Olen 22 vuotias nainen ja käyttänyt subutexia n.4vuotta.
Iv:nä menee, keskimäärin 4milliä päivässä, mutta rahatilanteen niin salliessa, saattaa se koko 8 kin mennä, joskus tietenkin tulee päiviä jolloin joutuuu pärjäämään 1-2millillä päivässä jne…
Olen nyt ehkä noin puoli vuotta vakavasti harkinnut pupren lopettamista. Kuten käyttäjät tietävät, mitään oloja siitä kun ei enää tule, kunhan pitää ittensä terveenä ja räiskii puolenkymmeniä “hupivetoja” päivässä.
ARRGHH! ei niin mitään järkeä. Suurin motivaationi on se, että mieheni on ollut n. puoli vuotta raittiina (lusimassa) ja pääsee maliskuussa kotiin, enkä tahtoisi että yhteiselomme jatkuu samanlaisena kuin ennen. Toki tahdon lopettaa itsenkin takia, ennenkaikkea haluan irti pupresta, koska tahtoisin tunteeni takaisin. Tuntuu että olen niin subun turruttama, etten tunne enää iloa mistää, enkä kyllä oikein suruakaan. Kuin katselisi maailmaa usvaverhon takaa.
Tahtoisinkin nyt kuulla kokemuksia subun lopettamisesta a-klinkikan avohoidossa??? Tai aivan ilman hoitokontakteja, itse kotona??
Olen ollut lyhyissä katkaisuhoidoissa 3 kertaa, ja kahdella niistä kerroista hoito keskeytyi koska typeryksissäni koin bentsomäärän liian pieneksi ja jemmailin lääkkeitä…hävettää edes kirjoittaa tänne… ensimmäisellä katkokerralla taasen olin käyttäny niin vähän aikaa, etten itse oikein edes kokenut asiaa ongelmaksi vaan olin siellä enemmänkin muiden ihmisten painostuksen vuoksi.
Olen kokenut huumeidenkäytön niin hyvät kuin huonotkin puolet (asunto lähti, suku otti etäisyyttä, olen ollut vangittuna yms), ja nyt saimme mieheni kanssa asunnon toiselta paikkakunnalta ja välit sukuunkin ovat taas hieman paremmat. En halua menettää taas kaikkea, kun olen edes osan menetyksistä saanut takaisin.
Aika ilman asuntoa oli todella kurjaa…
Sinänsä lähtökohdat ovat mielestäni lopettamisen kannalta suht hyväåt, sillä asumme nyt 30km päässä entisestä kotikaupungistamme ja täällä ei käyttäjäkavereita ole (vaikkakin junalla matka “takaisin kotiin” ei kestä kuin 30min). Entisessä kaupungissa en osaa edes kuvitella pystyväni lopettaa.
Olen käynyt a-klinikalla ja minulla on reilu viikon päästä lääkäriaika jonka jälkeen alkaa avohoito… saan ilmeisesti refloihin lääkkeet, jotka käyn hakemassa 2-3 kertaa viikossa ja samalla antamassa seuloja. kuinka toimivana ovat ihmiset täällä avohoidon kokeneet? Ja mitä muuta kannattaa tehdä sen ohella maksimoidakseen onnistumisen mahdollisuuden???
Olin kuukausi sitten pakonedestä 2 viikkoa lähes ilman (sinä aikanan meni vain 1milli), ja heti kun palasin kotiin alkoi sama suburumpa. nyt en taas ole ollut päivääkään vetämättä… en tajua mikä ihme siinä ihmistä puoleensa vetää, vaikka tietää sen kaiken paskan mitä subukoukku mukanaan tuo…
Vertaistukea ainakin kaipaan, jossei NA:sta niin ainakin täältä…ja tosiaan jos/KUN kuiville pääsen, aion käydä ryhmissä ainakin katsomassa mikä siellä on meininki. Muutamassa NA-infossa olen katkoilla käynyt mutta muuten toiminta on minulle vierasta.
Kommentoikaa mitä mieleen tulee, kokemuksia, mielipiteitä, ihan mitä vaan…
Ja tsemppiä kaikille saman ongelman kanssa painiskeleville… ehkä se aurinko paistaa joskus meidänkin risukasaamme… ://