Aurinko paistaa risukasaan?

Tämän ketjun tarkoitus on jäsennellä omia ajatuksia alkoholinkäyttöön.

Olen noin viiskymppinen henkilö. Alkoholinkäyttöni alkoi n. 15 vuotiaana, metsässä keskikaljaa kitaten, kova kännni oli tavoitteena ja se myös saavutettiin. Alkokäyttö jatkui satunnaisena kunnes tulin lähes täysi-ikäiseksi. Normaalia viikonloppu ryyppäämistä kavereiden kanssa, lähes aina kovaan känniin, tietenkin…

Lapset syntyivät ja käyttö väheni moneksi vuodeksi, lähes olemattomiin. Kunnes käyttö alkoi varkain lisääntymään 2004-2007 päihteiden käyttö oli jopa itsetuhoista, pillereitä myös. Sattui ja tapahtui kaikenlaista ikävää, itselle ja muille alkoholin ja pillereiden käyttön johdosta. Olin 2007-2009 käytännössä raitis, ehkä himpun verran pakosta. Tukena oli A-klinikka.
Käynnit A-klinikalla vähenivät ja alkoholi hiipi taas pikkuhiljaa kuvioihin. Käyttö lisääntyi vuosina 2011-2016 jälleen erilaisia ongelmia perhesuhteissa ja omassa mielenterveydessä. Kunnes 2016 jälkeen alkonkäyttö lähti vähenemään lomilla ja myös kotona. Suomessa reissatessa ei alkoa käytetä (Tallinnan lasken Suomeksi :slight_smile: Lomilla tuli käytettyä alkoa kohtuullisesti, mutta joka otto jaksolla tuli ylilyönti.

Ollessani 4-6 kk juomatta, Käyttö jälleen alkoi, tuli ajatus että miks vitussa tätäkin pitää litkiä. Viimeisin tälläinen ajatus tuli viime syksynä kun 5 kk juomattomuuden jälkeen kun aloin alkoa käyttämään.
Kolmena eri iltana olutta ja edelliseltä illalta oli jäänyt 0.7 pullo “tiukkaa”
Tapahtui jotain (ei ensimmäinen kerta) jota en voi käsittää. Kaljat juotu ja 0.7 pullo juotu. Itseni olin saanut yön aikana telottua aika paskaan kuntoon. Sairaalaan ei tarvinut lähteä, mutta ei se kaukana ollut. Seuraavana aamuna krapulassa olin todella järkyttynyt ja jopa ehkä peloissani, että mitä v***tua olisi voinut tapahtua. Mulle ja kumppanille.
Päätin että alkoholin käyttö on loppu. Tuon sähläyksen jälkeen en ole alkoholia käyttänyt. Asiaa helpottaa myös sen kun ilmoitin asian kumppanille hän sanoi että hänkin lopettaa. Pisteet hänelle.
Tämän verran asiaa avattua, lisäilen jos jotain mieleen juolahtaa… Kiitos jos jaksoit loppuun tätä minun sekavaa sepustusta lukea… Kuulemisiin!

4 tykkäystä

Tervetuloa palstalle LohiLarni!
Tulen varmasti seuraamaan myös tätä sinunkin ketjuasi.


Tervetuloa matkalle. Jokainen on vähän eri vaiheessa matkaa mutta jokaisella on sama määränpää.

Huomenta. Tervetuloa ryhmään ja onnistumisen iloa, päivä kerrallaan eteenpäin.
Kuulosti niin tutulta tuo miten alkoholismi etenee. Niin minullakin, pikkuhiljaa yhä vaarallisempia tilanteita oli loppuaikoina. Suoraan sanottuna pelkäsin alkoholia, pelkäsin ja halusin. Pelkäsin koska muisti meni vähäisemmästäkin määrästä ja sitten lähdin kotoa ulos milloin mihinkin ja missä kunnossa olinkin. Ihme etten ollut sammunut pakkaseen tai jäänyt auton alle tms. Tai kuollut alkoholimyrkytykseen kun määrätkin olivat ihan tolkuttomia.
Olen äärimmäisen kiitollinen että pääsin AA-ryhmään ja raittiiksi. Siitä vasta alkoi minun “oikea” elämän opettelu ja kasvaminen ihmisenä aikuiseksi. Tosin turhan myöhään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vertaistuki, täällä tai livenä, on kyllä verraton apu. Ei tarvi yksin olla, meitä on muitakin jotka ovat kamppailleet alun vaikeuksien jälkeen raittiiseen elämään. Eikä viina enää käy mielessä, onneksi, eikä viinaa enää tarvi mihinkään.
Tosin pakko tunnustaa että pitkään jatkuneen elämänkriisin jossain vaiheessa tuli mieleen että millä tämän ahdistuksen saisi edes hetkeksi pois mielestä. Millä saisi ajatukset pois hankalista asioista. Mutta onneksi siinä vaiheessa tuli mieleen että rauhoitu, hengitä syvään, lopeta ajattelemasta asioita joille en voi mitään juuri nyt. Se auttoi. Kielsin itseäni piinaamasta ajatuksilla asioilla joille en voi mitään.
Hyvää ja aurinkoista aamua raitista sellaista!

Tuohon ahdistuneisuuteen ja asioiden vatvomiseen tarvitsen vielä harjoitusta. Järjellä ymmärrän asioiden laidan olevan sellainen, että omalla pähkäilyllä en asiohin voi vaikuttaa.
Nyt kun 5 raitis kuukausi on meneillään, huomaan hetkittäin olevani vapaa kaikesta painolastista.
3 kuukauden kohdalla oli viikon vitutus ja ahdistus vaihe, mutta se tuntuu pikkuhiljaa menevän ohitse.
Selkeä ero edellisiin "raitisteluihin"on se, että nyt olen lopettanut alkoholin käytön, en vain keskeyttänyt. Sillä on vissi ero.
Raitistelu jaksoilla on ollut tärkeä rooli, olen ymmärtänyt sen, että en voi turvallisesti käyttää alkoholia. En yhtään.
Olen tällä hetkellä paikassa jossa on joka puolella viinaa tarjolla, halvalla. Lentokenttä loungeissa on ollut rajattomasti alkoholituotteita tarjolla, Pätkääkään ei tee mieli.
Hyvä tästä tulee, Päivä kerrallaan.

1 tykkäys

Hiljaa hyvä tulee, ym. sanontoja on mielessä.

Hieno oivallus ja päätös! Se kantaa pitkälle elämässä.

Alkoholisti, Vahva sana, Leimaava sana.
Kuinka sellaiseksi tullaan - Juomalla.
Olenko minä sellainen? En koe olevani. Koen olevani alkoholiongelmainen.
Olen viime päivinä miettinyt tätä asiaa paljon.
Koen edelleen olevani alkoholiongelmainen, Joka on saanut ongelman kuriin. Lopetus päätös on edelleen vahvana mielessä. siitä ei lipsuta. En ole saanut tätä paskaa oloa itselle viikossa enkä kahdessa, Mutta sitä toivoo että se menisi nopeasti ohi. Vitutus on lieventynyt päivä päivältä. Olenko onnellinen? Hetkittäin…

1 tykkäys

Itsellekin hyvin tuttu tunne tuo vitutus. Olen nyt ollut 100 päivää alkoton ja ollut todella raskas viikko. Sanoit että helpottaa 5 kk kohdalla. Huh huh. Toki ymmärrän, että ne ovst henkilökohtaisia tunteita.

Mietin että josko sittenkin voisi joskus ottaa vähän. En kai nyt ole niin paha holisti…
Kyllä olen. Se kuitenkin lisääntyy kun yhtenä päivänä ratkeaa. Ja taas aloittaminen uudestaan. Sitä ei haluaisi.

On kyllä raskasta luopua parhaasta ystävästä. On aina lohduttanut tiukoissa tilanteissa ja ollut tuki ja turva. Ainut ongelma hänen kanssaan, että jompi kumpi on pakko pistää hautaan. Ja se en halua olla minä.

Kyllä silti vituttaa.
Päivä kerrallaan.

3 tykkäystä

“loppu” Hyvin kiteytit tunnelmat entisen parhaan “ystävän” kanssa. Luopuminen hänestä piti omalla kohdalla tehdä ja kärsiä seuraukset.
Päivä päivältä olo muuttuu paremmaksi. Tänään aamupäivästä tunsin oloni onnelliseksi. Aamut ovat ehdottomasti olleet parasta raittiudessa. Ei tarvitse kärsiä niistä hirveistä oloista ja tunteista. Tokihan jokainen miettii kohdallaan ottaako vai ei. Itse olen siinä käsityksessä, kun se tietty raja on ylitetty on paluu kohtuukäyttöön hurjan haasteellista.
Joo, tiedän sellaisiakin olevan jotka pystyvät tiukankin hapottelun jälkeen siirtymään kohtuukäytöön.

1 tykkäys

Tänään 7kk alkotonta elämää takana. Asiat on jiirissä, kiitollisuuden tunne kasvaa päivä päivältä.
Houkutuksia on ollut viime kuukausina. Tapahtumia joissa ollut rajaton alkoholi tarjonta. helppoa ei ole ollut, mutta olen todella tyytyväinen, että olen pysynyt raittiina. Elämä on kivaa selvinpäin!

4 tykkäystä