Katsoin eilisen jakson Armanin uudesta ohjelmasta. Muuten mahtava konsepti, mutta eilinen jakso Cannonbalssista oli ahdistava. Mopokerhon kaverit laittoivat pyöräilyn ja juomisen suunnilleen samalle viivalle, mikä jäi mua ihmetyttämään. Siinäpä sitten tuumailin, että onkohan heillä mennyt tuo elämänkulku niin, että 1. on ollut vaikea lapsuus tai jonkinlaista mielenterveyshäiriötä 2. Siitä syystä viina ja huumeet ovat tulleet mukaan kuvioihin 3. Sen seurauksena mahdolliset rikokset 4. Kerhosta on löydetty samanhenkistä ja samassa tilanteessa olevaa porukkaa 5. Kerhossa päihteidenkäyttö jatkuu ja niitä kaupataan mahdollisesti ansaintamielessä myös muille.
Voisikohan tuollaisessa mopokerhossa olla edes jäsen, jos vaikka linnakeikalla raitistuu?
Tässä postauksessa ei ole mitään pointtia. Lähinnä ajatuksenvirtaa.
Samaistuin aika voimakkaasti siihen auktoriteeteille kapinoimiseen ja ryhmähenkeen minkä nämä ihmiset sieltä porukastaan olivat löytäneet. On minulla jotain käryä siitä että mistä semmoinen johtuu noin niin kuin omasta takaa.
Siinä onkin laaja aihe, miksi jotkut alakulttuurit, jengit ja muut yhteisöt vetävät puoleensa. Mopokerhot, uusnatsit, skinit… ja vielä pahemmassa päässä terroristijärjestöt.
Ainakin ne tarjoavat ihmiselle vahvan tunteen johonkin kuulumisesta, ja tarkoituksellisuudesta. Usein sellaiselle ihmiselle, joka ilman tällaista jengiä tai yhteisöä tuntisi olevansa jotenkin “ei mitään”, nobody.
Kyllä mopokerholaisiakin varmasti raitistuu, ja jättää jengin. Toinen kysymys sitten on, edellyttääkö raitistuminen sitten jengin jättämistä. Luulisin että yleensä vaatii.
Pahimpienkin jengien ex-jäsenten on nähty päihteistä eroon rimpuilevan, mm. sellaisen kuin Natural Born Killers, joka vaikutti joskus männä vuosikymmeninä jossain. NBK tosin ei tainnut olla varsinainen mopokerho, vaan ihan avoimesti rikollisjärjestö.
Itse en ole ollut paljonkaan mopokerholaisten kanssa tekemisissä. Muutaman tavannut joskus, ja tavatessa hyvinkin tavallisen kuvan heistä saanut.
“Nasut” eli natsimieliset skinheadit tulivat tutuksi joskus punkkariaikoina, yleensä jonkinlaisten konfliktien myötä. Joidenkin heidänkin kanssa tuli juttuun ihan kivasti, kunhan ei ryhtynyt haastamaan riitaa.
Nykyaikana heidän ideansa tunnetuin ilmentymä taitaa olla nämä Odinin hemmot.
Armania tulin kritisoineeksi muissa yhteyksissä hänen sensaatiohakuisuudestaan ja oman egonsa boostaamisesta ongelmaisten ihmisten (asunnottomat, vangit) avulla.
Ihmisenä ja toimittajana muuten hän on varsin o.k. hemmo. Ihan livenäkin, ja tulin hetkellisesti miekkosen kanssa tutuksi vuonna 2006-2007.
Ehkäpä joskus nostalgiahöyryissäni kerron jutun Armanista, cooper-testistä ja Lidl:istä ostetuista lenkkareista.
Luulisin, että joukkon kuuluminen ja alakulttuurit vetoavat extrovertteihin, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa. Ulospäinsuuntautunut, syrjäytymisvaarassa oleva ihminen on aika pian köyden jatkona, jos elämässä ei ole ketään ja mitään?
