Apua!

Päätin torstaina jälleen kerran että nyt loppuu tissuttelu. Tein testejä ja totesin sen minkä jo muutenkin tiesin: Juon liikaa. Torstaina en sitten juonut, mutta eilen olin mielestäni taas “ansainnut” 5 isoa siideriä kun olin jaksanut olla päivän liikenteessä.
Tänään olen taas yrittänyt sinnitellä, mutta äsken hyppäsin taas autoon ja kävin huoltoasemalta hakemassa siideriä. Olen huomenna lähdössä parin päivän reissuun ystävien kanssa, mitä väliä jos otan tänäänkin?
Lopetan sit ensi viikolla.
Tai oikeastaan mulla on vieläkin aika rankat ajat: pitää muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Siinä on niin paljon hommaa ja luopumisen tuskaa että jos sen aikaa vielä…
Olenhan minä ennenkin pystynyt olemaan juomatta useita viikkojakin. Alkoholi ei muuta persoonallisuuttani, eikä mulle ole tullut muutenkaan mitään ongelmia vastaan juomisestani. (Aa, no mua alkaa kyllä helposti oksettaa ja sit olen tosi kipeä seuraavan päivän)
Enkä juo kun n. 4 siideriä iltaisin. No joskus vähän enemmän, mutta en minä loppuikääni meinaa näin jatkaa.
Kyllä tän saa vielä hallintaan kunhan saadaan elämä vähän paremmin kohdilleen. Mulla on oikeasti ollut ihan hirveitä asioita jatkuvalla syötöllä jo monta vuotta putkeen.
Avioero, riitaa osituksesta, lapsista, laiton irtisanominen, monta muuttoa, minulta on huijattu vuokravakuuksia, äiti kuoli, yrityksen perustaminen, konkurssi, miesystävä alkoi juomaan ja jätti. Lasten kanssa kaikenlaista: itsemurhayrityksiä, viiltelyä, huumeita, psykoosia, aborttia, aviotonta lasta, koulukotia, ym. Ja koko ajan hirveä huoli taloudesta.
En jaksa kaikkea edes muistaa.
Nyt olen ollut masennuksen takia sairaslomalla yli puoli vuotta. (masennusta ollut ennenkin)
Jotenkin olen pikkuhiljaa sulkeutunut omaan huoneeseeni, päivät nukun, katselen telkkaria, syön sängyssä, luen, käyn hätäisesti kaupassa, ostan jotakin valmista, en jaksa siivota.
Odotan vaan iltaa että voisin juodan ne neljä siideriäni ja tuntea edes sen hetken jotakin. Siiderin avulla voin itkeä, ylipäätään tuntea jotakin, kirjoittaa tunteistani, voin kokea itseni rennoksi, saan aikani kulumaan…
Pystyn kyllä olemaan ihmisen kanssa ihan normaalisti, ei minusta kukaan huomaa että olen masentunut, tai varsinkaan että juon lähes joka ilta.
Olen yrittänyt puhua tästä terapiassa, mutta aina saan vastaukseksi etten ole alkoholisti ja että olen jaksanut hienosti viedä perhettämme eteenpäin ja selviytynyt monesta raskaasta vuodesta. Olenkin oikeasti hoitanut tosi paljon asioita ja tiedän että ílman minun sinnikkyyttäni meidän perhe olisi tosi huonossa jamassa.
Joo joo, mutta…
Tiedän ettei tää tissuttelu ole enää ihan lapasessa. Tiedän ettei tämä tee hyvää masennukselleni, jonka oikeastaan tajusin ihan todeksi vasta viime viikolla kun oivalsin että tosiaankin vietän n. 90% ajastani omassa
sängyssäni. Olen tähän asti vaan selittänyt itselleni että tää on tilapäistä ja jos oikeasti tahtoisin niin kyllä voisin vaikka mennä töihin ja alkaa hoitamaan huusholiani. Mutta ei vielä tänään.
Tiedän että toipumisen kannalta olisi tärkeää olla juomatta, mutta kun ei ole mitään motivatiota!
En vaan jaksa välittää, olen liian väsynyt vastustamaan sitä helpotuksen tunnetta jonka pieni nousuhumala tuo tullessaan. Olen liian väsynyt kaikkeen, siirrän vaan asioita, vedän peittoa korvilla ja haluan nukkua.
Mistä hemmetistä saisin voimia tehdä vielä jotakin? Mistä edes aloittaisin? Kun houkutus antaa mennä vaan on niin suuri ja kaiken tekeminen vaan väsyttää…

Hei ja voimia tilanteeseesi. Tämä on tietysti tylsää, mutta monet asiat alkavat paranemaan, kun sinnittelee muutaman päivän kerrallaan selvinpäin. Se tekee hyvää hormoonitasapainolle ja alkaa vaikuttamaan pikkuhiljaa. Ja alan saada itse kiksejä siitä, että pystyy olemaan päivän kerrallaan selvinpäin, vaikka alussa se on tosi vaikeaa.
Itse huomasin, että minua harmitti niin vietävästi, kun kaikki asiat eivät heti muuttuneetkaan kuin taikaiskusta hyväksi sen jälkeen, kuin laitoin korkin kiinni.
Itselläni juominen oli hyvin samantapaista kuin sinulla; n. 4 -5 pulloa olutta iltaisin ja viikonloppuisin tuplaten. Syynä oli uusperheen- ja parisuhteenvaikeudet Uskoisin, että saat terapiastakin enemmän irti, kuin fltterinä ei ole enää siiderin tuoma pieni huuruisuus. Itselläni auttaa se, kun laitan sen summan säästöön, mitä alkoholiin kuluisi ja kuvittelen tekeväni jotain mukavaa. Uskon sen kuitenkin menenvän arjen pyörittämiseen ja laskuihin. Toivon sinulle voimia vähentämiseen.