyvähän se olisi pitää vähän taukoa välillä, kun kerroin hänelle omasta ongelmastani.
Hienoa että olet havahtunut ongelmaasi ajoissa! Alkoholismilla kun on taipumus syventyä ajan mittaan. Teet itsellesi aivan valtavan suuren palveluksen jos saat nyt pistettyä korkin kiinni, ja myös vältyt monenmoisilta tulevaisuuden harmeilta. Olet myös ottanut ison askeleen, kun olet ryhtynyt johdonmukaisesti toimeen: Monesti siinäkin voi helposti mennä vuosikausia, kun vaan epämääräisesti suunnittelee että ”jossain vaiheessa” ja ”ehkä” pyrkii lopettamaan juomisen. Tiedän tämän siksi, kun itse mietin vuosia ja vuosia lopettamista, mutta nyt 44-vuotiaana vasta olen saanut aikaiseksi pikkaisen pidempää raittiutta.
Kokonainen viikko on hieno saavutus! Päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Jos sinä tiedät että on jotain tiettyjä tilanteita, mitkä saattavat olla vaaranpaikkoja, niin suosittelen miettimään niistä selviämistä jo hyvissä ajoin etukäteen.
Tervetuloa mukaan. Minulla ensimmäiset pari kolme viikkoa olivat se ahaa elämys että pystyn olemaan juomatta, no minun juominen oli jo riistäytynyt käsistä, mutta eihän kaikille tarvi niin käydä vaan voi lopettaa aiemmin. Ennnenkuin viinan ja muiden päihteiden käytön seurauksena tulee muitakin vaivoja ja traumoja. Ei tarvi mennä ihan rappiolle. Usko pois, jos itse tunnet että juot liikaa niin vain sinä itse teet päätöksen lopettaa, ei lääkäri eikä miesystävä. Eikä kukaan voi sinulle sanoa ettet ole alkoholisti jos itse tunnet että juot liikaa.
Se on hyvä merkki kun itse sen tietää. Toinen voi ottaa vaikka joka ilta muutaman oluen eikä hänen mielestä siinä ole mitään ongelmaa, mutta toisen keho ja mieli ei sitä kestä. Me ihmiset kun ollaan niin erilaisia.
Tsemppiä ja päivä kerrallaan raittiina eteenpäin!
En sano vielä että raittiina, mutta kuitenkin ihan ilman alkoa.