Battle with benzos part ?

Ongelmani bentsojen kanssa alkoivat tuossa 18 vuotta takaperin kun menin paikalliselle A-klinikalle valittamaan kun olin juonut liikaa kaljaa ja polttanut aivan liikaa pilveä.

No, siellähän mua ymmärrettiin. Sain lääkärin ajan ja lekuri kaikessa viisaudessaan kirjoitti mulle 6x10mg Diapamia päivässä ja yöksi 2x15mg Dormicum. Tämä siis pilvenpolton ja kaljanjuonnin vieroitukseen. Tällöin en vielä tuntenut bentsoja juurikaan ja aluksi söinkin lääkkeet niinkuin piti. Sitten alkoi kaverit ehdottelemaan vaihtokauppoja yms. Ja kaiken tämän päälle minulla oli vielä lähes identtinen käsiälä lääkärini kanssa, joten sain lääkkeet kaksin- tai kolminkertaisena.

Siitä lähtien olen siis taistellut bentsojen kanssa, ja tuossa kuukausi sitten sain bentsot taas seulasta putsiksi. Viikko takaprin retkahdin sitten taas ryyneihin ja tänä aamuna kun ei ollut nappiakaan niin halusin vain oikeastaan tappaa itseni.

Miten helvetissä noista bentsoista pääsee eroon? Haluaisin sitä todella, mutta minulta puuttuu selkärankaa. aina kun näen Diapam-lätkän tain vastaavan, menen aivan polvilleni. Vaikka olisin juuri viisi sekuntia sitten vannonut ettei enää ikinä bentsoja.

Ja se vielä lisättäköön, ettei ryynien syönti ole mulle sellaista yksi- enintään kaksi nyt, vaan vedän niitä ämpärikaupalla jos niitä vain on. Ja siitä seuraa tuomioita ja täydellistä ääliöysmiä.

Mitä teen?

Mulla kului bentsoja lopulta vuorokaudessa tyyliin 100 mg Diapamia ja saman verran Tenoxia, lisäksi 30 mg Zolpidemiä ja satunnaista Stellaa, Tramalia ja Panacodia aidoilla ja väärennetyillä resepteillä. Tein sellaisen tempun, että lopetin kaikki seinään. Takana oli 11 vuotta bentsojen käyttöä. En suosittele ketään kokeilemaan sitä kotona, vieraissa tai missään muuallakaan. Silti on sitä kautta oman kokemukseni perusteella mahdollista päästä bentsoista eroon. On kuitenkin oltava valmis kohtaamaan mahdolliset sydänkohtaukset (itse sain yhden varman, toista ei näytetty toteen, koska en lähtenyt sairaalaan), traumatisoivat painajaiset (jos saa nukuttua, itse muun muassa katselin kun paras kaverini söi itseään), 24/7 kuolemanpelko, ripuli, oksentelu, hikoilu, kylmä, kuuma, mahdottomuus olla missään asennossa, tuntoaistin katoaminen ulokkeista, muiden aistien boostautuminen, hallusinaatiot, sähköiskut, päänsäryt ja helvetinmoinen onnistumisen tunne noin kuukauden jälkeen. Aineen himoa en kokenut missään vaiheessa. Tässä päälimmäisiä tuntemuksia.

Ensimmäinen viikko kannattaa viettää jonkun ihmisen seurassa, jos sellainen onni sattuu kohdalle. Beetasalpaajia kannattaa käyttää. Sairaala olisi varmasti paras paikka, mutta omalla kohdallani en hakeutunut piirille, koska katsoin kaikessa siinä mäiskeessä, että on hyvä, että pääsee ripuloimaan ja oksentamaan rauhassa vartin välein. Sitä paitsi psykiatri sanoi, että “Eastern Glow, sinä et halua mennä osasto 4:lle”. Tottelin.

minä olen lopettanut bentsot jokukolme kuukautta sit ja annos oli joku 40milliä diapamia 60 tenox ja opamoxia jonnin verran ja sit kaikkee muit bentsoi mitä nyt käteen sain… pudotin neljässä päivässä kaikki pois…
mutr laihduin alle kahessa kk 14kg ja oli noi kaikki viekkarit mitä toi eastern glow sanoi…
kun fyysiset viekkarit alkaa katoileen ainaki itsellä reilu viikon päästä pois eli et pystyy syömään jotain…mu edelleen kuitenki hikivirtaa vitusti ja muuta kivaa ja sitku ne psyykkiset iskee päälle niin sitä alkaa pelkäämään et pitää suljetulle lähteä kun ei pää enää kestä…
mut koitahan selvitä… hauskaa se ei tule olemaan…
ja itselle oli kyl paras vaihto ehto toi nopea pudotus…
ja noist sähkö iskuist et ne ei ole vieläkään kadonnut minnekkään vaan on melkee pahentunu vaan… :frowning:

Mä oon ite lopettamassa bentsoja pariks kuukaudeks,valitettavasti en pysty lopettamaan esim. rivoja ikinä kokonaan selkäkramppien takia,mutta pari kk kärsin,että saisin tolet laskettua.Eli oon nyt pudottanu rivat 20mg- eilen eka pvä 0mg ja pamit 100mg-5mg.Rivat meni vkossa 20mg-6mg-2mg-0.5mg,ja nollavitosella menny jokunen viikko.Pamit tiputin suoraan sadasta 5mg:n parissa päivässä.Refloina ollu helvetinmoinen päänsärky ja ripuli,masennus ja todella ankea ja melkein “vedän itteni keinuun” olo ,vaikka joudun kipuun käyttää yli 100mg Oxycontteja/vrk.Kontit helpottaa oloa,muttei ne bentsorefloja vie pois mitenkään.Uni ei tuu,hiki virtaa,kun ei muuteskaan oo kuuma :imp: Maha on paskana,vaikka konttien pitäis olla pahimpia ummetuksen aiheuttajia,ruoka tulee 10 min. päästä ulos.Tätä edelsi siis n. 3v putkeen jokapäiväistäkäyttöä rivoja,pameja,santtuja,inkkareita,tenokseja,dc:tä yms.Tänään täysin nollilla bentsoista,alkaa olo helpottuu pikkuhiljaa…Vituttaa vaa,että vaikka kärsii reflat pois,ei voi kokonaan lopettaa,sirkoilla yrittäny estää krampit,huonoin tuloksin,pari kertaa joutunu piikille sairaalaan.Pakko vaan pari kk:tta kärsiä,että sais jotain tolkkua tohon toleranssiin,kun määrätty esim. 3 krt 2mg/vrk rivoja,nii ei minkäännäköistä apua ennen n. 16mg/vrk,20mg oli se joka vähän rentoutti selkää.Tässä mun kokemuksia,en mä ois ainakaa noi nopeesti pystyny tiputtaa ilman kontteja,mut kun krooninen kipupotilas ei yksinkertaisesti pärjää ilman lääkitystä…

benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf

Ainakin itse sain uskoa tuosta linkin takaa löytyvästä tutkimuksesta. Tutkimus puoltaa hidasta hivutusta bentsojen lopettamisessa. Ainakaan silloin touhu ei ole niin vaarallista kuin seinään lopettaminen. Kerralla lopettaminen on niin extremeä, että en toista kertaa lähtisi siihen. Olen miettinyt sitäkin, onko elämänlaatu sittenkään parantunut, määrättiinhän bentsot aikoinaan yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja unettomuuden hoitoon. Ahdistuneisuushäiriö ei ole mennyt tänä aikana mihinkään ja nukun helvetin huonosti. Lisäksi päällä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihe. Rehellisesti sanottuna bentsojen lopettamisen jälkeen on elämäni luisunut tietyillä alueilla jopa ratkaisevasti huonompaan suuntaan. En ole enää voinut ehkäistä Seroquelin aiheuttamaa paniikkia rauhoittavilla, ja siksi olen pudottanut Seroquel-annoksen yhteen neljäsosaan tarvittavasta. Tämä johti puoli vuotta sitten maniaan. Sitä seurasi tietenkin masennus. Lääkäri ei ota kuuleviin korviin selityksiäni. Hän muun muassa määräsi jatkuviin paniikkikohtauksiini Propralia, mikä on ihan naurettavaa. Joskus vain on niin, että ihminen saattaa voida paremmin, jos hän syö rauhoittavia.

Niin, en millään muotoa halunnut masentaa Maagoa omalla kokemuksellani. Järkevämpää, terveellisempää ja luultavasti myös parempaan tulokseen johtava tapa vieroittua on murustelu. Kertatärmäisyllä syntyy kaiken maailman vittumaisuustiloja, kuten post-traumaattinen stressi, josta ainakin itse luulen kärsiväni, vaikka lopetuksesta on aikaa jo 9 kuukautta. Tästä kertoo se, että en mm. pysty katsomaan nyt vieroittuneena tiettyjä tv-kanavia, joita vahtasin pahimman räimeen aikana. Lopetin mm. Discoveryn, koska sen kanavatunnari tuo mieleen sen sietämättömän lokakuun.

Bentsovieroituksessa hulluksi tulemisen ja “varman kuoleman” tunne on ihan normaalia, ja tuon linkittämäni tutkimuksen mukaan “tervettä”. Jokainen oire menee kyllä aikanaan ohitse, se on pidettävä nyrkkisääntönä ja muistettava, että jokainen tunne on ruumiin mitävittua-fiilistelyä, kun bentsoreseptorit laulavat hallelujaa. Mutta jos puolisentoistakin viikkoa kestää, niin pahin on jo ohi. Siitä eteenpäin jokainen päivä on vähän helpompi. Sähköiskut menevät nekin pikkuhiljaa ohi, alussa ne iskevät juuri sillä hetkellä, kun on nukahtamassa. Mutta nekään eivät ole vaarallisia. Lääkärin kanssa kannattaa neuvotella beetasalpaajista, sillä ainakin itse sain sydänoireita, mutta napsin beetasalpaajia hulluun pulssiin ja oletettavasti taivaita hiponeeseen verenpaineeseen, mikä auttoikin ja kenties pelasti hengen… Mulla on muutenkin korkea verenpaine.

Minäkin laihduin - 15 kg kolmessa viikossa oksentelun, ripuloinnin, ruokahaluttomuuden ja hikoilun takia. Safkaa aloin saada alas noin puolentoista viikon jälkeen. Röökiä meni noin neljä askia päivässä. Rööki olikin koiran ohella ainoa kaverini vieroituksen aikana, siltä tuntui… Kahviin en koskenut, siinä olisivat menneet nekin muutamat unen minuutit vuorokaudesta. Sumppia join vasta yli kuukauden paussin jälkeen. Normaalisti kahvinkin puute aiheuttaa meikälle viekkareita, joten kofeiiniviekkaritkin taisivat olla rikkana rokassa. Alkoholia en edes ajatellut.

Anyways, vieroitus on jokaiselle varmasti erilainen. En tosiaan suosittele seinään lopettamista. Linkittämässäni tutkimuksessa on ihan inhimilliseltä tuntuvia tarinoita vähentämällä tapahtuvasta vieroituksesta. Sen ei tarvitse olla painajaista kuten minulla. Suosittelen ehdottomasti lukemaan. Pannaan se vielä tähän, teksti on suomeksi:

benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf