Apua humalajuomiseen...

…kaivataan. Olen menettänyt hallinnan alkoholin käyttöön, kuppi aivan nurin. Viimeisen vuoden aikana on monta kertaa mennyt jalat alta ja muisti. En pysty jostakin syystä hallitsemaan alkoholin ottamista, en voi lopettaa. Näin ei käy joka kerta, mutta ne kerrta kun käy, aamulla kiitän että sain vielä herätä. Mitään ei ole morkkiksia ja sekoiluja lukuunottamatta tapahtunut -vielä, mutta on ajan kysymys että tapahtuisi. Kuinka te pystytte kontrolloimaan alkoholin käyttämistä? En uskalla enää edes lähteä ystävien kanssa ravintolaan, illan istujaisiin, työillallisille, sillä plekään että mopo lähtee taas käsistä.

Tuollaista se on minullakin. On jokin epämääräinen raja, joinakin iltoina se vaatii enemmän alkoholia ja toisina vähemmän, jonka jälkeen juomisen lopettaminen ei enää tule mieleenkään, ja sitten kun valomerkki tulee, se on usein kuin pieni kuolema. Silloin tekisi mieli mennä johonkin jatkopaikkaan tai vaikka ostamaan pullo trokarilta ja kävellä sen kanssa puistoon. Onnekseni en tunne salakapakoita, enkä vielä ole siirtynyt puistokemistiksi, mutta tarpeeksi paljon on tullut sekoiltua ilman sitäkin.

Tasapainoilen tässä vähentäjien ja lopettajien välillä ja mietin, pystyisikö sitä siirtymään alkoholin kohtuukäyttäjäksi (paljon harvemmin kuin nyt ja varsinkin paljon nykyistä vähemmän kerralla) vai onko ajatus täysin tuhoon tuomittu ja onko ainoa järkevä tie lopettaa kokonaan.

Kiitos vastauksesta. Samaa pohdin minäkin ja kuvailemasi asiat tuntuvat tutuilta. Minulla tosin lähtee vielä muisti helposti, en voi juoda edes läheskään samoja määriä kuin muut porukassa. Soitin A-klinikan puhelimeen ja sieltä kanta oli se, että kerran kontrollin menetettyään sitä ei enää saa takas. Toivon itse kuitenkin että voisin esim nauttia hyvistä viineistä hyvän ruoan kanssa ja pitää sen siinä. Huoh.

Kirjoittelin muutama päivä sitten tuonne lopettajien puolelle ketjun “Joko riittäis” puolelle omasta tilanteestani, ja kuten siitä käy ilmi, tekee juuri tuo ajatus “hyvää viiniä ruoan kanssa” totaalilopettamisesta hankalaa. Jotenkin pitäisi vain saada aikaan sellainen muutos, että juomaa ei uppoaisi sen enempää kuin ateria vaatii. Helposti käy kuitenkin niin, että ateria vaatii - tai sen luulee vaativan - aika monta lasillista, ja jälkiruoka vaatii tietysti omansa, ja sitten kahvi omansa, ja siitä se lähtee…

Tuo, että muisti menee ja homma karkaa käsistä jo hyvin pienestä määrästä, tekee sinun kohdallasi pelkän vähentämisen - sen sijaan että lopettaisit kokonaan - varmasti vieläkin vaikeammaksi. Itse pystyn juomaan aika isoja määriä ja muistia en saa lähtemään juuri mitenkään, mutta sekin ihme on nähty lähihistoriassa, jopa useamman kerran. Nyt on vakaana tavoitteena, että niin ei kävisi enää koskaan, enkä olisi koskaan edes lähellä sitä.

Minähän en mikään ole neuvoja antamaan, mutta kuvittelisin, että runsaan alkoholin käytön lopettaminen jättää eräänlaisen tyhjiön, joka on täytettävä jollain. Yksi parhaita täyttämiskeinoja on varmaankin jokin säännöllinen urheiluharrastus, mielellään jokin rankka ja adrenaliinia tuottava, joka tuottaa niitä (tai ei nyt aivan samoja) voimakkaita elämyksiä, joita alkoholi ei enää ole tuottamassa.