Bubren liukenevuus suusta?

Kiinnostaisi tietää, jos paikalla on asiaan “perehtyneitä”. Ettäjos nokittamalla menee n. milli päivässä, niin kuinka paljon täytyisi ottaa korvaushoitotyyliin kielen alla liotettuna jos haluaisi suunnilleen vastaavan vaikutuksen? :bulb:

^ No mä oon reilut kymmenen vuotta ollu koukussa, ja viimeset kohta 4 vuotta korv.hoidossa.
Ja ainaki miten mulla toi xone vaikuttaa, niin jos sulla menee milli nokkaan niin kaks milliä kielen alle antaa aikalailla saman vaikutuksen, MUTTA sulatettuna se vaikutus kestää/kantaa paljon kauemmin. Eli jos haluaa pitkää ja tasaista vaikutusta, niin kannattaa aina sulattaa niinkuin lääke kuuluisikin ottaa…! :wink:

Okei, eli tuolla arviolla saattaisi toimia kohtuullisen hyvin sulatettunakin. Vähintäänkin kokeilemisen arvoista :slight_smile: Ei tuollaista ole viitsinyt tehdä kun kalliiksihan se tulee. Vaikka toisaalta tuon vaikutus ajan pitäisi olla sitten pidempi niin… Olisi tasaisempaa. K.hoitoon ois itsekkin hienoa päästä joskus, kunhan saisi itseänsä niskasta kiinni ja “kaapista ulos”. Ei tämä kikkailu yksin helppoa ole.

^ No ei se todellakaan ole helppoa, yksin säätää kaiket päivät ja aina miettii et mistäs seuraavat ettei ehdi reflat puskemaan päälle…! :imp:

Siihen säätämiseen minäkin lopulta vittuunnuin kuuden vuoden jälkeen, ja hakeuduin hoidon piiriin.
Ja suosittelen kyllä sitä sinullekin, mikäli vaan sinun asuinpaikkakunnalla hoitoon pääsy olis mahdollista…?
Eiku rohkeesti vaan päihdeklinelle kertoo tilanne, ja siitä sit suunnitelma miten edetään.

No bupren hyötyosuudet ovat n. 33 % kielen alta sulatettuna ja 50 % nokitettuna eli teoriassa 1,5 kertaisen annoksen (eli sinun tapauksessasi 1,5mg) pitäisi riittää. Vaikutustapa on kuitenkin erilainen ja vaikutus alkaa vieläkin hitaammin kuin nokitettuna eli liotettuna vastaava määrä ei vaan “tunnu samalta”, vaikka annos olisi hieman isompikin. Siitä olen kyllä eri mieltä, että liotettuna vaikutusaika olisi jotenkin pidempi, kyllä minulla se nokitettu annos kestää helposti sen yli vuorokauden eikä tule vaikutuksessa mitään merkittäviä heilahteluja alaspäin.

Sen sijaan mikäli jaksaa kikkailla, niin alkoholiluokseen liottamalla saa sekä hyötyosuuden että vaikutusnopeuden ja -tavan vastaavaksi kuin nokitettuna.

Mutta mikäli olet saanut annoksesi noinkin pieneksi ja varsinkin, jos et ole kovin pitkään käyttänyt päivittäin niin suosittelisin kyllä vahvasti lopettamista, kun se vielä on suhteellisen “helppoa”. Mielestäni korvaushoitoa ei ole järkeä edes harkita vaihtoehtona, ellei päivittäistä käyttöä ole takana vähintään vuoden verran (ja jos siis ainakin pääasiallisesti käytetty opioidi on ollut buprenorfiinia tai sitä miedompaa opioidia). Ne parin viikon viekkarit saa kyllä kärsittyä tukilääkityksellä eikä kovin pahoja ja pitkäkestoisia postakuutteja vieroitusoireita (kuten pahaa anhedosmia ja masennusta, joihon itselle on aina kaatunut akuutin vaiheen jälkeen lopetusyritykset). Kun päivittäiskäyttöä alkaa olla takana vuosia tai pahimmillaan vuosikkymmeniä, niin nuo PAWS-oireet voivat helpostikin kestää puolesta vuodesta ylöspäin tai osittain jäädä pysyviksikin. Tällöin taas korvaushoito alkaa olla ainoa mielekäs hoitovaihtoehto.

Mutta parempi vaihtoehto se korvaushoito on lievemmissäkin tapauksissa kuin ei hoitoa ollenkaan. Suomessa kun yli 90 % opioidien ongelmakäyttäjistä ei ole hoidon piirissä. Eikä varmaan ole montakaan noista, jotka eivät korvaushoitoon hakeutuisi, jos se olisi tehty helpommaksi ja sen käytännöt joustavimmiksi. Itselläni opioidien jatkuvaa käyttöä on takana n. 8,5 vuotta, josta suurin piirtein puolet päivittäistä. Vaikka yhdessä vaiheessa (vuoden kestäneen metadonin viikottaisen isoannoksisen käytön jälkeen) meinasin jo hakeutua korvaushoitoon niin ainakin vielä tähän asti olen saanut lääkkeeni helpommin kadulta kuin saisin ne hoidosta (pelkkää katkopaikkaakin joutui odottamaan kuukauden), mitä voidaan pitää aika järkyttävänä epäkohtana.

Kyllä se kielen alta toimii pidempään, t. 6v korvaushoidossa ollut.

^ Tota mieltä minäki oon… Noi Petrin laittamat prosentit imeytymisestä on aikalailla kohdallaan, tosin luin just joku aika sit netistä jonku artikkelin, jossa oli näiden “uusien” suboxone nappien imeytymis prosentit, ja siinä oli mainittu et liotettuna kielen alta olis n. 50% luokkaa versus iv-nä…?
Sen paikkansa pitävyydestä en osaa sanoa, mut xonen valmistaja kyllä vaihtui tossa keväällä. Tiedän ku viikoittain haen lääkkeet, ja oikein erikseen apteekissa mainostivat asiaa, ja kertoivat et älä ihmettele kun se “miekan” kuva puuttuu näistä uusista napeista, et ovat silti ehtaa tavaraa… Niinku nyt apteekit Suomessa möis jotain feikkejä… :laughing:

Mut oon itte huomannu et sulatettuna se kantais paremmin, tosin alkaa vaikuttaakin vähä hitaammin, mut ehkä sekin on ihmis-kohtainen ja ennenkaikkea annoskohtainen, eli millaista vrk-annosta otat…?
Mä kummiski otan sen 14mg every Day ja nyt jo reilu neljäs vuosi menossa korv.hoitoa (11-vuotta kaikkiaan tätä pas…), et hankala sanoa mitään ihan niin “tarkkaa” kun koko ajan oon lääkityksen alla, ja ei juuri paljon erota ku lääkkeet ottaa, et miten nopeesti alkaa vaikuttaa… :confused:

Suonensisäisestä käytöstä ei ole kokemuksia, joten sen osalta en osaa sanoa, mutta olen valmis uskomaan, että kestää vaikutus pidempään. Nokittamisesta ja kielen alta liottamisesta sen sijaan on kokemuksia ja niiden perusteella väitän kyllä, että kestossa ei ole eroja. Ja korvaushoidossa kun se annos nyt kuitenkin otetaan yleensä ihan päivittäin ja on vielä yleensä perhanasti isompi kuin siviilissä, niin väitän myös, että sen perusteella ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä.

^ Tuota sun viimestä lausetta mietinkin, kun itse on koko ajan lääkkeen vaikutuksen alaisena ja ihan kohtuu hyvästi, ja niin kauan käyttäny et elimistö on niin tottunu ettei juuri huomaa edes vaikutuksen alkamista.

Meikkiksen aloitus! Joutusin vaihtaa nimimerkkini. Empiiristen kokeilujeni pohjalta bupre tosiaan toimi sulattamallakin yllättävän hyvin :smiley: Oispas tiennyt aikasemmin! Asiaa lähdin kyselemään miettien tuota korvaushoitoon pääsyä ja käyttömääriäni… Päätinpä sitten kuitenkin yhtenä päivänä lähteä katkolle. Taisin kokea sen oman henkilökohtaisen pohjakosketukseni. Kuitenkin jo kauan tästä veemäisestä riippuuvuudesta kärsinyt! Nyt olen ollut 6viikkoa kuivilla.
Supukkaa tosiaan meni noin. milli päivässä nokkaan yhteensä. Maksimissaan annokset on olleet jotain 2-3ml päivässä. 5 vuotta päivittäistä käyttöä takana… Ihmettelen miten monilla nuo annokset on tosi suuria, koska itestäni tuntunut, ettei hyödy bupren kanssa vaikka enempi ottaiskin. Lääkäriltä utelin vähän tuosta korvaushoitoon pääsystä, niin vastaus oli, että nyt ei missään nimessä mietitä semmosta vaihtoehtoa näillä käyttömäärillä kun mulla on ollut… Vähän kummastutti koska kuitenkin paha riippuvuus on. Mutta viekkareista tosiaan selvisin vajaan 3 viikon pahoilla oloilla. Vielä kun tää voimattomuus ja tyhjyyden tunne tästä lisää helpottais :sunglasses:

^ Bupre nyt on sellaista ainetta, että kun sen on kerran ajanut sisään, ts. riippuvuus syntynyt, niin eipä annosten nostelu hommaan mitään lisäarvoa tuo, kun se oma kattoraja on löytynyt. Se, missä kohtaa oma katto tulee vastaan, riippuu sitten erinäisistä yksilöllisistä seikoista ja paljolti mm. siitä, kuinka paljon on itseään oikeilla oppareilla kyllästellyt. Nuo jättiannokset ymmärrän joillain wanhan liiton henoiini-Sepoilla, mutta jos narkannut pelkällä buprella, niin lähinnä tuhlaamiseksi se menee kiskoa esim. 2 kasipalloa päivässä :unamused: . Ja sen 28 mg(Vai paljonko se oli? Tuota luokkaa kuitenkin) kattoannoksen ylittämisessä ei ole mitään järkeä yhtään kenenkään kohdalla, vaan jos sekään ei riitä, niin metadoni lienee ainut vaihtoehto, ellei sitten tyystin lopeta koko leikkiä.

Ihan fiksu lekuri, kun ei heti automaattisesti ollut korvaushoitoon tunkemassa. Nykyään kun tilanne on monesti se, että KH katsotaan kutakuinkin ainoaksi vaihtoehdoksi oppaririippuvaisten hoidossa, vaikka olisi suunnilleen vain vuoden päivät kodeiinia napsinut ja menee valittamaan, että tarvitsisi vähän apua ongelmaansa :unamused: . Toki korvaushoidon tulee olla saatavilla oleva vaihtoehto, mikäli riippuvainen itse kokee siitä eniten hyötyvänsä, mutta muita vaihtoehtoja tulisi olla ihan yhtälailla tarjolla, kun eipä se korvaushoito lopulta ole kuin pallo jalassa niille, joilla olisi vielä ihan hyvät mahikset vieroittautua kokonaan.

^ Khyyl.! Nyt(kin) komppaan Winstonia ihan täysin tossa, et sulla on ollu oikeesti fiksu lekuri, ku on ensin halunnu ainaki yrittää sitä lopetusta.!
Vaik tokihan se sinusta on siinä vaiheessa tuntunu tosi pahalta ja ymmärrän hyvin mitä ne viekkarit on.!! (Useaan kertaan tullu koettua aikanaan)
Mut mikä parasta tarinassa, niin sä oot päässy siitä paskasta irti ja pidä se!!
Vaik kuin joskus tekis mieli, niin mieti niitä neljää paskaa viikkoa et mitä se oli, niin varmasti antaa kummasti potkua siihen ilman olemiseen…!!
No unohda tää “paasaus” osio ku tähän piti seki kirjoittaa, mut tekee mieli aina varoitella “ihan kaiken varalta” niitä jotka vastottain ovat tästä irti päässy.!

Mut tsemppiä ja onnea pirusti siitä urakasta jonka oot tehny, ja eiku eteenpäin päivä kerrallaan. :wink:

Jeps kiitoksia tsemppauksesta :smiley: Vetohaluja on ollut yllättävän vähän tähän mennessä, ei oikeestaan yhtään. Tai kyllähän sen tiedostaa mielessään miten hyvä olo tulis päästä takas siihen pumpuliin, mutta kiinnostusta ei todellakaan oo palata entiseen, niin jotenkin pystyy järkeilemään sen mielessään. Varoittelevat kovin siitä 3kk:den rajapyykistä jolloin ois kuulemma suuri retkahdusvaara… 90 päivän ihmeiksi kutsutaan näitä henkilöitä jotka sen 3kk malttaa olla :smiley: Sitä odottelen vähän jännityksellä. Nyt on vähän turhankin vahva olo. Jostain luin, että saattaa olla ittensä huijaamista tavallaan jos ajattelee olevansa jo kuivilla ja vahvempi ku oikeesti onkaan… Mut eiköhän tää tästä ihan hyvin mee ku kerran alkuun on päässy :smiling_imp:

^ Joo oon kuullu kans tosta, et sen kolmen kuukauden kohdalla olis “tilastollisesti” suurin riski retkahtaa…?
Ehkä se siinä kohdilla alkaa olemaan ne psyykkiset taistelut pahimmillaan, kun se pitkäaikainen “kaveri/tuki/turva” puuttuu elämästä, ja tulee se tietynlainen tyhjyyden tunne, et mitäs nyt.? Tätäkö tää arki on…!?
Et varmasti mitä enemmän ja kiinnostavia harrastuksia tms. sais hankittua, niin sitä paremmin sen tyhjän kohdan sais paikattua. IMO.

Ja tossaki 3kk-jutussa on muistettava et jokainen on yksilönsä, et toisilla se voi mennä ihan ilma mitään paskoja fiiliksiä, ja taas joku muu voi tuntea et maailma romahtaa, noin niinku “kärjistettynä” esimerkkinä. :wink:

Mut pirusti tsemppiä jatkoon ja kirjoittele vaan tänne jos yhtään siltä tuntuu.! Varmasti mielellään tääl moni tsemppaa ja tukee niin paljo ku vaan voi, ku suurin osa meistä tietää ton paskan, et mitä se on.!