En tiennyt kenen puoleen voisin kääntyä ennen kuin ystävättereni kertoi teistä.
Asun täällä Saksassa ja jäin leskirouvaksi muutama vuosi sitten, oltuani naimisissa saksalaisen mieheni kanssa yli 40-vuotta. Mieheni oli tohtori aina kuolemaansa saakka ja hän kuoli maksakirroosiin liiallisen alkoholin käytön seurauksena.
Ikää minulla on jo 68 ja jäin yksin asumaan tähän rakentamaamme käkikellotaloon. Mieheni kuoleman jälkeen minulle on alkanut maistua olut aina paremmin ja viimeisinä vuosina sitä on jo kulunut noin 20-28 tölkkiä päivittäin. En ole enää vuosiin kyennyt käymään talon yläkerroksissa vahvan humalani takia, mutta uskon kaiken olevan yläkerroksissa kunnossa. Ulkona en voi liikkua koska en pysy humalastani johtuen pystyssä. Minulla on myös vahva verenpainelääkitys. Sain ystäviltäni Suomesta lahjaksi sauvat ja niitä käytän jotta selviän pystyssä hakemaan postia.
En ole peseytynyt vuoteen ja hiuksenikin on harjaamatta, välttelen peilejä, jos sellaisen huomaan. Tällaistako se vanhuus on, olla päihtynyt ympäri vuorokauden?
Käytän vaippoja, koska olen liian usein laskenut alleni sänkyyn ja vaipatkin unohdan usein vaihtaa uusiin.
Mitä minun pitäisi tehdä, jotta saavuttaisin sen raittiuden jonka osa teistä on saavuttanut. EEn jaksa enää joka päiväistä kaljan juontia.
Guten Abend, Lydia und herzlich willkommen hier in “Plinkki”! Eli hyvää iltaa ja kiva kun ilmottauduit. Tilanteesi kuulostaa kyllä aika huolestuttavalta. En tiedä missä päin Saksaa asustelet ja kysyn ainoastaan sen takia, että sinulla on halutessasi mahdollisuus ottaa yhteyttä vaikkapa suomalaisiin täällä toimiviin seurakuntiin ja käydä ehkä pienellä vaivalla keskustelemassa käytännön apumahdollisuuksista paikan päällä. Siis edellyttäen, että asut jonkin toimintapisteen lähellä - toki kannattaa ottaa yhteyttä puhelimellakin tai netillä.
Pistän Sinulle linkin Saksan suomalaisten seurakuntien “Rengas” -tiedotuslehdestä jollei sitä sinulle jo tule. rengas.de/rengas-lehti/
Siinä on Saksan laajuisesti yhteystietoja papeista, naapuriavusta ja muista aktiivisista auttajista.
Jaan mielelläni kokemuksiani kanssasi koska mullakin on pitkä juomishistoria Saksassa takanani. Ja ennen kaikkea siksi, että löysin täältä erittäin hyvää ja matalakynnyksistä apua. Kertoisitko, oletko ollut yhteydessä täkäläisiin päihdeneuvojiin tai päihdehuoltoon? Tai sosiaalineuvontaan? Tai ollut joskus katkolla tai terapiassa?Itselläni tukena on ollut päihdeasiassa Caritas, sosiaalisiin teemoihin liittyen Diakonia. Molemmat jo kymmenettä vuotta kuvioissa, tosin olen kahdeksatta vuotta raittiina joten mitään akuuttia tarvetta ei ole. Käyn vain mielelläni noin kuukauden välein päivittämässä tilannetta Myös omaan saksalaiseen evankelilaiseen seurakuntaani mulla oli vielä pari vuotta sitten tiivis yhteys. Kaikki erittäin toimivia ja asiansa tuntevia. Naapurikaupungin suomalaisiin organisaatiohin olen paraikaa taas tiivistämässä kontaktia.
Pysyhän linjoilla niin katotaan miten päästäisiin eteenpäin. Sorry jos teen utelevan vaikutuksen, mutta sinun on ennenkaikkea hyvä tietää ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Hyvää viikonloppua.
Hyvä, että pitkän linjan plinkkiläinen andante ilmaantui ketjuusi. Hän on aina valmis auttamaan ja neuvomaa. Ja hän jos kuka tuntee myös Saksan kuviot.
Huomenta Juu Ei. Kiva kun nappasit sen “lottovoiton” ekasta viestistäsi pois (Insider-juttu Juu Ein ja mun välillä :mrgreen: ). Ensinnäkään en pidä itseäni moisena ja toisekseen raitistelua ei tarvitse jättää sattuman varaan, asian eteen voi tehdä paljon. No, yhteistä sekä lottoamiselle että raitistelulle tosin on, että peleihin on otettava osaa jos aikoo voittaa jotain!
Palaan ketjuun jos ja toivottavasti kun aloittaja Lydia ilmottautuu.
Moi Juu Ei. Toivon minäkin Lydian ilmestymistä linjoille. Rehellisesti täytyy kyllä sanoa, että luin hänen aloituksensa kahteen ja kolmeenkin kertaan läpi ja mietin, onko kysessä joku trollaus tai lääketieteellinen ihme. Jos päivän annos on mainittua 20 -28 kaljatölkin luokkaa niin jopa minäkin olisin ollut kestokoomassa jatkuvasti!
Oli miten oli, päätin vastata koska iäkkäämpien ihmisten alkoholismi ei sekään ole mitään niin harvinaista. Elämän rutiinien ja kuvioiden muututtua jää aikaa myös huonommille harrastuksille. Ja ehkä myös fysiikka on niin kehno ettei pysty käyttämään samoja apukeinoja kuin me vielä liikuntakykyiset. eristäytymisen vaara on suuri!
OK, jään odottelemaan ja ihmettelemään. Olisi kiva, Lydia jos vielä ilmottaudut koska minua kyllä kiinnostaa myös ihmiset näiden nimmareiden ja tarinoiden takana. Tällasia.
Rakkaat Ystävät, sallittehan kutsuvani teitä näin läheisesti.
Olen tänään kotiutunut sairaalasta, jouduttuani sinne varhain lauantaiaamuna. Luottoystävättäreni löysi minut tajuttomana keittön lattialta selällä maaten, omassa oksennuksessani. Ystävättäreni oli päättänyt tulla käymään, kun en vastannut hänen soittoyrityksiin ja aikansa oveni takana oltuaan, hän päätti tulla sisään avaimella, jonka olen hänelle antanut, mikäli jotain sattuu.
En todellakaan tiedä miksi menetin tajuntani, jäljistä päätellen olen ollut aikeissa tehdä ruokaa, koska en ollut syönyt koko viikkoon. Ambulanssin ystävällinen henkilökunta varoittivat, että olisin saattanut tukehtua omaan oksennukseeni.
Sairaalassa minut laitettiin tiputukseen ja myöhemmin lääkäri tuli keskustelemaan kanssani päihteiden käytöstäni. Keskustelumme oli hyvin asiallinen ja sain ajan sairaalan lääkärin luo viikon kuluttua, kertomaan tilanteestani.
En olisi ikinä rohjennut kertoa näin yksityiskohtaisesti tapahtumistani, ellei Juu Ei olisi niin vakuuttavasti kertonut anonymiteetin säilyvän täällä.
Kiitos Juu Ei myös käsin kosketeltavasta sympatiastasi ja lohdutuksen sanoista, joita kirjoitit tällaiselle vanhalle rouvalle. On ihanaa tietää, että aivan tuntematon läheinen on valmis antamaan tukea ja ymmärrystä eksyneelle sielulle. Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä, kuten sinä.
Ensi viikonloppuna tulevat lapsenlapseni Cellestä viettämään pari yötä luonani ja on syytä siivota koko talo. Nuorempi veljeni Suomessa lupasi myös tulla katsomaan minua ensi kuun aikana, joten on koetettava pysyä raittiina.
Juu Ei, sanasi osuivat ja olen lukenut viestejäsi tänään useaan kertaan.
Kivaa kun selvisit seikkailusta kotisatamaan lähes kuivin jaloin. Ja kivaa kun mummi saa viikonlopuksi lapsenlapset vieraikseen, olet onnellisessa asemassa.
Huomenta Lydia ja tervetuloa takaisin. Sekä elävien kirjoihin että Plinkkiin. Sinulla oli aika selvä läheltä-piti-tilanne, hyvä että ystävättäresi löysi sinut vielä ajoissa.
Onneksi sinulla on vielä luotettavia ihmisiä ympärilläsi. Minua ilahduttaa myös, että lääkäri otti ongelmasi puheeksi. Koska mielestäni ei ole järkevää peitellä ilmiselvää ja vaarallistakin ongelmaa. Totuuden kohtaaminen oli itsellenikin vaikeaa, mutta ehdoton edellytys valita kahden vaihtoehdon välillä. Eli joko jatkaa entiseen malliin ja poistua näyttämöltä vähin äänin ja aika surkealla tavalla tai uskaltaa kohdata uusi (vanha) päihteetön elämä uusine mahdollisuuksineen. Valitsin oikein enkä ole katunut päivääkään.
Mukavaa, että ilmoittauduit taas. Sinun ei todellakaan tarvitse olla huolissasi anonymiteetistasi, täällähän me kirjoittelemme täysin tuntemattomina toisiamme tukien. Ja silti ajan mittaan ollaan tultu toisillemme tutuiksi.
Pistin sinulle ylempänä linkin Saksan suomalaisten seurakuntien tiedotuslehteen josta saattaa olla jossain vaiheessa apua. Mahdollisesti sinulla on halua ottaa vaikkapa myöhemmin yhteyttä paikkakuntasi suomalaisyhteisöihin.
Joka tapauksessa olet tehnyt aloituksen tilanteesi tarkistukseen, hyvä näin. Kaikki muu askel askeleelta omaan tahtiisi ja omalla mitallasi. Tsemppiä.
Noilla määrillä, peseytymättä vuoden, ja ei tule muka mieleen mennä hakemaan apua oman kaupungin sairaalasta, ei tietenkään joutunut katkolle koskaan… jooh…
Ylläpito voi tarkistaa IP-osoitteet noista kahdesta kirjoituksesta, jos vaihtelee kahdessa kirjoituksessa huimasti, käytössä luultavasti Tor tai vastaava, joka myös indikoi trollausta.
Moi porukat! Toistan tässä itseäni koska vastasin nimimerkki “Lydialle” kädenojennusmielessä täkäläisen päihde- ja sosiaalihuollon omakohtaisista kokemuksistani tuntevana. Hänen asiansa, ottaako kädenojennukseni vastaan tai ei.
En ala spekuloimaan mitään trolleista tai muistakaan önniäisistä. Yllähän totean, että hänen tapauksensa ei ole välttämättä ainoa vaikka olisi feikattukin. Oletan, että täällä ja teillä Suomessakin on lukuisia vanhempia ihmisiä jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa. Tai ajautumassa siihen. Näitä myös kannattaa rohkaista tulemaan ainakin palstalle.
.
