Olen nyt siinä pisteessä että alkoholin käytön on loputtava. Olen jo useamman vuoden ollut huolissani omasta ja mieheni alkoholinkäytöstä. Olen usein yrittänyt olla juomatta mutta se aina jotenkin ujuttautuu kaikkiin tilaisuuksiin mukaan, jolloin on vaikea kieltäytyä ja sitten kun aloitan juonkin aina kunnolla. oma juomiseni on pysynyt hallussa tähän saakka aina lasten ollessa paikalla mutta viikko sitten kävi toisin ja olimme molemmat vanhemmat kunnolla humalassa. Lapset pelästyivät hirveästi ja olivat aamulla vielä ihan järkyttyneitä kun äitikin oli ihan sekaisin. Hirveältä tuntuu enkä näköjään enää voi ottaa ollenkaan, Olen siis täysin voimaton sen aineen kanssa ja myös totaalisen kyllästynyt siihen, se tuntuu hallisteva kaikkea, mitään ei voi tehdä ilman ja aina pitää olla kaapissa viinipullo, muuten aikaa ahdistamaan. Olisiko jotain hyviä vinkkejä miten pääsisin raitistumisen alkuun? AA…ta olen pohtinut…mutta se jotenkin pelottaa. Kiitoksia ketkä jaksoitte lukea, tämä oli tälläinen pahanolon purkaus.
Kuulostaa siltä, että on järkevää lopettaa juominen. Se, että kirjoitit tänne, on jo alku. Mitään taikatemppuja ei raitistumiseen ole olemassa vaan on aloitettava siitä että korkki on kokonaan kiinni. Ota yhteys paikkakuntasi A-klinikkaan ja kerro siellä että haluat lopettaa juomisen. Ja juomisen voi lopettaa vain silloin kun siihen on oma halu, ensisijaisesti pelastat itsesi ja toissijaisesti lapset ja muut läheiset. Työ on tehtävä itse. Alkuun voit lääkäriltä pyytää myös Antabus-reseptin, jota käyttäessäsi et voi juoda. Tosin pelkkä pakko ei riitä vaan pikkuhiljaa on hyvä totutella siihen että viini on mennyttä elämää. Mikään ei ole niin huonosti ettei sitä juomisella voisi vielä pahentaa! Kodista pois kaikki alkoholijuomat ja alkuun kannattaa välttää tilaisuuksia joissa päätekeminen on kupin otto. Itse vältän niitä silloin tällöin senkin vuoksi että ne ovat tylsiä. Muuta, vaikka ihan uutta tekemistä viikonloppuihin, peukkuja ei kannata jäädä pyörittämään. Alkuun tuntuu vaikealta mutta jo muutaman viikon jälkeen uni ym paranee, muutama kuukausi niin positiiviset ajatukset lisääntyvät, puolen vuoden raittiuden jälkeen aivot alkavat toipua ja ehkä ihmettelet mihin sitä viinaa tarvittiin?
Äitinä tiedän, miten lasten tuska kouraisee syvältä, varsinkin silloin, kun sen on itse omalla toiminnallaan aiheuttanut. Yleensä kai meillä vanhemmilla homma toimii niin, että lapsia ja lapsenlapsia kohtaan tuntemamme rakkaus saa (tai toisinaan ‘pakottaa’) meidät käyttäytymään ihmisiksi. Joskus kuitenkin havahtuminen tapahtuu kivun kautta. Onneksi sinulla on (oma)tunto tallella ja tajuat, että jotain tarttis tehrä.
Tsemppiä Riisiryyni, peli ei ole menetetty sinun lastesi kohdalla!
Ihminen raitistuu vain silloin, kuin herää oma HALU paitsi lopettaa alkoholin käyttö niin myös tarvitaan HALU ELÄÄ RAITTIINA. Pakko on huono kannustin. Juoppo juo lopuksi huolimatta lapsista, perheen edusta, työpaikasta ja sit menee pahimmassa tapauksessa ihan kaikki. Alkoholismi on etenevä aivojen sairaus. Sit ja mut elämää ei kannata yrittää kuten ei mitään aikarajoitteita “tipaton se ja se” " jouluun asti" = useimmilla repee ennen pitkää. Tsemppiä korkin lopulliseen sulkemiseen. Myös AA on erittäin suositeltava foorumi, jossa tulokas toivotetaan niin lämpimästi tervetulleeksi ettet uskokaan 
Hyviä neuvoja edellä. Hanki ihmeessä apua. Mitä tulee AA n, niin mitään pelättävää ei ole. Äärimmäisen lämpimästi minut otettiin vastaan ja henkinen kunto alkoi petraantua hyvin pian.
Kiitoksia vastauksista, helpottavaa tietää että meitä on muitakin Tässä samassa tilanteessa ja että tästä on mahdollista toipua ja enää vielä hyvää elämää ja sitä toivon meille kaikille
Täysin mahdollista toipua ja nyt vaan sanoista tekoihin, sillä odottelemalla ei tapahdu mitään. Iloinen olen, jos esim parin kuukauden kuluttua saan lukea sinun olevan edelleen oikealla tiellä
Olen Tässä nyt miettinyt ja pohtinut miten saisin tämän tilanteeni haltuun. Viikonloppu ilman alkoholia meni hyvin eikä miehenikään juonut mitään.
Tajusin vaan että olen aika yksin tämän ongelmani kanssa, koska olen jo vuosia yrittänyt juoda fiksusti ja hallitusti ja ollut välillä pitkiäkin aikojakin juomatta, jotenkin vaan nekin ajat kun olen ollut juomatta ovat olleet odotusta milloin taas pääsee ottamaan.
Nyt siis tajusin että miehellänihän on ihan sama ongelma paitsi että hän ei Ole ollut pitkiä aikoja juomatta. Tämän aiheen ympärillä ollaan usein kiistelty, joskus olen halunnut rahallisia viikonloppuja ilman alkoa, ja harmittanut todella kun toinen kuitenkin jupotteli. Olen rukoillut, itkenyt, anellut, pyytänyt kauniisti, nalkuttanut ja raivonnut asiasta että lopettaisimme yhdessä tämän. Lopulta annoin periksi ja aloin vaan itsekkin juopotella. Siitähän itsekkin pidin
Nyt siis olemme juopotelleet yhdessä ja riitoja ei Ole kovinkaan paljon tullut aiheesta. Sehän on vähän kuin yhteinen harrastus. Taas kun kerroin haluavani lopettaa tämän. Vastassani on aika vastustus, hänhän ei nää tässä mitään ongelmaa, kaikillahan nyt välillä menee överiksi kuulemma ja totaalikieltäytyminen nyt ei koskaan Ole hyvä idea.
Tajusin juuri että tästä tulee vielä vaikeampaa kun yhden alkoholistin sijasta meidän perheessä niitä on kaksi ja toinen ei myönnä mitään ongelmaa olevankaan.
Olen kuitenkin päättänyt hakea apua asiaan vaikka sitten tosin, vaikeaa tämä todella tulee olemaan.
Kertomasi perusteella olet vaikeuksissa alkoholin kanssa,
AA:ssa ei ole mitään pelättävää. Mukaan vain.
Tästä löydät lähistölläsi kokoontuvat ryhmät:
Myös tästä saat tuntumaa siitä millaista AA:ssa voisi olla:
on se, ongelmallinen tilanne. Kun on yhteisenä vapaa-ajan siältönä ollut juominen, niin jonkinlainen ristiriitatilanne seuraa, kun toinen, ja vain toinen , lopettaa juomisen.
On se onnistunutkin, tuttavapariskunnissani olen nähnyt ihan hyviä esimerkkejä siitä miten lopettaminen onnistuu vaikka aviopuoliso ei lopetakaan samassa tahdissa. Mutta, pientä ajattelua se vaatii.
AA:ta täällä on kovin neuvottu, ja mikäpä siinä.
Mutta, jos se ei sitten kuitenkaan, syystä tai toisesta, poista ongelmaasi, niin ei kannata lannistua. Silloin voi lähteä yrittämään ihan muilla keinoilla. Noissa minun tuttavapiirissäni tapahtuneissa onnistumisissa ei ole liitytty mihinkään yhteisöön, A-klinikan kanssa on keskusteltu ja toimittu ehkä hiukan matalammalla profiililla.
Kun toinen osapuoli ei pidä lainkaan tarpeellisena raitistumista, hän helposti kokee joutuneensa jonkinlaisen syntipukin rooliin, joko suoraan sanotun tai sanattomasti ilmaistun painostuksen kohteeksi, ja epäilee (eikä aina ihan aiheettakaan) että hänestä nyt sitten puhutaan pahaa selän takana … luottamus on kovalla koetuksella.
No, niissä tapauksissa kun olen nähnyt asian joustavasti etenevän, on se raitistunut osapuoli tehnyt selväksi sen, että alkoholi nyt sitten ei enää hänen elämäänsä kuulu, mutta on myös välttänyt tekemästä asiasta heti alkuun kovin suurta numeroa.
Saattaa olla yksinkertaisesti ninkin, että se toinen osapuoli tarvitsee hiukan aikaa ajatellakseen asiaa muuttuneen tilanteen ja tasapainon kannalta.
Siksi tuon esille tämänkin vaihtoehdon, eli toistan, ihan siltä varalta, että jos tuo sinulle kovasti esitetty AA-han liittyminen ei poista ongelmia niin näistä muista mahdollisuuksista edetä parempaan löytyy varmasti monia vinkkejä ja kokemuksia, täältä plinkistäkin.
Se on kuitenkin asiassa hienoa, että olet omalta kohdaltasi päättänyt korjata tilannetta. Siitä se lähtee!
Haastava tilanne sulla tosiaan elämässäsi. Ja osittain tuttu mulle, kun miehen kanssa ollaan jotenkin lipsahdettu läträämään viinan kanssa useissa eri tilanteissa, tai vaan korjailemaan krapulaa tai helpottamaan raskaan työpäivän rasitusta, kuten myös palkitsemaan itsemme ahkeruudesta - viinapullolla.
Helposti on käynyt niin, että kun toinen haluaisi viettää raittiimpaa elämää, toinen ehdottaa Alkossa käyntiä, tai kapakassa pyörähtämista (mistä seuraa Alkossa käynti). Mulle on tämän kevään ja kesän aikana muodostunut luovutusmieliala ja fiilis, etten enää osaa sanoa ‘ei’ juomiselle. Jonkinlainen oma pohjakokemus on saavutettu ja sen myötä pikkuhiljaa halu ja tarve elämänmuutokseen. Siksi aloin tännekin kirjoittelemaan kompuroivia viestejäni.
Jotain on tapahtunut onneksi myös miehessä, koska hän osaa sanoa nykyään ei, jos ehdotan arkipäivänä tissuttelua. Minä rämäpää “kiltisti tottelen”, koska uuteen suuntaan haluan itsekin. Vielä emme ole kokonaan lopettaneet, mutta tavoite on hahmottumassa. Pitenevät selvät jaksot ja uusien toimintakuvioiden ja yhteisten harrastusten kehittely on tuonut toivoa paremmasta elämästä.
Onnittelut sulle, että silmäsi ovat auenneet todellisuudelle, analysoit juomishistoriaanne ja mietit keinoja muuttaa tilannetta. Voihan se olla, että kohdallasi käy niin, että mies havahtuu myöhemmin kuin sinä. Joskus elämänmuutokset tapahtuvat vaiheittain, ja pariskunnilla vähän epätahdissa. Mutta kun sinä alat muuttumaan, puolisosi väistämättä joutuu kohtaamaan jotain uutta. Mutta tosiaan turha sun on maanitella miestäsi, etköhän ole jo tarpeeksi yrittänyt. Nyt vaan itseäsi vahvistamaan.
Toivottavasti kerrot jatkossakin kuulumisistasi!
Kiitoksia hyvistä neuvoista ne tulevat todella tarpeeseen. Minusta tuo AA kyllä pelottaa ehkä juuri sen leimaavuuden vuoksi. Olenkin lukenut noista naisille tarkoitetuista Novat ryhmistä, ne vaikuttaisivat kyllä kiinnostavilta. Olisikin kiva kuulla olisiko täällä kenelläkään ajatuksia tai jopa omakohtaista kokemusta näistä ryhmistä?
Mä olen tutustunut AA:n toimintaan kirjallisuuden ym. kautta ja pohtinut kauan, että onko sinne pakko mennä, jos haluaa raitistua. Ahdistanut koko ajatus ja tavallaan olen lykännyt raitistumisajatusta, kun en ole osannut tuota pakkopullaksi kokemaani palasta niellä. Mutta nykyään olen tajunnut, että raitistuminen on mahdollista monella eri tavalla - ehkä tärkeintä on ongelman tajuaminen ja myöntäminen ja halu muutokseen.
AA sopii varmasti ja todistetusti todella monelle, ja mene ihmeessä käymään siellä, jos siltä tuntuu! Itse olen sen verran introvertti, etten pysty tuollaiseen ryhmätoimintaan. Ehkä myös jotkin toimintaperiaattet ovat vastoin omaa intuitiotani siitä, miten minä tulen paremmaksi ja onnellisemmaksi minäksi.
(viesti tullut tuplana)
"Mä olen tutustunut AA:n toimintaan kirjallisuuden ym. kautta ja pohtinut kauan, että onko sinne pakko mennä, jos haluaa raitistua. Ahdistanut koko ajatus ja tavallaan olen lykännyt raitistumisajatusta, kun en ole osannut tuota pakkopullaksi kokemaani palasta niellä. "
Tuota noin… tämä on aihe josta olen kovin usein saanut ryöpytyksen ja ojennusta ja semmoista… mutta sanon nyt kuitenkin käsitykseni. Jokunen tutkija on väittänyt että jopa suurin osa alkoholiongelmista irti päässeistä on selviytynyt ilman mitään varsinaista ulkopuolista tahoa.
Ja vielä suurempi osa on varmasti selvinnyt omaksumatta AA-liikkeen ideologiaa.
Ja ennenkuin kukaan vetää hernettä niin sanon että myös AA:n askeliin ja perinteisiin sitoutuneista on hyvin moni lopettanut alkoholinkäytön.
Mutta, ei semmoista pakkoa ole. Ei alkoholiongelman ratkaisemiseksi tarvitse niellä mitään oppia.
Omat ajatuksensa saa pitää.
Omat arvonsa saa pitää.
Oman moraalinsa saa pitää
Oman maailmankatsomuksensa saa pitää
Oman itsetuntonsa saa pitää
Omat voimansa saa pitää
Omat käsityksensä korkeampien olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta saa pitää
Omat “salaisuutensa” , ne ihan henkilökohtaiset asiat ja ihan intiimit ajatukset, joita ei kerrota välttämättä kerrota edes aviopuolisolle, nekin saa pitää ihan ominaan.
Omat haaveensa ja toiveensa saa pitää.
Ja selviytyä voi.
Minun käsitykseni asiasta on se, että voi selviytyä jopa todennäköisemmin, kun säilyttää itsensä, vahvistaa itsessään niitä hyviksi ja pystyssäpitäviksi tietämiään voimavaroja, uskoo itseensä ja selviytymiseensä, ja tekee yhteistyötä muiden ihmisten kanssa sitoutumatta silti sen enempää autettavaksi kuin auttajaksikaan, toimii siinä asiassa aina tilanteen mukaan, ottaa apua vastaan silloin kun yhden ihmisen eivät riitä ja auttaa muita kun näkee heidän just sillä hetkellä olevan avun tarpeessa.
Joo, vähän samoilla linjoilla sun kaa MM.
Hmmm, en näköjään osaa käyttää tämän keskustelufoorumin toimintoja oikein. Olin kirjoittavanani kommentin MM:n oivalliseen vestiin, mutta jostain syystä mun oma edellinen kommentti tuli kahdesti tänne. Ei kai pitäis käyttää back-nuolta tjms. Aaaaaaargh, pitäishän mun osata käyttää kaikenlaisia järjestelmiä, mutta aina sössin!
.
Mitä mahdat tarkoittaa leimaavuudella ? Voit mennä AA-kokoukseen täysin anonyyminä vaikkapa nimellä “riisiryyni” ja tai pelkällä etunimellä. Kukaan ei kysy kuka olet,mistä tulet eikä tietojasi rekisteröidä mihinkään.
Myös AA:ssa löytyy pelkkiä naisten ryhmiä ainakin suuremmissa kaupungeissa .
Mutta oma on valintasi kunhan vain pyrin antamaan (asiallista) informaatiota,
Raitistuin Aa:n kauta, kun en muusta tiennyt, se vain tuli minun elämään silloin kun apua tarvitsin. Enkä ole hakenut muuta apua juomiseeni, ei tarvinnut, sillä ohjelma tehosi minuun.
MM kirjoitti juuri sitä mitä AA:ssa on mielestäni tärkeintä eli saa pitää oman itsensä sellaisena kuin on ja muut hyväksyy sen mikä olen. Mihinkään ei ole pakko uskoa eikä alkaa tekemään. Juuri se minua viehätti eniten.
onhan siellä erilaisia ihmisiä niinkuin on täälläkin, täältäkin saat monenlaista neuvoa tai opastusta ja vertaistukea.
Kunhan olet avoin uudelle niin uskon että pysyt raittiina.
Minun perhe hajosi kun joimme miehen kanssa yhdessä. Mutta suru siitä ei hellitä kait koskaan. Jos olisin tiennyt että on apua myös perheelle, olisin hakenut, mutta yritin vain itse ratkaista ongelmat ja selvitä yksin.
Raitistuminen on iso ilon aihe, vaikka sitä varjostaakin moni asia, kaikkea ei tule sanottua silloin kun pitäisi. Puhua ja kuunnella perhettä. Tsemppiä sinulle ja rohkeutta!