Huomenta vaan kaikille toivottaa nainen 42.v. en ole kännissä enkä krapulassa. Vaan ihan selvinpäin. olo on ahdistunut,töihin mentävä. Asunut yli kaksikymmentä vuotta ulkoimailla,ihana tytär, vaikka olenkin hänelle niin pirun kateellinen ja mukamas vihaan häntä. Koska hänen isä rakastaa häntä enemmän kuin minua. Olen 20 vuotta odottanut että hän menisi kanssani naimisiin, vuosien varella juomiseni liisääntyi. varsinkin ku sain 26 vuotiaana sain tietää et olen adoptoitu… siitä kai se kaikki alkoi… viha kaikkia kohtaan, kuka olen? mistä tulen, miksi minulle valehdeltiin ym.
Juon vaan viikoloppuisin kuin sika,jatkan seuraavana aamuna, on ollut paniikkikohtauksia. on ollut lääkitystä joita tietenkin olen vetänyt viinan kanssa, seurauksena 2 vatsahuuhtelua.
No nyt ollaan tilanteessa että pakko lopettaa, kun tajusin että syvällä sydämmessäni todella haluan jotain muuta kun viinaa. 6.6. 2014 olisi vihdoin päivä jolloin pappi sanoisi aamen. siihen on puoli vuotta aikaa… ja en tiedä miten tästä selviän… Mulla aina ollut vitun huono itsetunto ja täällä se kai on vielä mennyt huonommaksi. tiedostan et muutos on tapahduttava… hain apua jo joulukuussa, no rauhoittavia ne tietenkin vain antoi… eli kaipasin niin neuvoja,apua… kavereita mulla täällä vieraassa maassa ei ole. eli kaikki yhteyden otot ottaisin kiitollisena vastaan.
Tervetuloa Plinkkiin ja expattien kerhoon, Etelähetelmä. En tiedä missä päin maailmaa asut, mutta kuinka hyvin olet selvillä paikkakuntasi päihdeneuvontapisteistä? Voisit ottaa selvää vaikka kirkollisten organisaatioiden kautta. Sinun ei tarvitse olla mikään uskovainen tai aktiivinen kirkossakävijäkään. Apu on tarkoitettu kaikille ja itse pääsin Caritaksen (katolilainen) ja Diakonian (ev.-lut.) avulla jaloilleni. Käy myös tutustumassa paikallisiin itseapuryhmiin. Voit saada vinkkejä ja ainakin rytmitystä ja suuntaa viikko-ohjelmaasi. Jos ensimmäinen ryhmä ei puhuttele, kokeile toista. Mainitsen sivuheittona, että itse en kuulu mihinkään itseapuorganisaatioon, mutta suosittelen tutustumista.
Sinulle olisi tärkeää mennä ihmisten ilmoille eikä jäädä liikaa omiin oloihin. Tämä tietämättä sosiaalisia ympyröitäsi. Hyvä, että pomppasit tänne. Katsellaan yhdessä eteenpäin!
Tervetuloa mukaan etelähetelmä! Andanten tavoin minäkin ajattelen, että olipa hyvä kun löysit tiesi tänne palstalle. Enää sinun ei nimittäin tarvitse olla ongelmasi kanssa yksin. Minä ainakin olen saanut täältä todella paljon vertaistukea ja myös raitistumiseen liittyviä oivalluksia näitä ketjuja lukemalla. Tuossa toisessa ketjussa suosittelin myös Lilli Loiri-Sepän kirjaa Selviämistarinoita. Sen voi tilata netistä muistaakseni hiukan päälle 10 eurolla. Onnea lopettamisyrityksellesi!
Maassa jossa asun, on kaikenlaisia aa juttuja, mut ei paikkakunnalla. viimeksi kun hai apua sairaalasta, ne melkein otti mut suljetulle osastolle, hain apua selvinpäin. ja viimeksi kun olin keskustelmassa ongelmastani psykiatrille, heitti het rauhottavat ja depakinit käteen ja sano et tuu uusimaan lääkkeet ens kuussa. ei eipä ollut apua. no otan selvää tost kirjasta. kiitos paljon. mukavaa viikkoa… duunit kutsuu.
Ehdotan tosin tuntematta asuinmaasi etäisyyksiä, että panet toiseen vaakakuppiin nykytilanteesi jatkumisen ja toiseen menon toiselle paikkakunnalle muutoksen mahdollistamiseksi.
Etelähetelmä, sinulla on näköjään kokemuksia skaalan kahdesta ääripäästä. Psykiatrista ja AA:sta. Mainitsemani organisaatiot ovatkin jostain siltä väliltä. Ammattitaitosempia kuin AA tai muut itseapuryhmät. Päihdeneuvoja harvoin pystyy samaan syvyyteen kuin psykiatri, mutta pystyy arvioimaan onko tällaisen konsultointiin tarvettakaan.
Olen ehdottomasti eri mieltä paikkakunnan vaihtamisesta. Ongelmat kannattaa selvittää nykyisessä asuinpaikassa. Muuten otat ne muuttotavarana mukaan. Liikaa paon makua. Ainoastaan oma kokemukseni- jäin tietoisesti nykyiselle seudulleni raitistumaan. Jouduin etsimään melko kauan ennenkuin löysin sopivan auttajaverkoston. Ottaa aikansa, mutta helpompaa kuin aloittaa kokonaan alusta.
olipa hyvä, että vilkaisin vielä tänne. Huonosti olin muotoillut ajatukseni. En suinkaan tarkoittanut muuttoa, vaan vain harkittavaksi käyntejä toisen paikkakunnan palavereissa.
Duunit kutsuu.Maassa jossa asun, on kaikenlaisia aa juttuja, mut ei paikkakunnalla. viimeksi kun hai apua sairaalasta, ne melkein otti mut suljetulle osastolle, hain apua selvinpäin. ja viimeksi kun olin keskustelmassa ongelmastani psykiatrille, heitti het rauhottavat ja depakinit käteen ja sano et tuu uusimaan lääkkeet ens kuussa. ei eipä ollut apua. no otan selvää tost kirjasta. kiitos paljon. mukavaa viikkoa…
Heps! Varma lääke viikonloppuihin on ettei käy kaupassa perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina. Tätä projektia edistämään voi tehdä esimerkiksi seuraavaa:
a) Luovuta kaikki rahat ja pankkikortit viimeistään torstaina luottohenkilölle ja käske tätä painumaan hiiteen (ystävälliseen sävyyn toki).
b) Jätä rahat ja luottokortit työpaikalle perjantaina, mistä niitä ei enää viikonloppuna kehtaa hakea.
Näin ainoa tapa saada alkoholia on kerjätä lähipiiristä, mutta se on aika noloa, eikä sulle ikuisesti tarjota kun tulet varmasti aika kalliiksi. Perjantai on päivistä pahin, joten siihen kannattaa panostaa eniten, siis täysillä!
Andanten tavoin minäkin ajattelen, että olipa hyvä kun löysit tiesi tänne palstalle. Enää sinun ei nimittäin tarvitse olla ongelmasi kanssa yksin. Minä ainakin olen saanut täältä todella paljon vertaistukea ja myös raitistumiseen liittyviä oivalluksia näitä ketjuja lukemalla. Tuossa toisessa ketjussa suosittelin myös Lilli Loiri-Sepän kirjaa Selviämistarinoita. Sen voi tilata netistä muistaakseni hiukan päälle 10 eurolla. Onnea lopettamisyrityksellesi!