Olen lueskellut täällä pitkän aikaa muiden tarinoita ja keskusteluja peliriippuvuudesta, alkoholin käytöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Nyt päätin itse kirjoittaa tänne omia fiiliksiä päiväkirjamaisesti tukeakseni omaa yritystäni päästä kuiville pelaamisesta ja alkoholin käytöstä, kohti unelmia ja hyvinvointia 
Ensimmäisen kerran muistan pelanneeni n.13 vuotiaana pelikonetta ja siitä se sitten lähti.
Pelasin vanhemmilta saamat rahat bussilippuun ja hävisin. Sitten taivallettiin koulumatkat kävellen. Lähestulkoon kaikki rahani olen aina pelannut.
Olen ammattikoulun käynyt ja pääsin 16vuotiaana töihin ja olen siis edelleen työelämässä, en ole menettänyt luottotietoja ja laskut olen aina hoitanut, näistä asioista olen iloinen! Kaiken rahan jota on ylijäänyt olen pelannut sekä olen ottanut pelejä varten velkaa.
Velkaa olen onnistunut kerryttämään n.5000€ joka koostuu siis luottokorteista sekä kulutusluotoista. Summa nyt ei sinänsä ole kovin suuri, siitä vuodessa selviää mutta edellyttää totaalista elämänmuutosta.
Olen lukemattomia kertoja yrittänyt yksin lopettaa pelaamisen, tuloksetta.
Houkutus on aina ollut liian suuri. Joko olen täyttämässä pitkäveto- tai tulosvetolappua silmät kiiluen että nyt napsahtaa tai pelaamassa pelikoneita kaupoissa tai täyspoteissa.
Vuosien kuluessa panokset on noussu, muistan yhdenkin kerran kun oli 100€panoksella tulosvetoja 3kuponkia. Siis 300eurolla! 
Olen myös ajatellut paljon aikaa joka pelaamiseeni on kulunut. Yksi kerta olin täyspotissa 5tuntia yhden koneen ääressä. Se on lähes tulkoon yksi työpäivä! Vapaapäiväni ja vapaaaikani kuluivat aina pelaamiseen. Ajatus esim. oli lähteä kylille kahville ja shoppailemaan mutta jalat ne aina kuljetti suoraan pottiin. 
Kuntoni romahti n.kuukausi sitten totaalisesti, kävin lääkärissä ja aloitin masennuslääkityksen. Parasta mitä on hetkeen tapahtunut! Olin sairaslomalla ja oli aikaa miettiä! Tajusin eläneeni viimeiset 2vuotta kuin jossain kuplassa, jatkuvasti muka suorittaen jotain, nollaamatta päätä. En osannut rentoutua. En osannut nukkua. Lääkitysen jälkeen mieli on kohentunut, olen saanut nukuttua. Olen huomannut puolisoni olemassaolon.
Puoliso. Tunnen suurta tuskaa ja kiitollisuutta samanaikaisesti. Tuskaa koska olen pitänyt häntä itsestäänselvyytenä. Elänyt itsekkäästi, käyttäynyt kaikki omat ja yhteiset rahat. Unohtanut että yhdessä tässä ollaan ja toisella on myös tunteet, tarpeet ja unelmat.
Kiitollisuutta koska olen löytänyt ymmärtäväisimmän, huomioivan ja luotettavimman ihmisen rinnalle.
Noin vuosi sitten erään ryyppyreissun jälkeen en vaan enää jaksanut pitää sisälläni kaikkea sitä valhetta ja tuskaa jota yksin kannoin ja romahdin ja kerroin puolisolleni kaiken peliriippuvuudesta ja veloista. Hän ymmärsi ja lupasi tukea.
Alkoholin käyttö on vuosien saatossa lähtenyt itsellä räpylästä niin että kun juodaan, juodaan niin kauan että taju lähtee ja seuraavat päivät menee morkkisessa kun en tiedä mitä on tehnyt. Silti holia menee n.3päivänä viikossa. Viimeisin ryyppyreissu viime lauantaina oli päätyä kohtalokseni ilman puolisoani. En tahdo että vessani lattia on se paikka johon kuolen.
Toivon tämän olevan se viimeisin pysähdys. Itsellä kuitenkin asiat loppujen lopuksi hyvin, on upea puoliso ja ystäviä jotka tukee, rakkautta, katto pään päällä, duuni ja paljon kaikkea muuta!
Nyt lähti seitsemäs juomaton päivä ja kolmas pelitön päivä!
Tsemppiä vaan, elämässä ja arjessa on paljon hienoja asiota!
xxx