Apua!

Heippa Valeriina! Sopii erinomaisesti. Osoite! :laughing: No, valitettavasti ei onnistu maantieteellisistä seikoista johtuen. Mulla on kirkkoon sellainen asenne, että otan joihinkin tapahtumiin osaa ja jumalanpalveluksessa käyn jos huvittaa. Viime sunnuntaina käväisin, mutta ei puhutellut. Sensijaan mulla on toteutumassa pikku reissu Hampurin suomalaiselle merimieskirkolle syyskuun puolivälissä. Hampurissa on tuolloin ns. kirkkojen yö ja tässä onkin hyvä tilaisuus käydä piipahtamassa kivassa kaupungissa. Ja tutustua ulkosuomalaisen seurakunnan toimintaan nykypäivänä. Ulkoseurakunnilla on enemmän kaikenlaista maanläheistä toimintaa ja ne ovat hyvin verkostuneet paikkakuntansa suomalaiskuvioihin. Eihän sitä tiedä jos vaikka innostuisin vielä naapurikaupungin (meillä ei ole suomalaista srk:ta) vastaavaan toimintaan aktiivisestikin. Tuttua kivikaudelta - olin jopa kirkkoraadin jäsen.

Heips!
Kuulun kirkkoon, mutta viimevuotiset “tapahtumat” (homokeskustelu, rva Räsänen) huomioiden ajattelen, että kirkkoon kuuluminen olisi huono asia. Pyrin parhaani mukaan pitämään uskonasiani omana juttunani. Ei se aina onnistu, koska “toisten asioiden kuuluttajia” riittää :cry:

Perustuuhan AA:kin jonkinlaiseen hengelliseen elämänkatsomukseen, ja moni jää AA-koukkuun. Sitä tuskin kovin moni päihteistä irti pyristelevä halveksii… Ei kai henkimaailman asiat huono juttu ole, jos niidenkin kanssa pysyy kohtuudessa - en esim. jaksaisi käydä joka päivä 2 kertaa AA-ryhmissä -

Olen samaa mieltä.

Hei!
Loistavaa :stuck_out_tongue: Äkkiä järjestämään tätien iltaa :smiley:

Ei varmaan ole turha reissu. Saanen olla kateellinen :blush:
Psst. Löysin siis hymiöt…

No niin - nyt retkahdin kaljaan :cry: Toivottavasti tämä jää nyt tähän iltapäivään. Juoppo mikä juoppo. Sorry kaikki tukijat.

Oijjee. No- jätä enemmät mahdollisuuden mukaan väliin. :confused:

Ei mitään toivottavasti… muista nyt aamulla että saat ihan itse päättää jatkatko siitä mihin illalla jäit vai olisko selvä päivä tulossa.

Ei tämä maailma aina helppo ole, mutta ei ihan mahdotonkaan. Ei kannata nyt luovuttaa eikä heittäytyä rähmälleen, uusia mahdollisuuksia on. Sanoisin että huomisaamu on yksi niistä hyvistä mahdollisuuksista.

Ei muuta kuin voimia toivottelen, eikä sitäpaitsi tätä päivää edeltänyt selvänäolo mihinkään hukkaan ole mennyt, eteenpäin oli sekin!

Palataan asiaan ja jatketaan!

Hei!

Ei tästä ihan selvä päivä tullut, koska join herättyäni 2 annosta. Nyt olen jo krapulan puolella. Lisäksi itseinho on valtaisa: “Miksi olen idiootti ja juon alkoholia?”

Tiedän, etten tänään juo mitään tuon 2 annoksen lisäksi. Selviäisi tästä vain eteenpäin :cry:

Moikkis. Arvostan sitä, ettei sinusta tullut ryypyistä huolimatta “Vale”- Riinaa ja tulit reilusti raportoimaan. Unohda kaikenlainen itseruoskiminen. Luultavasti noita ryyppyjä edelsi jo jonkinlainen petaaminen ja sitten joku ärsyke laukaisi tilanteen. Jos nyt välttämättä haluat pyöriä idiooteissa ja alkoholissa, niin muuta lausetta. Ensiksi on alkoholi ja sen myötä joistain voi tulla jopa idiootteja. Et sinä kuitenkaan sen suurempi idiootti tai luonnevammainen ole kuin me muutkaan alkkikset. Mulle on todellakin kantapään kautta mennyt perille, että eka ryyppy heittää taas vanhan hihnan päälle. Satoja kertoja kokeiltu vuosien mittaan. Mitäs sulle nyt pitäis toivotella? Helvetillistä krapulaa, näön menetystä, osittaista halvaantumista tai onnea uudelle putkellesi? :mrgreen:
Eipä tietenkään mitään näistä vaan tsemppiä eteenpäin. Huomenna lienee vielä vapaa päivä sinullakin joten voit hyvin palata jälleen elävien kirjoihin.

Tervetuloa takaisin selvien joukkoon!

Eiköhän tuossa jo ole tarpeeksi kun olet itse itseäsi moittinut :slight_smile: , minusta tuntuu mukavalta kun otit taas aasian hallintaasi etkä romahtanut jatkamaan.

Tsemppiä, sanovat että mikä ei tapa ,se vahvistaa. Ei kai se aina ihan totta ole, mutta kun nyt taas olet krapulasi kärsinyt niin ehkä se onkin ollut opiksi?

Eipä muuta kuin jatketaan vaan edelleen ja kirjoittelehan mietteitäsi.

Hei!

Kiitos kannustuksestasi. Olen ollut tänään selvinpäin. Eilen juominen jäi 2 annokseen. Juomisen petaaminen on tavallaan “jännä juttu”. Siis siinä mielessä, ettei sitä itse välttämättä tajua kuin vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. Juomiseeni vaikuttivat varmasti liiallinen puuhastelu sekä se, että kuvittelin voivani taas vaihteeksi olla niin kuin muut. Kuitenkin tiedän, että en voi käyttää alkoholia ilman, etten vaipuisi taas helkkarinmoisiin itsesyytöksiin ja inhoon ymv. - tuo tapahtuu, vaikkei mitään sinänsä kamalaa olisikaan tapahtunut. Siis jo pelkkä viinan juominen ajaa minut surkimustilaan. Tietysti minullakin on myös tuttuja, jotka niin mielellään “hautaani kaivavat”.

Soitin viikolla uusi-hoito-ohjelma-vetäjälle. Hän ei ollut kovin innoissaan mahdollisesta osallistumisestani siihen. Tietenkin minua ärsyttää valtavasti se, että joudun lisäksi odottamaan jokusen viikon sitä, pääsenkö vai enkö pääse. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini :confused: Ensi viikolla on lisäksi aika A-klinikalle, ja tietysti pelottaa ja paljon mennä sinne; kaiken lisäksi kun oli tämä pe-retkahdus.

Hyvää viikonalkua!

Hei!

Kiitos! Toivon todellakin, että otin juomisestani jotain opiksi - tai ainakin sen, että minun on löydettävä muitakin “nollauskeinoja” kuin alkoholi. Osaan stressata itseäni - ilmeisesti rankaisuksi - kiitettävästi. Ehkä minun pitää hankkia koira ja haukkua sen kanssa kilpaa :confused:

Hei taas - ja vali-vali… :angry:

Minun on vaikea päästä itsenihaukkumisesta eroon. Tekisi mieli soittaa jollekin, joka varmasti myös haukkuisi minua ja toivottaisi hevonkuuseen. Jotenkin jo lapsuudesta lähtien mulle on jäänyt syntipukkisyndrooma päälle. Pentuna ajattelin, että jos ottaisin kaikki perheenjäsenteni ongelmat kantaakseni, niin heillä olisi helpompaa kuin oli. Ko. toimintamalli on minulla vielä näin aikuisenakin.

No - jos sen verran järkeä käyttäisin, etten rupeaisi ruikuttamaan jollekin takuu-solvaajalle. Ei kakka päälle kakkaamalla poistu…

Olen sentään saanut jonkin verran kotitöitä tehdyksi. Huomenna on kuitenkin suht työläs päivä; mutta olkoon se sitten huomenna.

Yksi juomiseni petaamisjuttu on myös tämä helkkarinmoinen syyllisyys juomisestani. Nyt on pidettävä varani, jotten taas loppuelämääni pilaa ajamalla itseäni juoppo-mikä-juoppo-putkeen. Voi Luoja - anna mulle voimia!

Suomessa on tarjolla joka päivä vertaistukiryhmiä niille, jotka haluavat lopettaa juomisen. Ei tarvitse varata aikaa etukäteen.

Suomen AA - Etusivu
www.aa.fi/
Jos juominen aiheuttaa ongelmia, olet tullut oikeaan paikkaan

Moikkis. Yllä oiva teema terapeutillesi. Kyllä sinnekin vielä kerkiät, muutama viikko ei paina näin pitkäaikaisissa ongelmissa kovinkaan paljoa. Yritä kuitenkin pitää status quosta kiinni. Jokainen rankempi retkahdus heittää taas sen verran takaisin, ettet pääse eteenpäin keskusteluissa. Kierrät kehää.
Keittiöpsykologin sydämeni sykähtelee noita syyllisyysjuttuja lukiessa. Jos joku vapaaehtoisesti ottaa syyllisyyttä toisten tekemisistä niin kait siihen on sitten syynsäkin. Ensimmäisenä tulee mieleen kunnioituksen ja hyväksynnän haku ellei sitten jopa kerjuu. Huomioon ottamisen kaipuuta.
Petaamisjutusta en ihan saanut kiinni. Selvennätkö hieman? Tai onko tämä ymmärrettävissä niin, että olet henkilö joka jo etukäteen katuu tekojaan? Hyvitätkö tekemättömiä pahantekoja? Vähän sama jos ehdottaisin papille ripittäytymistä etukäteen. Ei kai sellaista voikaan tehdä - en ole varma kun en koskaan ole ripittäytynyt. :mrgreen:

Hei!

Minulla on vain yksi aika A-klinikalle; mietiskellään hoitojuttua, josta jotain mainitsinkin aiemmin. “Terapeuttini” ei siis pyöritä pientä piiriä kanssani :confused:

Hyvä kyökkipysologi, kohdallani eniten toimii “tykkää-minusta-jookos” -teema. Tavallaan kait kerjäämistä, tuskin niinkään huomioonottamisen kaipuuta tmv.

Hmmm… tarkoitin tuolla "syyllisyys"petaamisella sitä, että haukun itseni maanrakoon - typerä-ruma-tyhmä-ihminen - siinä ei sitten oikein tahdo jäädä muuta mahdollisuutta, kuin mennä juomaan. Tavallaan työnnän itseni juomaan itsesyytöksilläni. Verstehen Sie?

Ei tässä pappi varmaan pystyisi auttamaan :slight_smile: , vaikka kuinka rippituolia tarjoaisi :mrgreen: (mitä mr. green -hymiöllä oikein tarkoitetaan? Se on niin soma, mutten tiedä, milloin sitä voisi käyttää? :mrgreen: )

Mutta kyllä join perjantaina lärvit, sen kyllä pystyn myöntämään. Ja lärvien juominen ketuttaa, mutta toivottavasti ei niin paljon, että lärväilyä on pakko jatkaa - tavallaan ketutukseen juomista.

Hei ja kiitos muistutuksesta. Kävin katsomassa AA:n kotisivuja. Siellähän on ryhmien haku selkeästi esitetty. Kotipaikkakunnan ryhmään en kuitenkaan halua mennä, mutta ryhmiä on muuallakin tarjolla. Kiinnostaisi se nettiryhmä, mutta en sitä äkkiseltään löytänyt AA:n kotisivuilta.

sites.google.com/site/bollesuomi/home

AA:n skype-ryhmä Bolle

Kiitos!

Tuon minäkin ymmärrän, että kun itsensä tuntee …mitä ne nyt olikaan Valeriinan listassa…typerä-ruma-tyhmä jne niin onhan siinä selvä ärsyke kohentaa olotilaa vanhalla, tutulla toimintamallilla eli ryypyllä.
Ajatuksena se, että mielialan kohotessa sitten jo arvostaa itseään paremmin, velat muuttuvat saataviksi ja pienet viatkin muuttuvat melkein näkymättömiksi.

Siihen sitä viinaa käytetään.

Siinä sitä hommaa onkin, ensi alkuun, opetella tulemaan itsensä kanssa toimeen vaikeampinakin päivinä, ainakin minulla on välillä niitäkin. Jostain se itsetunto on ammennettava, asiat saatava kokoisikseen ja mieluummin vaikka ne hyvät asiat yläkanttiin.

Joskus olin haahuillut itseni NLP:n avulla asioita opettelevaan ryhmään, ja yksi mielnkiintoinen harjoitus (jonka voi ihan yhtä hyvin tehdä itsekseenkin, ilman mitään porukkaa) oli semmoinen, että kukin itsekseen mietti elämäänsä taaksepäin, tuokiokuvina viiden vuoden pätkissä aina takaperin. Sinne lapsuuteen asti, mihin asti nyt edes jotain muisti.

Ja kun sinne oli päästy, antoi “opettajamme” tehtäväksi lähteä’ toisinpäin; viisivuotiaan elämästä jokin muitikuva, jos löytyy, ja siitä muutaman vuoden välein, mutta muistellen hetkiä, jolloin tunsi onnistuneensa jossain, missä tahansa asiassa, mutta se onnistumisen kokemus siinä oli se merkittävä.

Asiasta sitten juteltiin, ja jokainen meistä oli takaisintullessa tullut aivan eri reittiä kuin mennessä, ja sen onnistumisten reitin jälkeen olo oli poikkeuksetta mukavampi.

Onnistumisen kokemuksia, vaikka pieniäkin, kannattaa muuten edelleen kerätä, ihan joka päivä.

Niistä sitä voimaa sitten lopulta löytyy kun voimia tarvitaan. Ne alkavat tulemaan ihan automaattisestikin, kun asiaa on hiukan harjoitellut. Jos joskus tulee mieleen, että minusta ei mihinkään ole, en osaa, en jaksa, niin mieli alkaa kyllä korjaamaan ja naureskelemaan tuolle alakulolle, antamaan pieniä signaaleja siitä että ei se nyt sentään noin ole, on niitä hyviäkin puolia ja onpa ennenkin selviydytty, joskus hyvinkin.

Tuo juttu nyt on vain yksi esimerkki siitä miten omaklla asenteella vaikutetaan omaan todellisuuteen, positiivinen suhtautuminen -vaikka joskus tuntuu siltä että se nyt on vain hyvintoimeentulevien sanahelinää- antaa voimia ja kantaa eteenpäin. Ja asenteeseensa voi vaikuttaa!

Ankkuroitiinko nuo muistot kehoon? NLP:n yksi keskeinen menetelmä on käsittääkseni tuo ankkurointi, eli tuossa esimerkissä se olisi tarkoittanut, että aina sen onnistumismuiston kohdalla kuuluu jollakin tavalla koskettaa itseään, vaikka puristaa sormenpäitä yhteen tai nipistää korvalehteään. Kun (positiivinen) tunne on siten ankkuroitu kehoon niin tuon kyseisen eleen kautta pitäisi olla mahdollista saavuttaa tunne. Eli sen jälkeen aina, kun tarvitsen vaikkapa uskoa itseeni, niin nipistämällä korvalehteä se tunne palaa minuun.

Tai jotain tuollaista, en ole koskaan opiskellut NLP:tä, mutta sellaiselle tunnille osallistunut, missä sitä tuolla tavalla käytettiin.