Mistähän aloittaisin, pitkä historia jo erinäisten “riippuvuuksien” suhteen. Olen ihminen joka jää koukkuun helposti, kirjoittelinkin tuonne alkoholipuolella pari vuotta sitten. Teini-iässä aloitetiin tupakanpoltolla ja viikonloppukänneillä, yläasteen lopulla kannabis, lukioaikoihin viikonloppukäyttöä piriä, essoja, subua, välillä muutaman viikon “putkiakin”, rännättyäkin tuli muutamia kertoja - jossain vaiheessa pysähdyin kun “viihdekäyttäjäkaverit” lopetti koulut ja alkoi vetää päivittäin, ihan melkeinpä tiedostamattani vaihoin toiseen kaveriporukkaan, kama jäi, viina pysyi, ja yksin viina pitkään viikonloppukäyttönä. Koulut hoidin, korkea koulutus, hyvä puoliso jnejne. päällisin puolin elämä kunnossa. Taustalla mt-oireilua, masennusta, traumoja, ahdistuneisuutta, ikinä en lääkkeitä huolinut, terapiassa kävin - auttoi sen aikaa kun siellä sai käydä. 2 vuotta sitten alkoi paha ahdistuneisuus - lääkärille - diapam resepti - kas kummaa kun ahdistus lähti…Jossain vaiheessa pystyi ottamaan viikonloppuisin kaljaakin lisäksi - muutama kuukausi sekakäyttöä - sairaalareissu josta “puhumalla yli”, vahinko vain…Bentsot pois…puoli vuotta viinaa viikonoppuisin - amotonta mokailua siinä ja siinä ettei koko elämä kaatunut. pysähdyin. nyt viina jää tai ei elämä kanna. bentsot takaisin, lisäksi kovia kipuja johon sain tramal reseptin ja oi autuus - ensimmäisen kerran sitten lapsuuden ei ahdistusta- ei masennusta, olin täysin normaali ihminen, iloinen energinen jaksava. Päivät sujuivat hyvin. Tramalin vaikutukset ainoastaan positiivisia, veivt kivut ja paransivat psyykkeen. Tottakai tramalia oli sitten syötävä päivittäin, muutoin masennus iski takaisin. Läheisenikään eivät tähän puuttuneet koska olin kerrankin “normaali” ja en juonut ollenkaan, tramal vei viinan himonkin. Olin siis lääkinnyt masennustani viinalla. Bentsojenkin lopetus tuntui helpommalta, psyykkisiä oireita ei tullut, fyysisiä kyllä. Yli puoli vuotta sitä autuutta riittiki, kunnes bentsotolet nousi ( söin vaikken tarvinnut), viikko refloissa, 3 viikkoa “normaali”, syksyn mittaan sama kövi tramalin kanssa, enää normiannoksella ei lähtenyt päiv käyntiin iloisena ja energisenä. Tällä hetkellä tilanne on se että molemmat iteroidut respat loppuvat viimeistään viikkoa ennen uutta satsia. kavereilta/ sukulaisilta olen sitten saanut välillä codeja ja bentsoja jollain tekosyyllä muutamia pahimpiin oloihn. kadulle en ole uskaltanut, enkä aiokkaan (pelkään). Bentsoista olisi tarkoitus päästä eroon ensimmäisenä, lopettaminen kun vaan on niin helvettiä vaikka psyyke pysyisi suht kasassa kroppa hajoilee ja unet menee miten sattuu. tramalia ikävä kyllä minun on pakko välillä syödä kovaan kipuun - ilman ei voi olla mutta ei pysy kurissakaan…Olen niin kyllästynyt näihin ikuisiin riippuvuuksiin, jos tupakat loppuu, hermot on kireällä, sama kahvin kanssa, pahin kuitenkin nykyään jo kuukausittainen “viekkariviikko”, tai kaksikin, onneksi respat ovat eri aikoihin joten molempia en ole joutunut yhtäaikaa seinään lyömään…en vain jaksa tätä. Luulin jo tuon tramalin tuoneen maailman takaisin, luotin sen snri vaikutukseen. oikeakaan snri lääkettä ei voi aloittaa koska tramal on ainoa kipulääke minulle joka sopii, codeista hirveitä sivuvaikutuksia ja nuokun menemään. vahvemmista en halua edes puhua. kokemusta on teemuista ja subuista nuilta nuoruuden ajoilta ja mustan elävästi että vaikuttivat samantapaisesti kuin code paitsi vahvemmin, valtavat nuokut ja etova olo…mutta niin, sekavaa tekstiä varmaan tuli kun annoin ajatuksen vain virrata, en jaksanu kielioppiinkaan kiinnittää huomiota, jos tämän joku jaksaa lukea ja ehkäpä jakaa kokemuksiaan, kertoa jotain neuvoja, kiitän. nyt tupakalle, kahvin keittoon ja kun olen tarpeeksi tuota kofeiinipaskaa juonut ja alkaa ahdistaa menen kaapille ja nappaan 30mg opamoxia. tramalit loppu, ylihuomenna lisää, mietin jaksanko lähteä sukulisille valittaan kipuja ja hakemaan paska codea vai kärsinkö. sähköiskut alkaa huomenna, tiedän sen, nyt jo masentaa…kiitos. ( p.s minulla on myös kiitollinen shoppailuaddiktio, muuten taloutemme olisi hyvässä kunnossa mutta kiitos tämän addiktion ulostosta tulee kirjettä sieltä täältä)…mutta nyt sinne tupakalle hajoilemaan.
Lisäisin vielä, suurin syy kirjoitukseeni on se, että tiedän että näin ei voi enää jatkua. Ylös tai alas. Viimeksikkin apteekissa kun hain bentsopaketin hikoillen kädet täristen ja lähdin apteekin edestä hyvällä autollani hyvään kotiini nappailemaan laillisia “lääkkeitäni”, tajusin kun katsoin apteekin edessä pyöriviä huumeidenkäyttäjiä ja tajusin olevani täysin samanlainen, olisin voinut päätyä tuohon jo 15 vuotta sitten, voin päätyä sinne nyt, olen samanlainen jo nyt, ainakin sisältä. Lääkäri on mun diileri ja mun huumeet on halpoja, ja vielä elämä on pysynyt ulospäin kasassa…Tällä menolla saikkupäivien kertyessä ja uusien lääkärien tullessa kuvioihin alkaa kohta tulla mukaan muita teitä hankkia “lailliset” lääkkeeni…Siksi jotain on tapahduttava nyt.
Nonih, pidän sitten tässä vaikka julkista päiväkirjaa. josko pysyisi ykhäällä sitten mitä on ajatellut milloinkin. Niinhän siinä nyt kävi että lähdin tuskissani ajelemaan matkan taakse yliopiston apteekkiin hakemaan laillista kodeiinia helpotukseksi, kuitenkin matkalla mietin että toi auttaa vaan vähän, käyn 3 päivää putkeen + bensat on jo pääööe30e, menin siiten yksityiselle ja maksoin 60e yhdestä 20kpl 50mg nopeista tramuista. Menin puhumaan halvoista huumeista. Kaiken selittelyn ja tutkimusten (tiedän tarkkaan miten sitä tramalia irtoaa)jälkeen kysäisin sitten että kirjotatk 50 vai 100, ja että riittäähän ne nyt joululomaan että pysyn työkykyisenä. Lääkäri naurahti että mun kokoinen (alle 50kg) tyttö menee kuulemma sekaisin 50mg tabusta. noh apteekin jälkeen suoraan 6kpl naamaan ja sähköiskut/ puutuneisuus veks ja normaali olo että sekaisin joo. yritän elää nyt säästeliäästi niin pärjään noilla sen 2 päivää kunnes saan taas perusiteroidun retard 100X2 päiväs, lisähuvina on sit pahimpiin kipuihin 100kpl 50 pikatramsuja ei iteroidusti, mut se meni 9 päivässä viimeksi että niin…Ennen tuo maks 400mg turvaraja piti järjissään mutta joku sanoo nykyään et hyvin voi ottaa 600 kun on bentsoja kyljessä ja tolea, joopa joo…Niin, ja pelottaa helvetisti että kun ja jos lopetan lääkkeet niin alkasin juoda, olen siis vuoden ollut juomatta. Mielummin loppuelämä lääkkeillä kuin yksikään känni. Lääkkeistä ei ole haittaa kelleen muulle kuin itselleni, ja niistäkin vain silloin kun ne on loppu. Nyt suunnitelma: joululomalla bentsot seinään ( odotan että 4 viikon aikana reflat on ohi, ja jatkan tramalilla yrittäen pitää annosmäärän).Voisi olla jopa realistista. Ja bentsoissa olen pysyttäytynyt diapam - opamoxlinjalla - tarkoituksella. mutta nytkin opamoxeja hujahti viikossa 90kpl, 10 jäljellä ja 3 viikkoa …Tramalin suoma puheripuli purkautukoon nyt tänne. Niin ja yksi syy lopettamisen vaikeudessa on töissäköynti, olen sellaisessa asemassa että en voi ottaa 3 vikon saikkua bentsovierotukseen 
Tämä ei voi olla todellista… 
Hei, selventäisitkö hiukan tuota ei voi olla totta? Kirjoittelin eilen vain menemään ajatuksen virtaa joten tekstini ei mitään mallikasta ollut, sanoinko jotain hölmöä 
Mitään vertaistukea minulla ei ole, eikä ketään tuttua joka olisi samassa tilanteessa, vain muutama läheiseni tilanteestani tietää eikä hekään todellista tilannetta, ajattelin josko täältä jotain neuvoja saisin ennenkuin homma menee pahemmaksi 
Huoh, nyt pitää vetää jouluun asti puolikas opamox/ pvä sitten loppu. respaa ei oo iteroitu enkä uutta saiskaan ennen joulua ja lääkärin kanssa tämä bentsojen pudotus/ lopetus homma siis puhuttu, ja piti jo kesällä diapamilla pudottaa, ei vaan onnistunut
En suosittele kenellekkään kyllä bentsoja, jos ihan pakko johonkin hätätilanteeseen niin tosissaan se maks. pari viikkoa. pidemmässä käytössä tämä on helvettiä, lääkkeet ei vaikuta mitenkään, mutta kun loppuvat niin kyllä huomaa.
No mä olen sitä mieltä, että nitku olen minäkin vaikka lääkkeet saan reseptillä ja pysyin työelämässä pitkään, joskin nyt vakavan masennuksen takia olen pois. Minkä takia joutuu lääkkeillä itseään turruttamaankin, on suurin ongelma se masennus, josta olen kärsinyt jo 20 v. ja jota masennuslääkkeet eivät pidä riittävästi poissa, kokeiltu on melkein kaikki. Nyt toivon pääseväni magneettihoitoon jossain vaiheessa ensi vuoden puolella. Ei sillä ole väliä rännääkö sen suoneen laittomana vai laillisesti oraalisesti, molemmilla on riippuvuus.
Jos tosiaan haluat tuosta koukusta irti, niin sanot sen suoraan yksityiselle lääkärille ja lääkäri suunnittelee sulle tiputusohjelman. Kenellekkään ei tiedot sieltä mene. Paitsi sen lääkäriaseman tiedoissa näkyvät tietysti. Sairaslomaa voi ottaa jos sitä tarvitsee, ei lääkärin tarvitse laittaa sellaista diagnoosia että työnantaja sen siitä huomaa.
Tai sitten yrität lopettamista omin päin, mitä itse suosin, koska itse en lääkäreille riippuvuudesta aio puhua. Se tulee julkisella puolella ainakin vaikeuttamaan elämää jatkossa niin helvetisti.
Olen syönyt alpratsolaamia säännöllisesti 8 v. en koe sitä ongelmaksi. Siis en saa siitä “kicksejä”, mutten pärjää ilman. Tsolpideemin kanssa olen suuremmissa ongelmissa, mutta kun se loppuu, niin olen ilman jos en mitään saa keksittyä. Xanorit pitävät huolen että vierotusoireet ovat tsolpideemissa vain henkisiä.
Voimia jokatapauksessa! Itse aion nyt tammikuuhun mennessä tiputella tsolpideemin kulutustani ja mulle on ehdotettu betsoista luopumista, mutta en aio siihen suostua, koska yhtäkään paniikkikohtausta en enää kestäisi.
Hei, kiitos kommentistasi 
Tosiaan, on niin paljon eri syitä miksi ihmiset ajautuvat päihteisiin, yksi suuri syy on mielialan säätely. Olenkin pohtinut onko lopettaminen vaikeampaa juurikin kun on käyttänyt päihteitä “lääkinnällisesti” kuin että olisi aloittanut ne vain koska kiinnostaa, elämyksiä, huvin vuoksi tms. Lopettaminen on paskaa kaikille, mutta niin, kuinka pyörä pyörii. Aluksi kadutti että edes kirjoitin tänne, akloi vaan depistää koska oikeasti tajusin ongelman kun näin sen “paperilla”…Nyt kun olen asiaa pyöritellyt mielessäni, olen kärsinyt 15 vuotta masennuksesta ( lievästä myös yhteen erittäin vakavaan jaksoon jossa mukana PTSD) ja eri asteisista ahdistuksista. Terapiassa opin säätelemään ahdistustani, bentsot on taannuttaneet stressin/ ahdistuksen sieto keinot nolliin, pari vuotta kun on jokaiseen pieneenkin stressinpoikaseen napannut napin. Bentsot vituttaa, ne haluan pois, sen tiedän. ja olen lopettanut pari kertaa ennenkin ja pysytellyt hetken kuivilla mutta unettomuuden tms. seurauksena retkahtanut takaisin…Mutta tramal, koko kevään ja kesän mietin että KERRANKIN löytyi lääke joka vei mun kroonisen masennuksen ja ahdistuksen ( kokeiltu normi dnri, ssri, yms.) ja ihan hyvillä mielin niitä söin, myös bentsojen tarve kun väheni psyykkisesti ainakin. Nytkin mietin että mitä sitten jos syön tramalia loppuikäni, jos se on keino elää normaalia elämää ja pitää masennuksen poissa niin mitä turhia itsesyyttelemään. JOS ja iso JOS pitäisin annoksen kurissa. Tramalilla on se hyvä puoli että tole ei kovin nopeasti nouse (vrt. bentsot) ja tuo “terapeuttinen” vaikutus säilyy. Ongelma tuleekin/ tulikin siinä kun muut joivat viikonloppuisin, minä sitten otin pari ylimääräistä tramalia jotta sai omat “känninsä”…Huoh. Viina ei mulle sovi, kuulun siihen ryhmään jolle alkoholi vaikuttaa voiakkaasti, persoonallisuuteni muuttuu ja teen vitun idiootteja asioita. Se tie on nähty. Ja olen ylpeä että siitä olen ollut erossa, vaikka sitten tramalin keinoin niin kuitenkin. Olen superkateellinen ihmisille jotka pystyvät elämään ilman mitään riippuvuuksia ja vielä suht tyytyväisinä. Noh, olen alkoholistiperheestä ja lapsuuteni + nuoruuteni traumat on tehneet tehtävänsä. Pahemminkin olisi voinut mennä, mutta ei nyt ihanteellisestikkaan. Jossain syvällä sisällä on aina asunut hemmetin sinnikäs minä joka on jaksanut kaiken depiksen ja päihteilyjen keskellä pitää elämän kasassa, suoritin lukion ja yliopiston, vieläpä hyvin arvosanoin. työelämässä olen pärjännyt hyvin…Mutt missä se sinnikäs pirulainen on nyt kun sitä tarvis. Ääh, taas menee sellaiseksi ajatusvirraksi että jaksaakohan tätä kukaan lukea. Tärkeintä nyt ehkä onkin että nämä pohdintani pysyvät täällä ylhäällä. Eli summa summarum, bentsot pois ja tramal jääköön, katsotaan tilannetta mutta ei morkkistella.
^ Sulkasato, pieni vinkki: Käytä kappalejakoja tekstissäsi, niin sen lukemisessa on helpompi pysyä kärryillä, vaikka se menisikin tajunnanvirraksi 
. Eipä sillä, unohtuvat nuo kappalejaot väliin multakin, kun oikein innostun näpyttelemään 
. Sori, kun en nyt jaksanut niin hirveän tarkasti perehtyä kirjoituksiisi, niin eipä mulla tässä mitään tähdellisempää kommentoitavaakaan ole. Katsotaan ehkä joskus paremmalla ajalla… Enpä tosin tiedä, onko musta antamaan kovin hyviä neuvoja; riippuvuuksista multa kyllä löytyy kokemuksia vaikka kuinka paljon, mutta vieroittautumiseni ovatkin sitten menneet lähes järjestäen mönkään, joten…
Tsemppiä kuitenkin .
Kiitos vinkistä! Jotenkin kun kerrankin asian sain ulos niin annoin vain mennä. Ja nyt tuntuu jo helpommalta, tietysti voisin kirjoittaa vaan jonnekkin wordille näitä ajatuksia, mutta se että ne ovat täällä julkisesti esillä tekee asioista todellisempia.
Riippuvuus - valheiden verkko, kirja jonka luin muutama päivä sitten. Perus npealukuinen teos, ei mitään uutta asiaa sinänsä mutta kirjan nimi pysäytti. Valheet.
Olen aina ollut todella rehellinen ihminen, minun oli vaikea päästää suustani edes valkoisia valheita koska pokka ei pitänyt. Kännäys aikoinakin piti aina mokat tunnustaa. Mutta nyt. Kun käy kolmannella lääkärillä kuukauden sisällä ja vetää sellaisen roolisuorituksen jonka avuin pääsisi jo varmaan teatterikorkeaan. Tosiaan vaikka minulla on ihan aidostikkin pari vaivaa joihin tramalia saan, osaan hineosti nykyään feikata nämä vaivat silloinkin kun eivät päällä ole Missä vaiheessa musta tuli tällainen? Valehtelen ja selitän hienosti 20min putkeen saadakseni yhden lääkepurkin, fyysisenkään puolen näyttely ei tuota ongelmaa, tutkimuksetkin menee jo silmät kiinni.
Ja tuolla vertauksellani nuihin huumeiden käyttäjiin kadulla, en käyttänyt narkkari sanaa, toivon ettei siitä kukaan pahastu, halusin tuoda esiin juurikin sen, on ihan sama missä yhteiskunnallisessa asemassa on tai miltä se elämä ulkopuolisille näyttää, henkinen riippuvuus on sama ja se tuhoaa ihmistä sisältä. En pidä itseäni tippaakaan parempana ihmisenä kuin kukaan noista narkkareistakaan. Mä olen jostain syystä onnistunut joissain asioissa ja kiitän Jumalaa tai korkeampaa voimaa mitä tahansa siitä että olen selvinnyt näinkin “pitkälle”, monta kertaa olen siinä rotkon reunalla huojunut.
Erilaisia kohtaloita. Kaikilla oma tarinansa. Geenit vs. ympäristö ja niiden yhdistelmä.
Olen itse asiassa urani alkuaikoina työskennellyt päihdepuolella ( tuolloin itse “vain” join viikonloppuisin satunnaisesti), ja muistan miettineeni kovia kohtaloita kuunneltuani että jos nuo ihmiset on kokeneet niin hirveitä asioita, ja mokailleet niin hemmetin pahasti omat asiansa ja pystyvät vielä olemaan selvänä, niin miksi minä en voi olla ottamatta sitä siideriä? Nostan hattua jokaiselle riippuvuutensa/ masennuksensa tms. voittaneelle! Oli “aste” sitten mikä tahansa.
suklaasato, tarkotan sulkasato, meinasin samaa kirjoittaa kuin Winstoni, että kappalejako olisi kohdillaan.
Mut mä näen tässä sen hyvän puolen, niin kuin aloittaja itsekin sanoit, että tämä purkautumisesi auttoi sua edes jonkin verran. Sen takia näitä foorumeita on. Iteki joskus sorrun samaan, nykyään muistan onneksi suurimmaksi osaksi kappalejaot.
Mutta mutta tuota… niin tsemppiä, kerta mulla on tylsää, niin voishan sitä käydä tuon sinun tajunnanvirran läpi.
Pääasia on, halusin tähän loppuun sanoa, että käyt itse asiaa läpi, vaikka sitten kirjoittamalla. Ja nyt olet sen ainakin tehnyt! Hirmuisesti tsemppiä, ei jokaiseen ahdistuksen tunteeseen tosiaan tarvitse ensimmäisenä olla näppäilemässä lääkeliuskoja (kuten itse teen), vaan nimenomaan kirjoittaminen tai puhuminen auttaa. Mä kerran soitin sellaseen huumenumeroon ja vuodatin ongelmaani tälle tuntemattomalle naiselle. Se vaan käski ottaa niskasta kiinni ja lopettaa kaikki nyt heti tänään. :S Joopajoo…
No nyt se meni itelläki tajunnanvirraksi. Muistahan tulla päivittämään tuntojasi tänne sulkasato, oookoo?
Tyhjensin lääkekaapin kun nyt ajatukset on tässä asiassa pysyneet. Noin kuukauden aikana on mennyt ainakin 120kpl 100mg tramal retard, 120kpl tramal 50mg kapseli, 200kpl diapam 5mg, 100kpl opamox 15mg ja 40kpl ardinex ( 30mg kodeiini ) + pari pullollista yskänlääkettä 
Eli määrät n olleet kohtuu kovia…On kyllä vähän reikiäkin päässä kun alkaa mietti niin ei kyllä kaikkien päivien tapahtumat ole selkeänä päässä. Etenkin kunnon tramal bentsopäivänä saattaa olla jopa hiukan hypomaaninen olo, kun lääkkeet vähissä eristäydyn kotiin eikä muut ihmiset vois vähempää kiinnostaa.
Tänään ollut “virkeä” päivä johtuen pikatramaleista ( retardit siis loppu ja ne yleensä peruskäytössä) ja jostain syystä näistä nopeista irtoaa edelleen sitä potkua päivään, mutta bentsotiputuksen huomaa jo, eilen ja tänään mennyt pari opamoxia, pari jäljellä. Saan tutulta muutamat tenoxit joilla pärjään luultavasti sinne lomaan asti ja siitä sitten lopetus.
Nyt ajattelin listata tähän apua/ vinkkejä bentsoviekkareihin/ muuhun stressiin ja ahdistukseen lähinnä omia keinojani ja muistutukseksi, mutta saa poimia jos tarvii Vaikka ei olisi kyse pelkästä vieroituksesta, niin näillä vinkeillä voi myös koittaa korvata sen yhden betsokerran/ kokeilla kun stressaa/ ahdistaa…
-Hyväksi huomattu rauhoittava vaihtoehto: pari kupillista vahvaa kamomillateetä ( 2 pussia/ kuppi) jonka lisäksi 2 kpl dormiplant tablettia ( valeriaanaa, reseptivapaa luontaistuote).
Saa käyttää samanaikaisesti bentsojen kanssa mutta ei mielellään samaan aikaan (farmaseutin ohje). Molemmat yrtit vaikuttavat samaan GABA-järjestelmään kuin bentsotkin mutta miedommin. Lisäksi näillä luontaistuotteilla ei ole samanlaisia haittavaikutuksia kuin bentsoilla.( bentsot tuhoaa tuota GABA-järjestelmää pitkäaikaiskäytössä).
Farmaseutin kanssa pähkäiltiin mahtaako toimia kun bentsotole, mut kyllä rauhoitti yhdistettynä kamomillateehen, tai väsyttävä vaikutus tuli ainakin.
-Jos alkaa sydän takoa pahasti/ paniikkikohtauksien pelko tms. niin propral (beetasalpaaja, eli verenpainelääke jota saa kylläkin vain reseptillä). Itselläni kyseistä lääkettä on esiintymisjännitykseen, käytän pari kertaa vuodessa mutta siis pitää sydämen tykytykset loitolla.
-Mene sänkyyn makoilemaan, rauhoitu, hengitä syvään, muista että olet tässä ja nyt. Olo on paha mutta menee ohi.
-Mikäli menneisyys/tulevaisuus alkaa pyöriä liikaa päässä palaa taas nykyhetkeen, hoe NYT mantraa ja muista ettei eilistä ole enää olemassakaan, huominen on avoin ja on vain tämä hetki. Keskity.
-Syö AINA kun pystyy, sekä ota lisäravinteita ja vitamiineja, esim karnosiini ( kallista mutta vaikuttaa GABA-järjestelmää vahvistavasti). Berocca on hyvä lisä myös.
-Mikäli yhtään olo sallii, käy ulkona kävelyllä, mielummin valoisaan aikaan. Katsele ympärillesi, luontoa, mieti maailmaa ja kuinka pieni osa tätä kaikkea tämänhetkinen olosi on.
-Katsele tyhjänpäiväisiä sarjoja/ leffoja
- Jos käytössä ei ole mitään serotoniiniin vaikuttavaa ainetta kokeilisin tryptofaania / 5-HTP luntaistuotetta joka on siis serotoniinin esiaste. Itse en voi tähän turvautua tramalin vuoksi.
-E-EPA auttaa ahdistuneisuuteen pitkällä käytöllä ja tarpeeksi suurella annostuksella.
Nonnih. tulipahan tekstiä taas. Ja tää mun ketjuni otsikko on nyt sitten vähän hämäävä mutta olkoon.
Lucrezia, oletko saanut mitään apua masennukseesi, siis muuta kuin bentsoja/ mielialalääkkeitä? Voin suositela psykoterapiaa ( kela-korvaus), mikäli et ole käynyt.
Oletko kokeillut näitä luontaistuotteita, jotkut pitävät huuhaana, eivät minullekkaan yksistään näköjään aiuttaneet mutta olen kokenut kuitenkin selkeää hyötyä etenkin tuosta karnosiinista. Bentsothan pitkäaikaiskäytössä laskevat välittäjäaineita mikä taas itsessään jo aiheuttaa masennusta Tosin xanorin suhteen en tiedä, ilmeisesti sen vaikutus on jokseenkin erilainen. Itse olen tosiaan pysytellyt tällä opamox-tenox-diapam akselilla, josta vieroittautuminenkin taitaa olla helpointa.
Nyt alkaa lähinnä vituttaa tuo edellinen viesti, tässä ei paljoa teen keittely auta. Lääkkeet loppu, parin tunnin päästä tosin saan käytyä tramalit. Silti koko päivä on ollu niin angstia ku voin. Mä en halua lopettaa lääkkeitä. Jos mulla olis ehtymätön bentso-tramal varasto olis hyvä, mutta kun ei oo.
Mietin jo laittaakko elämä risaiseksi,lopettais työt, nostais vaan kaikki mahdolllset lainat ja vipit ja lähtis jonnekki kadulle ostamaan kaapin täyteen kaikkea paskaa Ehkeii, tiedän että illalla oon jo hymyssäsuin ja soittelen kavereille tramalpäissäni.
Voi vittu tätä elämää. Mä en uskalla elää ilman lääkkeitä, vierotus on helvettiä, ja vaikka siitä selviäisin mitä sitten? jos mt ongelmat, masennus ja ahdistus ovat pois niin jees, olen voittaja, jos eivät, palaan takaisin lääkkeisiin. En jaksa sitä depistä enää päivääkään.
Että tällasta taas kun en ole tramaleissa. Ja tiedän, että lääkkeiden puute aiheuttaa tätä oloa, se ei välttämättä ole sitä masennusta tms. mutta missä vaiheessa sen tietää, kauan pitää olla kuivilla että tietää onko ne viekkareita vai sitä ihan itseään vitun masennusta.
Jos itse söisin tramalia, bentsoja ja kodeiinia tuohon tahtiin, niin olettaisin vieroitusoireiden kestävän useamman kuukauden, jopa vuoden…
Erityisesti se psyykepuolen korjaantuminen kestää ja kestää…
Oma kokemukseni on, että rajua on leikki mutta se kyllä palkitsee kun vieroitusoireet alkavat hellittää.
Hui, kuulostaa pitkältä ajalta nyt on bentsot siis alasajossa, onkohan tää nyt neljäs päivä sillä parilla moxilla, nekin loppu ja muutama 20mg tenox löytyy jotka jätän nyt pahimpiin paikkoihin…Bentsot oon vetäny seinään muutamia kertoja ennenkin, tuolloin viekkarit olleet sen viikon kaks, nyt tosin 11kk päivittäiskäyttöä takana mikä on pisin jakso, tuota ennen olin useamman kuukauden tauolla.
Tosin nytkin olen ollut syksyn mittaan 2-3krt viikon täysin ilman diapamia, mutta feflat ( fyysiset, tramal pitää onneksi psyykettä kasassa) alkaa diapamin kohdalla viiveellä. Nyt menty pelkällä moxilla pari viikkoa, tosin kovat oli määrät, odotan siis viekkareiden saapuvan asap, mutta myös loppuvan aiemmin…
Tramalin lopettamisesta ei kokemusta olekkaan (muutamia päiviä kärsinyt kyllä, nekin yleensä kodeiinin voimin), ja se tähän psyykepuoleen onkin se “hoitava” nappi, bentsot on menny lähinnä tottumuksesta kaverina. Tramalin avulla nukun myös ilman bentsoja, liikaakin melkein, tramalin vaikutus muuntuu selkeesti ilman benjoa. tulee enemmän nuokku olo, bentsot siis piristää
Katotaan nyt kuin tytön käy. Yritän nyt kuitenkin tosissaan nuo bentsot saada pois, tramal saa olla kunhan pysyis kurissa. onneksi en uskalla ilman bentsoja ylittää 400mg “turvarajaa”.
Mikä siinäkin on kun refloissa hakee sen paketin niin pitää muka ottaa kunnon annos “jotta reflat lähtee” vaikka tarkoitus olis pysytellä alempana. Pitihän se tänäänkin vetasta suoraan 300mg tramalia vaikka 150mg olis varmasti riittäny, huoh. Niin ja satanen tietty myöhemmin vielä päälle perjantain kunniaksi
Sulkasato, jos sä tosissasi aiot lopettaa benzot, niin on parempi, mitä nopeammin sen teet. En siis todellakaan tarkoita, että sun pitäisi katkaista seinään ne, en missään nimessä, ja suosittelen ehdottomasti pitämään yllä maltillista, sulle sopivaa pudotusaikataulua, mutta tarkoitin, että aloitat sen alasajon oikeasti nyt ja pidät siitä kiinni parhaasi mukaan. Mitä pidemmälle benzojen kanssa jatkaa, sitä vaikeampi niistä on päästä, terveisin: 15 vuotta benzokoukkua takana, eikä loppua näy 
. Toki tuo pätee kaikkiin aineisiin, mutta benzot nyt vain ovat se maailman pahin koukuttaja, niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin IMO.
Tramal-reflat vastaavat mulla pitkälti tyypillisiä mietojen oppareiden refloja, eli niitä voisin verrata vittumaiseen flunssaan, jonka kuitenkin kestää kärsiä, koska tietää, että se on pian ohi. Tällä tarkoitan siis fyysisiä refloja. Psyykkiset reflat Tramalista vetävät aikalailla alamaihin, kaiketi juuri kyseisen lääkkeen SNRI-vaikutuksen vuoksi. Tosin mulla kaikkien oppareiden reflat saavat aikaan masennusta, mutta Tramal ehkä enemmän tai hieman eri tavalla. Äh, en oikein osaa selittää.
Sulla juuri tuo vahva psyykkinen koukku Tramaliin aiheuttaa taatusti ne suurimmat ongelmat, aivan kuten mullakin. Pystyn kyllä aina lopettamaan oppareiden käytön ja kärsimään ne fyysiset olot, mutta en ole toistaiseksi pystynyt olemaan aloittamatta uudelleen oppareiden kanssa, kun toleranssi on jälleen laskenut, aika kullannut muistot niistä refloista ja päähän on jäänyt se muisto kaikesta siitä hyvästä, mitä opparit muassaan tuovat. Vittumaista, joopa joo .
Tsemppiä kuitenkin taistoosi . Lannistaa en tahdo, mutten myöskään tahdo puhua paskaa.
Ja ehdottomasti kannattaa tehdä jotakin itselleen mieluista, mikäli suinkin on siinä kunnossa, että pystyy moiseen. Ei sen tekemisen mitään ihmeellistä tarvitse olla, kunhan siitä saa edes jotakin mielihyvää, onnistumisen tunnetta ja ajatukset edes hetkeksi pois aineista. Jos olo mitenkään antaa myöden ja edes ihan pikkiriikkisen huvittaa jokin juttu, niin sitten välittömästi liikkeelle. Mikäli jää vain sängynpohjalle vatvomaan reflojensa hirveyttä, niin sillä tavoin saa itselleen helposti kehiteltyä päässään kymmenkertaiset reflat verrattuna todellisiin.
Bentsot on parhaita mutta ei niistäkää mitään oloja loppupeleissä saa. Ahdistukseen auttaa
“Lätkä on parasta huumetta” -Teemu Selänne
Onkohan nyt pari viikkoa mennyt pienellä bentsoannoksella ( alussa 1-2 opamox 15mg) nyt muutamia päiviä 1 tenox 20mg. Oletan että kumuloituneet diatsepaamit on veks ja kun tenoxit loppuu alkaa viekkarit kunnolla. Nyt on ollut hyvä olo, en ole juuri tuota annoksen pienennystä huomannut, tramal on kaveri. Paras kaveri se taitaa ollakkin.
Vaikka annosmäärät on tramalissa hiljalleen kasvaneet, niin esimerkiksi tänään sain 300mg depotista ihan euforiat päälle, eli toleranssi pysyy suht hyvin kuitenkin.
Mulla tramadol on aina toiminut stimulanttina, kuulun siihen ryhmään joka saa tosta ne serotoniinikiksit, ja parhaina tramalpäivinä olo onkin essomainen tai pirimäinen, tänäänkin euforia ja huoleton rakastan elämää- olo. Joskus on ihan pirivieteri ja siivoilee ja säätää tuntikausia…Muutaman hyvin harvnaisen kerran oon tosta nuokut saanut, syytä en keksi, joskus esiintynyt bentsoviekkareissa…Bentsot tosin laskee serotoniinia, joten voisko bentsolaskut nostattaessaan serotoniinia takaisin antaa tramalille avoimemman tien serotoniinireseptoreihini…
Voi tramal. Vähän tuntuu että vaikka olisin 100% varma etten olisi enää masentunut, psyykkinen koukku/himo tähän “lääkkeeseen” on niin kova että yhtäkään pilleriä en apteekkiin jättäisi makaamaan…Sen masennuksen poiston lisäksi kun mulla tämä nimeomaan euforisoi, tällasta oloa on hyvin vaikea selvänä saada ilman lottovoittoa
Mutta niin siis bentsojen kanssa näyttää vielä hyvältä. Katsellaan kun on loppu kokonaan, tällä hetkellä saldo 3kpl 20mg tenoxia jotka vetelen puoliksi/ neljään osaan jo…
Niin, ja haluaisin vielä lisätä mikäli joku tähän ketjuun eksyy masennuksissaan, että tramadoli ei todellakaan kaikille ihmisille sovi ja toimi masennukseen, vain osa ihmisistä saa tramalista tämän pirteän ja hyvän olon ilman sivuvaikutuksia, suurelle osalle tulee väsymys ja huono olo…
LISÄKSI tramal on OIKEASTI vaarallinen lääke isoilla annoksilla tai yhteiskäytössä etenkin alkoholin tai serotoniiniin vaikuttavien aineiden kanssa! Turvarajana on pidetty tuota 400mg ja minusta se on hyvä pitää, vaikka olenkin lääkkeeseen tottuneena tuon rajan “hienoisesti” ylittänytkin.
Näin. Eli siis tällä lääkkeellä on hyvinkin paljon negatiivisia puolia vaikka se juuri minulla onkin toiminut “masennuslääkkeenä”. Jokaisen meidän aivot kun on yksilölliset. Itse en ole esim. koskaan kodeiinista tykännyt vaikka sitä olen tramalin loputtua syönytkin, ja kyllä se mulla toimii ei ole siitä kiinni, en vaan nauti siitä nuokkuolosta.