Apua!

Hei!
Olen yli 50-vuotias nainen. Alkoholismista juomistani on kestänyt jo yli puoli vuotta, ja tuntuu, etten saa tätä alamäkilaskua pysäytettyä.

Vaikka tiesin, että minulla on huomenna aikainen herätys ja kokopäivähommia, ostin silti lauantaina kaljaa ja sitten kapakkiin, jossa roikuin useita tunteja juoden ja itseäni häpäisten. Nyt on tietenkin hirveä darra, ja huominen pelottaa ja paljon.

Kuinka saisin juomiseni lopetetuksi? Minulle tarjottiin laitoshoitomahdollisuus kesällä, mutta peruutin sen. Tiedän entuudestaan, ettei laitos raitista, ja tietty sieltä löytyy myös uusia ryyppykavereitakin, niin karseaa kuin se onkaan.

Sairastan jonkinasteista masennusta, eikä siihenkään tietysti juominen auta. Apua kaljatölkkiin hukkuneelle!

Terve vaan,
ja tervetuloa tänne keskusteluun.

Niitä hyviä neuvojakin saattaa tulla, kunhan nyt ehtivät koneileen, nämä plinkkiläiset.
Minä nyt en osaa mitään “varmoja konsteja” kertoa, tilanteen ymmärrän mutta miten se muutos - siinä pulma.

Ainakin on hyvä, että kirjoitit tänne, tämä on yksi kanava jossa voi eritellä mietteitään ja ehkä siinä keskustelun vilinässä saada jotain oivalluksiakin. Ja joskus, kun sattuu aika vierähtämään koneella kirjoitellen, voi senhetkinen oluellelähtö jopa unohtuakin.

Kerroit että olisi ollut mahdollisuus laitoshoitoon. Olet siis osannut hakea apua, ja vaihtoehtoja varmaan on esitetty muitakin kuin laitosjakso? Onko siis enemmän motivaatiosta kiinni vai ajaako jokin muu juttu juopottelemaan?

Eihän se tietysti minulle kuulu, eikä niin muillekaan plinkkiläisille, mutta asioita eritellessä voi samalla aivojen sopukoissa syntyä itsellekin uutta tietoa, asiat kun voivat niistä kirjoittaessa ja vaikkapa toisten juttuja kommentoidessa joutua sellaisen realistisemman mietinnän alle ja joskus, kun hyvä tuuri käy, voi jokin ongelma hiukan kutistuakin kokoisekseen… ja siitä voi sitten helpommin saada niskalenkin.

Tsemppiä ja voimia, toivotaan nyt etä se huominen työpäivä kuitenkin menee mukavasti!

Hei Valeriina ja tervetuloa tänne meidän kirjavaan joukkoon. Alkoholistiksi tullaan juomalla viinaa ja alkoholismista toivutaan pistämällä se korkki kiinni. Itselläni hyvänä apuna on ollut antabus ja tämä plinkki. Toipuminen on mahdollista, kuten huomaat kun luet tämän palstan tarinoita. Kaikki olemme erilaisia mutta yhteistä meillä on se, että jokaiselle viinasta on tullut ongelma.

Liity seuraamme ja kirjoittele kuulumisiasi.

Hei Valeriina ja tervetuloa minunkin puolestani tänne plinkkiin.

Mukava, että olet löytänyt tiesi tänne, koska täältä saat erinomaista vertaistukea. Itse olen kokenut paljon AHAA-elämyksiä tänne kirjoittaessani ja muiden viestiketjuja lukiessani. Toivottavasti sinäkin saat täältä sitä tukea jota tarvitsen päästäksesi alkuun raitistumisessasi.

Kuten jaana.muru tuossa jo kirjoittikin, ikävä kyllä ensimmäinen askel matkallasi raittiiksi on tuo korkin kiinni pistäminen. Itse en ole hakenut mitään ulkopuolista apua, kuten a-klinikkaa, AA:ta, katkaisuhoitoa tai laitoshoitoa, joten konkreettisia neuvoja noista en voi antaa. Muut osaavat niistä kertoa enemmän tai jos piipahdat muiden viestiketjuissa, on niissä monessa kerrottu kommentteja noista. Jos sinulla oli mahdollisuus päästä laitoshoitoon miksi et mennyt? Voisiko se olla omasta asenteesta / halusta kiinni mitä sieltä sisällöllisesti saa mukaansa. Muutakin kuin niitä uusia ryyppykavereita.

Kirjoittele kuulumisia ja tsemppiä!

T.Metsänpeikko

Tervetuloa mukaan Valeriina! Hyvä, että tartut asiaan jo aika lyhyen juomisjakson jälkeen. Puoli vuotta ei ole mikään draama, etkä millään lailla hukkuneelta vaikuta. Jos siis koko ongelmajuomisesi on siinä.
Olisi hyvä jossain vaiheessa tietää enemmänkin taustastasi, koska jos laitoshoitoa tarjotaan, niin luultavasti taustalla on enemmänkin - kuten “entuudestaan (?)” mainitsit tietäväsi. Kuulen kyllä ensimmäistä kertaa, että noista ryyppykavereita löytyy. Itse en ainakaan löytänyt. En tosin etsinytkään. Tiemme erkanivat aina jaksojen loputtua, eikä siviilielämässä enää ollut tarpeeksi yhteistä ystävyyksien tai tuttavuuksien rakentamiselle. Pieni pelkoni tämä olisi.
Kiva kun tulit plinkkiin, ehkäpä siitä ajan mittaan tulee sinulle yhtä tärkeä raitistelukeino kuin minullekin. :smiley:

Eihän se laitos raitista, se on totta. Ei seinillä ole merkitystä. Mutta laitoksen seinien sisällä on ruoan ja turvallisuuden lisäksi asiantuntevia hoitajia ja lääkäreitä jotka ovat käsittelemässä kanssasi ongelmasi ydintä ja etsimässä sinulle taitoa päästä kaljoistasi irti. Mutta jos olet siellä mielialalla " en minä tästä parane, ette te minulle mitään voi, ei tästä ole mitään hyötyä… lähtisköhän tuo tyyppi mun kanssa kaljoittelemaan kun tää vankila loppuu…?" et todellakaan raitistu. Ei sinua voi kukaan muu raitistaa kuin sinä itse.

Mietipä ihan ensin mikä on motiivisi ja haluatko raitistua vai valittaa?

Hei ja kiitos vastauksestasi!

Yritin jo keväällä liittyä p-linkkiläisiin, mutta yhteen jänishousukirjoitukseen se jäi. Oikeasti minulla ei ollut motivaatiota lähteä laitoshoitoon. Valitettavasti A-klinikalla painostettiin voimakkaasti laitokseen menemistä, eikä ko. tyyli minua kannustanut. “Sulla ei oo muuta mahdollisuutta kuin …” No ainakin tiedän sen, ettei minulla ole enää A-klinikalle mitään asiaa.

Koska kirjoitan tähän aikaan, se tietenkin tarkoittaa sitä, etten päässyt tänä aamuna liikkeelle. Tiedän juomiseni aiheuttavan minulle myös vaikeuksia mennä ihmisten ilmoille - aivan kuin kaikki tietäisivät juomisestani ja näkisivät, kuinka huono ihminen olen.

Toivottavasti huomenna on päivä uus (?)

Hei ja kiitos!
Jälkikäteen itsestänikin kirjoittamani tuntui ruikutukselta; aivan kun en tietäisi päihdeongelman luonnetta. Mutta aikuisten oikeasti en olisi tänne kirjoittanut, jos en halua raitistua. En harrasta mitään facebookailu tmv.

Hei ja kiitos!
Itseasiassa aloitin uudestaan juomisen 2,5 vuoden raittiuden jälkeen 2,5 vuotta sitten :frowning: Eli aika kauan tässä on räpiköity, ja viimeiset puoli vuotta tyyliin “mikään alkoholimäärä ei riitä minulle”.

Viimeisin laitoshoitojaksoni oli noin 10 vuotta sitten. Se epäonnistui. Aloitin juomisen muutaman päivän kuluttua kotiin palattuani, ja lopulta yritin tehdä itsemurhan. Laitoksessahan on helppo olla raittiina, mutta sitten kotona voikin olla vaikeaa.

Eli yksi syyni laitoshoidosta kieltäytymiseen oli pelko siitä, että jos taas epäonnistun ja mitä sitten.

Viimeiset 2 vuotta elämästäni on ollut todella vaikeaa aikaa, ei pelkästään kaljan takia vaan muutenkin. Lähinnä tarkoitan “ihmissuhteitani”.

Yritän nyt pysyä raittiina p-linkin avulla - päivä kerrallaan.

Päivä kerrallaan on hyvä periaate mutta minusta tuntuu, että tarvitset muutakin apua tuolla historialla.

Mitä sitten. Miten se tilannetta huonontaisi?

Moikkis Valeriina ja kiitos selvennyksestä. Jos viime laitoshoidostasi on noinkin pitkä aika, niin tilannehan on nyt varmasti täysin erilainen. Aika moni hoito epäonnistuu, mutta ilman omaa puolen vuoden klinikkajaksoani v.2008/9 en olisi päässyt ongelmieni ytimeen. Ehkä sinulla toimisi samanlainen kuvio kuin minulla. Olin jo ennen klinikalle terapiaan menoani ollut 6 kk. täysin raittiina. Se menee meillä sillä tavalla, että joko lekuri tai päihdeneuvonta lähettää klinikalle. Päihdeneuvontaan mulla oli ennestään jo hyvä kontakti ja siksi aloitin heidän “valmennuskurssinsa” jo 6/2008 vaikka klinikka alkoi vasta 12/2008. Pakolline valmistautuminen käsittää vain 3 viikon osanoton kurssiin. Joten olin vapaaehtoisesti jo paljon aikaisemmin kuvioissa mukana.Vielä tärkeämpää oli se, että klinikalta palattuani olin jo seuraavana päivänä päihdeneuvojan puheilla. Kontakti säilyi arkeen palattuanikin. Ja on koko ajan päällä vieläkin. Käyn siellä n. kerran kuussa- viime perjantaina viimeksi. Tällaista arkeen laskeutumista pehmittää myös välittömästi klinikan jälkeen meno itseapuryhmään. Näitä suositellaan aina- syystäkin. Jos jäät oman onnesi varaan, joudut arkeen palattuasi täysin saman tilanteen eteen josta lähditkin. Ehkä vielä vaarana se, että kuvittelit jollain lailla “valmistuneesi” raittiiksi terapiassa. Tämä on yleinen harhaluulo. Terapiassa saat parhaassa tapauksessa työkalut mukaan, sovellutus on opeteltava oikeassa elämässä.
Joten: rohkeasti uuteen yritykseen. Voit vain voittaa! Sitäpaitsi hyvä, että olet täälläkin- pysy linjoilla. Sama mitä tapahtuu. :smiley:

Pysy vaan plinkissä mukana, ainakin täällä on joka hetki selviä ihmisiä kuulolla… ja vaikka erilaisia näkemyksiä -väliin kilpamainontaakin eri elämäntapojen välillä- on, niin sen olen huomannut että jokaisen lopettajan ja lopettamista yrittävän kanssa tämä porukka myötäelää ihan vilpittömästi.

Anna tulla vaan tilannetietoja, miltä maailma alkaa näyttämään kun höyryt haihtuvat.

Hei - kiitos ehdotuksestasi!
Pyrin ehkä A-klinikan kautta syksyllä alkavaan avomyllyyn. Siis jos enää uskallan olla yhteydessä A-klinikkaan :wink:

Historiaahan minulla riittää jo lapsuudestani lähtien. Muutama läheisenikin on kuollut viinaan. Tavallaan AA:n tyyneysrukouksen kohta “Hyväksyä asiat, joita ei muuttaa” on minulle aikalailla sitä “muuta apua”.

Kiitos sinulle … olen huomannut jo täälläkin eri elämäntapojen kannattajat, mutta kuten allekirjoituksesi “oman onnen avaimista…” — tottahan on, ettei minua kukaan ulkoapäin voi raitistaa.

Tänään on ollut jo eilistä parempi olo, joten kyllähän huomenaamulla voin yrittää mennä ihmisten joukkoon. Jaksaisi vain uskoa itseensä ja siihen, että raittiinakin voi elää ja elämä ehkä kantaa.

Tuttava- ymv. piirini on sangen alkoholimyönteistä, vaikka ongelmiahan heillekin on viina aiheuttanut. Ehkä vielä joskus ilmapiiri muuttuu siten, ettei juomatta olemista tarvitse selitellä. Mutta entuudestaan tiedän, että riidan saa aikaiseksi, jos tekee vastakysymyksen “Miksi juot?” - Viinaa tuntuu tyrkytettävän joka paikassa; hautajaisissakin ollaan jo päissään :frowning:

Valeriina, mainitsit ylempänä soveltavasi tyynäriä joissain tilanteissa. Viimeisessä tekstissä sitten esitit toivomuksen, että ilmapiirin tulisi muuttua. Karvas kokemukseni on, että se ei muutu. Jos pyörit juovassa porukassa, sinulla on pari vaihtoehtoa. Paras on ottaa nopeasti etäisyyttä. Toinen on tapella ilmeistä ryhmäpainetta vastaan juomalla alkottomia. Kolmas on jatkaa samaa rataa. Valitse näistä.
Itse katkaisin kaikki välit vanhaan ympäristööni. Tässä oli “pako” klinikalle erittäin suureksi avuksi.
Hoitoon liittyen: mulla on se ongelma, etten tunne teidän systeemiänne (asun Saksassa). Jos avohoitoa harkitset, niin mitä reittejä sinne on käytettävissä? Jos siis klinikkaan on liian suuri kynnys. Vinkkejä varmaan saat täältäkin kohta. :smiley:

Hyvä andante! :smiley: Kiitos! Tynnäriä voisin soveltaa kaikissa tilanteissa!

Olen yrittänyt välttää juovia porukoita esim. vaihtamalla puhelinnumeron. Tällä elämäntavallani olen vain rakentanut verkostoni siten, että jos karsin juovat, tulen olemaan ypöyksin. (Mutta nythän yritän roikkua täällä plinkissä.)

Täällä on A-klinikka, joka hoitaa päihdeongelmaisia. Toinen vaihtoehto on vertaistukiryhmät; senkin takia harkitsen avomyllyä, joka kokoontuu iltaisin. Avomyllyhoito perustuu Minnesota-malliin, hoitajat ovat entisiä käyttäjiä ja AA-ryhmissä on myös käytävä - ei siis suunnitella menevänsä… :wink: Myös A-klinikalla järjestetään aamuryhmiä, joihin en välttämättä syksyllä pääse. Pyrin siis elämään elämääni eteenpäin, vaikka “mitäs näin vanha enää mitään”. Vitsi on vain siinä, etten ainakaan raittiina tule pysymään, jollei minulla ole mitään “pakollista” tekemistä.

Tyhjiöillä on tapana täyttyä, ja jotenkin niitä uusia asioita vaan alkaa ilmestymään kun selvänäolon “alkukankeus” hellittää. Ei muuta kuin silmät auki -ja useimmiten alkaa tapahtumaan just silloin kun vähiten osaa odottaa.

Ei se huono ratkaisu ole laittaa vähän välimatkaa juopotteleviin kavereihin. Vaikka sitten alkuun hiukan tylsältä tuntuisikin. Minulle kävi niin, että vanhat ryyppykaverit alkoivat hetken päästä ottamaan yhteyttä selvinpäin ja huomasin että kaipasivat välillä hekin yhdessä tekemistä selvänä.

Eih kai se uusi elämä ihan kertarysäyksellä ala, mutta niitä pieniä eteenpäinmenoja alkaa varmasti tipahtelemaan.
Jotain tapahtuu aina…tämä maailma on semmoinen.

PÖH!!! Mikä vanha muka? Täällä Metusalem 2 nimittäin nuoreni kummasti kun lopetti ryypiskelyn. Päätin vähentää oikeasta iästäni (55 v.) ne 20 vuotta jotka vähintään olen tärvännyt juomiseen. Eli olen siis oikeastaan vasta 35 v. :laughing: No- läpät sikseen, raittius nuorentaa joka tapauksessa.
Kiitos selventävistä vastauksistasi. Minulla ei ollut vanhojen “kaverieni” kanssa yhtä hyvää tuuria kuin Metsänmiehellä. Meitä yhdistikin pelkästään juominen ja kun se jäi osaltani pois, loppui yhteydenpitokin. Viimeisten 4 vuoden aikana näistäkin useat ovat lopettaneet ryyppäämisen. Tosin siinä sivussa myös kaiken muunkin. Kuolleet viinaan. :open_mouth: No - väki vähenee, pidot paranee. En voi sanoa olevani surullinen. Oli erittäin vahingollinen ympäristö. Maksoin mielelläni hinnan yksinäisyydestä kunhan vain pääsin suosta ylös.
Kaikille tämä ei ole helppoa. Eikä muuten ole mikään pakkokaan jäädä nököttelemään seiniensä sisälle. Mulla oli ja on kaikenlaista toiminnan kokeilua päällä. Seurakunta on yksi (tällä hetkellä levossa), vapaaehtoistyöt toinen. Suosittelisin sinulle joka tapauksessa tutustumista itseapuryhmiin. Kokeile useampia jos mahdollista. Sisällöstä riippumatta ne antavat hyvän viikkorakenteen. Mutta varo sivuvaikutuksia! Niistä voi nimittäin ihan oikeasti löytää myös ystäviä! :open_mouth: :smiley:

Kiitos paljon kanssakulkemisestasi! Tänään oli historiallinen päivä: pitkästä aikaa uskalsin mennä Kauppaan, ja HUOM! pitkästä aikaa en ostanut kaljaa :wink:

Muutenkin pääsin aamulla liikenteeseen; no viime yö meni hieman vähillä unilla, mutta jaksoin kuitenkin päivän ahertaa tmv. Ajattelin kyllä aamulla tupakalla ollessani, että jos tämäkin homma menee pieleen, menen heti A-klinikalle. Kuitenkin muistin myös teitä ja tunsin kiitollisuutta avusta: en ole ihan ypöypöyksin kuitenkaan.

Mukavaa iltaa!

Minullakin on samanlainen tilanne “kavereitten” suhteen. Tällä hetkellä pidän puhelintani kiinni. Tietysti kylillä jossain vaiheessa tuttuihin törmää, ei sitä voi välttää. Mutta onneksi olen nyt innostunut tästä rääkkikuurista, joka minulla on meneillään päivällä ja tehtäviä vielä illallakin.

Hassua, kun aamulla pelotti, ajattelin teitä ja tukea, jota olen saanut. Taitaapi olla sitä nopeaa ystävystymistä :open_mouth: