Moi maximiliano!
Minä muistan kuinka kuolettavan pelottavaa oli ajatuskaan siitä, ettei nappejaan saa ottaa, silloin kun siltä tuntui. Minulla kesti lääkekoukku noihin Xanoreihin, Tenoxiin, Panacodiin jne. reilun viisi vuotta. Samalla käytin myös muita päihteitä, pääasiallisesti alkoholia.
Kun söin säännöllisesti 8mg Xanoria, 16kpl Panacodia ja kaikki muut päälle, lääkäri terveyskeskuksessa kyllästyi jatkuvaan valehteluun lääkkeiden syönnin suhteen, lyöden kaikki hanat kiinni kerralla. Siinä hetkessä ei hymyilyttänyt. Väärensin reseptin, jääden kiinni siitä. Positiivista tuossa oli se, että sain päihdepsykiatrin konsultaation ansiosta Xanorit juuri depotiksi ja lääkevieroitus toteutettiin todella hitaasti, jonka ajan kävin joka aamu hakemassa päivän lääkkeet kotisairaanhoidosta klo 8.
Olin tuossa hetkessä jo niin väsynyt kaikkeen panikointiin lääkkeistä, että olin valmis mihin vaan, kunhan ei tarvitsis päivää paniikissa pelätä, että taas lääkkeet loppuu kesken, mitä sitten teen? Vieroitus kesti reilun vuoden, mutta siinä hetkessä tärkeintä oli se, että nuo depotit vaikuttivat minulla ainakin siinä positiivisesti, ettei tullut sellaista aaltoliikettä, kun noissa täsmälääkkeissä tahtoo tulla, että kun lääke alkaa väheneen elimistöstä paniikki puukkaa jo siitä pelkästään.
Olen ollut lukuisia kertoja sekä psykiatrisella suljettulla, sekä nyt raittiuden löytäen päihdekuntoutuksessa ensimmäiset hetket tarkassa valvonnassa ja oikeastaan ei nuo kumpikaan paikka pahoja ollut, olo kun ei ollut kummassakaan paikassa ollessani muutoinkaan kovin kaksinen.
Haluan jakaa tämän kokemukseni sen vuoksi, että löytäisit uskoa huomiseen ja siihen, että noista peloista, paniikeista, ahdistuksista sekä varsinkin noista lääkkeistä on mahdollisuus päästä. Aikaahan se ottaa, mutta mitä muuta meillä on. Jos haluat lueskella enemmän minun toipumisen taipaleestani, surffaa osoitteeseen: toinen-mahdollisuus.blogspot.com/
Kaikkea hyvää sinulle. Ota yksi askel kerrallaan ja ennenkuin huomaatkaan, olet kulkenut todella pitkän matkan pois menneestä, kohti tulevaa. Niin minulle on käynyt, sama tapahtuu myös sinulle, jos vain niin haluat tapahtuvan. Matka jatkuu.
