Bipolaarin lääkekäytöstä ja hoidosta Suomessa

Sairastuin uskonnolisten teemojen takia muutama vuosi sitten vakavaan psykoosiin. Voin näitä uskonnollisia juttuja eritellä tarvittaessa pyynnöstä. Psykoosin takia kiidätettiin ambulanssilla päivystykseen ja sieltä sitten osastolle hoitoon neljäksi viikoksi, jonka jälkeen oli pitkä sairasloma. Osastolla diagnosoitiin kaksisuuntainenmielialahäiriö ja määrättiin Olanzapiini mielialaa tasoittavaksi lääkkeeksi. Se toimi todella hyvin, selvisin harhoista, joita minulla oli ollut ja se mania hiipui melko tehokkaaksi. Aivoit pyöri osastolla kahtasataa, rupesiin maalaamaan siellä, enkä olisi ikinä uskonut minusta, että olen oikeasti taiteilija. Tuli nimittäin komeaa jälkeä. Että jotain hyvää maniassakin.

Mutta sitten osastohoidon jälkeen iski masennus. Helvetillistä paskaa. Olin vuoden masennuksen takia poissa töistä ja sairaslomalla ja kuntoutuksessa. Lääkkeeksi määrättiin Ketipinor, joka ei vaikuttanut sitten yhtään millään tavalla. Unettomuuteen en saanut mitään lääkettä, mutta pahimpaan ahdistukseen Diapamia. Popsin Diapamia silloin kun oli pakko päästä sängystä hoitamaan asioita. Se on hyvä lääke oikein käytettynä, eli siis tarvittaessa, ei jatkuvaan käyttöön.

Tää masennus kun taittui niin pääsin kuntoutukseen, vähän kokeilemaan työelämää ja se näytti sujuvan ihan kivasti. Palasin töihin ja vuoden kerkesin painamaan duunia, kunnes sitten päätin, että vitut mun mitää mielialaatasaavaa lääkitystä enää tarttee ottaa. Jätin Olanzapiinin ja kas kumaa, ei mennyt kun viikko niin iski taas mania ja hullut uskonnolliset aiheet rupes taas pyörimään päässä niin että unta ei saanut. Takaisin osastolle, tällä kertaa selvisin viikon hoidolla ja sain siihen päälle pari viikkoa saikkua. Olanzapiinin otin jälleen, mutta annosta nostettiin. Osastolla sain diapamia rauhoittumiseen ja nukahtamiseen ja on todella hieno lääke se, toimii juuri niin kuin pitääkin.

Sitten painelin seuraavan vuoden töissä ihan normaalista, ei ollut maniaa, ei ahdistusta eikä masennusta, Olanzapiini toimi. Kunnes nyt viime viikolla rupesi ahdistamaan, vituttamaan ja pelottamaan aivan saatanasti kaiken maailman asiat. Menin yksityiselle lääkärille, joka määräsi yhden päivän sairaslomaa ja nukahtamiseen Stillnoctia. Yritin selittää, että en uskalla aamulla nousta sängystä, mutta ei tämä lääkäri nähnyt mitään tarvetta sairaslomalle. No, Stillnoct toimi mahtavasti, sammuin kunnolla ja aamulla herätessä ei ollut ollenkaan hassumpi fiilis ja palasin töihin. Töissä sitten taas aivoissa rupesi kummittelemaan ja lähdin kesken työpäivän tällä kertaa julkisen terveydenhuollon piiriin. Nyt oli fiksumpi lääkäri. Ymmärsi mun historian ja ymmärsi oireet - ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Suositteli osastohoitoa, mutta mä arvelin että pärjään kotona, kun on vaimo vahtimassa mua. Löi kunnolla sairaslomaa ja ahdistukseen Diapamia.

Nyt on siis sellainen meininki, että Olanzapiin estää mainiavaiheet tehokkaasti, Stillnoctin avulla saan nukuttua ja Diapam silloin tällöin siihen pahimpaan ahdistukseen auttaa oikein hyvin. Joten kiitos näistä lääkkeistä! Ei ne kaikki ole niin perseestä, mitä tällä foorumilla puhutaan, oikein käytettyinä ne auttaa siihen tarkoitukseen, johon ne on suunniteltu. Tää vaan mun tarina. Onko sulla positiivisia kokemuksia lääkkeistä?