Aviomiehen peliriippuvuus

[Anonymous]

Hei!

Haluaisin vuorovaikutusta minua askarruttavaan ongelmaan, josta ei ääneen ainakaan vielä voi puhua. Mieheni rahapelaaminen on pikkuhiljaa alkanut paljastua minulle. Ensimmäisen kerran havaitsin jotain outoa, kun sain mieheni tiliotteita lainanhakua varten, tämä oli pari vuotta sitten. Tiliotteista näkyi että pankkikortilla oli pelattu suoraan automaateissa ja useiden satasten edestä. Kysyin asiasta, johon mieheni kuittasi vain että oli ollut ylimääräistä. Nyt hänellä on muutamasta luottofirmasta velkaa, en tiedä tarkkaa summaa. Luottokorttilla ei ole varaa, paitsi kun lasku maksetaan, mutta sen jälkeen rahat häviävät taas käteisnostoina. Lähikauppareissut kestävät itseeni verrattuna hyvin paljon kauemmin. Vielä en ole huomannut, että olisi meidän maksukykyyn vaikuttanut, mutta hirvittää ajatus koska näin käy. Tällä hetkellä itselläni on päävastuu laskujemme maksamisesta koska mieheni käy keikkatyössä. Olen varovasti kysynyt asiasta, mutta aina saan tiuskivan vastauksen, jossa minua nimitetään mm. salapoliisiksi. Näen myös että hänen kaikki omat laskunsa ovat myöhässä ja näyttää jo siltä, että yksi lasku tulee aiheuttamaan merkinnän. En tiedä mitä pitäisi tehdä, koska asiasta ei ilmeisesti tule kuuloonkaan keskustella. Usein mietin myös, että liioittelenko vain itse tätä asiaa?

[sortsima]

Hei,

ehkä olet lukenut jo aiempia viestejäni toisesta viestiketjusta. En haluaisi toistaa samoja juttuja. Minulle tuli sinun kirjoituksesta mieleen seuraavia kysymyksiä:

Miksi asiasta ei voi keskustella?
-Toisen suhtautumisen takia ja siksi että pelkäät suututtavasi hänet? Jos toinen suuttuu, se kertoo aika paljon tilanteesta. Mikäli ongelmia ei ole, ei ole tarvetta suuttua. Miehesi ehkä häpeää jotakin, pelkää paljastumista tai sitä, että asetut tai asetat hänen toimintansa kyseenalaiseksi, jopa vaadit lopettamaan pelaamisen, jos siitä on kysymys.

Jos toinen suuttuu, mitä ajattelet silloin itsestäsi? Onko se sinun reaktio vai puolisosi. Kuka on vastuussa suuttumisesta/ ohittamisesta tms? Sinä vai puolisosi?

Mitä oikeastaan voit ajatella itsestäsi, kun haluat selvittää tilanteen?

Minusta se, että laskut jäävät rästiin kertoo jostakin hallitsemattomasta tilanteesta. Viipyminen kauppareissuilla voi olla pelaamisesta johtuvaa. Pelaamisesta olet saanut suoran vinkin tiliotteista.

Minulla ei ole kristallipalloa, mutta kuulostaa siltä, että on syytä käydä vakava keskustelu. Sinulla on oikeus parisuhteessa turvalliseen oloon. Ja omasta elämästä oppineena intuitio on yleensä enemmän kuin oikeassa.

Päihdelinkin alla on testejä, joilla pelaava henkilö voi testata, onko pelaamisen kanssa ongelmia. Olisiko siitä apua keskusteluun?
paihdelinkki.fi/fi/testit-ja … sti-sogs-r

Sinua voi auttaa soittaminen peluuriin. Ei tarvitse olla varma ongelmastaan, mutta sieltä voit saada myös vinkkejä toimimiseen.

Olisikohan jollakin toisella jotakin annettavaa tähän? Minun kokemuksen mukaan peliriippuvuudesta kärsivä ei halua millään myöntää ongelmaa, mikä on todella surullista. Myöntämisellä eniten auttaisi itseään.

Toinen juttu: suojaa tulosi ja varallisuutesi. Minusta parisuhteessa olevien olisi ehdottomasti katettava oma osuutensa perusmenoista tulojen suuruuden suhteessa. Ei ole vaikeaa laskea kuinka suuret tulot perheessä on keskimäärin kuukaudessa ( vaikka onkin keikkatyöläinen), laskea myös menot ja katsoa, kuinka suuren osan kummankin olisi maksettava. Pelaaminen ei ole mikään syy olla osallistumatta perusmenoihin. Maksamalla jatkuvasti perheen laskut, pitkittää pelaamista. Se on pelaamisen tukemista. Ja vaikka mikä on, ei milloinkaan saa antaa pelaajalle mahdollisuutta käyttää yhteisiä tai läheisen omia rahavaroja pelaamisen laskujen maksuun. Vaikka tulisi mikä merkintä.

t. sortsima

[aitimuori]

Olen seurannut aikuisen, naimisissa olevan ja muualla asuvan poikani pelaamista nyt kaksi vuotta. Todennäköisesti sekin oli alkanut kympeillä pelaamisesta, mutta sitten tuli isompi voitto nettipokerissa ja juttu räjähti. Kertoi itse, kun asia selvisi meille ja näkyy se tiliotteella hyvin. Sen jälkeen ei mikään järki toiminut, meni kymmenien tuhansien säästöt ja pikavippejä kertyi.
Siis pelaaminen muuttaa ihmisen ihan oudoksi. Jos teillä ei ole lapsia, ei kannata katsoa kovin pitkään. Ja jos mies välittää sinusta, voit laittaa hänet selkä seinää vasten - olisi parasta, jos saisit hänet motivoitumaan muutokseen nyt eikä muutaman vuoden kuluttua. Kyllä se ärsyyntyminen kertoo aika paljon. Ei ole hyvä olla hänelläkään ja tietää varmasti, ettei tee oikein. Sanoi minunkin poikani, ettei tahallaan ole ilkeä, kun ei välillä pidä yhteyttä.
Nyt meillä on pari kuukautta ollut niin, että minä hoidan poikani tilejä. Vaimo on ulkoistanut itsensä tästä asiasta, vaikka opiskelijana on pojasta taloudellisesti riippuvainen. Hän on katkaissut välinsä appivanhempiinsa. Oli pari kuukautta, että pojan puhelin hylkäsi puhelumme eikä edes miniä vastannut tekstariin, mitä heille kuuluu. Ja isänsä vakavasti sairas. Toivon, että teillä säilyy yhteys ja otatte vastaan heidänkin tuen.
Pelaaminen on nyky-yhteiskunnassa jotenkin niin hyväksyttävää, ja pelaajan on siksi helppo ajatella, että harrastus on kuitenkin aisoissa. Vaan riskit ovat suuret tai ehkä ei edes riski, vaan todennäköisyys jäädä todelliseen koukkuun.
Mutta omasta kokemuksesta sanon, että kamalinta on tuo, että pelaaja ei lähde hoitamaan itseään, ei ota tukea vastaan ja ihan herkän ja kiltin ihmisen käytös muuttuu törkeäksi. En ymmärrä, mitä ihmisen päässä oikein silloin tapahtuu. Sairastuu omalla tavallaan.