Armollinen itse kohtaan

Totuus ilman armoa on raakuutta.

Tunsin tämän nyt ihan oma kohtaisesti. Itseä kohtaan olen julma. Hyvin julma. Miksen anna armoa itselleni? Miksi vaadin itseltäni liikaa? Miksi pyrin täydellisyyteen, kun en sellainen voi olla, varsinkaan kun olen entinen juoppo, miten minä voisin olla hyvä? Ja olen jätetty, huonoksi havaittu, hyljätty. Häpeä siitä että ehkä minussa on sittenkin joku vika, olen viallinen. Muut nauraa minun yrityksille. Muut juoruaa että taas se… Tällaisia ajatuksia pää täynnä. Ole siinä sitten iloinen ja onnellinen.

Voin kertoa sen verran että join parikymmentä vuotta, loppua kohden paheni koko ajan. Raitistumiseni oli kuin ihme. Ja siitä olen onnellinen ja kiitollinen, että saan tässä kirjoittaa siitä. Olen ollut raittiina kauan. Itsekin ajattelen että pitäisi olla elämä jo rauhallista ja tyyntä mukavaa. Oliha se tuossa välillä toistakymmentä vuotta, ihan hyvää tylsää mukavaa arkea. Mutta sitten jäin yksin ja alkoi ahdistus, masennus. Häpeäkin vaikken mitään pahaa ollut tehnyt. Häpeä siitä että epäonnistuin parisuhteessa. En onnistunut edes raittiina.

Mutta nyt olen tuon lauseen löytänyt että ”Totuus ilman armoa on raakuuttaa.” Siis minun pitäisi olla armollinen itselleni. Armollinen myös toiselle. Antaa anteeksi? Toiselle voin antaa mutta mitä minun pitää antaa anteeksi itselleni? Enhän minä mitään väärää tehnyt? Oikeasti en tehnyt, mutta voin antaa anteeksi sen että olen hirveän julma itselleni. Olen julma ja ankara. Aivan liian vaativa ja liikaa syyttelen itseäni. Minun pitää antaa anteeksi itselleni se että häpeän itseäni kun epäonnistuin. Ihan hirvittää nyt kun ajattelen miten julma olen itseäni kohtaan. En saisi epäonnistua. En saisi olla tällainen kuin olen.

Eihän tällaisen julman mielen takana ole muu kuin se kuuluisa viinapiru, joka usuttaa minua asettamaan itselleni vaatimuksia, joita en voi täyttää. Nyt lupaan että annan itselleni armoa, rakkautta, anteeksiantoa. Ei enää itsekritiikkiä, syyllistämistä, eikä julmaa kohtelua.

Saan elää elämääni vapaana. Kiitos kun tuon tajusin.

5 tykkäystä

Ihana raitis aamu. Kesäpäivä. Aamulla heräsin ystävän mökillä, linnut lauloi ja kun olimme maalla niin maanviljelijät olivat pelloillaan traktorilla töissä aamulla aikaisin. Mehiläinenkin pörräsi mökin sisälle. Eilisen päivän teimme kovasti töitä hänen maatilkullaan, kaikenlaista puuhaa oli, lapioimista ym. Sitten saunomista ja illan viettoa, ilman alkoholia. Ei ois tullut mieleenkään että siihen autuaaseen olotilaan olis vielä tarvinnut jotain. Olotila oli ja on edelleen vapautunut. Haluan pitää tämän vapaan tunteen nyt mahdollisimman kauan.
Kyllä luonto ja työnteko on oiva lääke kaikenlaisiin mielen häiriöihin joita minun pikku päässä välillä on. Kunpa muistaisin aina tämän.
Raitista kesäpäivää kaikille, vietetään hyvä raitis päivä, kiitollisena että kaikki on kuitenkin hyvin. Ja asiat joille en mahda mitään saavat nyt olla taka-alalla, en niillä mieltäni rassaa.

6 tykkäystä

Huomenta. Jälleen kiitollinen mieli. Vaikka nukuinkin huonosti niin silti, vaikka hermostuttaa moni asia että selviydynkö niistä, osaanko, tai miten pitäisi olla ja osata tilanteissa joihin joudun.
Usein hermoilen tulevien tilanteiden takia, kun joudun ihmisten kanssa tekemisiin. Sen myönnän. Mutta olen kiitollinen että olen selvinpäin, tuli mitä tuli. Mokasin itseni tai en. Osasin tai en olla sillälailla kuin oletetaan. Liikaa yritän, liikaa mietin mitä virheitä teen tai olen tehnyt. Mitä kauheuksia voi tapahtua… jne. En saa unta kun ajattelen liikaa.
Olen kiitollinen että on nukahtamislääke, jota voin hätätapauksessa ottaa jos valvottaa ajatukset, joita en saa hiljennettyä. Ja olen kiitollinen etten tarvi joka yö lääkettä ottaa. Paras unilääke minulle on liikunta, jokin tekeminen ulkona, sen olen huomannut.
Kiitollinen olen, ettei nuo asiat saa minua juomaan humalaan itsesäälissä.
Minulla on oikeus olla juuri se minä mikä olen, jos en parempaan kykene.
Olen kiitollinen, etten lannistunut kun minua moitittiin kun en suostunut toisen ihmisen tahtoon sillä se ei minulle sopinut, en kykene, en halua. En ole silti huono, kelpaamaton, tyhmä.
Kunpa aina muistaisin tuon etten saa suostua muiden johdatukseen. Se oli se mikä minut nuorena ihmisenä sai juomaan… menin muiden houkutusten mukana ja jäin koukkuun, muuta eivät jääneet, minä jäin.
On tämä elämä raittiina tosi jännää. Ja vapaata.
Kiitos tästä aamusta, illasta en vielä tiedä mitä se tuo tullessaan :slight_smile:

1 tykkäys

Aurinkoinen aamu. Illalla raittiiden, selvien ihmisten kera eka kerran tanssilavalla tanssimassa. Oli ihan hauskaa. tanssitaidon opettelin kun raitistuin. Kaikkea uutta sitä ihminen oppii kun pääsee tuosta jumittavasta vangitsevasta aineesta irti. Tilalle tulee paljon uutta ja mielenkiintoista.
Ja tanssilavoilla ei ole humalaisia. Sekin on plussaa. Hyvä musiikki ja liikunta samalla kerralla…
Hyvää ja raitista sunnuntaita.

Miksi tämän ketjun halusin aloittaa. Siksi että kirjoitaminen positiiviseen sävyyn auttaa minua. Jos aina vain ongelmia vatvon ja luen niin ei oikein mieliala nouse. Ja minun on aika nostaa mielialaani ja päästä eteenpäin.
Tämä on kokeilu. Jos puhun ja kirjoitan positiivisia asioita niin luulisi että mielikin on silloin enemmän luottavainen että hyvin tässä käy. Ero oli raskas, mutta siitäkin selvitään, päivä kerrallaan ilman alkoholia. Se oli minun pelko että retkahdan raskaissa mietteissä ollessani. Mutta niin ei käynyt, ainakaan vielä.
Pitää uskoa siihen että elämä voittaa, pikkuhiljaa.

6 tykkäystä

Huomenta Vieraammaksi54!
Tuo positiiviseen sävyyn kirjoittaminen on todella mielenkiintoinen ajatus. Jännä nähdä minkälaisia havaintoja sinä onnistut sen saralla tekemään. :slightly_smiling_face:
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että sellainen negatiivinen ympäristö on aika lannistava, ja sellaisesta olen itse pyrkinyt käytännön elämässä pois. Kontakti sellaisiin ihmisiin on jäänyt vähemmälle, joilla on aina jokin asia vialla ja syy niihin löytyy aina jostain itsensä ulkopuolelta. Onneksi tällaisia ihmisiä ei kovin montaa ole kuitenkaan vastaan tullut elämäni aikana.
Tietenkin on todella tärkeää sanoa ääneen/kirjoittaa ylös myös ne ikävät asiat ja elämä tuntuu välillä myös epätoivoiselta, mutta itse pyrin olla vellomatta siinä negatiivisuudessa, vaikka välillä se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta positiivisella asenteella yritän myös mennä niin usein kuin suinkin mahdollista.

1 tykkäys

Positiivisuus kuulostaa oikein hyvältä. Sitähän raittius on, mukava ja positiivinen asia. Tsemppiä!

1 tykkäys

Huomenta. Niinpä tuli uusia asioita päätettäväksi ja kokeiltavaksi. Olen armollinen itseäni kohtaan ja menen eteenpäin elämässäni. Siihen kuuluu myös se, että en enää ole kiinni netissä kirjoittelemiseen. Ja lukemiseen. Minun on aika tehdä muutoksia.
Tunnen olevani jumissa täällä. Ehkä tauko päihdelinkistä on se mitä nyt haluan ja mikä on minulle tervettä. Ja tauko myös muista netin ihmeellisen maailman koukeroista ja lonkeroista jotka sitovat minua.
Ja ennenkaikkea haluan irti liiallisesta itseni tarkkailusta, peloista. Siitä teenkö väärin tai oikein. Olenko itsekäs ynnä muuta sellaista, kaikenlaista itseni hutkimista, josta ei loppua tule kuin lopettamalla liika miettiminen ja arvailu teenkö oikein tai väärin. Elämä on vain kerran annettu elettäväksi.
Mutta raittiina ennenkaikkea rohkeasti uusiin seikkailuihin.

2 tykkäystä

Hei. Kuukausi ilman nettikirjoittelua ja se tuntuukin ihan hyvältä. Opetella elämään ilman että kontrolloin itseäni teenkö oikein vai väärin. Ihanaa ja vapaata.
Tänään tajusin myös sen, että tuo liiallinen huolestuminen asioista joille en voi mitään, on myös opeteltavissa miten pääsen siitä irti. Eli tartun asiaan ja teen jotakin jos voin, ja jos en voi sillähetkellä sille yhtään mitään, niin en sitä mieti. Ja jos pitää miettiä, suunnitella niin suunnittelen ja en vatvo niitä enempää. Jätän asiat hoitumaan.
Yksinäisyys, tai yksin eläminen ei haihdu välittömästi nyt ja heti, joten annan olla. Ajan kans se hoituu. ja jos minun pitää elää yksin niin sitten elän. Se on asia jolle en voi juuri nyt mitään. Sitä on turha surra. Tai olla itsesäälissä. Tai katkerana. Oikeastaan ei tämä yksin eläminen olekaan hassumpaa, ehkä vähän turvattomampaa, kun ei ole kumppania jakamassa huolia.
Mutta nyt on uusi elämä, uudet kuviot, uusia ystäviäkin. Mutta siinäkin asiassa olen jämpti, en suostu joka paikkaan menemään mihin houkutellaan. En pelkää yksin jäämistä, en pelkää hylkäämistäkään, minun ei ole pakko mennä mihinkään missä tunnen oloni epämukavaksi, siis tarkoitan paikkoja joissa juopotellaan, sellaisiin en mene. Ei minun ole pakko. Ei enää.
Ja onneksi en ole koskaan viihtynyt festareilla tai sellaisissa paikoissa missä ihmismassat hurraa ja huutaa jonkun usuttamana, minusta se on kamalan kuulosta, sori vaan. Mutta joka tykkää siitä niin saa tykätä, en tuomitse, pitäähän kait sellaistakin olla.
Olen viime aikoina katsellut ihmisiä kun olen liikkunut, ja miettinyt kuinka me tosiaan ollaan uniikkia jokainen, jokaisella omat mieltymykset ja toiveet, ja niin saa ollakkin, jos ei vahingoiteta toisia eikä tehdä pahaa, niin antaa mennä. Jokainen vastaa sitten seurauksista itse, niin minä kuin toisetkin. “Sen minkä taakseen jättää sen eestään löytää” on vanha sanonta, ja kyllä se paikkansa pitää, sillä sitä mitä joskus on tehnyt seuraa loppuelämän, ei niitä pakoon pääse. Niiden valintojen kanssa on elettävä.
Helpompi selvinpäin olla ja tajuta että voi pyytää anteeksi ja myös saada ja antaa anteeksi. Ei tarvi olla enää kova itseä eikä muita kohtaan.
Hyvää kesän jatkoa, pysytään raittiina!
Ihanaa. Ei tarvi olla kenestäkään riippuvainen. Ainoastaan Korkeimmasta haluan olla riippuvainen.

2 tykkäystä

Mukava kuulla, että kuinka siellä menee. Ja pystyn yhtymään oikeastaan kaikkiin niihin sinun ajatuksiisi. Erityisesti tuo niihin asioihin keskittyminen, joille voi jotain tehdä ja terve itsekkyys sen suhteen, että mihin tämän ainutlaatuisen elämänsä käyttää resonoi tänään hyvinkin vakuuttavasti. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys

Olen nyt jonkin aikaa ottanut vastaavanlaisen linjan. Esim. somessa jaan vain positiivisia juttuja, enkä reagoi minkäänlaisiin päivittely- ja kauhistelu-uutisiin. Olen huomannut, että sillä on jopa yllättävänkin suora vaikutus mielialaan. On ollut niitäkin kausia, kun negatiivisuus on vetänyt oikein erityisesti puoleensa, ja se kierre vetää aika nopeasti vielä syvemmälle. Ehkä tämä on osa kokonaisvaltaista tasapainoa, minkä raittius on tuonut, tai sitten joku muu hyvä jakso. Samapa tuo, mutta hyvä lisää hyvää.

Nimenomaan. Kaikilla meillä on oma elämä, luonne, ympäristö, tarpeet, kokemukset, arvot, mielipiteet jne. Se, että olemme erilaisia, ei ole mikään uhka vaan rikkaus.