Buprenorfiinin "kohtuukäyttäjä" mies

Hei kaikille!

Olen ihan uusi täällä, mitä nyt teidän muiden viestejä lueskellut viimeiset päivät. Tilanteeni on nyt se että olen tapaillut miestäni n. puoli vuotta ja olen ollut alusta lähtien tietoinen hänen menneisyydestään. Josta hänen piti olla jo päässyt eroon. Omien sanojensa mukaan kertoi olleensa kuivilla vuosia. Hän kävi todella pohjalla silloin aikoinaan ja sai itsensä kuntoon ja jatkoi hoidon loppuun kunnialla.

Nyt minulle selvisi että hän ottaa välillä “huvikseen” buprenorfiinia tai siis jotain sellaista, itselle tämä kaikki on ihan uutta ja pelottavaa koska ei ole minkäänlaista päihdetaustaa eikä siis oikein tiedä noista aineista yhtään mitään. Sen tiedän kuitenkin että sellaista asiaa ei voi olla kuin kohtuukäyttö tässä asiassa.

Vannoi eilen että yrittää lopettaa mutta totesi samalla että ei tiedä jos repsahtaa taas mutta kertoo siitä sitten kuulemma heti. Jotenki tuntuu aika tyhjiltä noi jutut. Paha myös sanoa mikä on normaalia käytöstä häneltä kun olen tuntenut niin vähän aikaa. Tuli siis mieleen kun käyttäytyi eilenkin muuten normaalisti lukuunottamatta noita muutamaa poikkeavuutta. Käy töissä ja suunnittelee tulevaisuutta ihan niin kuin muutkin. Tiedän että pääsen lähtemään tässä vaiheessa vielä “helposti” karkuun. Sitä olen tässä viime yön ja aamun ajan miettinyt kun mies on ollut töissä. Kyllä mulla todella vahvat tunteet on sitä kohtaan mutta rakastan myös itseäni liikaa että lähtisin mihinkään rumbaan mukaan. Elämä on ihan liian lyhyt ja mä olen aiemmin saanut jo paskaa niskaan ihan tarpeeksi. Mutta mietin ehkä sitä että onko tässä edes toivoa siitä että se pääsis eroon ja että tulevaisuudessa ei tartteis miettiä näitä, ei ikinä on varmaan täys mahdottomuus mutta edes sinne päin :frowning:

Halusin jakaa tän teidän kanssa ja jos jollakin on jotain kommentoitavaa tai mielipidettä asiaan niin lukisin niitä mielelläni. Pakko saada selvitellä ajatuksia!

Ihanaa että tämmönen on olemassa!

Hyvä, että huolehdit itsestäsi etkä halua sekaantua mihinkään paskaan mutta ole kuitenkin armollinen miehellesi. Tuollaisella taustalla täyden nollatoleranssin saavuttaminen on kovan työn takana ja kun miehen käyttö kuitenkin on noin vähäistä, niin tuskin siitä on suurta haittaa. Tärkeintä ehkä juuri tuo, että pystytte puhumaan asioista avoimesti (vaikka meidän, ketkä emme ole koskaan kamaan koskeneetkaan, on vaikea ymmärtää) ja luottaa toisiinne… tai tämä avoimuus ja luottamushan nyt on tärkeitä kaikissa parisuhteissa… mutta ettei homma leviäisi sellaiseksi älyttömäksi kyttäämiseksi, piilotteluksi, kusettamiseksi ja syyttelyksi.

Bubre vaikuttaa niin eri tavalla eri ihmisiin. Monet täällä kiroavat tolkutonta koukkua mitä se aiheuttaa, enkä sitä yhtään vähättele. Toiset taas todella onnistuvat kohtuukäytössä, he eivät saa bubresta mitään erityisen hyvää oloa, ryyppäävät mieluummin viikonloppuisin. Onneksi ei ole tarvinnut puoleen vuoteen enää seurata tuota päihteilyä kuin satunnaisesti ja silloinkin sen elämän seuraaminen alkaa ahdistaa tosi paljon. Ole ylpeä miehesi puolesta, tuosta paskasta eroon taistelu on vaatinut valtavasti voimia ja sisukkuutta.

Moikka Juzu!

Palasin pienen tauon jälkeen tänne katselemaan ja päätin vastata sulle sen minkä voin…

Otsikossasi kuvailemaasi miestä ei ole olemassakaan. Sorry. Tough love.
Tai niin kuin Dahlia on peräänkuuluttanut niitä lopettajia, joita toki löytyy jokunen prosentti täälläkin kirjoittaneista, mä peräänkuuluttaisin niitä kohtuukäyttäjiä :laughing: Niinku esim. 2-5 v. käytön jälkeen.

Kohtuukäyttöön toki pystyy ihminen aineessa kuin aineessa tietyn ajan. Onks se sit viikko vai vuosi?

Mun miehellä oli kaikki avaimet terveeseen elämään, oli duuni, putsi muija, salitreenit, lenkkeily, haaveet lapsista jne. Oli katkolla ja jatko-avohoidossa, vaihtoi numerot, ajattelumalleja rupes muuttaa (kaikki ei ole rahaksi muutettavaa toisten omaisuutta), mun kivoja putseja frendejä.

Ei riitä.

Sori kun oon näin tylyn ytimekäs, mutta toivon, että juokset 180 astetta toiseen suuntaan.

<3

-piiras

Tässä on hyvä esimerkki tekstistä, jossa eletään harhakuvan kanssa. Sinulla Jenni on todella vääristynyt kuva subusta. Tuosta voisi melkein päätellä, että olet jopa ainetta itse kokeillut. Subun kanssa edetään vaiheittain. Jokaikinen luulee alussa, että ei se minuun mitenkään erityisesti vaikuta. Tätä vaihetta voi kestää vuodesta vaikka kolmeen. Opiaatit/opioidit koukuttavat jokaisen käyttäjän, joka käyttöä jatkaa. Ja jokaisella riippuvuus etenee samalla tavalla. Siinä ne poikkeavat muista huumeista. Minusta on varsin hämmästyttävää, että viitsit jakaa noin heppoisilla tiedolla sellaisia neuvoja, kuin älä ole liian ankara miehellesi. :unamused: Meinasitko, että miehen on vaan annettava vetää itsensä tuhannen koukkuun? Eikä nollatoleranssin saavuttaminen ole mitenkään mahdotonta. Paitsi tietysti niille, jotka eivät oikeasti ole edes selvästä elämästä kiinnostuneita.

No tästä pystyy jo hyvin päättelemään, että on tosiaan puhunut sinulle totta. Jos kerran menee vielä subuista nuokkuihin, niin ei ole kovin usein ottanut. Nyt olisi sitten “helppo” vielä lopettaa. Kyllä tässä on sellainen homma, että kannattaa nyt käydä ihan kunnon keskustelu siitä, mitä mies tulevaisuudelta haluaa ja mitä sinä haluat. Jos hän ei edlleenkään näiden kaikkien vuosien jälkeen ole valmis raitistumaan, niin sitten on parasta tehdä niin kuin Piiras tuossa neuvoi. Voimia sinne!

Mukava kuulla sinustakin Piiras! :smiley: Mitenkäs sulla nyt menee? Ilmeisesti mies ei ole enää kuviossa.

Kiitos teille viesteistä! Helpottaa lukea muiden kokemuksia.

Tilanne on se että puhuttiin eilen aiheesta ja hän oli sitä mieltä että muutaman repsahduksen takia ei ole menossa hoitoon. Ja kun kysyin missä menee repsahduksen ja käyttämisen raja hän ei osannut vastata… Tai no mistäs mä sen tiedän onko se ollut kuinka satunnaista. Sanoin myös etten aio jatkaa näin jos hän ei aio tehdä asialle mitään. Kuulemma se ei ole edes valinta jos pitää päättää mun ja huumeiden välillä. En mä sitten tiedä onko mitään tehtävissä jossei se jonkunlaiseen hoitoon ole menossa tai terapiaan ja onko tässä jutussa edes toivoa vaikka meniski. Multa on menny kuitenki nyt jo se perusluottamus siihen. Se lähteminen tulee olee vaan helvetin vaikeeta :frowning:.

Dahlian ja minun käsitykseni eroavat toisistaan. Jokaisella meillä on omat ajatuksemme ja kokemuksemme. Sen haluan kuitenkin korjata, että ikinä en ole subuun enkä muihinkaan huumeisiin ja lääkkeisiin koskenut. Olen tästä asiasta todella ehdoton, joten haluan korjata, ettei sellaista mielikuvaa jää.

Jos yhtään olet lukenut näitä juttuja täällä palstalla, niin olettaisin sinun päätyvän vain yhteen ratkaisuun. En yritä väkisin sinua ajaa eroamaan, mutta miksi ihmeessä edes haluat tulevia murheita kontollesi?
Enkä myöskään syyllistä ketään ihmisryhmiä, mutta kyllä “taviksen” kanssa seurustelu tulee olemaan tooodella paljon helpompaa.

Tähän minun viestiin tulee varmasti vihaisia vastauksia, tyyliin “mutta olemmehan mekin ihmisiä, yms”, mutta miksi edes yrittää, kun 98% varmuudella saat vain murheita itsellesi. Lueppas muita tarinoita täällä, niin toteat, ettei kenelläkään mene hyvin. TOSIN, eihän tänne kirjoitetakkaan, jos menee hyvin…

Ja erittäin huonossa tapauksessa saat itsellesi jonkun psyykkisen sairauden. Paniikkihäiriö, yms.

SORRY.

Walker from Texas

Anteeksi nyt vaan, mut subu todella vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Esim. tiedän ihmisiä, joihin se ei vaikuttanut millään tavalla, vaikka oli nollatolet. Samoin on ihmisiä jotka eivät koukutu kaikkiin opioideihin/opiaatteihin, vaan vaikka vain joihinkin tai sitten eivät ollenkaan. Esim. itse en käyttäessäni tramalia jäänyt siihen ikinä koukkuun, vaan pystyin pitkänkin käytön jälkeen lopettamaan ilman refloja. Eikä riippuvuuskaan etene kaikilla samalla tavalla, koska kaikki ei vaan jää koukkuun, vaikka pitkään käyttäisivät. Ihmisissä on eroja, käyttäytymisessä on eroja, eikä oo olemassa mitään riippuvuus-kaavaa, joka pätisi kaikkiin!

Tämä aihe herättää tunteita näköjään…

Minusta ei kannata alkaa parisuhteeseen mistään riippuvuudesta kärsivän ihmisen kanssa, jollei hän selkeästi ja täysin ole riippuvuudesta parantunut. On sama, onko kyseessä peliongelma vai huumeet tai mikä vaan, niin kaikissa parisuhde vääristyy ja valehtelu ja salailu on samanlaista. Kaikissa tapauksissa myös läheinen sairastuu.

On minusta täysin eri asia yrittää pysyä jonkun tukena, jos riippuvuus on alkanut parisuhteen aikana. Tällöinhän asiaa ei ole voinut aavistaa sen enempää kuin toisen sairastumista vaikkapa syöpään. Monella on lisäksi yhteisiä lapsia etc.

Itse en koskaan ryhtyisi parisuhteeseen, jonka alkutilanne on jo se, että saa kamppailla siitä “ykkössijasta” ja kamppailla kilpailijan kanssa, jota on mahdoton omin keinoin voittaa.

Kyllä elämä kasaa eteen vaikeuksia ilman, että niitä ihan vasiten itselleen hankkisi… :unamused:

Tramalin käyttö on helpompi lopettaa kuin muiden opioidien. Ei ole mitenkään erikoista, että se kävi sinulta noin helposti. En ole koskaan kuullut, että joku olisi saanut taikka tarvinnut tramalrefloihin korvaushoitoa, mutta voihan sekin olla mahdollista, jos on käyttänyt monia vuosia ja suuria annoksia.

Itse käytin subua noin vuoden ja lopetin myös ilman vieroitusoireita. Kertooko tämä nyt siitä että minä en voi tulla riippuvaiseksi? Ei. Se kertoo vai siitä, että lopetin ajoissa. Jokainen joka käyttöä jatkaa kulkee justiinsa saman kivisen polun. Siihen, miten nopeasti riippuvuus syntyy, vaikuttaa käyttökertojen määrä, ihmisen tilanne (masis), sekä se miten helposti yleensäkin koukuttuu. Toisille riittää jo muutama kerta, toisilla voi mennä vuosia satunnaista käyttöä. Exä veti ekat subut 17 vuotiaana ja koukussa oli 22 vuotiaana. Lopetti kun oli 26 ja toipui neljä vuotta pahassa masennuksessa. Nyt voi onneksi jo paremmin.

En tarkoittanut tuolla kaavalla sitä, että se menisi juuri kaikilla näin, vaan sitä, että jos kaavaan lisätään yksi tekijä on lopputulos aina sama= Paha riippuvuus. 10-580=0 samoin 2+8+9+1+1+3*0=0 Että näin. Kyllä se sullekin vielä joskus valkenee, kun seuraat frendies touhuja tuollaset kymmenen vuotta eteen päin.

No kyllä mäkin olen vähän sitä mieltä, että ei tuossa tilanteessa vielä välttämättä hoitoon tarvitse mennä. Kyse onkin asenteesta. Jos sun miehes suhtautuu huumeisiin ja itsensä päihdyttämiseen positiivisesti, niin ei siinä edes hoidot auta.

Kyllä mä sanoisin, että jos jätkä haluaa kamaa vetää, niin lähde suhteesta. Sen mieli voi hyvinkin muuttua. Nämä narkomaanit kun ovat usein ennen kaikkea läheisriippuvaisia. Meillä ainakin miehelle kaikkein vaikeinta on olla yksin. Niinpä se ei ota, koska muuten ei ole meille asiaa. On siinä toki muitakin syitä, mutta tästä on hyvä lähteä. Se on myös sinulle paras ratkaisu, jotta et sairastu itse.

Sitten on tietysti se ongelma, että joudut koko ajan kyttäämään ja epäilemään miehen touhuja. Aina ei ole helppo huomata tai olla varma siitä, mitä on ottanut. Senkin oppii ajan kanssa, mutta toivon, että sinä et sellaista oppia joudu vastaan ottamaan.

Kannattaa nyt varmaan miettiä tarkkaan, miltä suhde tuntuu ja oletko oikeasti edes ollut niin onnellinen vai onko miehen huumemyönteisyys varjostanut suhdettanne jo alusta asti. Yksi hyvä keino kartoittaa ongelman laajuutta on tämä: Jos asioita jää hoitamatta, mies jättää menemättä töihin tai rahat menevät ennemmin huumeisiin kuin muihin tärkeisiin ostoksiin, se on ongelma.

Voimia sinne! Päätökset eivät ole koskaan helppoja.

Dahlia: Tiedätsä mitä eroa on psyykkisellä ja fyysisellä riippuvuudella? Tuli vaan fiilis, et sekotat ne keskenään. Kun jos käyttää vaikka buprea päivittäin kasvavilla määrillä, siihen jää fyysisesti koukkuun = lopettaessa tulee fyysiset reflat. Ja tää on ihan normaalia aineen käyttöön liittyvä reaktio. Mut jos tulee fyysisten reflojen lisäksi psyykkiset reflat, eli ei halua lopettaa käyttöä tai esim. ajatukset pyörii vaan sen bupren ympärillä, on kyse psyykkisestä riippuvuudesta. Suurimmalle osalle tulee noi fyysiset reflat, mut psyykkisiä ei tuu läheskään kaikille. Ei silloin kyse oo siitä, et olis käyttänyt liian vähän aikaa, vaan siitä, ettei se bupre ole sille ihmiselle kuin fyysinen ongelma!

Jostain syystä et näköjään suostu luopumaan ajatuksesta, et kaikki opioidit/opiaatit aiheuttaisi ihmisille ongelmia ja riippuvuutta. Kohtuukäyttäjiä on olemassa, ja on myös ongelmakäyttäjiä, joista on tullut kohtuukäyttäjiä! AA-liikkeen propagandan ansiosta A-kline ja vastaavat ei vaan myönnä kohtuukäytön mahdollisuutta.

Haluun myös huomauttaa, et “korvaushoidon tarve” ei oo mikään mittari aineen koukuttavuuden suhteen. Itse en esim. ollut koskaan korvaushoidossa ja silti pystyin vuorollaan jokaisen opioidin/opiaatin käytön lopettamaan, vaikka joidenkin kohdalla vaikeuksia olikin. Esim. kodeiinin käytön lopettaminen oli mulle vaikeampaa kuin bupren tai tramalin, missä ei sinänsä oo järkeä. Ihmiset on yksilöitä ja eri aineet vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin. Niin kuin ihmiset reagoikin asioihin ja tapahtumiin eri tavoin. Siksi ei oo olemassa yhtä toimivaa hoitomuotoa psyykkisiin riippuvuuksiin eikä myöskään kaikilla päihteitä käyttävillä oo ongelmia niiden kanssa.

Mä vastaan mielipiteeni nyt ennen Dahliaa ku tässä paikalla olen. Kyse on läheisten foorumista. Miksi ihminen joka on löytänyt rinnalleen elämänsä rakkauden haluaa leikkiä riippuvuuden kanssa? Olen itse ollut myös ollut useaan aineeseen koukussa joista lopulta päätöksellä (monesko päätös oli, ehkä 140.?!?) amfen, essot, herskan (ei päivittäistä) ja kontit. Olin vuosia sekakäyttäjä ja en ollut mielestäni koukussa koska loppuvaiheessa käytin 3kk:tta bubrea ja 3kk:tta piriä sekä lisäksi pilvet, karseet määrät bentsoja, essoja, herskaa ja vaikka mitä ihan viihteeseen…

Tässä on varmasti enemmän kyse siitä että miksi mies tahtoo käyttää jotain ainetta vaikka hänen elämänsä pitäisi olla onnellista? Mä itse kärsin aina enemmän psyykkisistä oireista kuin fyysisistä. Mikäli ihminen on tasa-painoinen, hän ei tarvitse päihteitä! Jos mies ottaa sitä vaikka stressiin niin mitä jos stressi lisääntyy. Tai tulee seuraava asia, kuten juhlinta johon ainetta otetaan. Mä oon ollu koukus kodeiiniin, tramboihin ja bubreen (muut reflat on lievennetty “oikeaoppisesti” esim. 3pv:n herskakuurin jälkeen hankittiin bubrea tai vähintää piriä). Kodeiinin viekkarit kesti mulla viikon verran, okei jos 5pv sai juosta pöntöllä ja 3 oli pahoinvointia… Tramalissa melko samanlaiset, toisaalta tramboja ja kodeja söin kk:den, joskus pidempäänkin huomaamatta mitään koukkua. Sen sijaan mun eka bubre-putki (ennenkuin ainetta edes testattiin yleistestissä 02-03). Nokitin pieniä määriä reilun kk:den. Pari pv taukoa kokonaan. Ei voinut tulla viekkareita ku piti päivän taukoa eikä tuntunu missään. Kas kummaa ku aine loppui, se kolmas päivä oli jo karmea, neljäntenä olin helvetin sairas. 4pv kun olin kärsinyt soitin, että älkää missään nimessä antako mulle vaikka sitä saisi; oli nimittäin loppu koko kaupungista tuon reilun viikon. Töissä huomas et kaikki ei oo kunnossa, ei kait ku vatsa sekasin, kylmää ja kuumaa hikeä, en voinu nukkua joten tipahtelin sekuntiks jatkuvast jne jne. Bubre on pitkävaikutteista, ei sitä muuten määrättäis 1krt/pv (vrt kodeiini 3krt/pv). Siksi nuo reflat tulevat jälkikäteen ja kestävät paljon pidempään kun miedommissa opioideissa.

Yksilöllistä? Kyllä, mutta MIHIN JA MIKSI mies tarvitsee juuri bubrea määrätyin väliajoin? Ehkä se toimii hänelle jonakin tärkeämpänä asiana kuin teille harvoille ja jos se on tärkeää psyykkisesti niin kerrat tulevat tod. näk. lisääntymään. No mä tuskin mitään asiasta tiedän kun vain 12v asioita vierestä seurannut… :unamused:

Niinkö? Jos mies haluaa silloin tällöin buprea käyttää eikä siitä oo valmis luopumaan eikä seurustelukumppani sitä satunnaiskäyttöä hyväksy, niin sithän seurustelukumppanin pitää päättää, elääkö miehen kanssa vai ei. Ei ketään voi pakottaa muuttumaan, jos ei itse halua! Ja kyl mä tajuun, ettei päihteitä väärinkäyttävän ihmisen kanssa oo helppo elää, mut etenkin parisuhteessa oleva voi kuitenkin päättää, onko siinä suhteessa vai ei. Lasten kohdalla on ihan eri juttu, ja siitä ei ookaan nyt puhe.

Eli kukaan ei sais enää alkoholiakaan käyttää? Eihän kaikki käytä alkoholia paetakseen ongelmiaan/tunteitaan, vaan esim. viiniä juodaan ihan sen maun takia! Haluisin todella ymmärtää, miksei alkoholia sais sivistyneesti käyttää? Tunnen itseni lisäksi aika monta ex-nistiä, jotka käyttää alkoholia satunnaisesti hyvällä menestyksellä, eli ilman lieveilmiöitä. Ja jos tyyliin 1-2 kertaa kuussa alkoholia juo, niin miksei voi yhtä lailla ottaa vaikka buprea, jos homma pysyy hanskassa? Aika paksua mun mielestä korvaushoidossa olevalta sanoa, ettei tasapainoinen ihminen tarvitse päihteitä. Ihmiset on kautta historian käyttäneet päihteitä, eikä kaikille niistä tule ongelmia. Ja nisti kuin nisti voi oppia kohtuukäyttöön, jos vaan tekee töitä sen eteen. Onhan korvaushoitokin (ainakin joillain) nimen omaan kohtuukäyttöä!

No tohon ei voi vastata kukaan muu kuin mies itse. Mut jos bupre edustaa miehelle sitä, mitä isolle osaa suomalaisista edustaa lasi viiniä perjantaisin töiden jälkeen?! Voi olla myös niin, et jos mies ei koe satunnaista bupren käyttöä ongelmaksi, niin ei halua myöskään sitä lopettaa ja siirtyä ympäristön yleisesti hyväksymään alkoholiin. Tästä koko asiasta ei varmaan edes puhuttais, jos satunnaisen bupren käytön sijaan mies käyttäisi satunnaisesti alkoholia. Esim. pirin tai bupren satunnaiskäytöstä on tuskin sen enempää haittaa kuin satunnaisesta alkoholin käytöstä! Ja puhun edelleen kohtuukäytöstä, en väärinkäytöstä.

Eli sun mielipide on ainoa oikea vai? En edes väittänyt, ettet tietäis asiasta mitään, eli ootko kenties vähän yliherkkä? Käyttövuosien määrä ei sinänsä sano mitään, joten en sano kuinka pitkä käyttöhistoria on itselle kertynyt. Terveisin korvaushoidoton & kohtuukäytön merkityksen ymmärtänyt ex-nisti.

:laughing: :laughing: :laughing: Voi fiddu mikä läppä! No hei sähän oot nyt ratkassut koko huume ongelman solmun. Ei kun vaan subut ja pirit kaupan hyllyille keikkumaan. No toi on aika tyypillistä parikymppisen huumepositiivista ajattelua. Jos kuitenkin jakaisit sitä jatkossa tuolla saunan puolella, minne se paremmin kuuluu.

Näistä sun kommenteista saa kyllä sen käsityksen, että et ole mikään ex-nisti vaan nykyinen ja tuleva sellainen. Lopettaminen ei ole pelkästään fyysistä, mutta senhän sä varmaan jo tiesitkin. Vaikutat sen verran älykkäältä tyypiltä. :wink:

Mun osalta keskustelu loppuu nyt tähän. Tämä on tänne sopimaton keskustelu. Varmasti joku tuolla saunan puolela osaa selittää sulle, mikä on bubren ja pirin ero alkoholista puhumattakaan. Ja kyllä niillä vuosilla on eroa. Vai milläs perusteella sinä omat tietosi olet kerännyt? Et varmaan ainakaan käyttövuosien? :laughing:

^Niin päihteitä tuli väärinkäytettyä joku 17 vuotta ja sen jälkeen oon useamman vuoden esim. alkoholia jne. käyttänyt satunnaisesti. Ja ikää 36. On tullut tutkimuskemikaaleja ja tyyliin sieniä lukuun ottamatta tullut lähes kaikkea kokeiltua ja käytettyä. Töissä oon ollut melkein koko aikuisiän, ei oo tuomioita tai velkoja vaan oon asiani hoitanut. Mua hoitava taho on joutunut myöntämään, et pystyn kohtuukäyttöön, vaikkei ne ennen siihen uskoneet. Eikä enää kiinnosta päivittäinen käyttö, kun vuosien myötä hävisi turhat päihteisiin liittyvät harhaluulot. Ainakaan mun kohdalla ei oo kyse siitä, etten pystyis olemaan käyttämättä, kun oon pitkiä aikoja ollutkin täysin käyttämättä mitään päihteitä. Mut kun totesin, ettei satunnaisesta käytöstä (ja edelleen tarkoitankin satunnaista käyttöä) oo mulle haittaa, niin miksen vois välillä alkoholia tai jotain muuta vähän käyttää!?

Tottakai piriä on alkoholia vaarallisempi käyttää jo pelkästään siksi, kun sitä on jatkettu milloin milläkin, mut jos tyyliin 1-2 kertaa kuukaudessa ottaa vedot piriä tai vaihtoehtoisesti juo alkoholia, en näe siinä isoa ongelmaa. Eikä mun tarkoitus oo mitenkään hehkuttaa päihteitä, vaan tuoda esille sitä, et päihdettä kuin päihdettä voi käyttää ongelmittakin.

Tietty väärinkäyttö pitää lopettaa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Joku kuivanarkkaus kun ei oo mitään maailman järkevintä touhua! On tullut aika paljon luettua päihdekirjallisuutta ja AA-propagandan lisäksi on olemassa muitakin mielipiteitä ja esim. seuraavaa kirjaa suosittelen tosi lämpimästi niin sulle Dahlia kuin kaikille muillekin: Insoo Kim Berg & Scott Miller: Ihmeitä tapahtuu. Kirjoittajat on molemmat psykoterapeutteja ja alallaan huippuja. Vaikka toi kirja onkin etupäässä alkoholiongelman hoitoon keskittyvä, niitä käytettyjä metodeja ja suhtautumistapoja voi hyvin käyttää muidenkin päihdeongelmien kanssa.

Tää aihe on mun yllätykseks keränny todella paljon mielipiteitä.

Ollaan nyt miehen kanssa puhuttu ja puhuttu kohta viikon verran yötä päivää. Nyt todella vaikuttaa siltä että kyseessä on repsahdus ja että hän ei halua käyttää mitään aineita säännöllisesti. Myös mun reaktio asiaan on (toivottavasti!) saanu sen ajattelemaan. Olin kuitenkin todella paskana ja ilmoitin että en voi olla ihmisen kanssa joka suhtautuu aineisiin noin. Toki epäilen lähes kaikkea mitä se tän asian suhteen sanoo. Repsahduksen voin ymmärtää jos se oikeesti jää siihen.

Mies myönsi itsekin että toki pelkää että joskus homma lähtee käsistä mutta kuulemma vain kuolleen ruumiinsa yli enää haluaa löytää itseään pohjalta. Ja siis hän on vakuuttanut että ei halua käyttää mitään että siinä mielessä ymmärsin väärin ton kohtuukäytön aluks. Tai no taas mä epäilen mut niin. Tästä voi tietty tulla ongelma että vaikka se on tosissaan niin mä oon liian ankara.

Ollaan pystytty puhumaan asioista mun mielestä todella avoimesti ja hän on jaksanut vastailla mun kysymyksiin uudestaan ja uudestaan. Lupautu myös lähtemään terapiaan. Tavallaan haluan jatkaa ja katsoa mitä tästä tulis mut en tiedä pystynkö luottamaan siihen enää tarpeeks että se vois olla mun seurustelukumppani.

Mä pyörränkin puheeni tästä. Olin väärässä. :frowning: Itseasiassa tämä keskustelu sopii tänne loistavasti. Tästä saa jokainen hyvän kuvan siitä, miten addiktin mieli toimii kieltäessään ongelman. Näin se menee kaikilla. Ja ei noilla käyttövuosilla ole tosiaan merkitystä. Tuli mieleen meizi69 ja tajusin, että vuodet ei tuo viisautta tyhmään päähän. :frowning: :slight_smile:

Aikamoista sulta lähteä vertaamaan kovia huumeita mietoihin päihteisiin. :unamused: On tosi sama asia juoda vaikka lasi punkkua kuin vetää pirivedot. Punkkulasin jälkeen olo on rento ja uni maistuu. Seuraavana päivänä heräät pirteänä. Pirivetojen jälkeen oot ihan paskana monta päivää, vai ootko nyt tässäkin joku luonnon oikku? :unamused:

Itse kun käytin satunnaisesti piriä, essoja, lsd:tä, subua niin en myöskään kokenut niiden vaikuttavan minuun sen kummemmin. Riippuvuus oli jotain, minkä luulin tunnistavani. Huumeet eivät olleet mielessä ja kieltäytyminenkin oli helppoa. Muutos olikin se, että kaverit vaihtuivat, en saanut enää mielihyvää tavallisista asioista ja musiikkimaku muuttui. Aloin myös voimakkaasti tuntea, että poikkean muista “tavallisista” ihmisistä. Silmänaluset tummuivat ja iho oli eloton. Nämä asiat muuttuivat sitten kun lopetin käytön. Aikaa siinä kyllä meni. Mä kyllä ymärrän justiinsa kaiken, mitä sä kirjoituksillas tarkoitat. Olen itse ajatellut samoin 20 vuotiaana. Toiset kasvavat ja kehittyvät, toiset eivät.

Mulla on ystäviä, jotka jatkavat edelleen satunnaista käyttöä ( kokaiini, essot). He eivät myöskään näe asiassa mitään ongelmaa. Kaikki ovat korkeasti koulutettuja. He uskovatkin, että koukuun voivat jäädä vain heikosti koulutetut ihmiset. Toki tässä on sellainen totuus, että heikosti koulutetut usein ovat masentuneempiä tai eivät usko hyvään tulevaisuuteen ja näin helpommin eivät välitä itsestään. No kuitenkin näillä jokaikisellä ystävällä on ongelmia masennuksen ja unen saannin kanssa. He eivät kuitenkaan usko huumeiden käytöllä olevan asiaan vaikutusta. :unamused: Opioidien viihdekäyttäjät ovat nyt kaikki samassa jamassa kuolutustasosta riippumatta.

Mulle aikoinaan sanottiin, että mun uniongelma (oli jo ennen päihteitä) on kroonistunut ja uskoinkin, että joudun syömään lääkkeitä koko loppu elämäni. Nyt kuitenkin herään aamulla ihan kuin joskus lapsena levänneenä ja iloisin mielin. Tämä ei olisi mahdollista, jos olisin jatkanut päihteiden käyttöä. Olen ollut ilman huumeita nyt jo 6 vuotta ja ilman lääkkeitä 4 vuotta. Alkoholia juon joskus, mutta en koskaan vedä perseitä. En myöskään polta tupakka enkä juo kahvia.

Sä luulet, että huumeiden kohtuu käyttö on jotain opettelemisen arvoista, mutta se ei ole. Maailma on paljon kauniimpi kun sitä selvänä katselee. Mitä tuo kohtuu käyttö oikeastaan edes on? Ja kauan se kestää? Täällä olen oppinut sen, että huumeiden käyttö voi karata käsistä vaikka 50 kymppisenä. Eikä se aika sitä enenkään ole ollut läheisille mukavaa katseltavaa.

Opioidien käytön hallitsemisesta vielä sen verran, että kyllä täälläkin on näkynyt niitä, jotka pitkän käytön jälkeen ovat “lopettaneet”, mutta tosiassa eivät ole selvää päivää nähneetkään. Oletko sinä siis täysin selvä, vai jonkun lääkityksen alainen? Ja kyllä kaikilla tuo käyttö on jatkunut sitten myöhemmin ihan samanlaisena.

Sun mielestä on ok jakaa infoa siitä, että bubrea voi käyttää huoletta satunnaisesti. Se on todella vastuutonta varsinkin kun ottaa huomioon sen, että bubre alkaa olemaan se ykkös huume tänä päivänä. Sä et ole opioidikoussa ollut, joten et pysty käsittämään sitä, millainen helvetti se on. En toivoisi sitä edes pahimmalle vihamiehelleni. Siitä koukusta eroon pääseminen on lähes mahdottomuus, koska se vie aikaa, eikä monikaan jaksa odottaa niin kauan täydellisessä toivottomuuden tilassa.

On se hyvä tulla lesoilemaan tänne sillä, miten korvaushoito ei ole mikään riippuvuuden mittari. Mä olen pystynyt aikoinaan lopettamaan helposti, mutta pystyn silti ymmärtämään muita, joille se ei käy niin.

Mutta hei! Kiitos kirjavinkistä. Voisipa tuon vaikka lukaistakin. :slight_smile:

Itse olen paininut samojen ongelmien parissa. Et ole liian ankara. Oma exä kiittää minua edelleen siitä, että olen niin ehdoton. Se on auttanut häntä pysymään erossa huumeista. Mutta on tosi hyvä, että hän ei vähättele käyttönsä haittoja. :slight_smile:

Miksi hän terapiaan menee? Onko miehesi masentunut? Nyt varmaan kannattaa seurata toteuttaako hän tosiaan lupauksensa. Meillä on aina käynyt niin, että “kriisin” jälkeen tilanne on tasoittunut ja mies on jatkanut eloaan niin kuin ennenkin. Kuitenkin, jos miehesi on tosissaan, niin en nää mitään syytä, miksi ette voisi onnistua. Työtä se tosin vaatii ja aikaa.

Dahlia, mies ei ole masentunut ja siis tarkoitus käydä yhdessä selvittämässä ajatuksia.

Tilanne sinällään vaikuttaisi hyvälle. Kun ongelmia ei ole minkään asian suhteen mitä tuolla aiemmissa viesteissä on mainittu. Rahaa jää säästöön ja laskut tulee maksettua ja kun olemme yhdessä kaikki maksetaan aina puoliksi jne. Tokihan mä pelkään että se tulee muuttumaan. Mietin oonko jo liian hysteerinen tän asian suhteen et ehkä pitäis nyt vaan yrittää antaa tän asian olla ja katsoa hetki.

Se mikä mua nyt huolettaa on hänen asenteensa ylipäätänsä huumeisiin. Onpahan ainakin ollut rehellinen… mutta kuulemma iso osa hänestä ei halua käyttää mutta että on olemassa osa joka haluaisi. Ymmärrän että asiat ei varmaankaan ole niin mustavalkoisia mutta pitäisikö tämmöisestä huolestua? Jos joku tunnistaa tuon tunteen itsessään. Mun on vaan järjettömän vaikea ymmärtää. Tai siis toki mullakin on varmaan jotain asioita mitä haluisin tehdä mutta että sitä ei oo järkevää tehdä tai se ei oo laillista niin siitä pystyy pidättäytymään ihan ilman mitään ongelmia. Mutta mietin miten vaikeeta semmonen on kun kyseessä huumeet ja varsinkin sillä taustalla mikä mun miehellä on.