APUA!

Jos en lopeta juomista, menetän pian aivan kaiken. Paljon on kyllä jo mennytkin… Työpaikkoja, ajokortti, ihmissuhteita, luottamus perheeseen, rutkasti rahaa, kämppiä, luottotiedot, itsetunto, omatunto, terveys (fyysinen ja henkinen), ulkonäkö jne. Listaa voisi jatkaa pari palstallista.

Monet kerrat olen luullut käyneeni pohjalla, mutta aina vain on päässyt alemmas. Nyt alkaa lenkki kiristyä pään ympärillä. Muistin menettäneenä olen voinut tehdä ihan mitä tahansa.

Monia eri keinoja olen jo koittanut lopettamisen tueksi. On ollut kirjoja ja dieettejä, A-klinikkaa ja AA:ta. Uskovaksikin koitin muuntua, mutta eihän siitä mitään tullut. Päihdelinkissäkin olen aiemmin kirjoitellut ties millä tunnuksella. Katkolle en ole voinut mennä, kun olen yksinhuoltaja ja kirkolla töissä. Lapsi joutuisi johonkin huostaan siksi aikaa ja työpaikalla ei näitä voi puhua. Kirkon ilmapiiri on kaikkea muuta kuin ymmärtäväinen - sen olen huomannut kantapään kautta.

Mitä voin nyt tehdä? Joka minuutti joudun tekemään päätöksen, etten juo. Pää on eilisestä vielä sekaisin, on alkamassa valtava ahdistus, jonka täällä ehkä muutkin muistavat. Mielenterveys on pahasti kadoksissa ja itsetuhoiset ajatukset valtaavat koko ajan lisää tilaa päässäni.

APUA! Voiko minua edes auttaa? Voinko auttaa itseäni? Alkoholi on ainoa keino, jonka kautta pääsen tätä kaikkea pakoon. Siitäkin oljenkorresta olisi nyt päästettävä irti. Tekisi mieleni kirjoittaa kirja, jossa kertoisin koko maailmalle alkoholismistani, mutta häpeän itseäni niin äärettömän paljon, että se tuntuu fyysisenä kipuna.

Tervetuloa. Jos kirjoittaminen helpottaa niin anna mennä, tänne plinkkiin tai sitten vaikka kirjan muodossa :slight_smile:
Kerrot haluavasi päästä pakoon “tätä kaikkea”, eli ilmeisesti sitä tuskaa mitä koet juopottelun johdosta, ja jotain muutakin? Ihan ekaksi pitäisi saada se korkki kiinni, olotila helpottuu jo viikonkin jälkeen huomattavasti kuten varmaankin tiedät. Itse käytin antabusta viime viikolla ensimmäisinä päivinä, nyt en koe sitä tarvitsevani, mutta se voisi olla sulle hyvä tuki raittiuteen jos tuntuu siltä että on ns. pakko juoda, koska sen kanssa sitä ei voi tehdä - en tosin ole kokeillut miltä alkoholi tuntuu antabuksen kanssa, mutta voisin kuvitella kaikkien täältä ja muualta lukemieni ja kuulemieni tarinoiden perusteella, ettei mitenkään erityisen hyvältä. Hengenvaarallistahan se on myös isommilla annoksilla. Oletko miettinyt, että mikä se tunne lopulta on, jota haluat pakoon alkoholilla, mistä se tulee, ja olisiko sitä mahdollista käsitellä jotenkin? Itseäni auttaa liikunta ja musisoiminen silloin kun tuntuu että pää räjähtää, olisiko sun mahdollista löytää jotain samankaltaisia tai täysin erilaisia tapoja “paeta” alkoholin sijaan? Jos on pitkästä putkesta ja sen katkaisemisesta kyse niin katkolta saa käsittääkseni pienen määrän rauhoittaviakin vieroitusoireisiin, mutta ne vaikuttavat aivoihin melko samankaltaisesti kuin alkoholikin joten potentiaali jäädä koukkuun niihinkin on varsin suuri alkoholiongelmaisille… Toivotan jokatapauksessa paljon tsemppiä ja voimia!

Voinko minä olla toivoton tapaus? Niin monia eri keinoja olen jo kokeillut. Uskon joka tapauksessa, että alkoholismista ei voi parantua: voi vain päättää sen, onko juova vai raitis alkoholisti. Mistä sen raittiuden sitten itselleen saa?

Nyt minulla on vielä töitä (pari kuukautta jäljellä työsopimusta) ja vuokrakämppä. Lapsestakin olen onnistunut huolehtimaan. Näitä en halua nyt menettää. Juomisen takia olen hylännyt elämässäni niin monta tärkeää asiaa. Mutta mikä on se ajatus, olotila tai kokemus, joka saa raitistumaan?

Ensin pitäisi kai yksinkertaisesti olla juomatta. Mutta kun vihaa itseään näin paljon on vaikea olla ylipäänsä olemassa. Enkä tiedä muuta helpotusta kuin juominen.

Itsekseni tässä näitä asioita kääntelen ja vääntelen. Kerrankin on oikein kunnon krapula - usein sekin on juotu ja nukuttu pois noin vain. Ahdistaa aivan mielettömän paljon. MIELETTÖMÄN paljon. Kamala kaipuu olisi puhua jollekin tai saada joku vierelle sanomaan, että elämä on elämisen arvoista. Minunkin elämäni, vaikka olen sitä yli kymmenen vuotta tuhlannut juopotteluun. Koko parikymppisen vuosikymmeneni join pois. Nyt olen jo pari vuotta yli kolmenkymmenen, mutten kykene elämään aikuisen vastuullista elämää.

Tekisi mieleni soittaa vanhemmilleni ja mennä heidän luokseen yöksi. Olen raukka! Pelkuri! En uskalla kuitenkaan vanhemmilleni kertoa ongelmastani. Kyllä he tietävät, että olen alkoholisti, mutteivät asian koko karmeutta. Aika moni tapaamistani ihmisistä tietää, että olen alkoholisti - sen verran monessa paikassa on tultu oltua krapulassa tai humalassa. Töissäkin. :frowning:

Pitäisikö sittenkin mennä johonkin hoitoon? Eikö ole myös sellaisia paikkoja, joihin voi ottaa lapsen mukaan? Ne ovat tietysti kalliita.

Jotain on pakko kuitekin tehdä, tai juon itseni hengiltä. En siis kuitenkaan halua kuolla.

Kiitos viestistä! Se oli minulle tärkeä. Sain tunteen siitä, että joku vielä toivoo minunkin raitistuvan.

Antabuksia olen joskus syönyt. Heti kun tuli viikon tauko tabletin ottamiseen, syöksyin juomaan. Halu juoda ei siis ollut hävinnyt (tietysti) mihinkään.

Haluan paeta epäonnistumisiani opinnoissa, töissä ja ihmissuhteissa. Juomalla niitä tulee tietysti vain lisää, mutta näköjään se muutaman tunnin tiedoton tila, jolloin millään ei ole väliä, on minulle sen arvoinen. :question:

Tänään koitan paeta nettiin. Lukeminen on minulle rakas harrastus ja musiikki myös. Itse asiassa musiikki on myös työni (toistaiseksi), sillä olen vuoden sijaisena kanttorina. Huomenna pitäisi soittaa neljät hautajaiset. Raskas päivä tiedossa… Sen jälkeen tekee tietysti mieli alkoholia, jotta voisi turruttaa tunteensa pois.

Mutta: huomisesta en voi vielä tietää paljoakaan. Juuri nyt en juo - siitähän se on aina pakko aloittaa.

Hei clair!
Voin hyvin samaistua tilaasi . 3kk sitten lopetettuani alkon käytön se vallitsi mieleni ympäri vuorokauden ja edelleenkin on vahvasti esillä ajatuksissa. Luin täällä plinkissä toisten tarinoita ja sain niistä voimaa. En kyennyt mihinkään suunnitelmalliseen järkevään toimintaan. Lipittelin litrakaupalla kivennäisvesiä ja päässäni ahersi sekamelska.
Kun ajattelen tilannettasi, olet nuori, sinulla on elämä edessäsi .Nyt anna aikaa tuntemuksillesi ja päihitä kuppi kerrallaan. Muut plinkkiläiset osaavat sinua neuvoa tukipalveluissa

Ihan ensialkuun toivon sinulle paljon voimia ja tsemppiä!

Sitten pari kysymystä: onko sinulla läheisiä, ystäviä joille voit kertoa ja saat tukea? Kerroit, että olet käynyt AA:ssa, käytkö ryhmissä säännöllisesti?

Ennenkaikkea tukea tarvitset nyt, ettei todellisuudentaju vallan mene. Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet selviytyä. Et tosiaan ole toivoton tapaus.

Jos koet olevasi liian nuori AA:han, mene NA:han. Siellä sinut otetaan ihan aidosti
tervetulleeksi, vaikka olisitkin “vain” holisti. Rohkea veikkaus, mutta tämä diagnoosi sinun pitäisi
tehdä itse: juomishistoriasi vaikuttaa erittäin vahvasti alkoholistiselta. Olisit siinä tapauksessa
alkoholisti. Jos niin olisi, et pysty mitenkään selviämään omin voimin. Käytätkö lääkkeitä/huumeita
sekaisin, jos, ongelmasi on vaikeampi, siinäkin tapauksessa suosittelen NA:ta.

A-klinikan pohdinnat kohtuukäytöstä voit unohtaa. Surutyö suuren rakkauden menettämisestä
kannattaa jo aloittaa. “Nyt ne vievät minulta kaiken, myös ihana vodkan, siiderin ja oluen!” Ja
muita tuttuja ajatuskuvioita… :slight_smile:

Et ole yksin, mutta sinä olet se, jonka on elämä uhrattava, jos oikeasti haluat muutosta.

Luovuttautuminen täysin avuttomaksi ja sen hyväksyminen, että on olemassa itseäsi suunnattomasti
Korkeampi Voima, Jumala, on ainoa reaalinen apu. yse on hengellisestä ohjelmasta, hengellisestä
yliluonnollisuudesta.

Eräänlainen paradoksaalinen tila: joudut avoimesti myöntämään, että et pysty lopettamaan. Jos sen
pystyt rehellisesti hyväksymään, olet suorittanut AA:n ja NA:n ensimmäisen askeleen.
Toinen askel on hyvin vaikea. Siinä yhdessä ryhmän kanssa myönnät ja tunnustat, että alat uskomaan,
että sinua suurempi voima (Jumala) palauttaa sinun mielenterveytesi.

Ydinkyssäri lopuksi on, että haluatko elää raitista elämää, missä ei ole mahdollista jännittää joka vkonloppu
sitä, että kuolenkohan tai kuoleekohan joku? Jos siis vähempi jännitys riittäisi, voisit hyvinkin voida
harkita itsesi henkistä kuolemaa, ja sen hyväksyntää, että Jumalan on aloitettava uuden minäsi uudelleen
rakentaminen. Yleensähän vain krapulapäivinä haluaa tuota, syvällä sisimmässään alkoholisti ja yleisesti
holisti halveksii ja vihaa itseään, ja haluaa tuhota itsensä. Se on suuri valhe, erheellinen tulkinta. Vielä siitä
syvemmällä on se todellinen minuus, joka haluaa elää.

Vielä se, että raittiina kicksejä voi hakea laskuvarjohyppelyistä, vuorikiipeilystä, karjumisesta,
juoksemisesta, action-leffoista, kirjoista, tietokonepeleistä ja matkustamisesta. Elämä siis ei ole
todellisuudessa vain baarin nurkassa ja pullojen keskellä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Rohkeutta toivon sinulle Clair, rohkeutta tehdä oikea päätös ja rohkeutta tehdä töitä sen eteen.

Mieti,jos lapsesi olisi samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Toivoisitko, että tulisi puhumaan ja kertoisi “koko karmeuden”, jotta voisitte yhdessä miettiä miten siitä eteenpäin.

On ihan mahdollista, että vanhempasi ja työnantajasi tietävät paljon enemmän kuin osaat aavistaa. Odottavat vain, että olet itse valmis tunnustamaan ongelman - ennen tunnustamista on tukikeinoja turha tuupata, koska (alkoholi)ongelmainen ei niitä osaa vastaan ottaa. Kyllä seurakunnissa on ennenkin juoppoja ollut.

Eikö kristilliseen uskoon kuulu anteeksiantaminen? Anteeksipyytämiselle on sitten aika myöhemmin kun siihen on voimia, itselleen anteeksiantamiseen menee niin kauan että sen prosessoiminen kannatta aloittaa vaikka heti. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa.

Toivotan voimia ja tsemppiä sinulle koko sydämmestäni! Tutun kuuloinen tilanne sinulla. Kirjoittelehan tuohon minun sähköpostiosoitteeseen jos viitsit. Aurinkoista päivää sinulle :smiley: