APUAAAAA!!!! Miten auttaa läheistä, joka kieltää ongelman?

Hei!

Veljeni on 24-vuotias alkoholi-ja huumeriippuvainen. Havahduin tilanteeseen vasta 2,5 vuotta sitten, kun veljeni uhkasi käydä kimppuuni. Olin toki jo muutaman vuoden ounastellut, että kaikki ei ole hyvin ja jälkeenpäin ajatellen merkkejä on ollut jo usemman vuoden: persoonallisuuden ja käytöksen muutos, aggressiivisuus, äkkipikaisuus, eristäytyminen perheestä ja sukulaisista ja “tavallisista” kavereista, uusien kavereiden “piilottelu”.

Tällä hetkellä tilanne on se, että veljeni on menettänyt asuntonsa, työpaikkansa (uusi työ on jo odottamassa, mutta nähtäväksi jää aloittaako siellä; vaihtaa työpaikkaa kahden kuukauden välein), autonsa ja ajokorttinsa ja häntä odottaa ehdonalainen vankeustuomio, mutta edelleen hän kieltää, että hänellä on minkäänlaista päihdeongelmaa. Hän on masentunut ja jatkuvasti ahdistunut, haikailee mennyttä ja tekemiään valintoja ja saa mielihyvää ainoastaan päihteistä. “Tavallista” keskustelua ei ole hänen kanssaan saanut aikaiseksi enää vuosiin: joko hän on hyvin harvasanainen tai alkaa vatvomaan asioita ja voivottelemaan elämäänsä ja ahdistustaan. Hän ei kuitenkaan puhu ikinä suoraan elämästään ja ongelmistaan, vaan vihjailee.

Veljeni on jatkuvasti veloissa ja hän on muutaman vuoden sisällä joutunut erinäisiin ongelmiin käyttäjien ja rikollisten kanssa. Hän on vainoharhainen ja kuvittelee (?, en enää tiedä, mitkä hänen jutuistaan on totta ja mitkä ei) kaikenlaista. Kuitenkin hän on ainakin tähän asti käytön aikanakin opiskellut ja tehnyt töitä ja hoitanut ainakin päällisin puolin asiansa (sitä en tiedä, mikä sotku hänen elämässään todellisuudessa vallitsee), joten ei ole ollut ns. pohjalla. Nyt kuitenkin viimeisin retkahdus johti ehdonalaiseen. Ennen sitä luulimme ja toivoimme, että hän on päättänyt lopettaa ja asiat näyttivät menevän parempaan suuntaan jo muutaman kuukauden ajan. Taustalla oli itselläni kuitenkin koko ajan tunne, että veli on kuin korttitalo, joka romahtaa hetkellä millä hyvänsä. Ja niin kävikin :cry:

En tiedä, mistä lähtisin liikkeelle, koska veljeni kieltää, että mitään ongelmaa on eikä minulla edes ole varmaa tietoa, mitä kaikkea hän käyttää. Ainakin alkoholia, pilveä, sieniä, essoa ja aiemmin käyttänyt jotain amfetamiinin tapaista, joka saa käymään täysin ylikierroksilla. Veljeni ei puhu käytöstään avoimesti, vaan vihjailee kaikenlaista hämärää ja on kamapäissään ottanut minuun yhteyttä ja puhunut kaikenlaista levotonta ja lähetellyt itsetuhoisia viestejä.

Äitini on käsittääkseni myös edelleen jonkinasteisessa denial-tilassa ja lähinnä voivottelee ja kokee suurta tuskaa, mutta ei osaa tehdä mitään.

Itsekin taidan olla vähän vainoharhainen, koska pelottaa kirjoittaa tänne, jos veljeni jostain kumman syystä eksyisi tänne ja tunnistaisi.

Onko ehdotuksia, mistä voisi lähteä liikkeelle vai onko toivoakaan edes kuvitella tekevänsä mitään, kun kerran mitään ongelmaa ei ole?

Anteeksi, en osaa mitään järkevää vastata koska olen paininut ihan samojen ongelmien kanssa enkä ole sitä keinoa keksinyt. Mieheni onneksi oman ongelmansa myönsi kun lopulta “annoin kylmää kyytiä” ja kieltäydyin olemasta missään tekemisissä. Miehelleni minä olen oikeastaan ainoa ihminen koko maan päällä joka välittää ja huolehtii, joten havahtuu helpommin kun se ainoa ihminen kääntää selkänsä ja hän jää tyhjän päälle.

Mutta niin, tarkoitukseni olikin vastata tuohon viimeiseen asiaasi. Kyllä sinä varmasti voit tänne ihan huoletta kirjoitella. Veljesi kiistää ongelmansa, on hyvin kaukaa haettua että hän eksyisi tänne näitä keskusteluja lukemaan, tai varsinkaan läheisille tarkoitettuja keskusteluja. Minun kokemukseni mukaan (huom. tämä on vain minun kokemukseni muutamasta ihmisestä, eli ei mikään tieteellinen tutkimustulos) päihdeongelmansa kieltävä ihminen karttaa tätä aihetta kuin ruttoa. Sisimmässään tottakai tietää että ongelma on olemassa, mutta juuri siitä syystä välttelee tälläisiä paikkoja. Ettei vahingossa joutuisi myöntämään ongelmaansa.

Ja hmmm… Minun mieheni tuli juuri kotiin. Hän tuli tänne kärsimään vieroitusoireista, sopimuksena on että hän pysyy sängyssä eikä poistu makuuhuoneesta niin muu perhe antaa hänen olla rauhassa ja taistella olojaan vastaan (eikä meidän muiden tarvitse ottaa sitä paskaa niskaan mitä kitkuissaan tulee helposti heitettyä). Mieheni on siis myöntänyt ongelmansa, ja siitä huolimatta kun äsken kerroin että löysin tämmöisen sivuston, hän ei halua tähän perehtyä :wink: Tosin mainitsinkin vain tästä omaisten palstasta. Huokaise siis syvään ja puhu pahasta olostasi ja huolestasi aivan kaikessa rauhassa.

Kiitos vastauksesta!

Pahinta on epätietoisuus ja huoli, kun ei tiedä tarkalleen, mitä veljen elämässä tapahtuu ja mitkä ovat ongelmien mittasuhteet.
Tällä hetkellä pelottaa, että kaikki veljen kunnostautumisyritykset ovat olleetkin vain valetta, kun täältä olen nyt lukenut narkkareiden manipulointi-ja valehtelutaidoista.

Omat tunteetkin ovat niin ristiriitaisia: toisaalta olen huolissani ja surullinen ja tekisin mitä vaan auttaakseni, mutta toisaalta olen niin äärettömän vihainen minun ja muiden hyväksikäyttämisestä, valehtelusta ja itsekkäästä ja huonosta käytöksestä.

En kai osannut kirjoittaa oikealla tavalla tai tarpeeksi tunteisiin vetoavasti, kun vain yksi henkilö kommentoi!

VOISIKO EDES JOKU OHJAAJISTA ANTAA MINULLE JOTAIN VINKKIÄ?

Olen nyt muutaman vuotta tämän asian kanssa ahdistunut ja katsellut veljeni tilanteen kehittymistä ja rehellisesti en usko, että tilanne menee parempaan suuntaan jos siihen ei kukaan puutu, koska veli on pihalla kuin lumiukko ja äiti haluaa vain uskoa, että kyllä se siitä!!!

MITEN NARKKAREIDEN KANSSA TOIMITAAN? PAIJATAANKO PÄÄTÄ VAI UHKAILLAANKO VÄLIEN KATKAISULLA? MITEN SAA IHMISEN TAJUAMAAN ETTÄ HÄN TARVITSEE AMMATTIAPUA?

Jos ette viitsi kommentoida niin voisitteko ohjata johonkin paikakan missä voisin näitä asioita käydä läpi ja saada vastauksia miten voisin veljeäni auttaa, koska olen oikeasti peloissani en ainoastaan veljeni puolesta vaan myös itseni, äitini ja pienen lapseni puolesta!

Moikka!

Viestejä ei varmaan ole tullut, koska vastaus on niin masentava. :frowning: Ihmistä, joka ei apua halua, ei voi auttaa. Voit auttaa vain itseäsi päästämällä irti veljestäsi. Jos asia ahdistaa kovasti, kannattaa käydä paikallisissa ryhmissä. Tänne voi myös kirjoitella tunteistaan. Aktiivisimmat kirjoittajat täällä ovat vanhempia tai puolisoita, mutta ei takerruta siihen. Sovit joukkoon ihan hyvin. :slight_smile:

Et voi tietää veljesi huumeista, mutta ei nyt ihan vaikuta siltä, että hän vain viihteilisi. Nuo luettelemasi huumeet ( essot, sienet, pilvi) eivät yleensä aiheuta noin massiivisia ongelmia. Hän ilmeisesti tarvitsee annoksen jotain joka päivä. Veikkaan subutexiä, mutta voi olla jotain muutakin.

Valitettavasti en osaa neuvoa sinua tekemään muuta, kuin katkaisemaan välisi veljeesi. Sano, että rakastat häntä, mutta et hyväksy hänen huumeiden käyttöään. Ilmoitelkoot itsestään sitten kun on valmis lopettamaan oikeasti.

Voimia ja jatka toki kirjoittelua. Täällä on vähän hiljaista. Aihe on niin raskas, että monet eivät jaksa sitä tehdä…

Hyvä angrias,

niin kuin Dahlia sanoi, vastaaminen avunpyyntöösi on vaikeaa, koska vastausta ei ole, tai se on niin masentava.

Kerrot itse oikeastaan oleellisen: “Omat tunteetkin ovat niin ristiriitaisia: toisaalta olen huolissani ja surullinen ja tekisin mitä vaan auttaakseni, mutta toisaalta olen niin äärettömän vihainen minun ja muiden hyväksikäyttämisestä, valehtelusta ja itsekkäästä ja huonosta käytöksestä.” Tämän voit kertoa veljellesi, juuri näin, selkein sanoin. Tietoa päihteiden käytöstä saat mm. Päihdelinkin Tietopankista. Tai jos haluat, voit olla itse yhteydessä joko A-klinikkaan tai al-anoniin.

Itsesi, ja vaikkapa äitisi on hyvä ymmärtää, että teidän ei tule hyväksyä valehtelua tai huonoa käytöstä. Eikä missään tapauksessa antaa veljesi käyttää teitä hyväkseen. Ette siis anna hänelle rahaa, ette auta selviämään sotkuista. Auttamalla vain mahdollistatte päihteiden käytön jatkumisen.

Niin kauan kuin veljesi kieltää ongelman olemassa olon, ette voi tehdä hänen auttamisekseen oikeastaan yhtään mitään. Kieltäminen kuuluu sairauden kuvaan. Teidän muiden tehtävä on elää mahdollisimman normaalia elämää ja pitää huolta itsestänne. Se on vaikeaa, kun on huolesta ja surusta sairas.

jean

Tätä olen miettinyt vaihtoehtona, mutta äitini mielestä ketään ei saa hylätä. Itse en vain voi pitää mitään huumehörhöä perheeni ympärillä, vaikka se olisikin oma veljeni.

ONko kellään kokemusta, millainen vaikutus välien katkaisemisella on narkkareihin? Onko mitään positiivista?

Tilanteesi on tosi hankala, tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Pohdin parhaillaan irtiottoa 18-vuotiaan lapseni huumeiden täyttämästä elämästä. Jo välien katkaisemisella uhkaaminen sai aikaan sen, että poika lähti katkolle. Äidin menettämisen uhka kuulema motivoi häntä ainakin yrittämään huumeista vieroittautumista. Tilanteemme ovat kuitenkin niin erilaiset, en osaa sanoa, olisko välien katkaisulla veljeesi vaikutusta, varsinkaan jos äiti jatkaa huolehtimista. Perheesi turvallisuuden kannalta rajat olisi kyllä syytä laittaa…Voimia ja jaksamista!

Joskus mieheltä kysyin, mikä olisi saanut hänet lopettamaan aikaisemmin. Tähän hän vastasi, että se, jos vanhemmat ja minä olisimme katkaisseet välit. Päihderiippuvaiset ovat yleensä myös läheisriippuvaisia ja kait se perustuu juuri tähän. Se läheisriippuvuus on kaikkein vahvinta loppujen lopuksi. Mitään äkillisiä muutoksia ei välttämättä tapahdu, mutta kun aikaa vähän menee ja käyttäjä huomaa, että muut ovat tosissaan, voi asenne hyvinkin muuttua.

Minulla tavallaan on myös tuo hylkäämis kokemus siinä mielessä, että noin vuosi sitten jätin mieheni. Ensin tuli muutaman kuukauden vetovaihe, mutta sen jälkeen asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Tietenkään en ole yhteydenpitoa katkaissut kokonaan, mutta tehnyt selkeät rajat esim. sen suhteen, että meille tullaan vain selvinpäin. Kyllä sillä, että osoittaa selkeästi, että huumeita ei hyväksy, on merkitystä.

Voisit kokeilla myös kirjeen kirjoittamista. Kerro miltä veljesi tilanne sinusta tuntuu ja miten paljon häntä kaipaat. Se voi antaa hänelle ajateltavaa. Näin saat myös itse purettua tuntojasi.

Tärkeintä tosiaan on nyt sinun ja perheesi jaksaminen. Tie raittiuteen on joka tapauksessa pitkä. Ei kannata liikaa vatvoa narkkarin ongelmia. Siinä sairastuu vain itse.

Kiitos kaikille kommenteista! Tuntuu hyvältä kertoa asiasta, kun ei ole oikein ketään kelle puhua.

Tämä on vähintään tehtävä. Kokonaan välien katkaisuun ei taida olla uskallusta.

No tuosta on hyvä lähteä! Pysyt vaan tiukkana. :slight_smile:

Piti vielä kysyä, että millaisessa kunnossa veljesi on viimeaikoina ollut? Puhuit tuolla jotain siitä, että hänellä olisi harhaista käytöstä. Se voi johtua joko siitä, että hän on ollut esim. essojen vaikutuksen alaisena tai sitten hänellä voi olla psykoosi amfetamiinista tai pahimmassa tapauksessa hän on sairastunut skitsofreniaan. Nämä kaksi jälkimmäistä vaatisivat lääkitystä.

Toivottavasti myös äitisi heräisi tilanteeseen ja alkaisi toimia. Se ei ainakaan auta ketään, että ollaan kuin ei mitään hätää olisikaan. Käyttäjälle pitää tehdä selväksi, että hänen käytöstään ei hyväksytä, eikä tueta, mutta häntä autetaan, mikäli apua haluaa vastaan ottaa.

Vainoharhaisuutta ja epäluuloisuutta on ilmennyt lähinnä jonkin aineen vaikutuksen alaisena silloin, kun oli pidempi putki päällä. Tällä hetkellä en tiedä, mikä tilanne, koska en ole nähnyt veljeäni yli viikkoon. En edes pysty soittamaan sille, kun olen jo valmiiksi niin ahdistunut enkä tiedä mitä sanoisin :blush:

Osaatko sanoa, mistä tuo ahdistus johtuu? Onko se pelkoa veljesi hengen puolesta? Vai otatko itse vastuuta hänen tilanteestaan? Olisi hyvä yrittää irrottautua ja ajatella, että sinä voit tarvittaessa auttaa, mutta et ole vastuussa. Veljesi on aikuinen ja vastaa itse omista valinnoistaan.

Jos tämä yhtään lohduttaa, voin kertoa, että oma exä oli tuossa iässä aivan rapanarkki. Nyt yli kolmekymppisenä kuitenkin hyvässä kunnossa ja irti riippuvuuksista, vaikka matkaa täydelliseen toipumiseen vielä hieman onkin.

Vaikka läheisillä on mahdollisuus käyttäjään vaikuttaa, ei se tarkoita sitä, että pitäisi ottaa vastuuta toisen tekemisistä. Voi olla, että veljesi lopettaa aikanaan tai sitten ei. Yritetään me läheiset kuitenkin elää omaa elämäämme.

Voimia ja ihanaa kevään odotusta! :slight_smile:

Hei Angrias,
Sinä et ole vastuussa aikuisesta veljestäsi. Et voi pakottaa häntä hoitoon. Itse elin parikymmentä vuotta narkomaanin kanssa. Kaikenlaista kokeiltiin. Lupauksia lopetuksesta, lopetusyrityksiä jne. Olet jo saanut käypiä vastauksia.

Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi. Yritä keskustella äitisi kanssa. Saada hänetkin ymmärtämään, että ainoa tapa auttaa narkomaania on tehdä hänelle hyvin selväksi, että käyttöä ei hyväksytä, mutta häntä ihmisenä rakastetaan. Jos luet näitä kirjoitusketjuja täällä, huomaat, että vanhemmat kamppailevat sen kanssa, miten auttaa omaa lastaan. Mitä kaikkea ihmiset ovat yrittäneet. Ei ihmistä tarvitse hylätä, mutta ei hänen käyttöään pidä mahdollistaa. Kuten Dahlia sanoi, usein narkomaanin pysäyttää se, että kaikki hänen aidot ystävänsä ilmaisevat selkeästi etteivät he kertakaikkiaan hyväksy käyttöä. Samaa sanovat entiset narkomaanit. Heti, kun käyttäjä on valmis tekemään muutoksen, näytätte, että olette siinä hänen tukenaan.

Sitä odotellessa, pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi.

Pelkään, että veli tekee jotain itselleen tai jollekin muulle tai hankkiutuu niin pahoihin velkoihin tai muihin ongelmiin, että joku tekee hänelle jotain.
Tunnen myös vastuuta tai syyllisyyttä siitä, että tilanne on päässyt näin pitkälle. Olisinko voinut puuttua jotenkin aiemmin? Olihan merkkejä nähtävillä, mutta oli helpompaa teeskennellä, että niitä ei näe, että veli on tavallinen bilettävä nuori, jolle viina maistuu. Itsekeskeisyys, äkkipikaisuus, mielialan vaihtelut yms. “käytöshäiriöt” laitoimme pitkittyneen murrosiän piikkiin. Toisaalta mitä olisin voinut tehdä? En kai yhtään mitään.

Näinhän se on. Ahdistumme ja pelkäämme. Mietimme, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Kuitenkin on turha miettiä menneitä. Niitä ei voi enää muuttaa, enkä ole kuullut kenestäkään sisaruksesta, joka olisi yksin voinut käyttäjään vaikuttaa.

Angrias, vaikka se on vaikeaa, yritä irrottautua veljesi tilanteesta. Se ei ole sinun vikasi, etkä sinä voi tehdä mitään. Kaikki paha tai hyvä tapahtuu joka tapauksessa kärsit sinä vieressä tai et. Sinä voit kuitenkin vaikuttaa omaan elämääsi. Kannattaisi varmaankin hakea apua. Irtihuumeista ry:llä on esim. noita ryhmiä. Siellä on enimmäkseen vanhempia, mutta ei se haittaa. Helpompi kuitenkin, kun ei tarvitse olla asian kanssa yksin.

Mitäs, jos koittaisit olla ajttelematta veljeäsi vaikka seuraavaan pariin päivään? Tee jotain kivaa. Käy vaikka ostamassa kesäksi jotain. Yritä päästä irti murehtimisesta. Aina kun jotain ikävää tulee mielee, pakota itsesi ajattelemaan positiivisesti. Ei se ole helppoa aluksi, mutta pikku hiljaa olo helpottaa. Omaa kokemusta on. :slight_smile:

Unohtaminen ei nyt onnistu. Pyörä on taas pyörähtänyt yhden asteen eteenpäin ja pelkoni on käynyt toteen. En nyt halua yksityiskohtia laittaa, koska en halua, että minua tunnistetaan, mutta veljeni on satuttanut itseään ja yrittänyt satuttaa muita. Olemme ns. käännekohdassa: joko tilanteeseen osataan puuttua oikealla tavalla ja veli ottaa avun vastaan tai homma menee pyllylleen ja tyyppi pistää ranttaliksi. Nyt on lyhyen ajan sisällä tapahtunut paljon pahoja asioita.

Ahdistus on kova ja itku herkässä. Tuntuu, että en saa henkeä.

Voi ei! Toivottavasti saat riittävästi tukea. Muistathan, että kriisinumeroon voi myös aina soittaa, jos olo tuntuu sietämättömältä. Sieltä osataan antaa myös käytännön neuvoja.

Etähali.

Olen pahoillani sinun ja muun perheesi puolesta, mutta käännekohta on aina positiivinen asia.
Toiset se saa havahtumaan, toisia ei. Toivottavasti veljesi se saa. Jaksamisia, tuon tilanteen kohtaaminen on kamalaa.