Buprenorfiinin ilot!

Sauna
1

Älä koske buprenorfiiniin kertaakaan. Olen tavallinen kaksikymppinen korkeakoulua käyvä nuori nainen, jolla menee elämässä hyvin. On hieno koti, hyvät ystävät, opiskelut sujuvat, avomies on ihana jne. Sitten mukaan astuu buprenorfiini. Sen jälkeen se määrää elämäsi. Jos lähdet lenkille tarvitset ensin vedot, jos lähdet luennolle tarvitset ensin vedot, jos lähdet kirjastoon tai kauppaan tarvitset ensin vedot. Mitä tahansa teetkin tarvitset ensin vedot

Vaikka olisit kuinka piikkikammoinen, ennemmin tai myöhemmin opettelet heittämään hihaan. Piikkikammo kyllä lähtee ajallaan.

Buprenorfiinista voit saada euforiaa ensimmäisellä ja toisella, ehkä myös kolmannellakin kerralla. Mutta aina kun nouset seisomaan, sinua alkaa oksettamaan ja ehkäpä oksennatkin. Sen jälkeen totut aineeseen, eikä se tuo sinulle sen kummempia olotiloja. Jäät vaan etsimään sitä ensimmäistä kertaa. Entäpä, jos se vielä sieltä tulisi? Edes, jos otan vähän enemmän? Entäs, jos otan vähän myös xanoria?

Mitä on olla buprenorfiiniriippuvainen?
Aamulla sä ajattelet kauheassa päänsäryssä heti ensimmäiseksi vetoja. Jos et saa niitä, et pysty tekemään mitään. Suunnittelet, otatko ensin ja sitten aamukahvin ja -tupakan. Teit kummin päin vain, tulos on aina sama: saat olon huojentuneeksi, koska vieroitusoireet katoavat. Saatat saada aivan pientä euforiaakin tästä, mutta vain siksi, että olo normalisoituu.
Aamupäivällä mietit, onko sinulla tarpeeksi kamaa, jotta selviät muutaman päivän. Sinua vituttaa, koska haluaisit lopettaa. Ehkäpä alat etsimään diileriä/lääkäriä/muuta henkilöä, jolta kamaa saisi. Tähän kuluu yleensä koko päivä. Et mene sen takia luennolle. Jos jostain syystä kamanetsintäoperaatiosi epäonnistuu, tulet kiukkuiseksi, masentuneeksi, ahdistuneeksi jne. Et halua tehdä mitään. Sinua ei kiinnosta mikään. Jos operaatiosi onnistuu saat pientä euforiaa siitä, että taas muutama päivä on turvattu. Mietit kuitenkin koko ajan, kuinka pitkäksi aikaa kamaa riittää. Toleranssi nousee koko ajan, ja kuitenkin haet niitä alkuaikojen oloja.
Kun pääset kotiin kaman kanssa, haluat ottaa heti annoksesi. Nyt kun kamaa on saatu haluat juhlistaa asiaa ottamalla hitusen enemmän. Avaat vessassa salaa kumppaniltasi hienosti organisoidun laatikkosi, jossa on klikkikuppeja, sterilointilappuja, kiristysside, piikkejä, steriiliä vettä 100ml:n pullossa ja buprenorfiini muodossa tai toisessa. Kasoittain minigrip-pusseja. Järjestelet tapasi mukaan kaikki tavarat pesukoneen kannen päälle, desinfioit kaiken, teet annoksesi ruuttaan ja heität sen hihaan. Euforiaa saat taas vaan siitä, että onnistuit saamaan annoksesi. Muuten juttu ei sen kummemmalta tunnu. Rituaalisi on suoritettu ja keräät kamat pois. Tarkistat vielä, ettei jälkiä jäänyt. Otat vielä illan aikana pieniä annoksia, koska piikki tuntuu ihanalta. Nahkasi on rikki, ja käsiäsi sattuu epäonnistuneista piikitysyrityksistä. Käyt rasvaamassa kätesi trombosolilla puolen tunnin välein. Joudut pitämään pitkiä paitoja, etteivät kyynärtaipeesi näkyisi.
Nukut hyvin ilman unilääkkeitä, koska olet hakenut alkuaikojen huumaa ottamalla yhä isompia annoksia ja buustannut niitä bentsoilla, mutta päivisin olet kuitenkin aina väsynyt. Olet sekaisin kun heräät monta kertaa yössä pää jomottaen. Näet jo unta piikityksestä.

Olen käyttänyt nyt buprenorfiinia tasan ja vain 23 päivää päivittäin. Ensin nenään, sitten nenään sekä I.V. Nykyään aina I.V. Kukaan muu ei tiedä tästä. Pelkään päivää, jolloin en enää saakaan ainetta. Minulla on erittäin huonot yhteydet, ja se päivä kyllä koittaa. Minulla kesti tulla riippuvaiseksi 1-2 päivää. Henkinen riippuvuus on niin syvää, että elän vieläkin rakkaussuhteessa buprenorfiinin kanssa. Se menee kaiken muun edelle.

Viestini oli kaikille niille, jotka kuvittelevat pitävänsä homman hanskassa. En sano, etteikö sellaisia ihmisiä olisi, mutta minulle kävi näin. Tällä hetkellä en edes halua lopettaa. Mutta päivä päivältä vihaan enemmän ja enemmän tuota ainetta. Silti se on minulle rakkain.

2

Ilot ja surut…Itse olen joutunut käyttämään kyseistä ainetta lääkekäytössä todellisen syyn takia n. vuoden,ja toleranssi kasvaa erittäin nopeasti.Kivut kovenevat, joutuu lisäämään annosta,ja vaikka lääkärikin nostaa sitä,ei se millään riitä.Sen takia olen joutunu pari kertaa “kylmälle kalkkunalle” ja se ei todellakaan ole hauskaa.Jos kipu oli käytön aikana asteikolla 0-10 päivästä riippuen 5-9,on se ilman päivä päivältä kovempi 10,eikä se riitäkään.Koko kroppa on krampissa,sängystä ei pääse ylös muuta kuin toisen avustuksella vessaan oksentamaan…Ruoka pysyy sisällä sen aikaa että kerkiää takaisin vessaan.Eikä kyseisen aineen tuoma euforia todellakaan kestä kuin sen ensimmäisen kk. henkilöstä riippuen.Joka paikkaan sattuu,ja parisuhde kärsii niin paljon,kun joutuu katsomaan vierestä moista kidutusta.Onneksi on tullut kivunsietokykyä ja järkeä sen verran,että osaa nykyään välillä pienentää annosta ja kestää kipua ja nollata toleranssia miedommilla opioideilla.Mutta jos joku aikoo miettiä bupren kokeilua “viihdekäytössä”, on koukussa nopeammin kuin huomaakaan.Viestini on, älä ikinä kokeile :exclamation:

3

Joo, mulla ei ole vielä noista fyysisistä viekkareista kokemusta, joten muut voipi kirjoitella niistä. Koukuttavuus tässä aineessa on vaan aika maksimaalista. :frowning:

4

Onko buprenorfiini edes kauhean hyvä kipulääkkeenä? Mulla on sellanen olo, et lääkärit välttelee sitä, ku ruttoo.

5

Kyllähän se tietyntyyppiseen kipuun on ihan hyvä lääke,mutta esim päänsärkyyn yms. se ei kyllä auta.En viitsi sen kummemmin omaa sairauttani selitellä,tunnistettavuussyistä,mutta kyllä se itselle apua toi.Nykyään vaan sekään ei riitä,sen takia siirryttävä kovempiin lääkkeisiin.

6

Mä sinuna Venlahoo lopettaisin tuon käytön jos käyttöä 23pv takana. Ite lopetin reilun kk:den käytön ja viekkarit oli karseat ne ekat 4-5pv; maha sekasin, oksetti, ei pysyn hereil tai saanu nukutuks, kylmä hiki/ kuumuus jne jne. Sekä säryt… Mut soitin neljänten viekkari-päivän et mulle ei tuota anneta vaik sitä tuliskin kaupunkiin. Noin lyhyessä käytössä kun viekkarit ei ole sentään viikkoja!

Kaikki ei ala käyttää iv. Tiedän pari likkaa ketkä on käyttäny lähes yhtä kauan ku mä ite bubrea eli yli 5v hekin, ja silti edelleen nokittavat. Ovat myös asiasta iloisia et vaikka on koukku, ni piikkikoukkua ei ole!

Mut eipä tuosta kauaa fiilareita saa. Se on sit kiva ku joutuu etsiä ainetta pysyäkseen terveenä, hoitojonot ku on mitä on. Ite oon yrittän tuosta eroon tahdonvoimalla ja varmaan 200 lopetuksella, sit artuilla, tramboilla ja nyt sit korvaukses, joka tuntuu olevan mulle ainut tapa päästä eroon tuosta…

Se on vaa et jonain kertana sitä bubrea ei vain kertakaikkiaan ole! Tai kyl varmaa nykyään on, mut tiedän myös pari kertaa et on loppunut stadissa sellasilta kellä luulis että aina joku jeesii; siinä sit jonnekin vinkkiin hengaamaa jos joku sattuis tietää paikan josta sais! Sit kärsivät kaikki käyttäjät, koska meilläpäin tyhjenee samantien teemu-, trambo ja arttu-varastot ja odotetaan vain et joku hakee toiselt paikkakunnalt ellei oo loppunut sit sieltäkin…

Mut ite lopetin 7 vuotta sitten yli kk:den käytön (josta 2pv olin ilman ku kokeilin ettei viekkareita tule) ja klinikalla sanottiin etten pysty siihen, mut sen tein! Iloa tuosta aineesta ei oo ollut vuosiin, mitä nyt viekkarit vie, mut ku on ottanu 10v sit ekan kerran ni ei se ihme ole! Niitä nuokkuja on turha kovin pitkää odotella, koska tuohon nyt vain koukuttuu aika vitun nopeesti… Hyvä jos opiskelijalla on rahaa maksaa päivittäiset bubret ku tole nousee kuitenkii aika huimaa vauhtia :unamused: …

Ja kaikilla on oma pohjansa, tuolta tekstistä kun lainaisi kommentteja, ni huomaa kyllä selkeästi ettet tahdo lopettaa! Ehkä sit ku oot menettän avopuolison, joudut tekemään keikkaa saadakses massia, porukat ei päästä sua kotiin ja opinnot on jääneet ni huomaat et ei ehkä olis kannattanu tai et olis kannattanu lopettaa silloin ku on käyttäny vain tuon aikaa… Kannattaa vetää joo niitä santtuja päälle ja viäl vähän viinaa ni henki lähtee; vain 5 frendille on käyny näin… Mut jokainen valitsee oman tiensä, mä oon onneks tullu oman tieni päähän ja otan omat lääkkeeni liuottamal kuten kuuluukin!

7

On totta, etten halua lopettaa just nyt tällä hetkellä. Olen koukussa. Ainakin henkisesti. Ja kovaa olenkin.
On kuitenkin ikävää, että missasit mun viestin pointin. Halusin vain omasta kokemuksestani kertoa, kuinka koukuttava ja turha aine tuo on. Jos 23 päivässä (tai, kuten sanoin, 1-2 päivässä) koukutuin tuohon henkisesti, ja piikki astui kuvioihin mukaan viikossa, enkä saa aineesta oikein mitään (äsken otin kunnolliset 3mg:n vedot, jotka ovat isoimmat, mitä olen ottanut, enkä tunne kuin pientä kohinaa päässä), niin kyse on aika kurjasta aineesta. Viestini ei ollut aineen hehkutusta, ja kyse ei ole opiskelijan budjetista, vaan siitä, että minulla olisi todellakin mahdollisuus ka edellytykset elää tavallista, normaalia ja mukavaa elämää ilman buprehelvettiä. Xanoreilla tarkoitin sitä, että helposti tulee tehtyä tyhmyyksiä, kun on tarpeeksi pohjalla ja etsii hyvää oloa vain päihteistä.

Olen lukenut tätä foorumia vuodesta 2003, ja olen pitänyt sinua aina lämminhenkisenä ja mukavana persoonana. Olen ollut taustajoukoissa tukemassa sinua. Viimeinen kappaleesi ei lämmittänyt kauheasti sydäntäni, eikä kyse ole siitä, etten kestä kuulla, että olen koukussa tai minun kannattaisi lopettaa vielä kun se on suht helppoa. Kyse on siitä, että missasit täysin viestini pointin ja kävit vielä viimeisessä kappaleessa “kimppuuni”.

Toivon kuitenkin, että kyse on väärinkäsityksestä. :confused:

8

Joo, sanotaan tähän vielä ett jos sulle tuli henkinen koukku jo 2 päivässä (eli ekalla kerralla oikeestaan)
nii ei oikein hyvältä näytä. Kannattaa lopettaa kun vielä aika iisisti pystyy…ainakin suhteessa siihen jos toi sun meno jatkuu. Kylhän se “henkinen koukku” monella tulee siitä ekasta kerrasta, mut mä en ainakaa alottanu buprenkaa kiskomista heti ekan kerran jälkee putkee ja viikko → piikittää. :confused: Jos oot jo nyt omasta mielestäs nii koukussa nii ootappa sittenku viikot venyy kuukausiks ja kuukaudet vuosiks… :exclamation:

Jees sain tän vihdoin oikeesee ketjuunki :mrgreen:

9

Toki oon kokeillu bupree ennenkin, noin vuosi sitten, ehkä yhteensä muutaman päivän aikana 10mg meni. Silloin sekä nenään että I.V.

Haluaisin todellakin lopettaa tämän, mutta mistä motivaatio? Mistä tahto? Kyllä mä luulen, että tää kohta loppuu, tavalla tai toisella.

10

Kuten tuola muuallakin sanoin sulle, sen motivaation on löydyttävä heti jostain, tai oot suossa. Itse kohta 1½v päivittäin i.v ja tässä on kaikkee muutakin, kivut ei lähde ja päihdekäyttö lisäks ni jeejee.

Lopeta tai se vie sua kun litran mittaa.

11

Ehkä tuossa aloitusviestin negatiivisissa puolissa oli jotain mitä itekki ono kokenut, kuten euforian häviäminen, mtuta se fyysinen hyvä olo ja sosiaalisuus, sun muu kiva, jolle löytäis lähimmän vertauskuvan jostain pienestä nousuhumalasta, on kuitenkin sen arvosita. lempparipäihde. Pitää pitää toki välillä taukoa, ikävä homma, jos ei onnistu. Yleensä ennen taukopäiviä kuitenkin illalal heitän hiaan ihan pienen murun, niin mitään kovia viekkareita ei tule… noh, annokseni ovat kyllä aika maatöörimäisiä.

oon vähennelly alkoholia kun se on henkisesti ja suurilla annoksilla fyysisesti minun terveystilanteen nähden pahinta mitä voin vetää, niin kyllä pubre siinä on vähän auttanu, jos tahtoo viettää huaskaa, sosiaalsita iltaa kavereiden kanssa, mutta ilman alkoa. Ja lisäksi pubresta puuttuu monet alkon negatiiviset puolet, kuten sekavuus ja kaikki ne typeryydet mitä kännissä on tullu tehtyä.

Mutta toki ihan minkä aineen kanssa vain saa ittensä ongelmiin, mutta jos silti tuntuu siltä, että jotain tarvii, niin onnea jokaiselle siihen että nonistuu valitsemaan oikean päihteen ja pitämään sen käytön sellasena että se on vielä hauskaa.

12

Venlahoo, no mun pointti olikin lähinnä just se, et tee mitä tahansa löytääkses se motivaatio! Sul on vielä elämä ja et oo käyttäny kuitenkaan kovin kauaa. Mul tuo eka kunnon koukku johtui tietämättömyydestä; luulin et ku pystyn pitämään pari päivää väliä eri kerralla päivän tuon yli kk:den käytön aikana, ei mitään ongelmia tule… Mun tilantees oli viäl se paska seikka, et mä olin töissä ja testeissä klinikalla ku jäin käytön lopettamisest kiinni, ni silloin pysty viäl testeihin laittaa; ja tuolloin bubre ei edes testeissä näkynyt. Joten kukaa muu ku mä itse ei pystynyt auttamaan, vaikka näki et jotain vedin…

Mee vaikka klinikalle… On olemas jopa sellasia hoitoja joissa katkaistaan jonkun viikon aikana bubre-annos nollaan. Sä tiedät mihin tuo tie vie, joten soita a-klinikalle ja kerro tilanteestas! Sä tod. näk. pääset katkolle suht nopeean, jolloin asia on hoidettu paris viikos, sen sijaan sit loppu-elämän pitää olla kokeilematta edes sitä kertaa tuota ainetta.

Ite oon tosiaa aika vitun monta vuotta jahkaillu et vedänkö vai en vedä bubrea, kaiken muun onnistuin lopettamaan (ongelmakäytön, mut pirin, herskan, dexmin, essot ja kontit lopetin kokonaa, monet siks et mulle ei oo viihdekäyttöä noilla), sit 4 vuotta yritettiin artuilla ja tramboilla pitää viekkarit loitol ja nyt oon korvaukses. Asuinpaikast riippuen jonot on alkaen n. vuosi ja stadissa paljon enemmän ja kh rajoittaa elämää melko paljon… Mut sinne se tie sit menee, ellei satu matkalla jotain käymään! Hae apua nyt ku on vielä mahollista lopettaa kotona ja ilman älyttömiä viekkareita, toisin ku niillä ketkä on vetäneet vuosikaudet…

13

Yhen asian opin Järvenpäässä ja se on se, et ite päätät millasen elämän haluat! Lähes kaikki narkkaritkin ovat joskus valintansa tehneet niin, että ovat tienneet että voi käydä huonosti ja nähneet sellaista elämää…

Sen sijaan jos näkee itse mihin on menossa eikä silti asialle mitään tee, niin se musta on suorastaan tyhmää! Menettää sit koko elämänsä tietäen et näin käy, eikä edes tappele lainkaan vastaan tai hae asiaan apua. Ne viekkarit on kärsittävä JOKA TAPAUKSESSA joko lievempinä (kuten nyt) tai voimakkaampina! Mones tapaukses pitkän käytön jälkee menee viäl se ½v jolloin elämä ei kiinnosta paskaakaan ennenku siitä bubre-koukusta alkaa pääsemään eroon ja mä kärsin just sen ½v arttu-hoidon alussa… Se on jokatapauksessa sun edessäs se lopetus, mut ite päätät et milloin; apua ja tukea löytyy mut jos motivaatiota ei ole niin turha edes yrittää… Toivon et tajuat lopettaa itsesi takia!

14

Jotenkin koin tarvetta ottaa tämän asian esille, koska olen ollut koukussa alkoholiin ja bentsoihin. Tiedän, mitä se koukku on ja tiedän, mitä on olla koukussa ilman, että tietää, että on koukussa. Se vasta kamalaa onkin.
Aloitusviestini oli varoitus kaikille niille, jotka saavat tilaisuuden kokeilla buprea. Se on nykyään nuorten keskuudessa niin yleistä, ja monet ei tiedä, kuinka koukuttava aine se on. Itse olen oikeastaan vieläkin aika shokissa, että jouduin näin nopeasti koukkuun, mutta olen iloinen siitä, että tiedostan koukun vahvuuden jo nyt. Kiitos tsempistä kaikille! :smiley:

Tässä juuri olen lähdössä luennolle. Taistelen piikkiä vastaan, mutta… :unamused:

15

Sinne meni. En pystynyt vastustamaan. Taidan siirtyä tuonne kuivaushuoneen puolelle sitten, kun oon oikeesti valmis. :cry:

Minulla on sos. fobia ja bentsot, alkoholi ja bupre auttavat kaikki tähän. Sen takia en ole esim. psykedeeleistä tippaakaan kiinnostunut. Haluan lähteä ihmisten ilmoille hyvillä mielin.

16

:open_mouth: Mutta kun tuokaan ei välttämättä riitä…kama kun vie, niin se vie sitten ja lujaa. Mä menetin kaikkien em. lisäksi vielä lapsenikin, lusin useita vuosia, jne, jne…Pohjalla voi elää, sujahtaa välillä sieltä pohjan läpi jotta on jotain mihin nousta: pohjalle.
Oikeasti: kun on tarpeeksi koukussa, on valmis luopumaan ihan mistä vaan, jopa omat lapset jäävät sivuun----ei mikään muu merkitse kuin kama, kama, kama…Huh huh—ei koskaan enää, toivon niin. :unamused:

17

Voi hitto, hommaa ittes nyt äkkii sinne pohjalle et tajuut lopettaa “ajoissa”… :confused:

18

Tuli mieleen, siis tietääkö avopuolisosi käytöstäsi? vai onko hän myös käyttäjä? Jos hän ei tiedä, niin kerro hänelle tilanteesi, hän kyllä varmasti tukee sinua lopettamaan! Kaikki merkit sulle on annettu mihin tiesi vie, lopeta jo, pyydän. :cry:

19

Ei tiedä käytöstäni. Kerroin joskus vuosia sitten bentsokoukustani → otti hyvin ja lupasi auttaa. Kannusti vieroituksessa, jonka tein kotona. Myös A-klinellä käväsin.
Muutama kuukausi sitten kerroin kaappijuopottelustani (viinaa meni viikossa varmaan n. 50 annosta pahimpina aikoina) → otti hieman huonommin, mutta lupasi olla tukena, jos pysyn kuivilla. Yksikin retkahdus, niin se on baibai!

Tätä buprenkäyttöä en nyt viitsisi taas kertoa, koska hän on tyytyväinen elämäämme. Minäkin olen tyytyväinen. Kaikki menee hyvin lukuun ottamatta buprenkäyttöäni, joka ei toistaiseksi ole tuonut sosiaalisia, psyykkisiä taikka fyysisiä ongelmia. Vain pientä epätoivoa huomisesta. Voinko ottaa joka päivä buprea I.V:nä tai edes nenään ja olla ehjä? Entä kun tulee se päivä, kun en saakaan sitä kamaa? Mitä sitten sanon? Kaikki on hyvin niin kauan, kun kamaa on. En tiedä, olenko vielä fyysisesti koukussa, mutta tämä henkinen koukku on kyllä minun mielestäni bupressa pahempaa, kuin bentsoissa tai alkossa. :cry:

Ehkäpä korvaan nyt sen alkoholin tällä buprella. En ole pystynyt tekemään opintojani eteen päin ilman, että olisi edes bentsolääkitys päällä. Se auttaa sos. fobiaan, mutta se muodostuu ongelmaksi, kun iltaisin haluan vähän “rentoutua”. Toleranssi nousee, ja aamullakin olen vielä tokkurassa. Pahimpina aikoina meni Xanoria 7-10mg päivässä, moraalini murtui, persoonani muuttui. Olin itsekeskeinen ja ilkeä. Olin maailman omistaja. Viekkareissa sitä sitten oli kuin pieni hiirulainen, jolla ei ole mitään arvoa.

Ehkä tosiaan pitäisi taas ottaa sinne A-klinikkaan yhteyttä ja jutella näistä asioista. He ovat kuitenkin ammattilaisia. Minulla ei (onneksi) ole kavereita, jotka käyttäisivät ja elän suht tyydyttävää elämää. Teininä ryypiskelin ympäri Suomea ja koulu meni vähän niin ja näin. Sain elämän kondikseen, kaveripiirin vaihdettua, hyvän opiskelupaikan jne. Mutta miksi yhä edelleen joku päihde täytyy aina elämässä olla mukana? Minusta minä lääkitsen sillä fobiaani ja lapsuuden traumojani (lasinen lapsuus, väkivaltaisuutta, henkistä pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä jne.). Haluan unohtaa, toisaalta haluan olla ihmisten ilmoilla avoin ja sosiaalinen. Kuten nyky-yhteiskunnassa vaaditaan.

Olen perfektionisti. Teen asiat joko täydellisesti tai sitten en ryhdy hommaan ollenkaan. Tämä on joskus hyvä ja joskus huono ominaisuus. Jos juon, juon kunnolla. Jos otan huumeita, ryhdyn viikossa I.V -käyttäjäksi. Jos teen kouluprojektia, teen sen täydellisesti vaikka yön pikkutunteja kuluttaen. Vaadin itseltäni täydellisyyttä. Haluan olla aina kiltti ja ystävällinen, hyvä kuuntelija, hyvä bailukaveri, hyvää harrastusseuraa, hyvä keskustelija jne. Vaatimukset itseäni kohtaan ovat kohtuuttomat. Päihteillä saan nuo omat sisäiset vaatimukseni hiljennettyä, kukaan ei silti hylkää minua, vaikka en ole täydellinen. Se palkitsee aivojani, josta seuraa, että olen koukussa aineeseen, jolla sain nuo vaatimukset vaiennettua.

Tämä piti olla varoitus niille, jotka buprea haluaisivat kokeilla ja pitävät sitä lääkkeenä. Tutkimusten mukaan bupresta on tullut Suomessa ykköshuume amfetamiinin kanssa. Nuoret pitävät sitä vaarattomana, siihen ei voi kuolla, se on lääke jne. Mutta sitten tästä tulikin minun terapiatopikki :smiley:

20

Tuo on kyllä tosi, nuoret ovat nykyään paljon aktiivisempia, ja ovat jo “kaikki kokeneet 13 vuotiaana” ja vähättelevät aineiden kuin aineiden haittavaikutuksia. Tosin, eipä niitten järkeen mene mikään, mitä enemmän kiellät, sitä suurempi halu niille tulee kokeilla, ikävä kyllä :confused: Ja sepä juuri itseänikin ihmetyttää miten niitten nuoriin on edes päässyt ajatus ettei lääke tapa väärin annosteltuna :open_mouth: