avomies alkoholin orja...

Hei kaikki…
olemme olleet avoliitossa kohta 3v. “heräsin” mieheni alkoholismiin vuosi sitten kesällä. on kyllä aina käyttänyt paljon alkoa, mutta jotenkin en tajunnut että se olisi ollut kovin poikkeavaa. heräsin asiaan kun tulin yövuorosta kotiin yhtenä aamuna ja mies ei ollut kotona. huolestuin ihan kamalasti koska tiesin hänen olleen viihteellä ja olin ihan varma että on jotain sattunut. soitin hätäkeskukseen ja sairaalaan jne ajattelematta sen enempää. lähdin huolissani ajamaan naapurustoa ympäri ja mitä löydän… mieheni nukkuu pusikossa aamu yhdeksältä. en meinaa saada häntä hereille ollenkaan ja kun lopulta saan on hän aivan tolkuttomassa kunnossa. kotona selviämisen jälkeen hän ei muista asiasta mitään… ja tämä on toistunut nyt muutamaan otteeseen, siis se että on löytynyt jostain pusikosta nukkumasta… muisti menee joka kerta kun juo ja siis juo aivan valtavia määriä… Humalassa mieheni näkee näkyjä, puhuu todella omituisia ja räyhää. Juominen on ns viikonloppuryyppäämistä eli heti kun vapaapäivä koittaa haetaan kaupasta kaljaa. mies on alkanut piilottelemaan multa alkoholia ja juo kaiken alkon kämpästä minkä löytää. valehtelee mulle et menee kauppaan ja meneekin baariin… tulee siinä kunnossa kotiin että oksentelee itsensä päälle, ei pysy pystyssä. uhkailee ja haukkuu minut lähestulkoon joka kerta. ongelmasta emme voi keskustella koska mielestään hänellä ei ole ongelmaa. vähättelee ja unohtelee asioita. jos mainitsenkin ongelmasta tai miltä minusta tuntuu niin hän vaan sanoo että lopeta nalkuttaminen. en näe tässä suhteessa enään mitään järkeä. olen henkisesti ihan poikki ja kokoajan huolissani että milloin seuraava kaljatölkki aukeaa… alan olemaan itse neuroottinen miehen alkon käytostä ja paheksun jokaista kaljaa minkä hän ottaa. huomaan itsessäni piirteitä mistä en todellakaan pidä. pelkään viikonloppuja ja niiden tuomia riitoja… en näe enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä suhteesta. olen antanut TODELLA monta mahdollisuutta hankkia apua, mutta mies ei tee asioille mitään vaikka lupaa. en jaksa enää itkeä enkä huolehtia ihmisestä joka ei halua apua…

Hei viherma ja tervetuloa palstalle. Vaikka on ikävä ja surullinen juttu, että olet tänne joutunut tulemaan, niin samalla parasta mitä voit tehdä on juuri se, että tulet tänne, haet apua ja tukea itsellesi täältä tai esimerkiksi http://www.al-anon.fi/:sta, A-klinikalta tai psykologilta :slight_smile:

Oletko lukenut täällä Kotikanavalla olevia ketjuja? Niitä kannattaa lukea. Tulet huomaamaan, että vaikka meidän läheisemme ovat eri ihmisiä ja erilaisia persoonia, alkoholismi eli sairaus ilmenee heissä niin samalla tavalla, että joskus tuntuu, että toiset kirjoittajat ovat käyneet salaa videoimassa elämäämme. :slight_smile:

Ensimmäinen asia, mikä kannattaa tehdä oman itsesi vuoksi, on ottaa selvää siitä, millainen sairaus alkoholismi on. Se auttaa sinua saamaan realistista kuvaa siitä, mikä on mahdollista ja mihin taas ei itse voi vaikuttaa.
Alkoholismia koskevaa kirjallisuutta voi lainata kirjastosta tai tilata tuolta al-anonista.
Toinen yhtä tärkeä asia on hakea tukea sinulle itsellesi. Oletkin jo aloittanut hyvin kirjoittamalla tänne. :slight_smile:

Voimia ja tsemppiä, asioilla on taipumus järjestyä. :slight_smile:

Ja lisäisin tuohon Zenin kattavaan tervetulotoivotukseen vielä, että olet oikeilla jäljillä: miehelläsi on vakava ongelma ja tilanteesi on kestämätön. Itse lähdin huomattavasti lievemmästä tilanteesta juuri, koska en mitenkään jaksanut enää enempää. Taistelu kesti kauan, itse “retkahdin” juopon puheisiin vielä kerran pari kuukautta eron jälkeen, mutta sitten/nyttemmin olen kyennyt olemaan omillani jo useamman kuukauden :slight_smile: minä aikana olemme tavanneet yhdesti.

Ero ei tietenkään ole ainoa vaihtoehto, mutta toisaalta miehen raitistumisestakaan ei ole mitään takeita… Oppitunti numero yksi läheiselle: et voi tehdä mitään muuta, kuin hoitaa ja suojella ITSEÄSI.

en mä jaksa enää… tänään on mun syntymäpäivä ja ylläri ylläri äijä viettää niitä ilman mua baarissa… jopa kaksi viikkoa jaksoi olla kunnolla. mulla ei pää enää oikeesti kestä, itken joka viikko tuon ihmisen takii. ei tää ole enää sen arvoista…

viherma - voimia sinulle ja hyvää syntymäpäivää halauksen kera.
Toivon sinulle voimia, että jaksat miettiä millaisen elämän haluat.

Lähde ensi viikolla Al-Anoniin puhumaan ja kirjoita tänne.

Voi tuo kuulostaa niin tutulta… Teillä ei ilmeisesti ole lapsia vielä. Kokemuksesta voin sanoa, että niin kauan kuin mies ei näe juomisessaan mitään pahaa, ei se siitä muutu. Saattaa joskus sun takia yrittää hetken, mutta ne on vain niitä hetkiä. Mieti tosissasi haluatko jatkaa tälläistä suhdetta, haluatko itse olla sellainen kun miehesi juomisen takia olet? itse olen myös muuttunut monella tavalla, enkä oikein enää edes tunnista itseäni ja omia mielipiteitäni. Lähteminen suhteesta olisi itselleni ollut helpompaa ja viisaampaa jo ajat sitten, sitä vaan sokeasti uskoo toisen tyhjiä sanoja…

Muista pitää huolta ITSESTÄSI ja hanki jotain jutteluapua itsellesi. Apua löytyy kyllä kun vaan uskaltaa hakea ja puhua. halaus

Olen pahoillani synttäripäivän johdosta, tuttu tilanne täälläkin. Me mentiin sitten lasten ja siskon kanssa ravintolaan syömään hienosti, kun kerran kotona en halunnut humalaisen takia juhlia. Olinhan minä surullinen, mutta päätin kuitenkin, että en anna hänen retkahduksensa pilata omaa päivääni kokonaan.

Onneksi olkoon kuitenkin Sinulle. :slight_smile:

Mä olen itkenyt ja surrut myös. Itku auttaa siihen, että kohtaa oman vihansa, surunsa, pettymyksensä ja muut huonosta kohtelusta syntyvät tunteet. Nykyisin ei retkahdukset enää itketä, pettynyt ja surullinen toki olen aina kun toipumisessa tulee näitä takapakkeja.

Päästä henkisesti irti miehestäsi ja hänen juomisestaan, sun olo helpottuu heti. Ei tarvitse heti erota, jos et halua, mutta ota oikeasti sellainen asenne, että sä et hänen juomiselleen mitään voi. Koska se on totuus. Sinä et ole siihen syyllinen, joten sulla ei ole mitään syytä pelätä ja ahdistua siitä. Ainoa ihminen joka voi siihen vaikuttaa on sun mies itse.

Tässä maailmassa on monia asioita, joihin me voimme vaikuttaa. Sitten on paljon niitä joihin emme voi. Niitä mihin emme juurikaan voi, on sen toisen ihmisen valinnat ja käyttäytyminen. Se mikä aiheuttaa sen ahdistuksemme on se, että emme hyväksy tätä. Me niin haluaisimme sen terveen tai edes kohtuudella juovan puolisomme takaisin tai sitä, että alkoholistiläheisemme raitistuisi. Kidutamme tällä ajatuksella ja toiveella itseämme aivan turhaan. Kaikki riippuu miehesi omasta valinnasta. Anna hänelle vapaus tehdä se. Se joka tästä vapauden antamisesta eniten hyötyy ja ketä se eniten helpottaa olet sinä. :slight_smile:

Sun ei tarvitse päättää teidän suhteen jatkumisesta nyt heti, siihen on aikaa myöhemminkin, jos on vielä tarvetta. Suosittelen al-anonia minäkin. :slight_smile:

Voimia!