Avomiehelläni on vain kaksi vaihdetta ON ja OFF.

Olen aika huolissani avomiehestäni, hänen juomisensa on aina joko täyttä örveltämistä tai absolutismia. Esimerkiksi nyt kesän hän oli täysin sujuvasti ilman alkoholia, mutta yliopiston lukukauden alettua heti ensimmäisenä päivänä (oikeastaan päivää ennen) homma levisi käsiin. Tarkoitus oli lähteä muutaman oluen kanssa kampukselle moikkaamaan kavereita ja uusia opiskelijoita, ja kotiin tuli niin uskomattoman humalassa ennen puoltayötä, että puhui aivan sekavia (kuulosti hourailulta) ja suoraan sanottuna oli paskonut housunsa.

Mielestäni tämä ei todellakaan ole normaalia käytöstä, edes vaikka se rajoittuisi muutamiin kertoihin vuodesta. En edes kehdannut sanoa housuista mitään, laitoin ne vaan aamulla pyykkiin kun kämppä haisi niin kuvottavalta.

Mitä tälle edes voi tehdä? Yritin tänään puhua hänen kanssaan alkoholinkäytöstä ja siitä miten se vaikuttaa parisuhteeseen, mutta ei hän näe sitä epänormaalina ja korostaa kuinka paljon on vähentänyt juomista. Juomiseen liittyy aina myös asioiden vatvominen, vain silloin voi kuulemma puhua kavereiden kanssa mieltä painavista asioista (mm. meidän parisuhteesta joka on viilennyt monista syistä, joista yksi on oma masennukseni jonka takia en pysty harrastamaan seksiä).

Avomieheni kantaa paljon kaunoja asioista, joissa kokee saaneensa epäoikeudenmukaista kohtelua. Näistä on mahdotonta keskustella selvinpäin, eikä keskustelu vie minnekään kännissä, tietenkään. Hänen kaveripiirinsäkin sisältää useampia samaan tapaan juovia ja vielä huomattavasti selvemmin ongelmaisia. Vakaville loukkaantumisille, tavaroiden rikkomisille ja ulostevahingoille naureskellaan. Ainoa raja, jota ei saa ylittää on väkivalta (onneksi edes se). Väkivaltainen kaveri sai näiltä tyypeiltä intervention alkoholinkäytöstään, mutta muut kokevat olevansa ihan kunnossa.

En halua uhkailla lähtemisellä, enkä halua lähteäkään, mutta miten saan toisen ymmärtämään että kaikki ei ole kunnossa ja tämä vaan huonontaa parisuhteen tilannetta entisestään?

Hei Tunturipöllö,

Onhan tuo tosi kurjaa tommoisten kännien vetäminen i feel you. Onneksi tuo ei kuulosta ainakaan alkoholismilta, vielä ainakaan. Eipä sitä oikein voi toista määrätä, jos hän haluu noin juoda niin sitten juo, kunnes itse tajuaa, että ei tää oo kivaa. Kun tulee ikääkin. Voisitteko sopia, että näinä iltoina kun on tiedossa tommoista kännäystä, hän menisi aina jonnekin muualle yöksi? Sinun ei tarvitsisi katsoa sitä menoa. Jos se on vain muutaman kerran vuodessa. Hotelliin, kaverille?

Tunturipöllö, juttuasi lukiessa tuli mieleen sellainen ihmistyyppi (kaikki tuntemani ovat poikkeuksetta miehiä muuten), joista sanotaan, että heille ei viina sovi. Jotkut heistä ovat asian ymmärtäneet eivätkä käytä lainkaan alkoholia. Oma exäni ei koskaan tätä ymmärtänyt ja hänestä tuli alkoholisti.

Aloittaisin ihan ensin niistä housuista kertomisella. Voi olla nolo juttu kuulla, jos ei itse muista, mutta jos asiallisesti ja syyttelemättä kerrot, miltä sinusta tuntui pestä aikuisen miehen housut, niin ehkä se pysäyttää vähän. Harmi, jos kaveriporukka on sellaista, että örveltämistä ihannoidaan. Sen taakse on helppo piiloutua ja toiset eivät muuten kasva siinä asiassa koskaan. Aina on yhtä hienoa retostella paljonko joi ja mitä hölmöili, vaikka mittarissa on jo viisi-, kuusikymppiä.

Ikävä juttu, jos puolisosi ei pysty keskustelemaan asioista ja tukemaan sinua. Känniläisen kanssa ei kukaan jaksa vatvoa, kun ei se kuitenkaan muista mitään selvänä mitä on puhuttu ja mitä on luvattu.

Minä en olis pessyt niitä housuja. Muovipussiin ja tiukasti kiinni ja hänen vaatekaappiin odottamaan. Eiköhän siinä tuu vähän mietittyä kun niitä sitten pesee!

Ööö,

Kertoo kavereilleen teidän parisuhteen seksistä. Mä kyllä pistäisin vakavaan mietintään että mitä oikein parisuhteelta toivon…Eipä yhtään asiaa eteenpäin vie seksuaalisuuden levittely känniläisten kesken.
Ja juu, housut ensi kerralla pussiin ja jätkä pesee ne itse. Itse tajuaa mitä tapahtuikaan ja jospa muutosta alkaisi tulla!

Hei Tunturipöllö. Hieno juttu että kirjoitit tänne. Tämä varmaan herättää monenlaisia ajatuksia meissä jotka luemme sitä.
Mitä mieltä olet itse siitä jos miehesi joutuisi pesemään sinun housut? Kuulostaa aika kummalta että peset kenenkään muun kuin pienen vauvan tai vakavasti vammautuneen housuja? Siksi noin kirjoitan, että heräät huomaamaan, vaikka oletkin masentunut, että mitä olet tekemässä? Oletko alistetussa asemassa parisuhteessa? Häpeätkö niin paljon että peset hänen housunsa?
Oletko masennuksen takia terapiassa? Kannattaa hakeutua jos et ole? Ev.lut.kirkollakin on perheterapiaa jos ei ole rahaa maksaa itse. Tai onhan niitä kaikenlaisissa muissa yhteisöissä ryhmiä tai muuta mihin mennä keskustelemaan.
Viimeksi kun kävin Al-anon ryhmässä niin sain oivalluksen valinnanvapaudesta? Mitä se on? Miten kykenee valitsemaan kun tunteet ei anna mahdollisuutta? Annanko tunteilleni niin suuren vallan etten enää itse määrää itsestäni vaan olen joidenkin tunteiden armoilla ja siten muiden pelinappulana? Vaikkeivät he sitä edes pyydä tai halua, että olisin vain muiden jatkeena, en omana itsenäni? tai annan ympäristön kirjoittamattomien sääntöjen hallita minua? Monta muuta asiaa kyllä nousi mieleeni kun ryhmästä lähdin ja olen siitä kiitollinen että kävin ryhmässä.