olen 8-9 vuoden sisällä käyttänyt yhtä sun toista,alkoholi ei ikinä ole erityisemmin maistunut. viimeiset 6 vuotta käytin subutexia. kävin kerran vieroituksessa ja retkahdin alle 2kk:ssa ja käyttö jatkui runsaana edelleen. viime talvena kävin henkisesti tosi pohjalla ja päätin lopettaa (taas kerran). olin normaalia pidempiä aikoja ilman ja retkahtelin vieläkin. kunnes tapasin nykyisen poikaystäväni joka on auttanut uskomattoman paljon. (ihmettelen edelleen,miten se kestää mua,itse ei kun pajauttelee). sitten sain vihdoin halua aloittaa oikean elämän, motivaatiota ei ole koskaan ollut näin paljon. en ole vetänyt subua n.6 kuukauteen,kesällä ja syksyllä vielä join unikkoteetä välillä. sitten loppui kaikki. (Niin,pajauttelua en pidä huumeena,poltan paljon.)
tänään tuli sitten ihan hillitön himo hommata unikkoteetä,hain sen ja heti alkoi kaduttamaan.
ongelma on siinä,että elämä on helvetin paljon tylsempää kuin silloin kun veti jotain,tuntuu että välillä ei kiinnosta yhtään MIKÄÄN. kun taas opiaattipäissäni teen mielelläni itekseni kaikkea,tuunaan vaatteita,käyn kaupungilla,meikkaan ja laittaudunkin enemmän. selvinpäin mikään ei vaan kiinnosta.
Kertokaa entiset/toipuvat käyttäjät mitä teette ku himot iskee,mikä auttaa ahdistukseen,millä saa ajatukset siirrettyä johonkin muuhun?
Mä nopeest kirjotan ku pitää mennä koisaamaan ku aamul menoa…
Ensinnäkin sä oot selkeest tehny itelles selväks ettet tahdo enää vetää koska saat paskan fiiliksen siit jos otat. Opiaattien jälkeen menee ½v ainakin, et aivot normalisoituu, eli sä et oo vielä päässyt siitä masiksesta yli kokonaan; se kyllä muuttuu kohta jos pysyt vielä ilman. Muutenkin aivot tuppaa aina muistamaan vain ne hyvät asiat päihteidenkäytöstä. Ei sitä kuinka viekkareissa valvottiin aivan jäässä tai kylmässä hiessä ja joka paikkaan särki + oksetti yms. mukavaa.
3kk ½v ja 1v lopetuksen jälkeen tulee yleensä sellaiset “koetin-kivet” et tekee mieli kamaa. Samoin jos elämä alkaa vaikuttaa tylsältä tai tulee ongelmia. Mä ite esmes retkahdin vetämään useampien ongelmien takia 2 ja puolen vuoden jälkee (1 vedot, sitä aiemmin lähes 5v ilman) piriä, mut samaa paskaa se oli ku ennenkin eli eipä auttanut mitään.
Mulla auttaa rutiinit, aiemmin ku olin työtön ni tein suunnillee samaa aikaa kaiken siivouksesta telkkarin-katteluun yms. Nyt oon koulus joten pitää huolehtia useammasta asiasta, on ainakin tekemistä mut saa kattoa ettei aja itseään loppuun. Jo tuo et tietää, et toipumiseen menee se ½v (mulla oli just tuo aika), tai et on syysmasis; auttaa kestämään. Kannattaa yrittää tehdä jotain mielekästä tekemistä josta tulee itelleen hyvä fiilis vaikka sitä ei tuntisikaan; mulle riittää pienet asiat elämäs kuten et pärjää koulus, tulevaisuudensuunnitelmat, siisti koti, pari-suhteen toimivuus ja se, et näkee et edistyy ilman päihteitä vaikka helppo tie se ei oo. Mä tahdon kuitenkin yrittää sitä koska oon aina paennu ongelmia päihteisiin. Ite oon korvaukses mut vajaas vuodes pudottan jo kolmanneksen muutenki pienestä annoksesta. Tiedän tuon masiksen ku koitettii lekurin kans lähes 2 vuoden ajan arttujen ja trambojen kans et pääsisin eroo bubrest mut loppujen lopuks se jäi yritykseks. Hyvin aluks pystyin ilman olemaan ja se ½v olin aivan tunteeton mut sit alko huomaamaan pieniä asioita…
Kannattaa myös välttää lukemista ja leffoja tms. missä näkee vetämistä; nekin laukasee himot pahemmin. Vaikeinta on huomata retkahduksen petaamista, sitä voi tehdä kk:den ennen retkahtamista. Mua retkahdukset on muistuttanu et en tahdo elää niin, mut ne ketkä kokee vielä hyviä fiiliksiä ajasta jolloin käytti, ne saattaa ajaa uuteen käyttö-kierteeseen. Yritä miettiä ihan realistisest et olitko oikeasti onnellisempi silloin kuin käytit, muista myös ne rahattomat ajat jolloin kamaa ei ollu ja ku se ei enää toiminu. Oot ollu pari-suhteessa jonkuu aikaa ja ½v on sellanen aika jolloin se alku-huuma alkaa katoamaan; voisko se vaikuttaa sun veto-haluihin? Pystytkö puhumaan asiasta kenenkään kanssa, vaikka sun miehen kans? Muista et ku tulee himot ni kannattaa elää se minuutti kerrallaan; ei miettiä et koskaan en enää ota, vaan et “en soita tän tunnin aikana” ja katsoa muuttuko mieli. Ite usein teen liian impulsiivisest nuo päätökset ja jo matkalla hakemaan vituttaa, eikä kehtaa enää perua… Toivottavast tuo teehen retkahtaminen sai sut huomaamaan ettei se ollut edes hyvä idea… Voimia, kirjottele miten menee ja mitkä fiilikset on ja nuku hyvin; mul se auttaa paljon et on hyvin nukuttu yö takana… Kokeile myös hemmotella itteäs jotenkin muuten, ruualla, kampaajalla tms. mistä pidät, ei kannata vaatia iteltään liikoja jos on karseet himot päällä tai antaa luvan itselleen retkahtaa… Kirjottele huomenna mikä fiilis jooko?
Joo, ei tullut mikään erityisen hyvä olo,nuokutkin lähinnä ärsytti.Tänään nautin vielä muutaman nupun aamulla ja nyt saa riittää. Kärsin sit refloja muutaman päivän,pitäis keksiä jotain helpotusta oloihin,esim.kuuma kylpy…tai jotain.
Poikaystävän kanssa on ollut riitaa tän retkahduksen takia,se ottaa sen niin et tahallani satutan sitä kun vedän. Olen yrittänyt selittää että haluan ainoastaan paeta todellisuutta hetkeksi, ei tarvii hetkeen miettiä kaikkea ahdistavaa paskaa. Mietin,auttaisko jos mentäis yhdessä puhumaan jollekin päihdealan ammatti-ihmiselle ja se vois saada vähän erilaisen näkemyksen…
Mua kaduttaa ja vituttaa hirveesti tää retkahdus,mutta toisaalta olen hyväksynyt sen,että näitä saattaa tulla ja tiedän sen etten ikinä palaisi entiseen. Subua en tule vetämään ja usean päivän vetäminen on ehdoton ei. Välillä tuntuu että muut on enemmän huolissaan musta kuin itse olen.
Ja tosta kun kirjoitit et olinko onnellisempi kun käytin, sitä ei tarvitse kauaa miettiä. En todellakaan ollut! Ehkä saatoin olla inostuneempi asioista ja jotkut asiat oli helpompia kun käytti,mutta ylipäänsä se “elämä” oli ihan paskaa. Mun lopettaminen alkoi keväällä samoihin aikoihin kun aloin seurustelemaan ja poikaystävä auttoi siinä tosi paljon. Rakastumisen ja lopettamisen aikana olen ollut onnellisempi kuin ikinä, vaikka mulla on usein ahdistusta ja mietin liikaa asioita niin silti olen maailman onnellisin ihminen. Kun vaan miettiikin sitä,missä olin vaikka 3 vuotta sitten niin ei voi kun kiittää onneansa että on ylipäänsä elossa.
Yritän koko ajan päästä psykologille,haluan selvittää vielä joitain asioita itseni kanssa että pääsisin myös tän huumeongelman kanssa paremmin “eteenpäin”. Eilen kävin juttelemassa päihdealan ammattilaisen kanssa ja otin korva-akupunktiota,täytyy alkaa taas ottamaan säännöllisesti. Auttaa todella paljon paniikkihäiriön kanssa.
Että tänään menee jo vähän paremmin, pitää kohta selvitellä asioita miehen kanssa ja sit toivottavasti tästäkin tulee tavallinen,rauhallinen koti-ilta 
Sun viestis attoi tosi paljon,kiitos siitä! Ja vaihdellaan kuulumisia puolin ja toisin
Toi on tosi hyvä merkki ettet saanu mitää tosi huippu-oloja retkahduksesta. Mäkii oon ottan asian niin et retkahduksia saattaa tulla, etenki ku oon ollu klinikalla koko ajan hoidossa ja vasta nyt pitäis päästä ihan miekkarin puolelle noit mt-ongelmia hoitamaan. Mul tuo morkkis ainakin tarkottaa et oon käsitelly asian et siihen elämään ei paluuta ole ja mulla nuo retkahdukset on monesti just tuollaisia et alkaa tavallinen elämä ja masennus vituttaa niin älyttömäst et retkahtaa. Nykyisin se on enemmän ollu sit et masentaa aivan järjettömäst jopa viikkoja ja millään ei oo mitää väliä ni kokeilee josko kama auttais, mut eipä se ikinä auta… 
Muutenki ku oon päättän et siihen elämään ei oo paluuta ni tuskinpa siitä hyviä fiiliksiä edes sais; ne ketkä muistelee kuinka ihanaa oli vetää pää sekasin, sit alkaa käyttää jopa vuosien päästä…
Oot kuitenki pystyn tosi hyvin olemaa selvänä retkahtamatta! Mä retkahtelin tosi paljon ja pitkään ennenku tuli edes näin hyviä jaksoja. Toinen mikä aiheuttaa mul retkahduksia tai itse-tuhoisuutta (epävakaa diagnisoitu mut ei oo laskettu 2.tyypin 2-suuntasta pois) on karsee stressi yhdistettynä masiksee ja ahistuksee… Nytkin kamala stressi ku pitäis siivota, tehdä koulu-töitä, laittaa joulu-verhot, tehä joulu-kortit ja vaikka mitä muuta… Tosi vaikea jakaa aikaa kaikelle ku on perfektionisti… Sit on vielä pakollisia menoja joten tulee jatkuva stressi-kierre ettei ees osaa relata enää… Mä oon vuoden aikana ollu todella hyvin omast mielestä irti kaikest, mut nyt oon about kk:den ottan Xanoreita aina välillä et ahdistus helpottais; yllätys et alkaa tuntuu et ois jo niihen koukus vaik ei päivittäin oo ottan. Mul on kuitenkii yli 7v:n päivittäinen käyttö niis takana. Mut aion lopettaa sit seinään ku noin vähän aikaa takana, inhottavaa vaa et mitää ei voi määrätä ahdistuksee ku eroon päässy ilmeisest liian hyvin…
Toivottavast saatte sovituks puolison kanssa… Ihmiset ketkä ei oo käyttän luulee aina et iv-käyttäjäl on tauteja tai et kerta-kokeilu johtais uuteen putkeen mut eipä se niin aina mene. Oli itelläni aika jolloin retkahdus johti putkeen mut enää niin ei käy ja harvemmin retkahdankaan. Enemmän se on sit se piikki joka itteäni himottaa, ei kama… Ois tosi helppoa jos osais ite tulkita retkahduksen merkkejä mut se on tosi vaikeaa vaikka mahollista onkin… Kannattaa varmaan esittää asia niin tosiaan, et kuuluu toipumiseen eikä tuu olee mikää tapa; eikä kannata luvata just ettei enää koskaan ota koska ei sitä itekään voi tietää loppu-elämästä. Itekii elettävä joinakin pahoina päivinä päivä kerrallaan, vaik mun ei tee mieli kamaa; enemmän tahtois vaa ahistuksen ja masennuksen pois ja tuo on niin pinttyny tapa jota on käyttän kuitenkii yli 10v. Valitettava fakta on ainakin omas tuttava-piiris kyl se, et ne ketkä ei oo koskaa käyttän ei usko et jos on jo lopettanu; miks on niin vaikeaa olla ilman… Useimpien kommentti on et “mikset vaa lopeta kokonaa kerral, sehän on ku krapulan kärsis”… Oiskii yhtä helppoa… Mulla nyt tuo bubren alas-ajo omaan tahtiin mut nopeesti sen pois tahtoisin. Kolmasosan n. vuodes pudottan ja oon aikataulust jo jälessä…
Ois vaa oikeesti niin paljo helpompaa ku sais ihan ammatti-apua käsitellä ongelmia muuten ku itsetuhoisesti tai samalla kaavalla! Toivottavasti saatte sovituks ja pääset terapeutille juttelee! Mullakin lekuri lupas jo toissaviikol kirjottaa lähetteen mut ei ollu kirjottan vielä pe. Sanoin hoitsulle et käskee joko kirjottaa sen tai sit 2mg Xanoreit ja Rivoja kolmest päiväs ni sano et “eiköhän ala noist vaihtoehdoist kynä sauhuten sitä kirjottamaan”… Toivottavast ku sinnekin jonoa kuitenkin on… Mut tsemppiä, toivottavast ei oo kovin pahat reflat vaikka ainahan ne pahenee mitä pidempään on käyttöä ollut ja vaikka ois taukoa väli ni helpommin tulee… Mut kyl sä selviät ku oot selvin jo bubrestakin! Kirjoittele miten on mennyt!
Tässäpä pari juttua, mitä tuli mieleen.
Nimenomaan kannattaa muistaa se, että vuosikausien päihteilystä toipuminen ottaa aikansa. Aivokemiat palautuvat yleensä kyllä, mutta siinä voi todellakin mennä helposti vuosikin. Opiaattien käyttäjän mieliala voi pysyä lopettamisen jälkeen alavireisenä tuon vuodenkin, mutta sitten yleensä pikkuhiljaa alkaa mieliala kohentua, ja elämä muutenkin helpottua. Vuosi tuntuu toki todella pitkältä ajalta eläessä masentuneena, mutta kannattaa vaan pitää mielessä se, että kyllä se helpompi aikakin pian koittaa, kunhan vaan aivokemiat palaavat normaaliuomiinsa. (Jollain 0,0000001% [ei tieteellinen luku, mutta määrä on todella pieni, tyyliin yks käyttäjä koko maailmassa 5 vuodessa tms.] käy niin, että mielihyväjärjestelmä ei palaudu vuosienkaan jälkeen, jolloin kysymykseen voi tulla joko mielihyvättä eläminen tai koko elämän mittainen korvaushoito, mutta noi tapaukset on oikeasti todella harvassa!)
Retkahtamisen jälkeen on tärkeää käsitellä asia vähintään itsensä kanssa hyvin, miettiä syitä siihen, ja seurauksia jne. Tärkee juttu on kuitenkin myös se, ettei jää tuleen makaamaan, eli ei ruoski itseään liikaa virheestään, sillä itsellä ainakin suuri syyllisyys ja sen vatvominen vaan masentaa ja ahdistaa; jonka jälkeen seuraava retkahdus on hieman lähempänä, koska noi negatiiviset tunteet jää päähän jylläämään. Toki on normaalia katua retkahdusta ja tuntea syyllisyyttä siitä, mutta asiasta pitää päästä kuitenkin eteenpäin. Retkahdusriski on muutenkin vähän 2piippunen juttu; on hyvä tunnistaa se, että retkahduksia voi tapahtua (tavallaan ne kuuluvat asiaan), mutta tuolla ajatuksella ei kuitenkaan saa oikeuttaa retkahtelujaan. Ymmärtänet mitä tarkoitan?
Hieno juttu, että sulla on mies, joka on jaksanut olla tukenasi näissä vaikeissa jutuissa. Kuitenkin on ymmärrettävää, että kun hänellä ei ole omakohtaista kokemusta riippuvuuksista, niin hänen voi olla välillä vaikeaa ymmärtää toipumisen vaiheita, etenkin juuri retkahduksia. Varmasti hän on erittäin huolissaan sinusta, ja toivoo sulle vaan kaikkea parasta, mutta toisaalta ei voi ymmärtää sitä, mikset vaan pysy ilman, kun tiedät mitä mieltä hän on käyttämisestä ja mitä pahaa se sinulle itsellesi aiheuttaa…
Voisi olla erittäin hyvä idea, mennä yhdessä käymään jossain päihdeammattilaisen luona. Sullako ei ole mitään kontakteja ammattiauttajiin? Koetko että sellanen voisi auttaa sinua? Itse oon ollu täällä a-klinikan asiakkaana vuosia, alussa kävin ihan huumepäivystyksessä juttelemassa asioista, kun yritin lopettaa. Aloitettuani korvaushoidon samaisessa paikassa pyysin omahoitajaani pitämään yhteisen keskustelun mulle ja äidilleni, juurikin siksi, että äitini ymmärtäisi paremmin riippuvuutta ja korvaushoitoa jne. Joillain paikkakunnilla on myös ryhmiä päihteidenkäyttäjien läheisille, lisäks esim. NA-ryhmät on välillä avoimia kaikille päihteistä kiinnostuneille, esim. omaisille. Alkoholistien läheisille on olemassa myös omia Al Anon-ryhmiä, en tiedä käykö noissa muiden päihteilijöiden läheisiä myös. Niin ja tosiaan tonne meidän klinikan alkoholi- ja huumepäivystykseen voi käsittääkseni mennä myös päihteilijöiden läheiset saamaan tietoa. Ainakin jos asutte jossain suuremmalla paikkakunnalla, siellä on varmaan a- tai h-klinikalla(joissain on erilliset) myös joku päivystystyyppinen homma, tai ainakin et voi varata keskusteluaikoja päihdehoitajalle, niin voitte yhdessä mennä sellaiseen. Rohkeesti vaan yhteyttä ottamaan, jos miestäsi yhtään kiinnostaa.
Tuosta kysymyksestäsi, että mitä teen, kun alkaa himottamaan…
Nykysin mulla tulee aika harvoin edes mitään douppihimotuksia, mutta toki joskus. Yritän juurikin siirtää ajatukset tietoisesti johonkin ihan muuhun, mieluusti positiiviseen asiaan. Sen voi tehdä ihan konkreettisesti alkamalla tekemään jotakin, mikä vaatii ajattelua, vaikkapa pelaamaan jotain, lukemaan, juttelemaan kaverin kanssa tai mitä nyt ikinä keksii. Hyvä on myös, jos keksii samalla jotain, josta saa yleensä mielihyvää, esim. tekee jotain herkkuruokaa, käy urheilemassa tms., mieluusti jonkun kanssa, ettei ajatukset jouda harhailemaan samalla. Jos ei millään pääse päihdeajatuksista eroon, voi yrittää alkaa ajattelemaan sitä käyttöaikaa mahdollisimman negatiivisesti. Listata vaikka ihan paperille niitä huonoja asioita, joita käyttämisestä seuraa, miettiä vaikka mahdollisimman todentuntuisesti horkkaa tms. Itse myös joskus oon ihan miettinyt sitä, että mitä siitä seuraa, jos nyt käytän. Mitä hyvää ja mitä huonoa siitä seuraa. Tossa on toki se riski, että mieli voi tehdä kepposen, ja unohtaa ne negatiiviset puolet; mutta itsellä tuo on kyllä onnistunut hyvin. Lisäks oon miettinyt tulevaisuuden suunnitelmiani ja haaveitani, ja sitä, miten douppailu sopii niiden asioiden kanssa yhteen (koska sehän ei sovi olleskaan)…
Joskus jos nuo ei tehoa, yritän mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi, himotukset saattavat kadota sillä aikaa. Itellä ainakin se pahin hetki kestää yleensä korkeintaan muutaman tunnin, että kun siitä pääsee eteenpäin, niin pikkuhiljaa alkaa olo helpottamaan. Lisäks kannattaa tietysti tehdä päihteiden hankkiminen itselleen mahdollisimman hankalaksi ja vastenmieliseksi.
Siinä mun juttusia. Voimia sulle selvinpäin oloon!! Se oikeasti kannattaa, pidemmän päälle etenkin.
Tervetuloa mukaan kirjottelemaan. Kuten huomasit ryhmäläiset ovat vastailleet Sinulle, joten tässä vaiheessa ei lisättävää. Tai no sen verran, että kuten huomaat irrottautumien vie aikansa. Ei ole ennen kuulumatonta, että välillä himot iskee, milloin mistäkin syystä. Siinä mielessä sinussa ei ole niin sanotusti mitään vikaa. Tärkeintä ja keskeisintä on ymmärtää, että ensinnäkin se on normaalia ja toisaalta sinulla on kyllä vahvuutta mennä himojen yli. Käytännössä on ihan luvallista käyttää noita arkisia ratkaisuja, kuten vaikkapa jokin mielekäs tekeminen, himojen voittamiseksi.
No niin, nyt on paskat olot suuremmalta osin ohi,vähän palelee välillä vielä mutta sen nyt kestää. Maanantaina kävin lääkärissä. En ole oikein koskaan tullut toimeen sen muijan kanssa (ehkä koska ennen vaan ruinasin bentsoja niin kauan että vihdoin sain ne) mutta nyt olikin ihan eri ääni kellossa. Kerroin tilanteen ja sanoin että psykologille pitäis päästä ja haluaisin myös kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan hoitamaan paniikkihäiriötä, niin samantien pääsin jonoon ja saan ajan luult. ensi vuoden alkuun. En meinannut uskoa todeksi että vihdoin onnistuu, hymyillen lähdin lääkäristä 
.
Tämä viikko meni yllättävän hyvin,olisin kuvitellut et henkisesti olis tuhat kertaa paskempi olla mut ei. Auttaa tietenkin ku poikaystävä on vierellä ja tukee… Ainakin opin tästäkin retkahduksesta, ens kerralla ku himottais vetää taas ni ajattelen näitä paskoja oloja. Näitä en halua enää ikinä!
Kiitos paljon vastauksista, ne auttoi tosi paljon! Kerrotaan jatkossakin kuulumisia tai jutellaan muuten vaan
Kappas, Sinulla lähti asiat rullaamaan hyvin.
Mä olisin kiinnostunu kuulee miten sul menee =) Hyvät Joulut samalla… On ollu niin kiirettä etten oo tänne ehtin kirjotella ja tääl ei oo Tuomoa Joulun aikaa mut mä ainakin oon enemmän tääl ku on lomaa koulust… Toivottavast on reflat menny ohi ja koit retkahduksen turhaksi… Tietää vain et vaihto-ehtoja on toinenkin… 
Myöhästyneet jouluntoivotukset sinnekin ja hyvää seuraavaa vuotta! Mulla menee…ihan ok kai. Reflat tuli ja meni eikä sen jälkeen ole ollut himoja vetää hitaita. Mutta poikaystävän kanssa on usein riitoja ja en kestä sitä. Ahdistavalla hetkellä tulee aina automaattisesti se ajatus : nyt pää sekasin. Mun pitäisi muuttaa tota ajattelutapaani,saada se ahdistus pois ihan itse,ilman mitään lääkkeitä. Mutta olen tottunut tohon ajatusmalliin melkein kymmenen vuoden ajan enkä tiedä mitään keinoa miten muuten voisin helpottaa oloani. Ehkä sitten kun pääsen sinne psykologille/psykoterapiaan ni alkaa saada uusia näkökulmia näihin asioihin mutta tällä hetkellä mulle on ihan sama vaikka joku tulis ja latais sarjatulella mut täyteen reikiä.
Hyvää vuotta 2011 myös sinulle.
Miten nyt on poikaystävän kanssa mennyt?
Nyt pää sekaisin-ajattelumalli. Luulempa, että monella muullakin on tämä ajattelumalli. Noissa tietyissä tunnetiloissa se nousee ikään kuin selkäytimisestä. Se on sellainen “selkäydinreaktio”. Onko kuivureilla tuo ajattelumalli helpottanut missä vaiheessa?
Nyt on mennyt paremmin poikaystävän kanssa. On paljon helpompaa käsitellä kaikkea paskaa kun on joku jolle puhua,ennen mulla ei ollut ketään ja yksin vaan mietin kaikkea. Mua ahdistaa olla työttömänä koska päivät on pitkiä kun tulee vaan istuttua koneella eikä tehtyä mitään hyödyllistä. Mutta suhtaudun siihenkin maltilla, kyllä mulle kohta jotain tekemistä löytyy. Aloitin myös syömään ruusujuuritabletteja (luontaistuotekaupasta),ne piristää jonkin verran ku on ollu jo vähän aikaa sellanen väsähtänyt olo. Viime viikolla saatiin tehtyä oikein suursiivous miehen kanssa ja se piristi kummasti myös mielialaa Koetan keksiä joka päivälle edes jotain tekemistä etten vaan istuis neljän seinän sisällä,kavereita kun löytäis vielä lisää ni hyvä tulis. Kertoisitteko muut samassa tilanteessa olevat mitä tekemistä keksitte näihin kuolettavan tylsiin päiviin? Tästä aiheesta voisi jopa aloittaa uuden keskustelun…
Mä menin ite aikoinani noihin 9€:n töihin. Eli työelämänvalmennus tai kuntouttava työtoiminta. Sai päivään enemmän sisältöä. Sit tietty ulkoilut ja harrastukset, esimerkiks joku kutominen tai askartelu. Jokaiselle löytyy kuitenkin jotain joka kiinnostaa. Osa tutuista on käyny päivittäin kirjastossa tms. Määrätyt siivoamiset määrättyinä päivinä ja sit jotain kaappien siivousta tms. ni saa hyvän fiiliksen et jotain on tehny. Myös jos saa opinto-seteleitä työkkärist ni joku uus harrastus on hyvä tapa päästä kotoa pois…
Mitä pidempään selvänä on, sitä enemmän ainakin itelle tuli tekemistä elämään. Nyt on tekemistä enemmän ku mitä ehtis tehdä mut on pakko olla esim. koulusta pois ku lähes koko koulu-ajan ollu jatkuvast kipeenä lihakset eikä pahemmin enää voi koneellakaan olla…
Kannattaa miettiä jotain mitä on aina tahtonut tehdä mut ei oo koskaan tullu tehneeksi. Mä kesäsin kävelen luonnossa ja keräilen kasveja sekä laitan parveketta… Kummasti alkaa olemaan tyytyväisempi omaan elämään ku sisältö on muutakin kuin pelkkää nettiä tai telkkua… Tsemppiä kyl se siit
Jos vaikka aloitettaan? Laitas uusi aihe, ketju ja siihen sopiva aiheeseen liittyvä otsikko.
Kiitos malibu neuvoista! En ole aikaisemmin edes kuullut noista opintoseteleistä, liikuntaharrastus pitäisi aloittaa ja täytyykin ottaa tällä viikolla selvää siitä. Kävin muuten tänään haastattelussa sellasessa työharjoittelujutussa, kai se on myös tollanen kuntouttava tavallaan… Huomenna selviää pääsenkö sinne. Olis kyllä hienoa jos pääsisin mut jos en ni alan joka tapauksessa selvittelemään muita vaihtoehtoja. Kitoksia tsempistä!
Joo,täytyy pistää tulemaan!