Bipoilijan ongelmia

Tervehdys kaikille.

Olen kolmikymppinen nainen ja ikäni kärsinyt masennuksesta. Muutama vuosi sitten masennuslääkitys aiheutti minulle melko vauhdikkaita hetkiä ja sain bipo-diagnoosin. Alkoholi tottakai aiheuttaa minulla hypomaniaa, mutta varsinaista maniaa on tullut vain masennuslääkitystä käyttäessä, enemmän olen siis masennuspainotteinen.

Tässä on tietysti se ongelma, että masennuksesta haluaa päästä eroon ja viime vuosina olenkin alkanut käyttää sekä lääkkeitä että alkoholia väärin. Noh, alkoholin suurkuluttaja olen ollut parikymppisestä saakka, mutta vasta parin viime vuoden aikana kuvioon ovat tulleet myös unilääkkeet, ahdistuslääkkeet ja masennuslääkkeet.

Puolisot ovat vaihtuneet muutamaan otteeseen ja nykyinen on nähnyt minut pahimmillani, tuntuu että tämä voimistuu iän myötä aina vaan. Hän on aivan rikki, minä taas pelkään, että en saa itselleni mitään. Tällä hetkellä käytän masennuslääkettä ja yritän voimistaa hyvänolontunnetta alkoholilla. Oloni on ollut kuukausia hyvin depressiivinen ja nyt kun olo paranee ei sitä luonnollisestikaan halua estää, vaikka pitäisi, jotta homma ei taas menisi överiksi.

Sitä luulee tietävänsä sen hetken, milloin pitää alkaa hiljentää, mutta tuskinpa niin käy nytkään. En dokaa kauheasti, mutta tissuttelen jatkuvasti. Tällä hetkellä en oikein tiedä, mistä suunnalta lähtisin asioita korjaamaan, tekee mieli vain istua hiljaa pubin nurkassa ja tuijottaa tuoppiin.

Minulla on pitkäaikaista kokemusta masennuksesta ja yrityksistä hoitaa sitä lääkkeillä ja välillä tietysti itse alkoholillakin. Välillä oli bipo diagnoosikin.

Tutustuin myös ko aikana, aika moneen, joilla oli ja on vastaavia ongelmia.

Havaintojeni ja oman kokemukseni mukaan, minun näkemykseni on, että jos nauttii yhtään alkoholia on aivan turhaa lääkkeillä tai terapioilla tms yrittää korjata mielialaongelmia. Alkoholi vain pahentaa masennusta, unettomuutta, ahdistusta.

Suosittelen dokaamisen lopettamista kokonaan ja veikkaanpa, että lääkkeetkin jäävät kokonaan pois tai ainakin tarve vähenee merkittävästi.

No, minä en pysty.

No oletko hakenut apua lopettamiseen, A-klinikka, AA tai vaikkapa antabusta ?

Oletko lääkärille reilusti kertonut, että ryyppään raskaasti, kun ovat lääkkeitä sinulle määränneet ?

Ja ylipäätään, mitä olet sitten ajatellut tehdä, juoda itsesi hengiltä joko suoraan tai onnettomuuden kautta?

Minulla on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö ja pääsääntöisesti masennuksen puolella. Lisäksi alkoholiongelma.

Neuvoisin sinua käyttämään lääkkeitäsi oikein, niillä annostuksilla mitä on määrätty. Jos vauhdikkuus lisääntyy niin yhteydenotto lääkärillesi tai terapeutille ja korjausta lääkitykseen. Vaikka masennuksen jälkeen vauhdikkuus onkin hetkellisesti mukavaa niin se voi karata käsistä todella pahasti, niinkuin tiedätkin, silloin ei ole enää kellään kivaa, ei itsellä eikä läheisillä, lisäksi hoitamattomana voi johtaa psykoosiin.

Ymmärrän että alkoholi turruttaa hetkellisesti ja kohentaa mielialaa, mutta runsas vähentäminen, jopa lopettaminen olisi varmasti niin sinulle, kuin minullekkin hyväksi. Sitten kysymys, miten onnistua? Siinä pulma jota nyt itsekkin koitan ratkaista. Terapeuttini eikä lääkärini eivät tiedä juomisongelmaani, en ole kehdannut kertoa, vaikka sitäkautta apua varmaan parhaiten saisi. Tämän palstan löysin tällä viikolla ja toivoin saavani apua vertaisiltani, mutta minulle ei kukaan ole kirjoittanut. Tunnen olevani melko yksin ongelmani kanssa. Toivottavasti kirjoitukseni auttaa sinua edes vähäsen!

Miten onnistua, no ei ainakaan niin, ettei hoitaville tahoille kerrota, että juo rankasti. Voihan syy olla häpeäkin mutta aika usein pelko siitä, että jospa se lääkäri kieltääkin ryyppäämisen. Alkoholisti valehtelee aina, totesi eräs todella pitkän linjan mies aikoinaan. Ja onhan siinä häpeämistäkin tietysti kun ei kerro kaikkein tärkeintä ongelmiinsa vaikuttavaa tekijää hoitavalle taholle. Käytännössä hukataan vain kaikkien aikaa ja rahaa.

SInällään olin yhteen aikaan n 20 hengen BiPo-ryhmässä, kävi ilmi, että jokaisella oli paha alkoholi-ongelma .

Kävin aikoinani läpi psykiatrit, psykologit, A-klinikan mutta en niistä saanut apua. A-klinikallakin vaan suosittiin vähentämistä. Hankin antabusta mutta ei vaikuta juurikaan minuun. Tosin meni kolmisen kuukautta ennenkuin tuli kokeiltua naaparin jouluglögiä. Kun lasi meni ilman pahempia oireita niin siitähän se alkoi taas. No minä olen poikkeus, usemmilla tulee tosi paha reagtio. Parasta olla kokeilematta.

Minua auttoi vasta se, että myönsin olevani alkoholisti ja viimeisenä paikkana hakeuduin AA:n. Sopi minulle,en väitä, että käy kaikille. Kaikkia keinoja kuitenkin kannattaa kokeilla, tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet hyvän tuen A-klinikan ryhmistä.
Valitettavasti AAnkin mennään yleensä vasta kun ollaan todella se oma pohja saavutettu eikä mikään muu ole autanut. Oman elämän lisäksi on aiheutettu paljon tuskaa ja murhetta läheisille ja ystäville.

Nyt meni korkki kiinni. Totesin, että joka ainoa ongelma viime vuosina on johtunut juomisesta. Rahat menee ja ihmissuhdeongelmia on ihan helvetisti. Työ kärsii.

Harkitsen myös antabusta, sillä en luota järin hyvin päätöksieni pitävyyteen.