Avunhuuto wow:in pelaajan vierestä

Olemme mieheni kanssa vielä hyvin nuoria, vasta kahdenkympin kieppeillä, ja yhdessä oltu peruskoulusta asti. Koko tuntemamme ajan hänellä on ollut ongelma tuon wow-roolipelin kanssa, kone avautuu heti koulun jälkeen kolmelta ja sulkeutuu hyvällä tuurilla yhden aikaan yöllä. Hän sanoo pelaavansa tylsyyttään koska ‘‘ei ole muuta tekemistä’’, vaikka olen häntä yrittänyt sen seitsemäntoista kertaa suostutella mukaan keilamaan, iltaa istumaan, kävelemään tai leffaa katsomaan…tuloksetta. Nukkumaan mennessäkin pitää pyydellä häntä seuraksi, aina heikoilla tuloksilla.
Hän pakenee arkeansa roolihahmoon, ei tapaa ystäviään reaalielämässä ja koulunkäynti kärsii kun ei jaksa aamuisin nousta sängystä. Hän on koko ikänsä joutunut huolehtimaan masentuneesta yksinhuoltajaäidistään, ja holhousroolit ovat pahasti kieroon kasvaneet. Lisää murhetta aiheuttaa todella huono itsetunto ja läheisyysriippuvuus, kun ei ole saanut hoivaa vanhemmiltaan. Tässä täydellinen noidankehä.
Ongelmasta on yritetty keskustella kahdestaan, vanhempien ja koulukuraattorin kanssa, aina ne keskustelut päättyvät itkuun, mykkäkouluun ja monen päivän mökötykseen.
Olen yrittänyt kertoa asiat omasta näkökulmasta, pelostani pahaan peliongelmaan, pätkätyökierteeseen, läheisyysriippuvaisuuteen, väkivaltaisuuteen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Vastaukset ovat aina alentuvia ja vähätteleviä.
Kaikkea on jo kokeiltu, uhkausta, lahjontaa ja kiristystä. En mielestäni pyydä häneltä mitään ihmeitä, kun pyydän häntä edes vähentämään pelaamista muutamalla tunnilla. Lupaukset pitävät kolme päivää ja sitten ollaan taas lähtöpisteessä.

Nyt mieheni aikoo esittää kosinnan. Rakastan häntä kyllä, mutta en halua olla hänelle ‘‘äidin korvike’’. Enkä omahoitaja. Toivoisin hänestä tasavertaista puolisoa, jonka KANSSA kasvattaa lapsia, eikä jonka LISÄKSI kasvatan lapsia. Näissä olosuhteissa se ei ole mahdollista.

En enää keksi keino lähestyä asiaa tai yrittää ehdottaa ammattiauttajan apua, aiheuttamatta hirveää kohtausta ja pahaa verta välillemme.

Mutta pakko. Pakko yrittää jotain. En minä ainakaan pysty elämään elämääni jonkun kanssa joka on enemmän naimisissa Wowin kanssa. En vain pysty. Jos toinen sen valitsee niin se on sitten oma tarina, mutta jos aikoo rakentaa yhteistä elämää, on sen myös oltava yhteistä. Vaikka keskustelu voi olla vaikeaa, se voi silti helpottaa ja puhdistaa ilmaa. Rohkeutta sulle.

Itsellä on tehonnut naisen löytäminen toiselta paikkakunnalta. Vähentynyt kummasti pelaaminen, kun en jaksa roudata konettani mukanani, saati muodostaa uutta nettiliittymää toiselle paikkakunnalle.

Olen myös tullut joskus ajatus että en näe tarvetta wowiin enää samalla tavalla kuin ennen.
Olen kyllästymiseen asti pelannut sitä yli 2 vuotta… nyt e silloin tällöin voin pelata, jos tuntuu siltä.
Kyllästynyt olen myös kun kaveriporukka, jonka kanssa pelannut on ruvennut olemaan etäisempiä ja omaa napaa tuijottavia pelissä. Ja olen saanut silmäni auki, että kannattaa harrastaa real lifettämistä nyt, kun siihen on hyvä syy.

Kyllä siihen on ajauduttu ensisijaisesti sen takia ettei kavereita ole ollut silloin kun olisi pitänyt olla. Tällöin wow vie kyllä aika vahvasti mukanaan.

Ehdotan seuraavaa

  1. piilota nettilaskut … tulos on taaattu, netti katkeaa ja voi voi, wowi kun vaatii netin, ihmisraunio on varma
  2. avaamiseen menee pari päivää, kenties viikkoja… mies havahtuu parissa päivässä tekemään muuta
  3. jos tulee ilmi temppusi, tunnusta se ja kerro miehellesi että saat valita… joko sinä tai virtuaalimaailma
  4. JÄTÄ SE, jos netti tulee taloon takaisin.