Moikka kaikille!
vihdoin uskaltauduin kirjoittamaan tänne…kädet on ihan hiestä märät!
Joo elikkä tässä taas yks surullinen tarina, jonka lopun yritän kääntää erilaiseksi. Olen juoppoperheestä…tai oikeastaan juopposuvusta…meillä toi sukurasite ei oo hylänny oikeestaan ketään. Vielä kun tulin täysikäiseksi, vannoin, et musta ei tule samanlaista…nyt olen kolmenkympin ylittänyt nainen ja kamppailen tämän viinanpirun kanssa kaksin käsin, välillä se voittaa aika reilustikin. Mulla on päällisin puolin kaikki kunnossa…ihanat lapset, ihana koti, hyvä mies. Työpaikkakin on, vaikka inhoan sitä, mutta työpaikka kuitenkin.
Huomasin tossa parinkympin kintaalla, et nyt alkaa mopo karata käsistä…juu, oltiin nuoria, mutta muilla se dokaaminen jäi viikonloppuun…mulla sunnuntai-iltakin meni aika hiprakassa…25-ikävuoteen sitä oltiinkin jo koettu aikamoiset alamäet…mun mies joi myös, mutta hän joi vain seurassa…mulle oma itseni oli parasta seuraa…tai tiettyyn pisteeseen saakka…sitte oli pakko päästä baariin ja lähes aina jäi muisti sille reissulle…ja kauhea morkkis…ihan koko ajan…se helpotti vaan seuraavaan huikkaan asti…mut edelleen kaikki oli päällisin puolin kunnossa. Olen aina osannut ajetella taloudellisesti, enkä silloinkaan ikinä juonut kalliisti…onneksi! Kaikki muuttui kun tulin raskaaksi…olo oli eufoorinen, luulin jo selättäneeni pirun.!toisen lapsen syntymän jälkeen edelleen voin erittäin hyvin…no, miksi sitten olen täällä?pikkuhiljaa se alkoi taas lipsua. saunakalja, toinenkin…ja kappas, perjantai-känni, lauantai-känni…parannellaan sunnuntai-illalla. Lapset menee nukkumaan ni yhden otan…joopajoo…mut se on vaan se tunne kun raskaan ja helvetillisen työpaivän jälkeen saa rakkaudet nukkumaan ni hetkeksi unohtaa kaiken muun…mut ei se siihen jää, se ei ikinä jää!viime viikonlopun sekoilujen jälkeen päätin et nyt on pakko hakea apua!kun koko alkuviikon miettii, että ihanaa, se on perjantai ja saa korkata, ei se tästä ainakaan parane. Mutta miksi ihminen on niin tyhmä, että vaikka lapsuudesta on nähny, miten se pikkuhiljaa tuhoaa ihmisen niin on silti otettava…voi helvetti…!ahdistus on välillä musertavaa. Olen masennukseen taipuvainen ja tälläkin hetkellä masennuslääkitys päällä. lueskelin eilen tän palstan juttuja ja tuli heti paljon vahvempi olo…jos näin monta on pystynyt lopettamaan ni minäkin pystyn…eiks niin???
-josefiniina-
.
Kyllä, varmasti pystyt Josefiina ja tervetuloa mukaan!
Hyvin tutulta kuulosta tarinasi sikäli että olen itsekin juoposta suvusta ja ongelmallinen päihteidenkäyttö alkanyt jo teininä. Vaikka eihän sitä silloin ongelmalliseksi tajunnut, kun piti olla vaan kova meno päällä koko ajan.
Viestisi otsikko on koskettava, ja apua on saatavilla! Oletko ajatellut hakea apua vielä muualta kuin tälle foorumille kirjottamalla, joka myös yksi hyvä tuki toivottavasti?
Joskus tuntee itsensä papukaijaksi, kun aina suosittelee jotain A-klinikkaa tai jotain vertaistukiryhmää livenäkin tämän nettifoorumin oheen, mutta usein voi olla hyvä sekä huomata ettei ole ongelmansa kanssa yksin ja lisäksi kenties saada ammattimaista hoidon tarpeen arviointia ja tilanteen kartoitusta.
Jos sulla on hyvä työterveyslääkäri, voi tietysti olla hyvä keskustella myös sen lääkärin kanssa alko-ongelmasta, mutta kannattaa olla varovainen niiden lääkärien suhteen joilla ei tuntemusta päihdeongelmasta ja jotka antavat vain lääkereseptin.
Rehellisyys ja avoimuus kuitenkin yleensä auttavat asiaa ja tekevät omankin olon helpommaksi, ja ainakin työpaikan esimiehen ja työterveyslääkärin voi olla hyvä tietää ongelmasta jos se alkaa jo haitata työntekoa.
Lisäksi jos sulla on lisäksi vielä masennustaipumus ja masennuslääkitys, niin tiedäthän että se ei auta jos käyttää paljon alkoholia. Alkoholi on omiaan sotkemaan koko aivokemian niin että masennus vain pahenee, tai masennus voi jopa johtua alkoholista.
Mutta; sinä et ole ongelmasi kanssa yksin. Suomessa on valtava määrä kaltaisiasi perheenäitejä samassa tilanteessa, puhumattakaan niistä kaikista muista alkoholiongelmaisista, joilla yhä on ns. kulissit pystyssä.
Miksi muuten inhoat työpaikkaasi? Onko siellä ikävä työskennellä ja vaikuttaako se alkoholinkäyttöön, vai voiko olla että alkoholinkäyttökin puolestaan tekee työssä käymisen inhottavaksi ja raskaaksi?
Tsemppiä! Kyllä tämä tästä! 
Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos asiallisista ja lämpimistä viesteistä! Olin ihan hermona, että jos tulee jotain haukkumaviestejä ni en kestä…vaiks tällee anonyymisti saakin kirjottaa. Tosi helpottunu olo! Mä olen myyntityössä omassa ja kaverin yrityksessä. Aluksi kaikki menikin ihan ok…oli intoa ja adrenaliini virtas suonissa…hyvin nopeasti kuitenkin huomasin, ettei tä ollutkaa yhtää mun juttu.Kohtaan työssäni päivittäin ylimielisiä yrittäjiä, jotka purkavat usein huonon päivänsä muhun…ehdottelua, alaspäin katsomista, tytöttelyä…näistä koostuu mun ihanat työpäivät! Joskus joku fiksu saattaa saada päähänsä soitella keskellä yötä kuulumisia. Eli toisinsanoen, olen vankina tässä työssäni. Joka päivä kadun sitä päivää, kun lähdin yrittäjäksi…ja ikävöin vanhaa, tylsää työtäni. Epäonnistumisen tunne kulkee kanssani joka päivä. Mieheni tekee pitkää päivää ja on joka päivä tosi väsynyt, tulee usein kotiin, kun me jo nukumme. Välillä on sellainen olo, kuin joku pitäisi tyynyä kasvojeni päällä…lainat painavat ja tuntuu, että rahat ovat koko ajan loppu…onneksi lapset ovat terveitä,se on pääasia. olen miettinyt paljon jotain vertaistukiryhmiä…se tuntuu vaan niin hirveän isolta askeleelta…mutta pakko sekin on jossain vaiheessa ottaa.
kiitos vielä kerran ja tsemppiä muillekkin
Josefiniina!
Voi sua… Miksi ihmeessä vilpittömään hätäviestiin tulisi haukkumaviestejä. 
Mutta tuo työpaikkasi tilanne vaikuttaa kyllä tosi hankalalta, ja tuntuu aika haasteelliselta että voisit lähteä täysillä hoitamaan alkoholiongelmaakaan jos töissä on kurjat oltavat.
Tietenkin alko-ongelman hoitaminen voi antaa voimia ja lisää itsetuntoa hoitaa työ-olosuhteetkin parempaan suuntaan, mutta nyt on kyllä tosiaan aika pohtia kumpaan tartut ekana: alkoholiongelmaan vai työpaikkasi hankalaan tilanteeseen.
Kumpaakinhan et jaksa enää kauan kantaa, eikä sun tarvitsekaan. Ja kummallekin ongelmalle täytyy tehdä jotain, mutta missä järjestyksessä.
Ehdottasin että lopeta ensimmäiseksi alkoholin käyttö. Keinolla millä hyvänsä. Apua on saatavilla. Kokeile miltä tuntuu olla kuukausi tai kaksi ihan selvinpäin, ja auttaako se pärjäämään työssä ja perhe-elämässä paremmin. Jos työssä on edelleen hankalaa ja inhottavaa, saatat selvällä ja krapulattomalla päällä löytää ihan uusia voimavaroja itsestäsi tehdä sillekin asialle jotain.
Jos haluat livenäkin vertaistukea, moni on löytänut tukea AA:sta. Siellä on myös erikseen naisten ryhmiä, joissa voi keskustella naisten kesken samoja vaiheita kokeneiden naisten kanssa. En tyrkytä sitä ja moni pärjää eittämättä ilman AA:takin, mutta minusta on tarpeen myös kertoa että sekin on kaiken varalta olemassa: www.aa.fi
Lykkyä ja tsemppiä edelleen!
.
Näinhän se on, et ongelmat pitää kohdata…jokainen poltettu silta tulee aivan varmasti joskus vastaan. Vaikken ihan pienellä paikkakunnalla asukaan, ni oon varma että AA:ssa tulee tuttuja vastaan…ennen ajattelin, että nyt ne miettii siellä että “no ny toiki on täällä”!..mitä siitä sitte?, samalla asialla me kaikki ollaan, jotka siellä kohdataan. Kyllä ny oon päättäny pistää ton korkin kiinni…se on ihan ensisijainen juttu! Ootte ihania tsemppareita!!jääkaappiin oli lauantailta jääny siideri…huomasin sen sunnuntai-aamuna ja otin käteen…mut siel se on, edelleen avaamattomana…toivottavasti homehtuu… 
-josefiniina-
.
Moi Josefiina, kaunis nimimerkki sinulla.
siità tulikin mieleeni sellainen mielikuvaharjoittelu, joka on auttanut itseàni monissa asioissa. Olen joutunut/saanut opetella aikuisella iàllà pari vierasta kieltà melko lailla alkeista. En ole kielten suhteen kovin hyvà ja kàrsivàllinen pànttààjà, vaan ennemminkin sellainen kokemusten, elàmàmisen ja puhumisen kautta oppija. Niinpà esimerkiksi ranskaa opetellessani loin itselleni ranskalaisen hahmon, jonka liiveihin uin ja elàydyin. Raitistuessa voi kokeilla vàhàn samaa. Minkàlainen raitis Josefiina voisi olla? Mità hàn harrastaa? Mistà tykkàà? Miten Josefiina suhtautuu maailmaan? Nimerkkisi onkin jo hyvin valittu, koska ainakaan minun mielestàni Josefiinat eivàt dokaa ja sekoile.
Pikaviesti sulle Josefiina: tervetuloa tänne ja hyvä, kun olet huomannut mihin oletkaan ollut matkalla. Oon samoilla linjoilla kuin Ketostix - on kieltämättä hankalaa, että sinulla on kaksi isoa ongelmaa, juominen ja työ. Ja siinäkin samaa mieltä kuin Keto, että koeta ensin kuitenkin nyt lopettaa se juominen. Se on tosi tärkeää sen masennuksen hoidonkin kannalta. Kun lopetat juomisen, tehoaa masennuslääkkeetkin paremmin. Sekin sitten saattaa taas auttaa sua kestämään duuniasikin paremmin ja suunnittelemaan tulevaisuuttasi. Nyt olet selvästi kauheessa negatiivisten asioiden kierteessä.
Oon itsekin kahden lapsen työssäkäyvä äiti. Juoposta perheestä, vanhempani ja pikkuveljeni olen nuorena hautaan saatellut (kaikki kuolivat päihteisiin), mutta en osannut varaani pitää minäkään, vaan viimeiset kymmenen vuotta join jo aivan liikaa ja koko ajan enenevästi. Nyt 7 viikkoa raittiina eli alkutaipaleella tässä ollaan. Hyvältä rupes kuitenkin tuntumaan heti, kun päätöksen olin tehnyt. Oon rauhoittunut ja päässyt juomisen aiheuttamasta syyllisyydestä tosi mukavasti jo eroon. Elämä tuntuu nyt oikeanlaiselta. Sinäkään et varmasti tuosta omasta menneisyydestäsi johtuen halua siitä juomismallia lapsillesi antaa. Tsemppiä sulle, pidä korkki kiinni!
Erittäin loistavia oivalluksia! Mielenkiintoista, ja löytyy apuja minullekin!
Lämpimästi tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksia, voimaa ja toivoa. Sitä se vertaistuki tällä foorumilla oman kokemukseni valossa on. Sama kokemus minulla kyllä on noista vertaistukiryhmistä. En vielä yhtään kehnoa ryhmää ole matkallani kohdannut ja melkoisen monessa porukassa olen ollut mukana.
Jokainenhan meistä on joskus ensimmäisen kerran ryhmään astellut. Tasan varmasti aivan yhtä epävarmana ja pelokkaana kuin sinäkin. Se noissa ryhmissä kuitenkin on parasta, että jokaisella siellä olijalla on sama ongelma, alkoholi, joten eipä siellä haittaa vaikka tuttujakin olisi. Monta kertaa olen tuttuihin matkalla törmännyt noissa ympyröissä ja jokaisella kerralla ollaan ihan yhtä hyvin tultu juttuun, jos nyt ei paremminkin, kun avoimesti omasta ongelmastamme olemme jutelleet.
Ensimäinen askel on myöntää ongelma. Onneksi olkoot, olet ottanut ensimmäisen askeleen matkalla kohti parempaa elämää. Niin kauan, kuin kyseessä oleva päivä on kohdallamme raitis, vain taivas on rajana sille mitä elämässämme voimme saavuttaa.
Alkoholismi on kavala sairaus, joka ottaa aikaa kehittyäkseen. Onneksi emme toivu siitä yhdessä yössä. Muussa tapauksessa pian luulisimme sen olevan niin helppoa, että hankkisimme itsemme samaan tilanteeseen uudestaan ja uudestaan. Mitä hitaammin muutokset tapahtuvat elämässämme, sitä pysyvämpiä ne ovat.
Paiskaan tähän tuon “linkin blogiini”. Tuolta saat ottaa mitä haluat ja jättää loput omaan arvoonsa. Kaikkea hyvää sinulle ja muista, tänään et ole yksin.
Huh!nyt mulla on paikkakuntani AA:n kokoontumispäivät edessäni…aion mennä!Tänään on ollu taas vähän huonompi päivä…4 unettoman yön jälkeen rupeaa oikeesti tuntuu, et nuppi sekoaa…ja painajaiset…tai oikeestaan valveunet…kauheita fläshäreitä kännimokista…vuosien takaisia morkkisfiiliksiä, tuntuu et nään jokaisen kysyvänsäälivän katseen edessäni, joita kerran olen nähnyt. Luen näitä teidän ihania tekstejä uudelleen ja uudelleen. Tuntuu, et kroppa jotenki on alkanu sotii itseäni vastaan…vai koittaako se kenties auttaa? Tunteet menee ihan vuoristorataa…välillä olo on sellanen, et pystyis tekee mitä vaan (vähän niinkun nousuhumalassa)ja välillä oon ihan pohjamudissa…koskahon tää ahdistus rupeaa helpottamaan?
En oo vieläkään kertonu miehelleni/tai kellekkään, että kirjottelen täällä…en uskalla…vaiks oon myöntäny asian itselleni, en uskalla myöntää sitä toisille. Odotan palavasti AA:n kokousta…en vaan oikein tiedä, että kumpi olisi parempi, yleinen vai sitten pelkästään naisille suunnattu?jep, mutta näillä aloitellaan päivää…oikein aurinkoista ja raitista päivää, teille ystäväni ja jatketaan samaa rataa…
-josefiina-
Heippa ja tervetuloa!
Apua, oletko sinä nyt Josefiina vai Josefiniina? Minulla myös tämä alter egoni, Iiris nimeltään, on ihan mukavasti alkanut elämään sitä raitista elämää, kun itse en siihen tuntunut pystyvän.
Onpa ikävää, jos ei pysty nukkumaan. Valvottavatko murheet? Muuten varmasti kaikenlainen sekavuus kuuluu asiaan, mutta valvomisen myötä tulleet sekoilut eivät välttämättä niinkään. Kun saisit ensin vähän nukuttua, se olisi tärkeintä. Itselle auttoi alussa se, etten kovin myöhään illalla vieraillut enää tällä palstalla ja koitin aktiivisesti olla turhan paljon asiaa ajattelemattakaan iltaisin ennen nukkumaan menoa. Eri asia on sitten tietysti jos ihan fyysisiä vieroitusoireita on, nekin kyllä poistuvat käsittääkseni aika vikkelään.
Kai se on ihan valinnan asia, minkätyyppiseen ryhmään haluaa ensin mennä kokeilemaan. Minä en vieläkään ole päässyt, mutta suunnitellut olen kovasti. 
Ensin meinasin mennä jättimäiseen avoimeen sekaryhmään ja nyt on suunnitelmissa mennä pieneen suljettuun naisten ryhmään. Niin se mieli muuttuu…
Kappas, tàmà tàti vàhàn oikaisi, Josefiina onkin Josefiniina. No sehàn on vielàkin fiininpi, ei mikààn kiljun kippaaja siis. 
hehee!aluksi olinkin josefiniina, kun tuo josefiina oli jo varattu…mut sitte muutin sen ku kaikki muutki muutti sen josefiinaks oon ihan kumpi vaan!
juu, ei fiinit naiset juo ees punaviiniä, kaljasta puhumattakaan…ne käy lenkillä ja lukee hyviä kirjoja…!
Mä luulen, et tänä yönä toi unimatti tulee aikasin, on niin raihnainen olo, et vois nukahtaa pystyyn…
-josefiina-
Heippa.
Jäin odottamaan että kertoisit, kävitkö jo kokouksessa?
Jotenkin tunnuit kovasti odottavan sitä…?
Miten meneepi nyt?
Itse kärsin ajoittain todella voimakkaista painajaisuni-jaksoista, ne kyllä pilaavat yön jos toisenkin.
Niin tosin viinanjuontikin pilaa. Ynnä päivätkin!
Teikäläinen
Hei Josefiniina! Paljon samoja ajatuksia meillä molemmilla ja samoihin aikoihin taidettiin aloittaa “kuivattelukin”. Kiva seurata ketjustasi miten homma etenee. Tsemppiä jatkoon, ihan alussahan tässä vielä ollaan! Ja mukavaa, raitista viikonloppua!
Moikka Teikäläinen, Syystuulet ja kaikki muutkin!
oikein kivasti menee tällä hetkellä, kiitos kysymästä. Oon vieraillu nyt vähemmän täällä, kun oon buukannu kaikki päivät täyteen, ettei vaan jano yllättäis…ja hyvinhän se on menny, tietty aika ajoin kun tulee hiljaisia hetkiä ni ajatuksetki lähtee harhailemaan…mut sellanen oman pään sisäinen levottomuus on vähentynyt. Viikonloppu on taas edessä ja odotan sitä jopa innolla…enkä vaan sitä perjantai-illan känniä! Tosi paljon enemmän on virtaa tehdä asioita.
Ainoo mikä huolettaa on toi pikkujoulukausi…kauheesti olis kutsuja joka suuntaan…ihmetys on kova ku oon ne väistäny jos jonkinlaisella tekosyyllä…mistäs nyt juttua ku en oo niitä juttuja aiheuttamassa…!
saunakalja(kaljat)on vaihtunu jaffaan, enkä oikeen osaa niitä edes kaivata…
Mä luulen, et jossain vaiheessa tulee aika kova notkahdus, ku tällä hetkellä elää jotain hypetysvaihetta…kaikki normaali tuntuu niin uudelta…mut en jaksa miettiä sitä nyt vaan elän päivän kerrallaan!
Voimia kaikille ja sateista syksyn jatkoa…ootte mielessäni koko ajan!
Hei Josefiina!
Minua kiinnostaa sama kysymys, jonka “Teikäläinen” esitti jo 26.10.
Hyvää viikonloppua Sinulle!