Puoliso ei ole rairisrunut mutta vähentänyt juomistaan runsaasti viimeisen vuoden aikana. Alun impulsiivisuus ja ärtyisyys oli tosi vahvaa aluksi, onneksi tilanne on helpottunut. Ja hänen viinanhimo on helpottanut. On myös löytänyt mieleistään tekemistä.
Hän silti kohtelee mua loukkaavasti ja puhuu mulle ilkeästi. En oikein tiedä miten puhua kun helposti kaikki kuuluu narisevana valituksena. Ei siis se mitä sanon, vaan miten. Ottaa jankkaamisena sen kun koitan saada hänet ymmärtämään mun asian. Kun koitan sanoa asiaa toisella tapaa, se on jankkaamista, mikä ärsyttää ja hän haluaa lopettaa keskustelun siihen. Hänellä on päähänpinttymä että mulla on tarve olla aina oikeassa vaikka mulla oli ainoastaan tarkoitus selittää. On totinen, ei kiinnosta puhua ku omistaan pari sanaa. On suoraan haukkunut mun tapaa puhua, käyttäytymistä, olemusta. Ei ole omasta mielestään masentunut. Joi 40v aika aktiivisesti ja vuosi mennyt huomattavasti vähemmällä. On ollut päihdekuntoutusta ja terapiaa meillä yhdessä. Paljon on parantunut, mutta onhan hän eri ihminen kuin yli 20v ajan olen tuntenut. Haluaisin tietää kuinka paljon on alkon syytä ja kuinka paljon parisuhteen.
Kannattaa katsoa näitä Kantamon videoita, jos ei ole jo tuttuja.
Minä uskon ikävä kyllä siihen, ettei parisuhde ole syynä huonoon oloon, vaan vuosikymmeniä jatkunut alkoholin käyttö, jolla on hoidettu tunnekirjon koko skaala.
Voi syy olla parisuhteessakin. Tähän tapaukseen en tietenkään osaa ottaa kantaa, kun en tiedä siitä muuta mitä äsken luin, mutta paljonhan ihmiset ovat parisuhteissa, joissa oikein vihaavat toisiaan tai muutoin vain käyttäytyvät jotenkin paskasti tai kummallisesti ja ovat tyytymättömiä, vaikkei mitään päihdeongelmia tmv. raflaavaa olisi tai olisi koskaan ollutkaan. Sitten jos on ollut enemmän ja vähemmän kännissä koko aikuisikänsä, on voinut olla helppoa tyytyä siihen parisuhteeseen, kun on ollut kaiken aikaa pienessä pierussa. Kun pää alkaa selvitä, alkaa tajuta, että eihän tämä olekaan yhtään hyvä homma. Se ei tietenkään oikeuta käyttäytymään huonosti toista kohtaan, eikä tarkoita, että siipassa olisi jotakin perustavan laatuista vikaa. Tässä vapaassa maassa aikuisen ihmisen pitäisi osata nostaa kytkintä, jos yhteiselo toisen kanssa ei nappaa. Kaikki eivät vain sovi yhteen. Monet ihmiset kuitenkin roikkuvat mielellään siinä tutussa helvetissä, vaikka ovi ulos siitä olisi apposen auki nenän edessä kaiken aikaa. Pätee siis moniin muihinkin asioihin, kuin parisuhteisiin. Kaikki eivät myöskään ole mitään suuria tunteiden tulkkeja edes oman päänsä sisällä. Ei ymmärretä mikä tässä olossa ja elossa niin riipii, kun on vain aina vaikeaa, saati, että osaisivat pukea sen sanoiksi toisille ihmisille.
Näillä kuivahumaloilla ja märkähumaloillakin voi selitellä asioita loputtomiin, mutta mitä se lopputuloksen kannalta hyödyttää. Jos parisuhde on huono, ei se sillä parane, että etsii jotakin ns. ulkopuolista syytä ja odottelee, että vaihe X menee ohi, semminkin, jos se ei mene ohi tai vaihtuu vain vielä huonompaan vaiheeseen.
Nyt kotiuduttu. Voi hyvin ollakin että tässä on 2 eri asiaa, mutta on myös mahdollista että sinä olet ns ” syyllinen hänen mielestään tähän tilanteeseen mikä hänellä on päällä, eli ei voi juoda. Minulla oli näin. Mies oli välinpitämätön, ilkeä, äyski ja tiuski, tai sitten vetäytyi nukkumaan töiden jälkeen, kun ei ole ” mitään tekemistä. Suuttui julmetusti kuinka saatoin kysyä esim. Että voisiko käydä kaupassa töistä tullessaan? Että kuinka edes saatoin olla niin röyhkeä ja pyytää tuonlaista. Minä olin se syyllinen, kun rajoitin ja hankaloitin juomista. Minuun purettiin kaikki se kiukku ja ärtyneisyys jopa silloinkin kun oli juhannuksena itse rypönyt niin pahasti että rintalasta murtui, ja katosi juomaan 3 päiväksi heti perään.. sitten kun tuli kotiin linnoittautui makkariin ja oli vihainen kun en hoitanut häntä ,kun hänelle oli tällä lailla käynyt!!! Tällainen kokemus minulla kiukun kohteeksi joutumisesta. Zemppiä sinulle pilvilinna