H
No noihan sitä pitääkin toimia: 2 eteen yksi taakse (tarvittaessa) 
ja toi annos on jo ihna kohtuullinen määrä joten
älä ole huolissasi siitä kunka hitaasti pääset alenemaan koska varmasti pääset oman rytmisi mukaan,
Koita pohdiskelle muita jutuja rinnalle joka tukis hoitoa elit syötkö. nukuttuko, liikutko tarpeeksi? Onko terapialla enää mitään annettavaa sulle jne? SIttenhän niitä reläx-harjoituksia voit tehdä ja ennenkaikkea jutella asiasta avoimesti ja rennosti läheiselle tai tännekin joten näin se pulahtaa ongelma ulos kohtsilleen!
Kiitos teille taas tsemppauksistanne! Ihana, kun ootte olemassa! 
Juu, mulla on menossa myös hyvä hoitosuhde ihan asiantuntevan psykologin kans parin vkon välein, se on myös helpottanu ku saa puhua ahdistuksen aiheuttajia (rahahuolet jne) ulos…mutta liian vähä aika siä saa puhua…tää kirjoitaminen, vertaistuki täällä, on mua nyt auttanu eniten (rauhoittavan jälkeen) eli viä isoKIITOS teille Jaksamista kaikille!
Kannattaa pyytää Opamoxia(Orionin versio). Nopeempivaikutteisempi ku Oxamin (käyttökokemukset osoittaneet). Ei yhtä iso ero kuitenkaa ku 10mg->5mg Diapamissa. Eri jatkeaineet vaikuttaa tod.näk.
Mulle pahimpia oireita oli: pään jumitus (luulin välillä, että musta on tullut tyhmä), sanat oli hukassa, puolituttujen kanssa kommunikointi vaikeaa, ei pystyny katsomaan silmiin. Välillä oli päiviä, että ei kiinostanu mikään (meni yleensä ohi ku kampes ittensä ulos). Yleinen jännitys. Eli aikalailla niinkuin oppikirjat kirjoittaa. Vaikeinta oli se, että olo parani hyvin pikkuhiljaa, eikä sitä oikein huomannu. Nyt liki kolme kuukautta ilman (muutamaa retkahdusta lukuunottamatta, ei kannata tulee aina huono olo, vaikkei kestä kauaa) olo aika lailla normaali. Joskus jännittää…
Suosittelen käymään viekkarit läpi, koita elää normaalia elämää, niin paljon kun pystyt. Elä jumita sisällä ja kelaile huonoa oloa, jos pääset ovesta ulos. Jos käytät nikotiini tuotteita, niin vähennä, jos pystyt. Jos oot harrastanu kovaa liikuntaa, niin jatka, jos et, niin tee jotain kevyttä. Käy avannossa. Ja tietenkin Nyt matikka pilkille, siinä kovatkin viekkarit unohtuu ku otsalampun kanssa kampee matikoita ylös!!!
9
.
No joo kyllähän jo viikon doku putken jälkeen menee jo huonoon kuntoon. Olin kyydittänyt monia delikkapotilaita ja se ei ole kivaa katseltavaa ja sit se pakun siivous siihen päälle.
Mut brenkuun ei niin helposti jää koukkuun, ellei sit oo geenit kohillaan. Antaa sen sanktion niin nopeeta toisin kuin bentsot, joihin se koukku tulee salakavalasti.
Eihän bentsot sisäelimiä rasita, mut vaikutukset hermostoon, kongnitiivisiin kykyihin, muistiin (varsinkin työmuistiin) yms on sen verran voimakkaita, että olen kyllä samaa mieltä lääkäreiden kanssa siitä, että vain lyhyeen käyttöön.
Lisäksi heikentää imbulssi kontrollia ( ei missään nimessä narsisteille, epävakaille persoonille ym psykopaateille).
Mutta jos nyt jommastakummasta pitäis valita säännöllinen käyttö niin ehdottomasti bentsot. Mutta kenen tarvii valita. Aika harvan.
Meillä joskus lääkärinluennolla oli puhetta psyykelääkkeistä ja se ihmismäärä ketkä hyötyy jatkuvasta bentsojen käytöstä oli hyvin pieni. En muista paljon ( on sen verran aikaa), mutta hyvin pieni se oli.
Minä vaihdoin työpaikkaa kun rupesin käyttämään bentsoja. Ei antanut moraali jatkaa työtä, missä toisen henki on kyseessä. Se bentsojen vaikutus kuitenkin on aika kova pienilläkin annoksilla. Kohta voisin palailla taasen entiosiin hommiin…
.
Kun olen koukussa molempiin, niin valitsin bentsot eli syön niitä alentaakseni/lopettaakseni viinan käytön?
Kiitoksia edellisistä viesteistänne, olivat selvää tekstiä, mutta jos sopii niin voitteko laittaa jotain linkkiä joissa
asiaa myös puitaisiin vaikka tieteellisesti vaikutuksia molemmista yhdessä tai erikseen? Toki kokemuksenne ovat edellä vakuuttavia, mutta mielenkiinnosta ja oppimisen vuoksikin?
Siis linkkejä sekaan, kiitos!
…
Kiitos kaikille keskustelijoille tässä ketjussa. Samaa mieltä oon minäkin, ett kyl kaikkee netistä löytää googlettamalla. Mutt me jokainen kun ollaan yksilöitä, ei voi yleistää ett kaikil kaikki menis samal taval. Kyl oikeat kokemukset ihan ihmisiltä itseltään on parhaita ja niitä voi verrata toisten kavereiden kokemuksiin…ja vertaistuki on ainoa mikä tässä auttaa, ei lääkäreiden vakuuttelut ettei tuoteselosteita kannata lukee! Ja silti ne käsketää lukee ett lääkärit ja lääkefirmat saa pestyä kätensä…jos jotai tapahtuukin hurjia haittavaikutuksia tms. Eihän ne lääkärit yleensä itse oo joutunu niitä syömään! Bentsoja kun alkaa syömään, ni vierotus tosiaan on tosi hankalaa…mäkin oon huomannu, ett vaikee saada pidettyä annos siinä mitä se on, vaan keho ois vaatimas lisää…siks kai lääkärinikin on sitä mieltä, ett nyt vain ssri tilalle…kauhistuttaa pelkkä ajatuskin! Ensinnäkin alkaa syömään jotain vitsin masennuslääkettä, varsinkaan ku en oo masentunu…eiks ois järkevämpää saada jotain muuta ns. rauhoittavan tyylistä tilalle, juuri ahdistukseen tarkoitettua lääkettä? En kai mä tätä lääkettä ois alkanu syömää, ellei lääkäri ois todennu ett mun tilantees tää on ainoa mikä auttaa…ja kun ite aloin olla huolissani bentsomääristä, lääkäri ei viä siinä vaihees ollu huolissaa, mutt yhtäkkiä hän keksikin ett nytpä pitäski ottaa pois bentsot multa ja vierottaa, koska “elämässä pitää kestää ahdistusta”, samoin psykologin kanta vaihtunu, ett “joo, kyl kaikkia ihmisiä ahdistaa (ihan oikeesti sairaallako tavalla?! Hei haloo?) Ja on vain kestettävä nyt alkaan sietään ahdistusta”, ihan kuin en ois kestäny lapsesta asti ahdistuksia! Hirveät traumat lapsuudesta asti käsittelemättä… Mutt joo, mulle siis kuulemma ensin annetaan helpotus bentsoja syöden ja sit ne otetaanki pois…ihan kuin annettais lapselle nallekarkki ja sit vedetään se sen suusta: “hei tää on liian hyvää sulle! Kestäpäs nyt kiltisti kuitenkin vain sitä makean himoasi! Ei sun kuulu saada mitään helpotusta!” Ei ole kokemusta muista aineista vieroittamisesta, mutt kyllä tää tuntuu kiduttamiselta, ett ekaks annetaan syödä bentsoja aika suureen määrään asti ja sit yhtäkkiä lääkäri alkaakin epäillä ett käytän bentsoja ihan huvikseni, ilman todellista tarvetta, ja “mistäs oot saanu lisäbentsoja ku ei tää määrä nyt täsmää?” En viittiny sanoa lääkärille ett “Hei, mä yritin sanoo itse jo kuukausia sit ett oon huolissani noista vieroitusoireista mitä tulee bentsoista ku yritän vähentää niitä” ja siks yritin vähentää koska koko ajan peloteltu bentsoista kuinka vaarallisia ne on…ny on kuitenki vaarallisempaa alkaa vieroitus…eli siinä mieles vaarallisia tosiaan ne on ett jos ekaks niitä annetaa syödä, ne auttaa, mutt sit niistä käsketää yhtäkkiä alkaa vierottautuun ja määrätää viä sellasta lääkettä tilalle mikä teettää pahempaa ahdistusta ja muita haittavaikutuksia, siis ssri nyt yhtäkkiä oiskin pelastus??
Olen ollut bentsoista monta kertaa riippuvainen, vedin ennen dormarit subun kanssa ränniin, porukka veti niitä kaulavaltimoihin ja jalkoihin, pahan näköstä. Subun kanssa toimii kuin polle tai ainakin oxyt… Hoitelin refloja pameilla ja opamoxeilla, lekuri kirjotti niitä aina vieroitukseen ja catapresania… laskutkin meni pameilla. Nykyisin olen lopettanut ne, lääkäri katkas respan… Oli tukemassa metadonia, annos 60 mg. Älkää oikeasti vetäkö niitä bentsoja, ne on pahinta kamaa… en ole mistään ollut yhtä riippuvainen… Ainoastaan tarkoitukseen, eli paniikihäiriöön… Olin monta vuotta opiaatti ja bentsoriippuvainen… En halua moralisoida, mutta kannattaa oikeasti varoa…
En mäkään halua kenellekään suositella tätä bentso-koukkua—tästä on tosi paha vierottaa itteensä! En ois uskonu olevan tän näin hankalaa…tän bentso-vierotuksen kans todellakin on tosi taistelua (siis sen ahdistuksen kestämisessä, mikä tulee vieroitusoireena tästä irrottautuessa)… 
Nyt vain siis täytyis keksiä, miten pääsen siihen ns. “tavalliseen” sairaalloiseen ahdistus-tunteeseen ja irti bentsokoukun aiheuttamista vieroitus-ahdistus-reaktioista, kun mut pakotetaan ne jättään pois/vähentään radikaalisti (ja todellakin oon syöny tätä benstoa vain ja ainoastaan sairaalloisen ahdistuksen/paniikki-häiriön takia, en missään päihtymys-tai euforia-mielessä kuten nyt yhtäkkiä lääkärini on keksiny!)… Ei hyvää päivää, hyvinvointivaltio Suomi - missä me oikeesti mennään tässä maassa? Aineiden käyttäjät tuntuvat olevan paremmin selvillä oikeista asioista asioiden oikeilla nimillä ja lääkärit sekä muut hoitoalan työntekijät on tosiaan opetettu sanomaan (jopa omastakin kokemuksestaan) juuri niin kuin oppikirjoissa lukee (vaikkei oikeasti ajattelis/kokisikaan niin)…ja silti kieltämään kuitenkin tosiasiat tuoteselosteista…melkoista sekametelisoppaa! 
W
Oli valaisevaa lukea vierotusoireita bentsoista. Itse olen käyttänyt Xanoreita jo kahdeksan vuotta, käytännössä viime vuosina jo päivittäin, eli en enää pelkästään ennen julkisia esiintymisiä yms. Toleranssit luonnollisesti kasvaneet. Ns. Normaalipäivän eli esiintymispelottoman ja sosiaalisesti sujuvan saan aikaan noin 3-4 milligrammalla Xanoria päivässä (6-8 kpl 0,5 mg tabuja). Se on tuplat lääkärin alunperin määräämistä, mutta vaikka hän on huomannut tihentyneen reseptitarpeeni vuosien aikana, ei hän oma-aloitteisesti ole asiaan puuttunut. Toki itseä on mietityttänyt asian arkipäiväistyminen - valitettavasti vain bentsojen kanssa kykenen välttymään sosiaaliselta psykofyysiseltä ahdistuneisuudelta. Xanorien kanssa olen ohessa ottanut alusta asti myös yhden Propralin päivässä samaisen lekurin määräyksestä. Toinen lääke eli Xanor puree potentiaalisiin paniikkikohtauksiin ja toinen eli Propral pitää jumalattoman sydämentykytyksen poissa ennen esiintymistä. Pelkistä Propraleista ei ollut kohdallani mihinkään, vaikka toisin ko. lääkkeen kohdalla usein väitetään. Kun piti puhua vaikka vain jossain palaverissa kollegoille, kurkkua kuristi niin etten saanut pihaustakaan suusta. Halusin vajota maan alle enkä koskaan kokea moista enää… Xanor hoitaa tuon puolen täysin eli tuo tarvittavan rentouden ja ennen kaikkea itsevarman olon. Esiintymisteni muutos lähes vuosikymmen sitten herättikin kollegoissa ym ihmetystä, että kyseessähän on kuin eri ihminen - sujuva esiintyjä, aiemmin nurkkaan pakeneva seinäruusu. Olen siis viestintäammatissa ollut koko ikäni ja voin valitettavasti todeta, että lääkitys on sekä pelastanut että muuttanut elämäni. Olen pystynyt suoriutumaan sosiaalisista haasteista, jotka eivät olisi tulleet kuuloonkaan mainitut kahdeksan vuotta sitten. Sain toki kerran pari vuotta sitten epähuomiossa maistaa vierotusoireiden helvettiä kun olin typeryyksissäni jättänyt lääkkeet mökkikeikan (5 päivää) ajaksi kotiin kun ajattelin että läheisten seurassa en niitä tarvitse. Mutta eristyneessä erämaapaikassa yllättivätkin kaameat vierotusoireet jotka on viestiketjussa hyvin kuvattu monien niitä kokeneiden suulla. Tällä postauksellani haluan vain tuoda esille seikan, että minun kohdallani bentsojen plus propralien määrääminen on tuonut normaalin toimintakyvyn, josta en tietenkään voi/halua luopua, koska en haluaisi elää erakkona jossakin ilman sosiaalisia tuttavuuksia ja keskusteluja. Psykoterapiaan en aio käyttää aikaani koska ongelmani on hallitsematon eli psykofyysinen reaktio jolle en voi itse mitään; en rentoutumisharjoituksilla, muilla treeneillä tms. Paniikkireaktio ja kyvyttömyys saada sanaa suusta vain tulee vaikka kuinka koettaisi ajatella jotain muuta tilanteen tullessa päälle. Lääkärinikin totesi tilanteeni olevan tietynlainen alkukantainen “pakene tai taistele” -tilanne, jossa elimistö virittyy esiintymistilanteessa viulunkireäksi niin ettei saa ääntä suusta. Toki toivon, että ajan kanssa ainakin viimeistään eläkkeelle siirtyessäni vajaan 20 vuoden kuluttua saan lääkitystä vähennettyä, ehkä lopetettua kokonaankin kun ei ole enää päivittäisiä palavereita, esiintymisiä ja uusiin ihmisiin tutustumisia. Halusin kannanotollani tuoda esille myös “ongelman” toisen puolen eli miten yksilöllisiä nämä tarpeet ja vaikutukset voivat bentsoissakin olla koko elämiselle.
Mitäpä, jos et niissä paniikkitilanteissa yrittäisikään rentoutua ja ajatella mukavia, vaan antaisit itsesi mennä niin saatanan paniikkiin, kuin ikinä lähtee 
. Siihen ei kuole, eikä mitään muutakaan peruuttamatonta ja hirveää tapahdu. Tietenkään en suosittele lähtemään treenaamaan tuota aivan kylmiltään johonkin todella tärkeään työtilanteeseen, jossa on pelissä muutakin, kuin oman pään häröilyt, mutta jossakin ihan merkityksettömässä sos.tilanteessa sitä voisi kokeilla. Ihan paskana esimerkkinä nyt mennä vaikka luikauttamaan jokin kaamea karaoke-veisu ja antaa kaiken mennä niin puihin ja homman konsepteissa sekoiluksi, kuin suinkin. Rentoutumisharjoitukset sun muut hengittelyt ovat toki hyväksi, ts. toimivat vastapainona sille, että kestää niitä kauhupaniikkeja paremmin ja pystyy käsittelemään niitä jälkeenpäin jotenkin järkevästi, mutta varsinaisesti paniikkikohtauksista eroon pääsemiseksi IMO paljon parempi konsti on se, että kohtaa ne kaikessa karmeudessaan ja toteaa, ettei siinä sitten edes järki lähtenyt, vaikka maailmanlopulta tuntuikin. Nuo rentoutumisyritykset kohtauksen ollessa päällä kun ovat sitä yritystä paeta koko hommaa ja loputtomiin pakenemalla ei tietenkään pääse ongelmasta koskaan eroon.
HUOM!: En todellakaan moiti tai moralisoi sun, tai kenenkään muunkaan, lääkkeiden käyttöä. Itsekin olen käyttänyt säännöllistä bentsodiatsepiinilääkitystä jo yli 18 vuotta ja tulen käyttämään elämäni loppuun saakka, koska pahan riippuvuuden vuoksi ei maksa enää vaivaa vieroittautua, mutta tahtoo sanoa, että noihin paniikkeihin saa IMO parhaan avun juuri kohtaamalla ne ja nyt pärjäilen sellaisella lääkeannostuksella, joka pitää vieroitusoireet poissa, mutta ei sen kummemmin turruta mitään tai estä ikäviä ajatuksia/tunnetiloja tulemasta. Tokikaan itseään ei liikaa pidä siedättää paniikille, koska sekin käy liian raskaaksi, jos kaiken aikaa meinaa olla kohtaus päällä, mutta välillä tekee ihan hyvää, vaikkei se siltä alkuun tunnukaan. Ja lääkkeitä tietty sitten suuremmalla annoksella, kun sellaiseen tarvetta on, eli pitää selvitä oikeasti jostakin jutusta, eikä jäädä siihen panikoimaan.
.
Ai sulla on kuitenkin pameja, no helvetin hyvä. Mä luulin, että olit lisäksi ilman niitä. No helpotuksen huokaus, paitsi se, että sä menit heittämään jonkun vittuun gabapentiinisi 
. Ei helvetti mikä mielikuva… Mä olen tosiaan väsynyt. 