edit
Eihän tuossa hassummin käynyt. Sait päivityksen sairauden luonteesta ja nyt taas uusin voimin eteenpäin.
Olet hengissä ja mikään ei ole maailmassa paremmin tai huonommin kuin viikko sitten. Tai eilen. Kaikesta päätellen olet säilyttänyt myös älysi koska haluat mennä huomenna ryhmään 
. Raittiiden vuosiesi kokemuksia ei kukaan pyyhi pois eikä mikään mitä olet sinä aikana kokenut muuta muotoaan. Olet yhä edelleen Sinä. Kaikki on hyvin. Tauti vain muistutti itsestään.
edit
Hieman yllättävää kuitenkin ja hivenen hämmentävää. Mutta kuten tuolla jo on sanottu niin ei niitä raittiita päiviä voi pois pyyhkiä.
Ei muuta kuin tiivistä otetta uudelleen. Vaikka retkahdusta ei pidä maailmanloppuna ottaa niin ei siihen tule läpihuutojuttunakaan suhtautua. On kuitenkin vakava paikka kun sairaus aktivoituu uudelleen.
Mitä olen seurannut niin suurin osa usean vuoden raittiudesta retkahtaneista saa kuitenkin otteen nopeasti uudesta pysyvästä jaksosta. Osa kyllä valitettavasti jää sitten sellaiseen tipotteluun jossa raitista jaksoa seuraa aina uusi juomiskierre.Se on raskasta sellainen elämä.
Kokemuksenahan tuo pitää ottaa ja sen seikan selventämisenä mitä AA tarkoittaa kun se puhuu voimattomuudesta.
Kiitos rehellisyydestäsi, sitä tarvitsemme kaikki. Ei muuta kuin astut takaisin tielle sieltä ojanpenkalta, pyyhit kurat vaatteistasi ja jatkat tuttua tietä eteenpäin.
Kysyisin ihan yleisesti oppimisen kannalta, osaatko arvella mistä siellä juhlissa tuli ajatus ottaa se yksi lasi kuoharia? Muistatko sen hetken vielä, mitä ajattelit? Minulla tuli hiljattain vasta toinen raitis vuosi täyteen, mutta ajatustasolla on ollut jo pidempään selviö ettei ihminen tarvitse alkoholia yhtään mihinkään, olipa alkoholisti tai ei. Ja tämä siis ilman moralisointia, ihan vilpittömästi vain kiinnostaa miten pitkäänkin raittiina ollut ihminen voi vielä ajatella alkoholin kuuluvan mihinkään tilanteeseen. Vahingossakaan sitä ei kai voi juoda, jos muistaa tarkistaa että lasissa on alkoholitonta…?
–kh
Askel,
voi itkut sentään, olen pahoillani puolestasi, en osaa oikein mitään sanoakaan. Hymiöissä ei ole sydäntä, se voisi olla hyvä nyt. Rakkaudellisia ajatuksia sinulle.
B
Ihmismieli on hämärä… Vaikka olen KH:n kanssa samoilla linjoilla alkon tarpeettomuudesta ja olen niin sanotusti puhdistanut maineeni, Itselläni kävi silti erään kerran mielessä, että voisin käyttää itseäni koekaniinina ja katsoa, repeääkö mopo käsistä, jos vetäisen yhden kännin. Siis vain yhden. Olisiko aivoissa tapahtuva kemiallinen prosessi tosiaankin niin voimakas, että fyysinen tarve juoda yhä uusia kännejä hakkaisi elämänhallintataitoni, jotka ovat mielestäni nykyään ihan kohdillaan. Onneksi kyseessä oli vain ohimenevä ajatus, jota en aio toteuttaa.
Tuo retkahdus on varmasti opettavainen kokemus, kaikessa kauheudessaankin. Mutta ei maailmanloppu
Vartioi ajatuksiasi silloinkin kun vartioit ajatuksiasi.
Alkoholismi on ‘krooninen aivosairaus’ jonkun määritelmän mukaan… ja jees, tarkoittaa sekä ‘krooninen’ että ‘aivosairaus’. Ei se onneton mihinkään häviä, ja vaikeuttaakseen tilannetta ne halvatun aivotkin antavat aina välillä vääriä signaaleja. Joten en usko, että kyseessä on fyysinen tarve.
edit
Daven kanssa samaa mieltä, jos kertakännillä selvisit, ei ole maailmanloppu! Asia ei tee sinusta myöskään yhtään huonompaa ihmisenä ja esimerkiksi tällaisen absolutisti-untuvikon silmissä olet edelleen oman elämäsi sankari. Eiku tsemppiä 
Joku vois pitää yhtä kunnon känniä kerran kahdeksassa vuodessa ihan kohtuukäyttönäkin. 
- jos nyt hampaat irvessä haluaa jotain hauskaa sanoa. Onpahan sinulla ainakin hyvässä tiedossa, miten ongelman kimppuun pitää käydä. Ja heti alkuun ihan oikea askel - Rehellisyys. Muistutan kuitenkin vielä kertaalleen, että alusta on homma aloitettava. Sen varaan ei voi laskea, että edellinen onnistuminen hoitelisi taudin uusiutumisenkin - ei taida onnistua raitistuminen varastoon. Ensimmäistä askelta tavaamaan. Omassa ryhmässäni saman kokenut kävi sitä 1. askelta omassa päässsään varmaan puoli vuotta, ettei enää pääse unohtumaan.
Askel kerrallaan,
Jatkat eteenpäin jo rutiiniksi muodostuneita tapojasi (raittiuden tie) ja annat itsellesi inhimillisyytesi anteeksi.
–
Saanko kysyä sinulta Smokki_ja_Sikari miksi tahdot olla koko ajan “esillä”? Ei pahalla, kommentointisi ovat fiksuja ja asiallisia.
Lämmöllä,
Darkness
edit
Älä rakas lähimmäiseni syyllistä itseäsi. Asioita tapahtuu, tuo ei ollut kuolemansynti, olipa ehkä vain terve muistutus, että alkoholi ei sinulle sittenkään sovi. Jatkat varmasti samaa raitista elämää kaikkien näiden vuosien jälkeen, älä näe turhia mörköjä yhden illan huppelin vuoksi. Mitään ei ole menetetty - päinvastoin, saat tästä varmasti pontta seuraavaa kahdeksanvuotiskauttta varten.
edit
Olipa ikävää tekstiä… ja todella pelottavaa 
Koko loppuelämä varuillaan oloa.
tarkoititko että jokainen retkahtaa jossain vaiheessa ?
Sinulla on tästä sairaudesta niin paljon tietoa, että uskon että et jää tuleen makaamaan. Tsemppiä uuteen alkuun
edit
Hei,
Tilanteesi on minulle sikäli ajankohtainen ja koskettava, koska yli vuoden raittiuden ja ONNELLISUUDEN jälkeen itsekin retkahdin joulun alla yhden illan, ja sitten oli jo viikon päästä joulu-pyhinä taas entisenlaisen meno päällä eli päivittäistä juomista ja runsaasti.
Minä opin retkahduksestani sen että varuillaan pitää olla koko loppuelämän. Myös sinun kertomuksesi entisestään vahvistaa sitä varuillaan olon periaatetta eli toimit kertomuksellasi myös vertaistukena minulle.
.
Minullakin oli retkahtamisen jälkeen tosi masentunut ja hätääntynyt olo, mutta nyt yli kahden viikon raittiuden jälkeen niitä morkkiksia ei enää ole, vaan mieli on jo valoisampi - ja varsinkin viisaampi.
Tsemppiä sulle 
!
Hyvää raitista päivää Askel sinulle.
Joka kerta kun joku raportoi täällä retkahduksesta, niin laittaahan se miettimään.
Alkutaipaleen takapakit on helpompi selittää niin alkoholistin itselleen kuin myös kanssakulkijoitten ymmärtää.
Kahdeksan vuotta on jo kuitenkin niin pitkä aika, että vetää vähän omankin mielen hiljaiseksi.
Vaikka tämä asia ei sillä siivouksella ja pikku harasteella olekaan kuitattu, niin valoisammat päivät ovat varmasti tulossa kun hajurako tuohon tapahtumaan kasvaa. Sinä olet selvinnyt paljon, paljon pahemmastakin kuin tämä retkahdus ja sinulla on kahdeksan raitista vuotta eli varmasti tiedät mitä kohti haluat kulkea. Eli ei muuta kuin nokka tuuleen vaan, kyllä tästä yli mennään. Uskon, että aika moni täälläkin kantaa sinua ajatuksissaan ja toverit AA:ssa ihan varmasti. Tsemppiä kovasti! 