Heippa, käytän buprenorfiinia päivittäin ja jossain vaiheessa aloin saamaan painajaisia toistuvasti. Tällä hetkellä näen niitä lähes joka yö. Painajaiset tuntuvat hyvin realistisilta, ja kun niihin vielä yhdistyy valveunen/unihalvauksen elementtejä niin avot… En osaa aina eritellä, mikä unissa on niin pelottavaa. Suurimmassa osassa ei edes tapahdu mitään älyttömän hirvittävää, tunnelma on vain äärimmäisen ahdistava. En muista viimeöisestä unesta kauheasti, muistan vain sellaisen kohdan missä menin ovesta ulos. Ulkona oli pimeää, kylmää, lumista ja suht paljon puita. Yhtäkkiä en pystynyt enää kävelemään, vaan lysähdin maahan enkä voinut liikkua kunnolla ja tiesin että minun on pakko paeta/päästä karkuun. Heräsin (tai luulin herääväni) unesta, mutta olin niin tokkurassa, että silmät alkoivat painua kiinni. Ikkunan ulkopuolelta alkoi kuulua korvia vihlovaa lintujen raakkumista joka muuttui sammakon kurnutusta muistuttaviksi ääneksi… Tiedän, kuulostaa kaikelta muulta kuin pelottavalta ja ahdistavalta. Mutta sitä se kumminkin oli.
Tajusin, että minun oli pakko varmistaa etten vain nukahda uudestaan vaikka olin jo unen rajamailla, joten viimeisillä voimillani hilasin itseni sängystä alas (toivoin että sängystä putoaminen saa minut heräämään kunnolla). Yhtäkkiä havahduin kokonaan hereille, mutta olin peiton alla sängyssä joten en varmaan oikeasti pudottanut itseäni sängystä vaan näin unta vielä silloinkin, kun kuvittelin olevani hereillä. Unissa on jotain samanlaista epämääräisen ahdistavaa ja sekavaa kuin krapulaunissa, mutta ne ovat paljon todentuntuisempia ja valveunen kaltaisia.
Painajaiset ovat pahentuneet ja lisääntyneet runsaasti sen jälkeen, kun pidin lyhyen tauon bupresta ja jatkoin taas käyttämistä.
Kysymys siis kuuluu: onko muilla kokemuksia siitä, että bupre/muut opioidit aiheuttaisivat painajaisia? Onko se kovin yleinenkin ongelma?
En keksi painajaisille muutakaan selitystä, olen ihan hyvässä kunnossa enkä kärsi mielenterveydellisistä ongelmista, mitä nyt ajoittain normaalista stressistä.
^ Moro vaan! Kuullostaa aika hurjille noi sun unes, en osaa kyl sanoa johtuisko sit oppareista vai ei…?
Itte oon kymmenen vuotta jo käyttäny säännöllisesti, nyt jo vuosia korv.hoidossa, mut en kyllä muista tollaista omalla kohdalla edes sillon ihan alku aikoinaankaan…?
Tokihan se uni on erilaista alussa kun oppareiden kans alkaa puuhailee, et sillonhan voi ihan hyvin mennä uni/valveunien piikkiin vaik kuin ihmeellisiä uni-seikkailuja.
Mut sä oot jo ilmeisesti käyttäny pidempään vai.? et ei ainakaan omalla kohdalla ollut tollasta alussa eikä vielä nykyäänkään.
En mä tiedä opioidiviekkareista, mutta järkeilen, että viekkarit kuin viekkarit voivat aiheuttaa painajaisia ihmisille. Siis mä näin ihan törkeitä painajaisia, kun lopetin Cymbaltan, mut onhan se tavallaan ihan loogistakin, kun aivokemiat muuttuu, niin se heijastuu uniinkin.
^ Ei kait tässä viekkareista ollut kyse, vaan ihan säännöllisen käytön aiheuttamasta ilmiöstä? Saattaa tosin olla, että luin aivan puusilmäisesti aloittajan tekstin.
Aloittajalle: Voivathan nuo painajaiset, valveunet ja unihalvaukset johtua ihan muustakin, jos sulla on nyt esim. stressiä tmv., mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että aloin saada bupresta/yleensä oppareista niitä ikäviä sivareita vasta sitten, kun olin jo tottunut aineeseen. Silloin kun aloittelin, olin niin hyvissä, ettei siinä tilassa mitään huomannut, vaikka jotakin vittumaista sivaria olisi puskenutkin. Mulla nuo ei-toivotut sivarit tosin rajoittuivat enimmäkseen opparipäänsärkyyn. Valveunia olen kyllä joskus katsellut vahvempien oppareiden vaikutuksen alaisena(Bupresta tai sitä miedommista en niitä muistaakseni tolettomanakaan saanut), mutta tuota vaikutusta pidin lähinnä hauskana, en lainkaan häiritsevänä.
^Oot Nnaana ihan oikeessa tossa, et kaikki aineet voi vaikuttaa uniin.
Ja henkilö-kemioista se loppujen lopuksi riippuu aika pitkälle, et kuka näkee ja kokee sillä omalla tavallaan minkä tahansa substanssin vaikutukset tai sen viekkarit.
Mä en juuri koskaan muista nykyään uniani, kun nukun varmaan niin sikeästi, mut sen muistan kun joskus aikoinaan elin sitä ns. vauhdin ja essojen ym. täyttämää elämää, niin sillon oli ne vähäiset unet mitä tuli nukuttua, niin aika lailla “värikkäitä” jos näin nätisti vois ilmaista…
Mutta ei missään nimessä painajaisia tai joka yö toistuvia kuumottavia unia, vaan ihan päinvastoin sellasia joita vois katsella vaik joka yö…
Mulla alko tulee jossain kohtaa tän opiaattien käytön aikana juuri aloituspostauksen kaltaisia painajaisia. Järkeilin sen ihan sillä, että kun opparit vie kaikki huolet ja ahdistukset, niin ne ryöppyävät sitten kerralla laskujen aikana, eli kun on sikeissä unissa. Sittemmin ne ovat suuresti vähentyneet, kun opiaatit eivät enää poista kaikkea karmeutta, enkä jää jälkeen päin hehkuttelemaan painajaisiani ja kutsu niitä sillä tavalla takasin.
Joskus tuntui, kuin jokin valtava astraalikäärme tai vastaava olisi mennyt ihan läheltä ohi. Toinen tilanne, jossa tunsin kauhua jotain läsnäolevaa kohtaan, joka olisi voinut olla esim. jokin henkilö ja muut eivät kiinnittäneet mitään huomiota tähän. Jossain kohtaa tulee se piste, kun on saanut kokea, mitä pelko on, niin ei enää tarvitse sitä vähään aikaan. Myös vaikeus saada itse kunnolla hereille on tuttua. Pelkää sitä, että unohtaa koko kammottavan kokemuksen, jota ei voi vaan unohtaa.
Opioidien käytön yhteydessä muutenkin unohduksella on hyvin merkittävä osa. Saattaa unohtaa, että hetki sitten kärsi kuoleman pelkoa övereissä, ja jos siinä kohtaa menee ottamaan liikaa lisää, nii ei hyvä heilu. Kerran pelotti hieman, kun ei ollut enää mitään tunteita, edes omaa hengitystä ei tuntenut ja ainoa tapa tietää missä on, oli nähdä. Silmät vain eivät pysyneet auki. Siinä pelotti lähinnä tuo hengityslama, koska tuntui, että piti itse hengittää. Mutta hereillä ei pysynyt. No tämä liittyi övereihin ja meni hieman ohi aiheen. Opioidien enemmän käytön yhteydessä kannattaa kokeilla aina välillä pitää taukoja, ennen kuin on pakko, ettei ajaudu tilanteeseen, jossa ei uskalla vetää enempää, eikä olla vetämättä.
Mutta sitä se kumminkin oli.
