Avopuolisoni huumeriippuvuus

Lueskeltuani täällä keskusteluja samaistuin monen kanssa. Päätin siis kertoa oman tarinani ainakin tiivistettynä. Kesällä 2014 tapasin itseäni nuoremman miehen joka vei jalat alta. Itselläni on kaksi lasta edellisen miehen kanssa eikä se haitannut häntä. Meillä oli aivan mahtava kesä. Olin aivan umpirakastunut. Elokuun lopulla alkoi ongelmat. Mies käytti jtn hormooni pillereitä minulta salaa. Oli masentuneisuutta eikä miestä oikein huvittanut mikään. No siitä sitten päästiin yli ja kaikki meni taas mukavasti. Syys-lokakuun taitteessa (en varmaksi muista) hän lähti kaveri porukan kanssa Tallinnaan viikonlopuksi. Hän ei reissulta palattuaan sitten käytännössä enään takas minun luokseni tullut kun käymään sillon tällön. Paljastui että hän oli reissun aikana alkanut käyttämään piriä. Käytön lisäksi tuli myyminen. Mies meni ja tuli. Aina annoin anteeksi kun hän vannoi rakkauttaan. Huomaamattani aikaa oli kulunut tätä edes takasin veivaamista jo reilu vuoden. Miehellä oli tiedossa ensimmäinen vankilareissu. Sinne hän lähti joulukuun viimeinen 2015. Pääsi suorittamaan lopputuomion päihdekuntoutuksessa. No elämä oli kivalla mallilla ja kaikki nautti yhdessä olosta. Kunnes myyminen alkoi taas. Jota seurasi käyttö… olin aivan paskana. Myymisestä jäi kiinni ja taas oli tiedossa uus tuomio. Ennen tuomioo meno oli vaihtelevaa. Asuttiin tuolloin yhdessä jo. Kotona mies ei ole ikinä vetänyt mitään vaan katoaa aina. Saatiin tietää että oon raskaana. Todella pitkään mietittiin mitä tehdään ja jo silloin tiesin alkaa varautua siihen että yksin kaiken hoidan. No mies lähti istuun ja mä ravasin sielä kattomassa sitä. Ajattelin että kyllä tää tästä. Haluaa varmasti sieltä päästyään olla vetämättä jne. No vitut. Mies pääsi pois noin 2kk ennen synnytystä koevapauteen. Se vetäminen, valehtelu ja katoileminen alko melkein heti. Kotiin tuloajasta piti silti huolen. Miehen käyttö ei koskaa oo siis ollu joka päivästä vaan enemmänkin kausittaista. Jouduin sairaalaan uupumuksen takia vuorokaudeksi lepäämään kun mies oli yllättäen reissun päällä. No ei voinu lopettaa ja olla tukena. Pari päivää tästä synnytys alko ja mies katos. Vasta monen tunnin päästä viitti synnärille ilmaantua nukkuun keinutuoliin. Tästä vois tiivistää sen verran et lapsen syntymän jälkeen on enemmän ollu radalla ku kotona. Mikä SAATANA siinä on kun tota paskaläjää ei vaan voi jättää?? Miks se pitää aina ottaa takasin! Tällä hetkellä hän taas yrittää olla kuivilla ja muuttaa asioita jne. Nyt vaan oon päättäny et jos taas lähtee lähtee sitten lopullisesti. En tiä mikä tän avautumisen pointti oli mut ainakin helpotti kirjottaa.

Hei. Olen aivan samassa tilanteessa. En ymmärrä itsekkään mikä siinä on kun ei pysty jättämään ihmistä. Vaikka kerta toisensa perään hajottaa mut ja pettää luottamuksen. Ollaan siis oltu jo 5vuotta yhdessä ja lapsikin nytten. Ja sama että aina vannoo rakkauttaan ja sit taas mentiin. Tuntuu niin pahalta.

Ja mun mielestä se valehtelu on pahinta, kun ei voi kertoa totuutta että on retkahtanut. Vaan joutuu lypsäämään tietoa. Ja en siltikään ole varma kertooko koko totuutta. Ja se sattuu. Tämän jälkeen aina mietin onko kaikki ollu taas valhetta. Ja harvoin olen nähnyt häntä sekasin kotona. Yleensä on vetänyt jossain muualla.

Mä tein sen ratkasun että jätin miehen. Ei vaan voimat enää riittänyt ja toiminta oli niin sekavaa että pakko oli pistää pihalle. Päivä kerrallaan yritän selvitä itse mutta hengittäminen on niin paljon helpompaa nyt. Tiedä sitten mitä tulevaisuudessa tapahtuu mutta nyt mennään näillä. Ittensä joutuu kovettaan että miehen syytökset ei tuntuisi niin pahalta.

Mä toivon että mä pystyisin jättämään, ei tässä oo mitään hyvää. Elää vaa mun siivellä ja mulla on pienet tulot. Epävarmuus on inhottavaa ja luottamus on jälleen mennyt.

Ei siinä ookkaan. Hetken sitä aina ajattelee et kyllä se siitä mut ei se mee niin. Kotona on hetken kivaa ja si taas lähtee. Edes yksinkertasia lupauksia ei pysty pitään ja välillä ihan naurettavistakin asioista täytyy valehdella.

Sitten sitä elää jatkuvassa stressi tilassa kun ei koskaan tiä millon toinen taas lähtee ja alkaa tunnusmerkkejä jo tunnistaa etukäteen. Jatkuvaa paniikinomasta tilaa ja se on niin kuluttavaa!

Tressi on kyllä hirveetä ja varsinkin se epäilys kokoajan. Ei oo yhtään hyvä olla. Kun ei tiiä mistä kaikesta valehtelee. Tuntuu että koko elämä perustuu valheelle.

Onko sulla läheisiä kelle puhua asioista niiden oikeilla nimillä jotka vois tukea ja auttaa sua pääseen elämässä eteenpäin? Yksin jääminen näiden asioiden kanssa oli mulle raskainta kunnes aloin puhuun. Toki kukaan joka ei samassa tilanteessa oo ollu ei voi ymmärtää sitä mitä sä elät

Eipä mulla ole tällä hetkellä ketään jolle voisin puhua, en halua perhettäni satuttaa tapahtuneella. Ja miehen perhe no niillä on omat juttunsa. Eivät siis tiedä tällä hetkellä että poikansa on retkahtanut. Itse ei halua kertoa ja syyksi sanoo että välit menee eikä saa enää apua. En tiiä sitten onko valhetta että ei sano sen takia ettei saa enää rahallista tukea. En tiiä kannattaako mun kertoa. Mut en jaksa yksin kantaa taakkaa.

missy.pop422@gmail.com tossa mun s.posti laita viestiä jos haluat jutella :slight_smile:

Itsekin täällä mietin onko oikea ratkaisu kun tänään heitin miehen ulos… Ollaan siis oltu 15v yhdessä. Joskus teininä käytti sekalaisia päihteitä, saatiin nuorina kolme lasta ja tilanne ainakin päihteiden osalta jokseenkin rauhottui. Tosin alkoholia kului vaihtelevasti, ja humalassa saattoi olla väkivaltainen.

Tänä kesänä sitten alkoi taas päihteiden käyttö. En aluksi osannut olla tarpeeksi vahvana asian suhteen, ja siihen mies pitkään vetosikin että “Sä lupasit”. Ensimmäistä kertaa alkoi piikittää piriä. Alkukesästä meni kolmisen viikkoa radalla, jolloin ei paljoa kotona käynyt. Välissä hieman rauhallisempaa, ja sitten taas vauhtiviikkoja. Itse puhui koko ajan kuinka hänellä menee nyt paremmin kuin koskaan. Välillä toi kavereita meille keskellä yötä… taas hävisi päiväkausiksi.

Koitin puhua, ymmärtää, korjata omaa käytöstäni, välillä taas riideltiin kauheasti… Sekavaa maailman omistusta ja yökausien valvomista. Yrittää myydä ja tehdä touhuillaan rahaa. Kerran kävin hakemassa hänet baarissa ja mukana oli miltei kilo valkoista jauhetta. Uusia kavereita, kymmeniä, satoja tuttavuuksia… Lainasivat autoani ja kolme päivää myöhemmin poliisi soitti että avaimet olivat jollain vieraalla kaverilla, autosta tai miehestä ei ollut tietoa. Auto oli täynnä varastettua tavaraa ja etupenkillä pussi valkoista jauhetta ja verisiä ruiskuja. Poliisi tyhjensi auton ja jäin toiveikkaana odottamaan josko tästä seuraisi jotain… kuukausi kulunut eikä poliisista ole kuulunut mitään.

Syytöksiä, kuinka en ymmärrä ja ole hänen tukenaan. Olen kuulemma kateellinen kun minun täytyy käydä normaalissa päivätöissä. Hänestä tuli pikkuhiljaa ihan vieras ihminen omassa kuplassaan. Koko ajan näpyttää puhelinta tai roikkuu koneella, säätää ja säätää. Joka toinen päivä saamassa selkäänsä. Alkoi kantaa veistä mukanaan, tutkailee aseita kaikki yöt netistä. Ja edelleen kaikki on minun vikaani… alkoi vainoilemaan että minä annan tietoja hänen kilpailijalleen. Ei kysynyt puoleen vuoteen mitä minulle kuuluu. Minä väsyin, hyväksyin kaiken, ajattelin vain olevani niin huono. Yritin ymmärtää… Vieraita tyttöjä pyörii facessa ja baarissa. Yhden toi keskellä yötä sänkyymme kun minä istuin vieressä sohvalla. Olen mitätön, pieni, voimat kadonneet jonnekin.

Kunnes tänään vihdoin tapahtui jotain. Hänen facensa koneella auki… taas tytöiltä viestejä. Eikä miestä näkynyt vaikka illalla oli luvannut tulla kohta kotiin. Minä kilahdin, laitoin rumia viestejä, uhkailin käräyttäväni kaikki poliisille. Nyt syyllinen olo. Menin lääkäriin, hain sairaslomaa, ilmoitin koulun kuraattorille mitä meillä tapahtuu. Nyt pelkään että mies yrittää tulla takaisin kotiin. On taas toista viikkoa valvonut… Keinot vain loppui. Kai tämä lienee hyvä ratkaisu? Miehen mielestä minulla on se ongelma. Mielenterveystaustaa, paniikkia ja pari amfetamiinikokeilua takana kuitenkin. Jos hänet saadaan lastensuojelun kanssa samaan pöytään, taatusti käyttää näitä minua vastaan.

Ei siinä lastensuojelua pari kokeilua kiinnosta, jos pystyt todistamaan ettet käytä esim. seulalla.
Siihen loppuvat kudit uhkailla asialla enempää ja hänen uskottavuus on luokkaa hiihtoliitto lastensuojelussa.
Muista, että äideillä on aina ylivoima lasten etuja ajaessa Suomessa!

Tuo poliisilla uhkaaminen on ainoa minkä jättäisin väliin siinä voi nopeasti joku sinulta kyselemään
menetettyjä aineita korkojen kanssa.