Apua!

Hienoa!
Kaupassakäynti -ilman kaljanostoa on huomionarvoinen juttu selkiintymisvaiheessa.
Muistan muuten miten ensimmäisinä selvänäolopäivinä kaupassa jotenkin ne kaljahyllyt olivat kuin päälle kaatumassa, aina niitä sai väistellä.
Ja sitten, jotenkin vaan niitä ei ollut oikein olemassakaan -tai niitä ei enää nähnyt, kun niissä ei ollut mitään mielenkiintoa.

Yksi mukava puoli lopettamisen alkluvaiheessa on, se että koko ajan helpottuu. Vaikka vähän kerrallaan mutta kuitenkin, ja kun sen tietää, on mukava aamulla herätä tietäen että tänään on taas pikkuisen parempi päivä tulossa.

Voimia selviytymiseen!

Moikkis Valeriina. Luinpas myös Metsänmiehelle osoittamasi viestin ja totean, että jos pystyit sivuuttamaan kaljahyllyn vanhassa ostospisteessä (tai ylipäätänsä menemään sinne), niin tosi hyvä. Mulla kun oli alkuaikojen varmistuksena myös ostostapojen muuttaminen. Eli toinen kauppa tai ainakin toinen reitti tutussa kaupassa. Ihan tietoinen pikku askel. Eikä senkään vuoksi, että välttäisin näkemästä alkoholia. Vaan sementöidäkseni muuttumishaluni. Ihan naurettavan pienillä asioilla. Ei enää automaattisesti samoja kävelyreittejäkään.
Tämä tapojen muuttaminen alkoi sillälailla, että minä kun olen kamala sanojen ja lauseiden tutkija, niin kysyin päihdeneuvojaltani, mitä “tavat” oikeastaan ovat. Määritteli ne “säännöllisin väliajoin palaaviksi sisäänopetelluiksi tottumuksiksi”. Huono suomennos ehkä, mutta saanet selvää mitä ajan takaa. Jos jonkin asian voi opetella sisään, sen voi opetella myös ulos. Säännöllisyyteen pystyn vaikuttamaan muuttamalla rutiinien päivä- tai viikkorytmiä. Toisin sanoen tarkistamaan ja kyseenalaistamaan nykyisen. Siis kaikessa toiminnassa. Siinäpä puuhaa sinullekin. :smiley:
Joo- sitten viimeiseen. Täällä on kiva plinkkeillä. Pitää vain varoa koukuttumista. Tai miksi oikeastaan pitäisi…? Hyviäkin koukkuja on olemassa.:laughing:

Pitihän tämäkin arvata: eilen pirteä ja tänään väsynyt ja kauhuissaan. En saanut viime yönäkään nukutuksi kuin nelisen tuntia, ja päivä on ollut rankka. Aiemmin juomistaukoni ovat tyssänneet unettomuuteen. Tiedän, etten saa juomisen jälkeen enää parin päivän päästä nukutuksi; ja nyt on vielä oikeatakin tekemistä.

Hyvä puoli kuitenkin on, etten ainakaan tänään ole sortunut kalja/lonkero/siideritölkkiin. Ennen olisin ostanut jo bisseä, että nukkuisin. Nyt kuitenkin vaikka silmät ovat ristissä ja yksi kotitehtäväkin tekemättä, olen kuitenkin “selvinpäin” tai en ole ainakaan alkoholia juonut.

Kunpa jaksaisin tätä kakkaelämääni - maailma tuntuu kauhistuttavan karmealta paikalta :frowning:

Yritän uskotella itselleni, että kyllä tämä tästä ja kohta on viikonloppu - ai niin taitaa olla lukemista (ei-hömppää).

Pyrin nyt tekemään läksyni, ja sitten menen sänkyyn lukemaan dekkaria, ja toivottavasti nukun ainakin 8 tuntia. Toivottavasti.

Dekkari on hyvä vaihtoehto, rentoutuminenhan siinä nyt varmaan tarpeellista olisi.
Sinulla on nyt ainakin asenne kohdillaan, ja kun hetken vielä kestät niin helpottaa.
Hyvä että jaksat kirjoittaa tänne, tämä plinkki voi olla just se virtuaalinen kosketuspinta toisenlaiseen maailmaan joka sitten perhosensiipiefektinä kallistaa vaaánkielen oikealle puolelle ja suunta lähtee parempaan.

Voimia ja jaksamista! Kyllä se siitä!

Hei!
Olin tänään hurjan rohkea: soitin A-klinikalle. Minua ei syötykään, haukuttukaan jne. Oikeastaan ehdottivat uutta syksyllä alkavaa hoitojuttua; harkitsen sitä vielä.

Olen lueskellut toistenkin kirjoituksia ja huomannut, kuinka samanlaisia kokemuksia muillakin on alkutaipaleella. Minähän olen “hieman” tyyppiä: koska lorvinut ja juonut, rankaisenpa itseäni asettamalla huimia tavoitteita. Yleensähän ko. tyyli on johtanut voimien loppumiseen ja siitä sitten ryyppäämään. Muistelen joskus kuulleeni, että alkoholistit ovat kovia työntekijöitä - siis töissäollessaan :wink:

Ajattelin nyt kuitenkin pyrkiä suorittamaan kesäkurssini, ettei taas iske huonommuus ja epäonnistunut ihminen -syndrooma. Intensiivistähän tämä on, mutta teen sen, minkä pystyn.

Tänään törmäsin ensimmäisen kerran vanhaan kapakkituttavaan kaupalla. Moikkasin, mutta kiiruhdin kotia kohti. Viikonloppu vähän pelottaa - ja miksi taas hellettä - (Älä nyt andante vain muistuta tynnäristä :smiley: )

Mistä ihmeen tynnyristä? :laughing: Siis tyynäristä. En toki muistuta- sinähän olet jo näköjään sisäistänyt idean.
Hei, tosi hyvä kun sait kanavan klinikalle auki. Syyskuuhan on jo melkein ovella. Aika kuluu niin uskomattoman nopeasti vaikkei mitään suurempia velvollisuuksiakaan ole. Ai juopot ja duuni? Tossa on vinhaa perää. Hyvittämisestä ja itselleen ja muille todistamisestahan usein on kysymys. Ja sitten saa taas palkita itseään…
Niin, olethan muistanut palkita itseäsi säännöllisesti raittiista päivistäsi? Tärkeä juttu.
Vanhoihin kamuihin kannattaakin pitää etäisyyttä. Aika harvoin noihin mitään muuta yhteyttä ja yhdistävää onkaan kuin dokaaminen. Ei menetä paljoa.
Kuuma on täälläkin, lähes +40°. Oikeastaan aika kiva. Eihän onneksi tarvitse tehdä mitään raskasta ulkona. Eikä sisälläkään. Selvänä kestän kuumuutta aivan hyvin. Ainoastaan tälle alueelle tyypillinen trooppisen hiostava ilma vetää ventiksi. Muttei yhtä pahasti kuin ennen. Pää jääkaappiin! :smiley:

Ai se lausutaan tyy-näri (vrt. Bu’kee) eikä tynnyri (vrt. Bucket) :laughing:

Heips, niin ajatella, että uskalsin soittaa klinikalle. Olen suunnitellut syksyksikin opintoja, mutta täytyy miettiä, mikä on tärkeintä. Hoitojuttu on melko uudenlainen: kyse ei ole laitoshoidosta eikä avomyllystä.

Valitettavasti palkitsemistapani on ollut laku&suklaa. Ko. tavasta on päästävä eroon, koska jos paino alkaa nousta, niin tiedänhän minä, miten sen laskemaan saan - siis juopottelukuurilla tietenkin :frowning:
Miten sinä palkitset itseäsi? Tai olet ilmeisesti ollut jo sen verran kauan raittiina, että palkintokaappisi on jo täpötäysi :wink: - vai?

Mietin vanhoja juoppokavereitani ja ajattelin, etten jaksa heidän seuraansa muulloin kuin kännissä. Siis yhdistävä tekijä on kapakka. Olen joskus käynyt selvinpäin ravintolassa, mutta se ei ole juttuni. En viitsi pubiin mennä, jollen juo.

Järkytys!!! Sehän on melkein kuin saunassa olisi. Huh - huh - tänne luvattiin vain +26 astetta.

En yleensä laita päätäni jääkaappiin, vaan kastelen tukkani kylmällä vedellä - se auttaa kummasti.

No - tässä on vähän herpaantunut olo, kun istui ja ahkeroi kokopäivän; pari tehtävääkin tuli viikonlopuksi.

Mukavaa & raitista iltaa!

Moikkis Valeriina. Pitää vähän plärätä kun painoin nappia liian nopsaan. Kiva kun soitit sinne klinikalle. Minkälainen hoitomuoto se sitten on? Oli mikä oli, askel on otettu.
Palkitsemista en ole harrastanut enää pitkään aikaan. Aloitin kuitenkin sillälailla, että jokaisen raittiin viikon kunniaksi liimasin sunnuntaina sellaisen valkoisen karkkihiiren vaatekaappini oveen. Motivoi muuten kummasti. Ja rytmitti viikon ja mielialankin. Joten palkintokaappini ei ole täynnä - sen ovi kylläkin. :smiley: Mielenkiintoista tässä yhteydessä on, että hiirien merkitys laski vuoden rajapyykkiä lähestyessäni. Liimailin silti vielä toisen vuodenkin oveen. Eli niitä on 108. 2 vuotta ja risat. Seuraavat kolme eivät olisi enää mahtunutkaan oveen.
Nykyään käyn aika usein second-hand puljuissa lähinnä vaatteita ostamassa. Mutta en voi sanoa tekeväni sitä palkintomielessä. Vanha kiertoon, uutta tilalle.Jonkinlainen ajantappomenetelmä.
Vai kapakkaseuraa ympärilläsi? Ei hääviä. Ei tosin mullakaan, olen kokeillut kaikenlaista toimintaa, mutta samalla aaltopituudella olevia on vaikea löytää. Minulla ikäkysymys (55 v.), ehkä myös vaatimustaso. En tarvitse mitään alibiystäviä. Entisistä raittiista monet ovat aikoja sitten muuttaneet toisille paikkakunnille. Juoppoja en halua ympärilleni. Täytyy syksymmällä osallistua taas seurakunnan tapahtumiin. Olin aktiivinen, mutta pitänyt taukoa. Katsotaan.
Intoa opintoihisi. Täällä kaunis sää jatkuu, onneksi ei hiostavana vaan tuulisena.

Törmäsin tänään kylillä taas yhteen turvemuijaan. Tästä en päässyt eroon pelkällä “moi”. Karseinta on, miksi annan juoppoämmän pilata päiväni tmv. Sain kuulla fiksuja kysymyksiä: “Aiotko mennä viinakauppaan? Oletko juonut?” Muutenkin tuli sitä, sinä olet luuseri jne. -tyyppistä juttua. Oksennus! Toisen lyttääjät pitäisi lailla kieltää - viedä nurkan taakse ja … Ai niin, minuthan on myös uhattu tappaa, joten se sitten siitäkin.

En kuitenkaan ole juonut, mutta onpas paksu täti sitten syönyt maan helkutisti ja vielä sitten suklaata päälle.

“Jumala suokoon minulle sitä hemmetin Tyyneyttä
hyväksyä juovat ihmiset, koska en hemmetissä voi heitä muuksi muuttaa.
Viisautta pysytellä mahdollisimman visusti erossa heistä,
pitää puhelinta kiinni, muttei kuitenkaan linnottautua kotiin.
Minun ei tarvitse hoitaa vaikeita tunteita syömällä.”

Valeriina, tuollaiseen kysymysleikkiin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Sinustahan se on kiinni vastaatko vai et. Voit viitata kello viiden uutisiin. Katsokoot sieltä mitä sinusta puhutaan. Yleensä ei puhuta mitään. Tarkoittaa sitä, että yksityisasiasi eivät kuulu julkisuuteen. Varo lähtemästä selitys- ja puolustuslinjalle. Ajan mittaan utelut kyllä vähenevät - jos et suostu lähtemään leikkiin mukaan.

PS. Syöminen on kuitenkin pienempi paha

Vaikeaa se on, olankohautuksella kuittaaminen, mutta kuten Andantekin jo toi esille, ei leikkiin kannata mukaan lähteä.

Onneksi aika hoitaa noita asioita. Yleensä jo kuukausi-pari riittää uteliaille ja kiusanhaluisille, eivät ne pitkään jaksa.

Jokaisella heistäkin kun on elämässään ihan tarpeeksi ongelmia mukanakannettavaksi, ei siinä riitä voimavaroja jonkun täyskäännöksen tehneen peräänhuutelemiseen.

Jaksa vielä hetki …kyllä se helpottuu!

Ok - olen kiukuttelutuulella - mutta en oikein tajunnut, miten pitäisi menetellä. Kun kysyttiin, menetkö viinakauppaan, vastasin en. Kuten myös juonut-kysymykseen. Olisiko minun pitänyt sanoa, että menen katsomaan uutisia :wink: ? Ko. on hankala ihminen, ja ehdottomasti haluaisin pysyä kaukana hänestä: hän kun on niiiin fiksu ja tietää kaiken. Kaiken lisäksi hän kyselee aina asiani ja sitten tietysti levittää ne ympäri kyliä. Olisi tietysti hienoa, jos uskaltaisin sanoa, mitä se sulle kuuluu — mutta silloin voi tulla turpiin.

Miten ko. juovia naisia pitäisi kohdella, jos ei karkuunkaan pääse? Ajattelin hieman, että voipihan kyseessä olla kateuttakin, koska en ryve rapakossa, vaan teen jotain muuta.

Minusta syöminen on ihan hirveää :laughing: - Voin onneksi lohduttaa itseäni, etten olisi kännissä jaksanut laittaa niiiin hyvää ja monipuolista ruokaa.

Arvoisat mies metsänreunasta ja andante!

Te olette tosi kilttejä, kun jaksatte vastata vanhan tädin narinoihin.

Mukavaa iltaa!

Nyt iski juomahimo. Täällä on sikakuumaa ja terassikelit olisivat parhaimmillaan. Tekisi mieli taas kiukutella, tällä kertaa sen takia, etten voi juoda bisseä. Tai eihän sen juomista minulta kukaan kiellä paitsi minä itse. Sunnuntai on rasittava päivä, koska tietää, että huomenaamulla on noustava aikaisin ylös, ja taas koko viikko aherrusta. Tuntuu siltä, että olen hampaat irvessä juomatta tänään. Sillä jos tänään juon, en pääse huomenna liikenteeseen.

Tuosta palkitsemisesta tuli mieleeni, että olen tällä viikolla ostanut vaatteita alennusmyyntien loppualennusmyynneistä :wink: - en kyllä ajatellut osteluani palkitsemisena vaan typeränä rahan tuhlauksena. Mitä minä vaatteilla teen, jos kotona hillun tai jos käyn lähikuppilassa?

Pakko kasata itsensä ja pyrkiä tekemään jotain järkevää. Joopa joo. En saa antaa periksi. Tässä on nyt viikko pakerrettu; toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa.

Moikkis Valeriina. Toivottavasti sait juomahimosi hallintaan. Juo litrakaupalla jotain alkoholitonta ensihätään. Jeps- sunnuntait ovat mullekin aika viheliäisiä päiviä. Kaikki paikat kiinni ja mikään ei toimi. Kävin ensimmäistä kertaa kuukausiin taas kirkossakin. Ei vain jotenkaan jaksa kiinnostaa tällä hetkellä. Sainpahan ainakin aamupäivän kulumaan. :mrgreen:
Vai rahan tuhlausta vaatteiden osto? No varmaan- olisihan sillä saanut mooooonta kaljaa! :laughing: Parempi kuitenkin tuohon tarkoitukseen.
Hyvää starttia uudelle viikolle ja kivempi mennä ilman krapulaa - tai ylipäätänsä edes pystyä menemään - duuniin kuin täristä alkuviikko vuoteen pohjalla.
Kuumat terveiset täältäkin. Terassille ei silti tee mieli. Nähty tarpeeksi monta kertaa.

Heips Andante,

jotain järkyttävää on tapahtunut, koska en ymmärtänyt laskea ale-ale-ostoksiani kaljana! Toiseksi juomahimoa helpotti, kun luin satunnaisesti toisten kirjoittamia tekstejä. (Olenhan suht. uusi plinkissä.)

Luulen, että täällä on kirkossa vielä menossa konfirmaatiojutskat; en ole niissä käynyt, jollei ole kutsuttu. En ole oikein seurakunnasta paikkaani löytänyt. Tuntuu, että täällä kirkko on niiiiin perhekeskeinen piiri, ettei sinne ole mitään asiaa lapsettomalla, synnytysiän ohittaneella naisella :slight_smile: - niin ja vielä Alkoholisti —

Hyvää alkavaa viikkoa sinullekin! Menen nyt kaatamaan kylmää vettä niskaani…

Heippis Valeriina. Tulenpas heti besserwisseröimään. Ja taputtamaan olalle. Siitä nimittäin, että et vielä ajattele alkoholivaluutalla. Sinun ei toisin sanoen ole pakko luopua järkevistä (no-naisten vaateostoksiin varon sanomasta mitään :laughing: ) hankinnoista jotta budjetti riittäisi alkoholiin. Tosi hyvä!
Kirkko on seikka joka minuakin mietityttää. Tänäänkin oli kastetilaisuus ja tunsin kyllä olevani todella väärässä filmissä. Muutenkin seurakuntalaisten ikärakenne on itselleni sopimaton. Joko juuri konfiporukkaa tai vanhuksia. No- voihan sinne mennä jos huvittaa. Srk:lla on hyviä esitelmiä ja tapahtumia. Nyt on tosin kesätauko joten syksyllä sitten taas tiiviimmin. Kyllä tuhatvuotinen instituutio paikallaan ja ennallaan pysyy. Poikkeus pysyvyyden muuttuvuuteen.

Juomisen haluamisessa on se , ehkä ainoa, hyvä puoli, että se tosiaan menee ohi. Ja helpottuu ajan kanssa.

Sen minäkin huomasin heti alkuunsa, että kunhan jotain alkaa tekemään, niin pitäähän se poissa pahanteosta, ja mielenkiintoisia juttuja löytyy vain menemällä tekemään niitä.

Kirkko tuhatvuotisena, kuten Andante mainitsi, on varmasti yksi vaihtoehto -jos on siten maailmankatsomuksensa asetellut. Muitakin vaihtoehtoja on, ja muillakin tavoin voi elää. Myönnettävä on, että kirkkoon kuulumista edelleen pidetään vähän sellaisena “normaalimpana” kuin muilla tavoin ajattelemista. Oliskohan vielä jäljellä sitä joukon mukana menoakin, en tiedä. Vuoteen 1922 astihan kirkosta eroaminen ei ollut edes mahdollista ellei samalla liittynyt johonkin toiseen protestanttiseen uskontokuntaan. Materialistit, ateistit, agnostikot ja muut taitavat edelleen olla ainakin vanhimpien ikäluokkien mielikuvissa jotain -jos nyt ei ihan rikollista niin ainakin sopimatonta.

Olen muuten ajatellut, onko mahdollista että ihmiset jotka jäävät helpommin koukkuun vaikkapa alkoholiin, johonkin muuhun elämäntyyliin, peleihin… jäisivät helpommin myös kaikenlaisiin muihin koukkuihin kuten uskontoihin tai muihin intomielisiin maailmankatsomuksiin? Ainakin olen huomannut että “värvääjät” mielellään kohdentavat feissaamisensa just näihin ryhmiin -kai heillä jotain kokemuspohjaista tietoa on sitten houkuttelun tuloksellisuudesta.

Olen itsekin kuulunut sellaisiin “helposti innostuviin” monessakin asiassa, ja nyt sitten joko vanhentuneena tai muuten tarpeeksi kolhiintuneena olen alkanut suhtautumaan hiukan rauhallisemmin, varaan itselleni aikaa ja ajattelun vapautta niin puhelinmyyjien, verkostomarkkinointien, henkimaailman juttujen kuin vaikkapa hienostilanseerattujen laihdutusohjeidenkin suhteen.

Mutta sisältöä, riippuvuuksien tilalle, sitä suosittelen, ja mielellään mahdolsimman monipuolista, kunnes sitten tulee niitä aikoja jolloin itse tuntee haluavansa elää hyvin rauhallista ja pienistä mukavista asioista koostuvaa elämää. Kaikella on aikansa, sanotaan siellä raamatussakin.

…eikä mikään ole niin pysyvää kuin muuttuvuus. :mrgreen: Pitäisi muuten itsekin selvittää mistä tämän signatuurini olen napannut. Raamatusta? :confused:
Luettelemillasi ihmisillä on yksi yhdistävä tekijä. Kaikki ovat omalla tavallaan “etsijöitä”. Ja kun etsijöille ehdotetaan sopivan tuntuista vaihtoehtoa tavalliseen, tylsältä tuntuvaan elämään, niin koukku on jo valmiiksi viritetty.
Alkoholisminkin takana on hyvin usein kaipuu. Näistä muuten taisi olla aika hyvää keskustelua aikaisemminkin. En vain muista missä ketjussa.

Heips,

olen hieman “ylityöllistetty” vielä ensviikkoon. Tänään kuitenkin iski ketutus “normaalin” ihmisen kommenteista, ja kappas vain samantien lähden kyllä kaljalle -ajatus. Jostain olen joskus kuullut, että päihdeongelmaisia yhdistää herkkyys (ei siis Älykkyys :smiley: ).

Alkoholivaluuttaa olen käyttänyt jo aiemmin. Taisin laskea ruokaostoksia miettien, paljonko on mahdollista ostaa kaljaa, jos ostaisi vain yhden makaronipussin :frowning:

Voisin ajatella srk:aa joskus ja jotenkin, mutta nykyisin olen ulkona niistä kuvioista. Myönnettäköön kuitenkin, että pidän itseäni kristittynä, vaikken välttämättä kirkkoon uskokaan …iiik… (Tarttee opetella hymiöiden käyttö joskus, kun on nykyistä enemmän aikaa :wink: ) Olin kerran yksineläjien illanvietossa kirkossa. Siellä oli 10 % miehiä, joista yksi vanhus, toinen kajahtanut ja kolmas karkas ensimmäisen 10 minsan aikana (taisi olla 27 tätiä liikaa :open_mouth: ), joten Andante, olisit kyllä sydämellisesti tervetullut meidän kirkkoon :laughing:

Mukavaa ja raitista iltaa!