Hei kaikille!
Olen lähellä eläkeikää oleva isoäiti. Päällisin puolin ei minulla pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta on kuitenkin, ol liianen leski ollut jo kohta 15 vuotta, oli pitkä suhde senjälkeen noin 10 vuotta nyt pari vuotta olen elänyt yksikseni, tosin tapaan ex-miestäni aina silloin tällöin, olemme ihan hyvissä väleissä, mutta alkoholi hallitsee elämääni liikaa. Nyt oli viikon raitis jakso oli tosi mukavaa, elelen kesämökillä vielä, harrastan mm. golfin peluuta, ja päivät meneekin hyvin pitkälti sen mukaan,
Mulla on hyvä taloudellinen tilanne, ei väliä miten paljon viiniä ostan mökille tullessani. Kyllä sitä kuluukin ei se 3 litran pahvipönikkä viikonlopuksi riitä kun vauhti on noin kaksi pulloa päivässä, ainakin ja se mua nyt todella huolettaa kun toleranssi on noussut niin ettei pullo viiniä tunnu missään. Nyt tätä kirjoittaessa olen juonut noin 1 ja puoli pulloa valkkaria, enkä edes tunne olevani humalassa.
Aikuiset lapseni joskus huomauttelevat juomisestani, mutta eivät sen enempää, laittauden taas kuntoon ja näyttäydyn heidän edessään “freesinä” viimeisen muodin mukaisissa vetimissä, niin kaikki on taas hyvin, mutta minun sielussani ei ole kaikki hyvin. Ei minulla ole edes pakkoa juoda kaikkea mitä talosta löytyy, voin aivan mainiosta olla myös juomatta, vaikka olisi 10 viinipulloa jäljellä, mutta silloin kun on jotenkin paska fiilis silloin menee liian paljon, eniten huolettaa terveyshaitat, vaikka luojan kiitos ei niitä ole vielä ollut. En halua edes lopettaa kokonaan, mutta haluaisin vähentää ja uskon kyllä pystyväni siihen, mutta en tällai, tunnen välillä oloni yksinäiseksi, kun mieheni vielä eli elimme sitä sitku elämää, mitä ei ehditty toteuttaa.
Olen toisinaan kyllästynyt omaan itseeni, koska minusta on tullut suoraan sanottuna juoppo, alkoholistiksi en itseäni miellä, koska pystyn hyvin olemaan juomatta vaikka viiniä olisi miten paljon nenäni edessä.
Mutta silti tunnen tarvitsevani apua.
Hyvä, että kirjoittelit tänne!
Elämäntilanteeni on samanlainen muuten ,mutta minulla on renttu vielä rinnalla. Parinkymmenen vuoden alkon suurkulutuksen jälkeen olen ollut raitiina 5,5 kk. Minäkin kykenin katsomaan pulloja silmästä silmään ja kieltäytymään juomisesta.Mutta sitten kun lasillisen otin join samantien pari pulloa + oluet päälle. Kaikki tuo salassa tai renttuni kanssa. Viime aikoina hän kommentoikin minun juovan kuin mies.
Nyt raitistuttuani olen huojentunut. Aluksi tuntui ettei jäänyt jäljelle kuin tyhjät kuoret. Huomaan itsessäni tapahtuvan muutosta. Aikuistun mummona. Raottelen ovea vapaalle tässä ja nyt elämälle.
Uskon sinunkin pystyvän samaan. Eihän sinun tarvitse tehdä sen kummempaa päätöstä kuin olla kuluva päivä juomatta. Kahta tai useampaa päivää ei voi elää samanaikaisesti. Kokeile.Et koe olevasi alkoholisti. Se millä nimellä ongelmaa nimittää on ihan sama. Omassa päässäni alkoholismin myöntäminen on helpottanut oloani,en kylläkään julkisesti toitota asiasta. Luulen kyllä vielä joskus toteavani muillekin etten voi juoda.
Edessäsi on mielenkiintoinen energiaa kuluttava ja joskus kinkkinenkin jakso ,mutta kannattaa usko pois.
Minä en siis pysty vähentämään,lopettaminen on helpompaa. Oodin ketju on kyllä erinomainen esim. vähentämisestä.
Pidin ilmaisustasi “aikuistun mummoiässä”. Itsekin olen tässä keski-iässäni juuri aikuistumassa. Sitä se juomisen vähentäinen teettää. Mutta onneksi ehdittiin!