Olen nelikymppinen nainen ja perusterve. Maksa-arvot hieman koholla, muttei hälyttävästi.
Kävin viime viikolla päihdeneuvojalla, joka ehdotti avokatkaisua, jolloin saisin Diapamin kolme kertaa pivässä sekä nukahtamislääkkeen. Katkaisu kestäisi viisi päivää. Lopetin juomisin heti. En halunnut odottaa katkaisua, joten löysin lääkekaapistani tarvittavat lääkkeet. Suositteletteko tällaista omaehtoista vieroitusta? Onko Diapam auttanut, ja tarvitaanko noita nukahtamislääkkeitä?
Ensin täytyy todeta, että hienoa että oot herännyt tilanteeseesi ja siihen, kuinka runsasta tuo kulutus on.
Mitä tulee tohon lääkitykseen, kuullostaa tuo kieltämättä hieman kevyeltä, mutta toki oma olo kertoo sen missä mennään; Ittellä aikanaan suurkulutuksesta kokonaan lopettaminen onnistui lopulta lääkkeittä, kulutuksen ollessa loppuaikoina 6-10 annosta/vrk/joka päivä. Toki aika hitokseen paljon joutui pururadalla lenkkiä tekee ja kaikkee korvaavaa toimintoa (lenkkeily, ulkoilu yms.) tekee et sai olon pysyy kuosissa. Mut toisaalta ei tarvinnu sit vierotella ittee lääkkeistä. Mut kuuntele kehoasi,psyykettäsi.
Ajatuksena heittäsin ehkä ilmaan, kun kirjoitat tosta joulusta ja siitä, että jouluna haluat kenties viiniä ottaa, et oletko aatellut mahdollisuutena sitä, että olisitkin vähän aikaa kokonaan ilman? Itte kuljin aikanaan ees taas haaveessa “Minä pystyn kohtuukäyttöön”; No, paskat pystyin, polku kulki aina samaa itsepetosta myöten suurkulutukseen. Kunnes viimein tajusin, et kokeilen olla kokonaan ilman ja sillä tiellä olen yhä, enkä kadu tuota valintaa.Mut kukin toki valitsee itte.
Ja sit toi kuusi päivää; Valitettavasti taitaa olla kovin kovin lyhyt aika korjata asioita. Ei siinä ajassa ees kunnon viekkarit kerkee tulla.
Anyway, voimia valitsemallesi polulle.
Kiitos kommentista, Surupuku!
Mitä tarkoitat, että viekkarit ei ehdi vielä kuudessa päivässä tullakaan? Onko odotettavissa isoja mielialanlaskuja, levottomuutta tms. sitten viikon päästä? Tänään on mun toinen raitis päivä. Eilen olin jotenkin kierroksilla: siivosin ja askartelin hirveällä tarmolla. Nyt oon lähdössä lenkille. Oli ihana herätä kirkkaampaan oloon.
Olen lievästi masentunut, mutta päihdehoitaja sanoi, ettei masennusta voida hoitaa ennen kuin alkoholiongelma on hoidossa. Siksi vähän huolestuttaa, millaiset henkiset laskut mulla on luvassa, ja koska olo nousee ihan kunnolla – ei tälleen alun innostuksen aiheuttamana pikku maniana.
Moi!
Ekana sori vastailuviiveestä, olin tuossa yövuorojen vapailla ja en käyny ollenkaan internetmaailmassa.
Joo siis ittellä ainakin oli se eka viikko-puolitoista kohtuu “helppoa”, kroppa oli jotenkin turta vaikkei se alkoholia saanutkaan, menin jotenkin ihme sumussa. Sit sen jälkeen alkoi levottomuus ja sit mentiinkin lenkille kovaa tahtia.
Miun pointtina tossa edellä oli lähinnä se, että ei kannata kiirehtii; Kantsii ottaa aikaa ittelle ja mennä hetkessä, kun yksilöllisii juttuja nää myös on. Kun siinä just elettävässä hetkessä on juomatta, se riittää. Ei sitä tartte/kannata liikaa eteenpäin suunnitella.
Diapam eli diatsepaami on voimakkaampi aine kuin oksatsepaami, ja on harvinaista jos sitä jossain edes käytetään avokatkaisussa. Yleensä sitä voi käyttää vain lyhyitä aikoja suljetulla katkolla.
Bentsoilla hoidetaan vain 1 - 5 ekaa päivää juomisen lopettamisen jälkeen, jolloin on vielä olemassa kramppien ja deliriumin riski.
Sitä myöhempiin vierotusoireisiin ei bentsoja suositella ollenkaan.
Parempi käydä siellä lenkillä siis. 
Omaehtoinen katkaisu lääkkeiden avulla onnistuu kyllä joskus. Tein itse niiin joskus vuosia sitten, ja nimenomaan Diapamin avulla, joita sain kaverilta pienen määrän.
Olin tosin onnekas siinä, etten ajautunut vain uuteen koukkuun.
Olisiko se loppujen lopuksi kuolemantuomio, jos olisi viinittä yhden tietyn viikonlopun parin viikon päästä? Pieniä päätöksiä kerrallaan vaan… päivä kerrallaan. Tsemppiä!
Heippa,
Kiitos avusta! En jatkanut pillerien ottamista ekan päivän jälkeen, vaan vähensin juomista reippaasti. Kävin myös päihdeneuvojalla, joka suositteli edelleen avokatkaisua. Koitan selvitä omin avuin. Olen ollut pitkään flunssassa, joten en pääse myöskään lenkille tai ulkoilemaan. Se tekee lopettamisesta entistä vaikeampaa. Avokatkaisun keskusteluapu ja akupunktio olisi tullut tarpeeseen, mutta ei sitten.
Vaikeita pohdintoja käynyt itseni (ja perheen) kanssa siitä, kuka minä olen, miksi teen mitä teen, ja mitä elämältä haluan. Näihin kysymyksiin en osaa vastata. Koitanko vain saada elämän elettyä vai voisiko olla jotain, mitä kohti mennä…
hei varpunen, miten voit, miten pärjäät tänään?
onko Sulla mahdollisuuksia jutella jonkun toisen päihdeneuvojan kanssa? en toki tunne kokonaistilannettasi mutta tuo uhkailu päihdetyöntekijältä on minusta aika rajua. miten hän muuten esittää asiansa? onko hän asiallinen ja ystävällinen? vai miten?
pääasia on että haet muutosta elämääsi, se on hyvä merkki kuten tiedämme.
ps. joku kirjoitti että harkitse uudemman kerran antabusta joulusta huolimatta. olen samaa mieltä. tuskin kadut raitista joulua jälkikäteen. se yksikin viinilasillinen on pirun vaarallinen. voimia Sulle! ja muille myös!
Kiitos SylviaPlaa! Työntekijä on kyllä empaattinen ja avulias, mutta uusi laki velvoittaa tekemään ilmoituksen, jos asiakas haluaa Antabusta tai katkoa. 
Tulikohan se laki voimaan 2013 tai 2015, en muista.
Olen järjestellyt asioitani ihan uudelle tolalle. Viikko vielä, ja elämäni saa kokonaan uuden suunnan. Toivottavasti se auttaa pysymään selvänä!
Pidän myös pitkän joululoman, kolme viikkoa, jolloin läheiset pitävät huolen etten saa alkoholia mistään. Se auttanee paljon, että saa olla erämaassa täydessä hiljaisuudessa ja ihailla ympäröivää luontoa ja kuunnella takkatulen ritinää.
Tsemppiä meille kaikille näin joulun kynnyksellä! <3
Hei harmaavarpunen! Toivottavasti Joulusi sujui hyvin. En haluaisi udella, mutta kiinnostaisi tietää miten tilanteesi on edennyt? Kaikkea hyvää!
t. Juhani
Muistuttaisin vielä, että lastensuojeluilmoitus ei ole sinänsä uhka, etenkään jos ihminen hakee vapaaehtoisesti apua. Silloin se ei yleensä johda mihinkään toimenpiteisiin, muuten kuin että lastensuojelu käy ehkä keskustelemassa tilanteesta. Ensisijainen tarkoitus on antaa tukea perheelle. Avun hakeminen on hyvä merkki, avun hakemattomuus tai välttely on huono merkki jos ongelma on ilmeinen.
Ikävämpää on, jos lastensuojeluilmoituksen tekee anonyymisti joku naapuri tai muu maallikko, jolla ei edes tilanteesta ole muuta tietoa kuin että on nähnyt pienten lasten äidin tai isän humalassa, Lastensuojeluilmoituksenhan voi tehdä nimettömästi kuka vain, joten on aina parempi että sen tekee ammattiauttaja yhteisymmärryksessä asiakaan kanssa, silloin kun tämä hakee apua oma-aloitteisesti.
Oikein hyvää vuodenvaihdetta ja olkoon 2017 hyvä vuosi.
Kiitos kommenteista ja kuulumisten kysymisestä! Joululoma meni oikein hyvin. Muutama pieni riidanpoikanen tuli miehen kanssa, kun olisin halunnut pari lasillista viiniä ruuan kanssa tai saunasiiderin. Harmitus meni kyllä ohi.
Liikuin päivittäin ja sain uutta virtaa kirjojen lukemisesta. Siivosin paljon. Kävin labratesteissä ja maksa-arvot olivat jo laskeneet. Mutta nyt on ollut melkeinpä viikon verran vaikeaa. Itseinhoa, lihomista, energian puutetta… Ystävien tapaaminen on auttanut hetkelliesti, ja aionkin viettää koko viikonlopun tiiviisti heidän seurassaan. Hekin katsovat perääni, etten juo, sillä tietävät ongelmastani.
Päihdeneuvojalla käyn vielä kerran, varmuuden vuoksi. Meillä on ollut varsin filosofisia keskusteluja, joista on ollut apua. Hän uskoo kovasti siihen, että pärjään. Yritän uskoa itsekin…
Mukavaa kuulla että sulla on mennyt asiat keskimäärin parempaan suuntaan! Ystävät ovat tuossa tilanteessa tärkeitä. Mulla on tipaton tammikuu lievästi repeillyt parin vierailun merkeissä, mutta olen käyttänyt jo kuukausia melko kohtuudella alkoholia, joskin kuoppiakin matkalle on sattunut.
Paljon tsemppiä!
t. Juhani
Heips Harmaavarpunen ja hyvää alkanutta vuotta !!! Omasta kokemuksesta sanoisin, että olet menossa ehdottomasti parempaan suuntaan. Lastensuojeluasiat toki häiritsee pääsyäsi eteenpäin, mutta ei sekään ole sellainen peikko, johon voisi antaa homman kaatua. Kirjoitin “omasta kokemuksesta” koska olin vielä vajaa 10-vuotta sitten täysin alkoholisti ja vedin kunnon kännit ainakin 3-5 kertaa / viikko. Viinanjuontini oli karannut käsistä pikkuhiljaa ja lopun voi jokainen arvata. Lapsiakin minulla on yhteensä viisi ja vaikka en heitä koskaan jättänyt oman onnensa nojaan viinan vuoksi, he kyllä joutuivat siitä kärsimään monilla muilla tavoilla. Mun ylämäki alkoi, kun elimistöni kertakaikkiaan kyllästyi ainaiseen krapulaan tai kännissä oloon. Etenkin krapulapäivät alkoivat tympiä. Hakeuduin ensin TK lääkärin puheille ja myöhemmin aloin käydä säännöllisesti A - klinikalla. Myös lääkärillä siellä. Sanotaan, ettei kukaan voi raitistua noin vaan, tai että tällaiset “kyllästymisraitistumiset” eivät ole pitkäaikaisia. Mun kohdalla se ei pidä paikkaansa, vaan dokaaminen vain hiipui, eikä askeleet enää suuntautuneet baariin, enkä enää jaksanut piilotella kaljapullojani vaimoltani. Sinulla asia on sikäli erikoinen, että et ole juonut humalahakuisesti ainakaan niin, että haluaisit juoda aina itsesi sammuksiin ja lisäksi juomisesi ajankohta (aamupäivät) on harvinaista. Minulla on edelleen rankanpuoleinen psyykelääkitys, mutta apteekki -ja lääkärisopimuksen avulla sekin on hallinnassa, koska apteekki ei myy lääkkeitä minulle, jos ne on kirjoitettu muualta, kuin A - klinikalta tai yritän saada niitä muista apteekeista. Lääkitystä pidän kuitenkin suht pienenä murheena verrattuna aiempaan, jolloin saatoin olla viitenä päivänä kännissä ja kaksi päivää krapulassa / viikko.
Nyt tämä lipsahti vain itsestäni höpöttämiseen, mutta pointtini on se, että tunnistan Sinussa samoja piirteitä, kuin aikanaan itsessäni. Halu lopettaa juominen ja onnelliset, kirkkaat aamut.
Toivotan menestystä Sinulle ja perheellesi ja jos lekuri on sitä mieltä, että tarvitset “pameja”, psyykenlääkkeitä tai esim.nukahtamislääkkeitä, kuuntele kehosi ääntä ja tee, kuten parhaaksi näet. Mä en käytä enää viinaa ollenkaan, enkä sitä kaipaa ja lääkkeistäni jo kerroinkin. Tsemppiä Sinulle ja kertoilehan tännekin, miten menee. Sinulle saattaa tulla haikeita ajatuksia rakkaan alkoholin lopettamisesta kokonaan, mutta yllättävän lyhyt oli se aika, kun tajusin, että mun ei TARVITSE enää dokata. Tätä samaa toivon myös Sinulle.
Yksi lause tuolla ketjun alkupäässä sai mut vähän kummastumaan. Nimittäin se, ettet uskalla mennä testauttamaan sukupuolitauteja ??? Onko sulla sitten ollut päihteiden käytön myötä myös jonkinlaisia irto/salasuhteita, vai ymmärsinkö minä tän väärin?
Asia on tietenkin sinun henk.koht. etkä ole mitään selityksiä velkaa, ellet itse halua tästä kertoa. Päätä itse.
Hei Paukkis,
Kiitos kertomuksestasi! Hienoa, että olet pystynyt lopettamaan!
Heips Harmaavarpu !
Kiitos vastauksestasi. Mulla tosiaan on nyt sekä lääke -että viinanhimo kurissa, mutta ankaraa otetta se on vaatinut, vaikka viinanhimo ei minua enää vaivaakkaan. Edelleen vaimoni piilottaa lääkkeet minulta ja jakaa dosettiin aina iltaisin seur.päivän lääkkeet, jotka otan töissäkin kellon mukaan, EN halujeni mukaan. Mietin aikoinaan, kun lopetin viinanjuonnin, mikä voisi olla suurin riski ratketa uudelleen ryyppäämään. Totesin, että uusi suhde jonkun naisen kanssa olisi kaikkein riskialttiinpaa minulle. Siksi vähän huolestuin, kun luin “salasuhteestasi”. Mulla ei tietenkään ole mitään moraalista oikeutta saarnata sinulle tästä -kävinhän itsekin vieraissa monesti juomiseni aikana - mutta jotenkin pelkään, että jos se suhde yllättäin päättyy tai tulee miehesi tietoon, se saattaisi olla sinullekin laukaiseva tekijä aloittaa juominen uudelleen. Sukuvietti on voimakas vietti ja elämän ristiriitatilanteet ovat alkoholistille aina vaaran paikkoja.
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja raitista jatkoa, samalla tietysti toivon, että pelkoni ovat turhia. Hyvää kevään jatkoa !!! 
Heips ! Nyt kun edellisestä kirjoituksesta on jo aikaa, haluaisin kuulla, miten sulla (Harmaavarpunen) nyt menee ? Et ole kirjoittanut ja vähän oon huolissani, koska yleensä ne eivät kirjoita, jotka juovat, tai vetävät kamaa.
Toivotan kuitenkin mitä parhainta syksynv jatkoa ja jään odottelemaan, josko ilmestyisit taas kirjoittelemaan…
Hei,
Olen uusi täällä ja olen juuri nyt avokatkaisussa Diapamin ja Tenoxin avulla, joten päätin kirjoittaa. Olen saanut unta hyvin Tenoxin ansiosta, mutta mikä minua vaivaa lääkkeista huolimatta on käsien vapina ja tärinä. Takana on monta vuotta enemmän tai vähemmän alkoholin käyttöä, joten vapinat ovat kuulemma viinan aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia. Oletteko kokenut samaa? Ei huvittaisi kärsiä vapinoista lopun ikääni. Kysynkin teiltä miten kauan vapinasta voi kärsiä. En voi oikein juoda kahvikupillista ihmisten parissa kun kädet vapisevat.
Yst.terv. Uusi_tie.
Hei kaikille,
Tuossa oikealla olevassa tekstissä on väärin raittiuteni kesto, eli olen ratkennut sen jälkeen monta kertaa - ajattelin vaan tulla tänne Plinkkiin vertaistukea etsimään.
Yst.terv. Uusi_tie
