Mielestäni 2:n viikon katko on lähinnä huono vitsi, jos puhutaan pitkäaikaisesta ja runsaasta benzojen käytöstä. Tuollainen katko johtaisi mullakin todennäköisesti vain siihen, että sen jälkeen kiskoisin benejä kaksin käsin.
Avopuolella intensiivinen terapia hyvän(siis itselle sopivan) terapeutin kanssa, sekä apteekkisoppari saattaisivat auttaa, mutta vain siinä tapauksessa, että motivaatio olisi todellinen, ei hetkellinen säikähdys siitä, että benzojen käyttö on jälleen kerran karannut lapasesta. Pidempi laitoskuntoutus voisi myös toimia, mutta siinä on se laitostumisen riski. Mitäs sitten, kun pääseekin taas siviiliin ja yhtäkkiä pitäisikin pärjätä edes joten kuten omillaan, kun on ehtinyt mukavasti tottua siihen, että “kaikki” hoidetaankin ikään kuin puolestasi. Kyllä se pidempi aikaisesta hoidosta pääsy aina pieni shokki on, vaikka vastassa olisi vähän parempikin tukiverkosto.
Mä en haluaisi kuulostaa saarnaajalta, koska mulla ei siihen mitään varaa ole itsekin benzoriippuvaisena väärinkäyttäjänä, mutta ehkä ensimmäinen juttu, johon sun, Maago, kannattaisi panostaa, on se itsensä kusettamisen lopettaminen. Ravaat katkolta katkolle, aina uudestaan ja uudestaan, ja joka kerta olet niin täynnä toivoa siitä, että nyt benzojen käyttö loppuu ikuisiksi ajoiksi. Ehkä olisi parempi, että vain luovuttaisit ja myöntäisit itsellesi, että niin ei todennäköisesti tule koskaan käymään. Mäkin kyllä vasta opettelen tuota, mutta silti se on jollakin kierolla tavalla, en osaa selittää, auttanut mua pysymään paremmin siinä kohtuukäytössä. Nyt, joulua enteilevän stressin ja ahdistuksen myötä, mulla kyllä karkasi “hieman” homma taas käsistä noiden lääkkeiden kanssa, mutta kun tämä jouluahdistus helpotti, niin olen pystynyt taas, toistaiseksi ainakin, palailemaan ihan kohtuuannoksiin ilman suurempia ongelmia. Jotkut käyttävät lääkitystä lopun ikäänsä, vaikka sitten vain vieroitusoireiden poissa pitämiseen. Ei se mikään häpeä ole, vaan tärkeintä olisi se kohtuudessa pysyminen.
Mäkin täällä yritän pärjäillä päivä kerrallaan 
.
.
.