Baarielämästä pois, mutta miten?

Tässä on vuosien varrella tullut dokaillessa ja välillä muissakin aineissa hölmöiltyä lähes kaikella mahdollisella tavalla ja nyt alkaa riittää. Lopettamiselle olisi ainakin holua, jos ei vielä puhdasta tahtoa. Homma ei kuitenkaan ole kovin helppoa, kuten moni muukin on huomannut. En ole siis vielä laittanut täysin korkkia kiinni, mutta syytä siihen kyllä olisi. Tämän pikku harrastuksen takia lähtee kohta henki, vaikka en ole kuin vasta nuori jannu. Kärsin myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka on omiaan hankaloittamaan elämää ja päihteillä tulee tietysti sitä lääkittyä, mutta vielä en ole täysin luovuttanut.

Tästä alkunarinasta kun nyt olen päässyt niin voisin mennä asiaan. Eli millä korvaatte baarielämän ja ennen kaikkea miten onnistutte vaihtamaan parempaan seuraan, kun lopetatte juomisen? Onhan se ravintoloissa notkuminen näin päihteistä pitävälle nuorelle tyypille helppo keino tyydyttää sosiaalisia ja vähän muitakin tarpeita, mutta todella haluaisin siitä jo eroon. Baareissa olevat tutut eivät enää ole vähään aikaan kiinnostaneet ja he pitävät lopettamisyrityksiäni naurettavina. Mielestäni en tarvitse sellaisia tuttuja, jotka kannustavat minua yhtään enempää vaipumaan syvemmälle elämässäni. Maiseman ja kaveriporukan vaihtaminen on kuitenkin vaikeampaa, kuin miltä se kuulostaa. Tiedätte mitä tarkoitan. Kertokaahan mitä mieltä olette? Kaikenlaiset neuvot ja stoorit otan ilomielin vastaan.

Itse aloitin tuossa joku aika sitten liikuntaharrastuksen ja se on oikeasti ollut hyvästä! Hiukan vähemmäksi kävivät baarireissut. Sen lisäks on tullut käytyä leffassa ja nähtyä kavereita ihan kahvittelun merkeissä yms. Sitten taas toisinaan tulee vietettyä ihan vaan koti-iltoja. Joskus se on niin perhanan tylsää, mutta sitten taas välillä ihanaa olla omassa rauhassa vaan. :slight_smile: Itse ainakin olen ihan takoituksella koittanut välttää tilanteita joissa tulisi juotua. Ja sitten taas toisinaan hakemalla haen tilanteita että pääsisin ryyppäämään, itsekseen juopottelua en siis harrasta. Ainakaan vielä. Itsellänikin tavoitteena vähentäminen, ja melko rankasti.

Toivottavasti sulla on ihmisiä, joiden kanssa voit viettää aikaa myös selvin päin. Toki on näitä hyvän päivän kavereita, joiden kanssa käydään vaan ryyppäämässä eikä juuri muuten yhteyksiä pidetä. Niiden tyyppien kanssa ei kauheesti kannattaisi enää olla tekemisissä. Varsinkaan, jos pitää sun puheita ihan pelleilynä ja “kannustavat” vaan sua elämäntavassasi, josta haluat irti. Jos mitenkään mahdollista, niin vietä aikaa sellasten oikeiden kavereiden kanssa, jotka ymmärtävät sua ja kannustavat eteen päin!

Toivotan kovasti paljon onnea sulle! :slight_smile:

Tässä yrittänytkin liikkua mahdollisimman paljon. Viikon ollut juomatta eikä se vielä paljon ole, mutta jotain kuitenkin. Vähitellen ne välittäjäaineet palautuvatkin aivoissa. Leffoja tulee katseltua kyllä ja kirjoja lueskeltua, mutta jokin sosiaalinen harrastus olisi hienoa keksiä.

Minulla on lähipiirissä pari kaveria, jotka myös kärsivät tuosta kaksisuuntaisesta ja heidän kauttaan olen myös tutustunut hoitoryhmään jossa oli yhteensä 18 ongelmasta kärsivää. Heidän juttujaan pari kertaa kuunnelleena selvisi, että jokaisella oli vakavia ongelmia alkoholin kanssa.

Minulla on sellainen näkemys, että alkoholi on vihon viimeinen “hoito” kärsi sitten kaksisuuntaisesta tai masennuksesta, josta itsellänikin on kokemusta.

Mitä baarielämän korvaamiseen tulee niin itse kyllä olen ongelmitta ja hyvin sosiaalisestikin menestyen vichylinjalla käynyt iltaelämässä mutta en takaa ollenkaan, että kaikilta onnistuu. Harrastuksiahan sensijaan löytyy kun niitä vaan tarmolla hakee.

Itse en tunne ketään muuta samasta sairaudesta kärsivää. Niin, tunnenko edes itseäni? Hyvä kysymys, mutta jätetään nyt saivartelut sikseen.

Olisi hienoa, jos saisin sairauteenikin vertaistukea, mutta hoidossa ollessani lääkäri ei ole kertaakaan ehdottanut mitään sellaista. Hoitajasuhdekin katkesi noin puoli vuotta sitten ja tilalle on lupailtu kaikenlaista, mutta mikään ei näytä tällä paikkakunnalla toimivan. Edes lääkäri ei vastaa toistuviin soittopyyntöihin. Sairauteni on lievempää tyyppiä, mutta olen varma, että ongelmani johtuvat osittain siitä. Minään tekosyynä en sitä halua pitää, mutta pään sisällä on joskus sellainen myrsky, että sitä ei selvinpäin kestä. Onneksi nyt olen saanut ensi kertaa toimivan lääkkeen, jota tosin en ole käyttänyt vielä kuin muutaman viikon. Miettikää, tähänkin on mennyt jo neljä vuotta, että edes lääkityksen saa kohdilleen.

En enää haluaisi leikkiä sellaista, että menenpä baariin ihan vain selvinpäin. Varmasti moni muukin tajuaa sen, että houkutuksille ei kannata altistaa itseään, jos ei koe niitä hallitsevan. En oikeasti edes viihdy baarissa, jos en saa juoda. Eri asia on sitten mennä katsomaan vaikka jotain bändiä. Sellaisesta pystyn nauttimaankin. Parisuhde tekisi varmasti hyvää, mutta baarien ulkopuolinen sosiaalinen elämäni on lähes olematonta. Siihen haluaisin muutosta mahdollisimman pian.

Mulla on kanssa kaveri, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänellä on myös alkoholiongelma ja vaikeuksia muutenkin päihteiden kanssa. Antabustakin on koittanut, mutta ei siitäkään tuntunut olevan apua. Varmasti on vaikea sairaus, mitä hänenkin puheistaan olen käsittänyt, ja vaikeuksia on ollut sopivan lääkityksen löytämisessä myös hänen kohdallaan. Aikamoista räpiköintiä tuntuu elämä olevan, mutta en oikein osaa auttaakaan. :frowning:

Totta on, että viinalla lääkitseminen on todella huono homma! Itselläni on kokemusta masennukseen(kin) juomisesta. Olen nyt syönyt noin vuoden lääkkeitä masennukseen, mutta tuntuu että melkoista vuoristorataa tämä elämä on välilllä edelleenkin. Ja sillä alkoholillahan oloani pahennan edelleen, vaikka hetken onnistuisi kuvittelemaan jotain muuta.

Ja mitä parisuhteisiin tulee… Olisihan se mukava jos olis kumppani kenen kanssa voisi jakaa asioita ja elää ihan normiarkea vaan (kuulostaapa vähän lattealta?! :smiley: ). Välillä oikeesti kaipais toista ihmistä. Mutta jotenkin tuntuu et kaikki parisuhdejututkin on jo ihan tuhoon tuomittuja, ennen kuin kerkeevät kunnolla alkaakkaan. Vedän puoleeni näitä miehiä, joita rentuiksi kutsutaan. :slight_smile: Tai sitten muuten ongelmissa olevia. Ja minä voin sanoa näin koska olen itse samanlainen… :smiley: Mut kai mäkin sit vaan vedän kaltaisiani puoleeni, tiedä häntä.

Tää on kyllä jotenkin surullista kun aina sama juttu tulee esiin. Syödään mielialalääkkeitä ja kuitenkin ryypätään.
Eihän ne mitään auta jos juo. Miten saisi ihmiset ymmärtämään, että lopettamalla kokonaan juomisen useimmat ongelmat ratkeaa yllättävän äkkiä. Ei tietysti kaikki mutta ainahan elämässä on huonompiakin juttuja. Kuten sanotaan, ei juuri asiaa, jota ei huonommaksi saisi viinalla.

Hyvä parisuhde on tietysti todella hieno juttu mutta kukapa seurakseen haluaisi alkoholi ja mielialaongelmaista kuin ehkä samanlainen ja silloinhan ongelmat vaan lisääntyy.

Kyllä, ihan oikeassa olet siinä, että masennuslääkkeiden syöminen ja ryypiskely on huono yhdistelmä. Ryyppää, kun masentaa ja masentuu entisestään kun ryyppää… Ja tadaa, kierre on valmis!

Mutta en usko, että kyse on siitä, etteivät ihmiset (itseni mukaan lukien) ymmärrä, että lopettamalla ongelmat ratkeaisivat. Luulen, että ymmärtää, mutta ei se vaan ole niin helppoa kuin se tossa sun kirjoittamana kuulostaa. Ja kyllä, osan kurjista asioista se poistaisi. Mutta sitten on taas se osa ongelmia, johon esim. mun alkoholin kulutukseni ei vaikuta lainkaan ja joita mun juomattomuuteni voisi ratkaista. Paskoja juttuja, mutta niiden kanssa ois vaan opittava elämään. Kai.

Ja kyllä, ilmeiseti tulen viettämään loppu elämäni yksikseni. :smiley:

En väittänytkään, että kaikki ongelmat ratkeasi. On niitä ongelmia raittiillakin ihmisillä. Kyky hoitaa asioita kuitenkin tehostuu ihan ällistyttävästi. Tämä on oma kokemukseni mutta myös monia samanlaisia näkemyksiä olen ryhmissä kuullut.

Eivät nämä asiat ole mustavalkoisia. En yritä puolustella mitenkään käytöstäni, mutta minusta löytyy paljon muutakin, kuin pelkästään alkoholi- ja mielenterveysongelmat. Olen huomannut, että juomatta pystyn helposti olemaan, kun tilalla on jotain kiinnostavampaa. Sairauteni korostuu lähinnä päihteiden myötä ja ilman niitä olen aika “normaali”. Lainausmerkeissä siksi, että normaalia minusta ei saa kirveelläkään enkä usko sellaisen olemassaoloonkaan.

Juuri näin! Voisin sanoa itse ihan samat sanat. Kyllä ihmisissä on muutakin, kuin niiden ongelmat…

Tänään ollut sitten vähän vähemmän aktiivinen päivä taas. Pitäisi pitää itsensä aktiivisena, niin se päihteidenkäyttökään ei kummittelisi niin kauheasti mielessä. Päivä päivältä kylläkin tuntuu siltä, kuin päässäni hiljalleen jotain korjaantuisi. Pidän aivojani tärkeimpänä elimenäni ja olenkin suorastaan katunut viime päivinä sitä miten paljon olen niitäkin vahingoittanut. En pidä itseäni minään nerona, mutta nautin suunnattomasti esimerkiksi kirjoittamisesta. Olen miettinyt, että miten hyvä kirjoittaja olisinkaan, jos olisin jättänyt tämän vuosia kestäneen päihdejakson kokonaan väliin. Varmaan paljon tuotteliaampikin olisin. Minkä ihmeen takia sitä kuitenkin haluaa syövyttää ainutlaatuista ja todella kallisarvoista välinettä vieläpä vapaaehtoisesti. Tämä nyt meni vähän itseruoskinnan puolelle, mutta koittakaa kestää.

Tänään soitti myös exäni. Meillä oli lyhyt, mutta mielestäni ainutlaatuinen juttu tuossa tämän vuoden alkupuolella. Olemme nähneet tässä välillä, yllätys, ryypiskelyn merkeissä aina välillä. Pyysi käymään, mutta valehtelin, että minulla on muuta tekemistä, kun aavistin, että hänellä on juominen mielessä. En nyt tarvitse enkä tahdo sellaista ollenkaan.

Hänelläkin on samantyyppisiä ongelmia kuin minulla ja osa niistä on peräti pahempia. Vaikutti siltä, että hänellä on mennyt elämä koko ajan huonompaan suuntaan siitä lähtien, kun lopetimme tapailun. Haluaisin olla tukena hänelle, mutta tuntuu, että aina kun häntä näen, samat tunteet pilkistää esiin, jotka silloin alkuvuodesta myllersivät päässäni. Hän oli siis se joka laittoi hommalle pisteen. En minä. En oikein tiedä miten toimia hänen suhteen. Tärkeä ihminen minulle vieläkin, vaikka kaikkea paskaa olen juttumme päättymisen jälkeen hänelle lapannut. Mielessäni oli jopa kosto vähän aikaa. Ei mitään väkivaltaan liittyvää kuitenkaan. Sellainen en ole koskaan ollut edes silloin, kun olen vetänyt viinaa, piriä ja bentsoja sekaisin. Käsittämätöntä sekin, mutta hyvähän se vain on, että edes jotain en ole, mitä en haluakaan olla.

Tällä hetkellä kulutan aikaani musiikkia kuunnellen ja kävelylenkkejä tehden. Hyvin yksinäistä on.

Lue ja lukekaapa tietysti muutkin lopettajien puolelta velieinon tarina kuinka aika kurjasta voinnistakin voi toipua.

Eipä ole raitistumisyritys mennyt niin kuin olisi pitänyt tämän viimeisen kolmen viikon aikana. Kaksi viikkoa meni selvinpäin ja taas lähti homma lapasesta. Elmäni on taas alkanut pyörimään entisen hoitoni ympärillä ja hän on ehkä tässä tilanteessa huonointa mahdollista seuraa. Viikko sitten ryyppäsimme ja päädyimme sänkyyn kahdestaan ja eilen sama homma, tosin eilen emme seksiä harrastaneet. En tiedä mitä oikein tekisin tässä. Tämä ihminen tuntuu jumittavan minut paikoilleen enkä saa mitään aikaiseksi sen takia. Oma syynihän se tietysti on, että hänen luokseen hakeudun, mutta juomisen lopettaminen toi mukanaan myös valtavan yksinäisyyden ja hän tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa ihminen maailmassa, joka ymmärtää minua edes vähän. Baareissa en ole ollut kovinkaan paljon nyt, mutta juominen on samaa vanhaa muistinpyyhkimistoimintaa kuin ennenkin.

Ei tämän näin pitäisi mennä. Haluaisin jo pois tästä kierteestä.

Usko pois, tunnen tuon tunteen. Varmaan aika moni muukin täällä hengaavista. Miksi ihmeessä piti mennä töppöileen, kun tietää mitä siitä seuraa ja sen että ne seuraukset ei ole koskaan, koskaan olleet hyviä.Sen arvoituksen kun sais ratkottua…

Mutta tehty mikä tehty, fiilikset ovat varmaan nollarajan alapuolella. Se rypeminen ja itsensäruoskiminen ei auta. Jotenkin vaan pitää nollata mieli ja hyväksyä se mitä ei enää tekemättömäksi saa. Se mikä ei tapa vahvistaa, niinhän? Eli olet taas vahvempi. Kyllä se aurinko sinne risukasaan taas pilkottaa (pahoittelen tätä kliseiden määrää). Uuden aloittaminen ei ole mikään helppo läpihuutojuttu. Ajan kanssa. Kyllä sä siihen pystyt. Ihminen on hei käynyt kuussa ja kiivennyt Everestillä, juomisen vähentäminen on hyvinkin tehtävissä :slight_smile:

valoa ja voimia.

Kauhea päivä. Itse asiassa pahempi, kuin eilen, vaikka eilinen oli krapulapäivä. Tänään piti saada kaikenlaista aikaiseksi, mutta halusin vain nukkua ja välttelin vastuuta. Haluaisin niin kovasti olla yksi niistä ihmisistä, jotka saavat kauheasti aikaiseksi eivätkä ryve itsesäälissä, kuten minä teen. Olo on melkein itsetuhoinen, kun tiedän, että en koskaan tule olemaan yksi niistä ihmisistä.

Niin ja tietysti sitä entistä hoitoa olen ajatellut. Hän soitti eilen ja sanoi, että meni minun osaltani vonkaamisen puolelle toissailtana. Hävettä aivan hirveästi. Miksi haluan edes sänkyyn hänen kanssaan, vaikka tiedän, että mitään hyvää siitä ei seuraa? Torjutuksikin tuleminen tuntuu pahalta, mutta ei sen pitäisi. Kuten sanoin, hän on ihan vääränlaista seuraa minulle. Miksi kaikki tuntuu silti siltä, että hän olisi maailmassa ainoa ja jos katkaisen häneen yhteyden, minulle ei jää enää mitään enkä tule koskaan saamaankaan ketään muuta. Tunnen itseni ihan sanoinkuvaamattoman yksinäiseksi. En ole vieläkään saanut soitettua edes sinne a-klinikalle ja se olisi todella tarpeen tässä vaiheessa, kun repsahtaminen on niin herkässä.

Kiitos dadag ymmärryksestä ja kannustuksesta. Miten sulla on pinnistelyt edenneet?

Tämmönen joulu tällä kertaa: Menin mutsilleni tavalliseen tapaan viettämään joulua. Kaikki alkoi hyvin, kunnes aloin kippaamaan siinä iltasella olutta. Olut tietenkin johti mukavaan nousuhumalaan ja kuten oluella on minun läsnä ollessani tapana, se yleensä loppuu kesken. Sitten olikin saatava jotain muuta ja sehän oli viskiä ja konjakkia. Tämä taas johti siihen, että kusin yöllä äitini nähden seinille ja lattialle. Että näin. Voitte kuvitella minkälainen olo nyt on, mutta ei parane valittaa. Ansaitsen kaiken paskan mitä elämä suinkun lykkää eteeni. Ei tällaista ihmistä soisi kenenkään elämään siunautuvan. Pelkkää harmiahan musta on. Nyt olisi aivan helvetin korkea aika varmaan kokeilla sitä AA:ta. Mites teillä?