Antautuminen alkoholiongelman edessä

Me Lopettajat
21

Samankaltaisen elämänvaiheen, kuten alkoholismin vaihtumisen ongelmattomampaan elämään, voi toinen kokea voittona ja toinen tappiona. Joku on päässyt eteenpäin (tai ylöspäin, omille jaloilleen), toinen taas näkee antautuneensa.

Ratkaisevaa kai on se, millaisena elämänsä kokee sen jälkeen.

Sanojen ja sanontojen selkeys ja yksiselitteisyys tietysti varjelisivat monelta turhalta tulkintavirheeltä, mutta kun alkoholiongelman, kuten monen muunkin tunteita ja maailmaasyleileviä katsantokokoelmia synnyttävän asian tiimoilta syntyy myös kuppikuntia, sisäpiirejä, joissa annetaan sanoille aivan omia spesiaaleja merkityksiä, niin näiltä ei voine välttyä. Ehkä myös etsitään jotain sitoutumista yhteisiin oppeihin, yhteinen kieli ulkopuolisilta salattuine merkityksineen voi lujittaa uskoa “meidän totuuteemme” huomattavastikin.

Keskustelussa voidaan onneksi usein pudottautua ihan tavallisen kielenkäytön ja arkijärjen tasolle, jolloin sanoilla ja sanonnoilla pelaamisen tasolta päästään myös vuorovaikutukseen .

Ehkäpä tässäkin, voittamisen ja tappion käsitteiden takana ja niistä huolimatta on myös joistakin asioista samankaltaista käytännön tietämystä?

22

“Tämä nyt meni liian syvälliseksi.”

Tässä pelkistettynä. Alkoholia otetaan:

  1. Kun on tylsää ja/tai yksinäistä (tai stagnaatio jos haluaa sivistyssanaa käyttää); ollaan juututtu ammatilliseen tasankoon esim. majurina/lehtorina eläkkeelle ja kurssikaverit menneet ohi eversteiksi ja professoreiksi. Tai ollaan toistuvaistyöttömänä (eläkepapereita odottelemassa) tai minimieläkkeellä elättiyksiössä tai uramiehen kotivaimona tai yksinasujana kaupungissa jossa ei leimaudu kuin maalla. Antaahan se alkoholi tekemistä noin aluksi ja lisää tekemistä saa takuulla alkoholismin ja alkoholin aiheuttamien ongelmien peittelyssä ja korjaamisessa.

  2. Alkoholin juominen vaikeuksiin. Auttaa kyllä aluksi nukkumaan (siihenkin alkon koukuttavuus perustuu), toimii monilla sedatiivina (kaikki eivät juo rähinäviinaa), mutta jos ryyppy jää päälle vaikeudet vaan kasvavat.

  3. Alkoholin juominen juhlimiseen. Niin monta kertaa on kuultu lause “ensin se oli vaan viikonloppusin”. Sitten menee keskiviikkoisin ja lopulta välipäiviä voi olla vain harvoin ja silloinkin pakosta.

23

Kutsuisin omaa tietäni väsytystaisteluksi. Lopulta oli antauduttava, 10 vuotta ensioivalluksesta (en halua juoda) siihen meni. Viisi viimeistä koko ajan yhä harvemmin ja vähemmän juoden, mutta juoden kuitenkin silloin tällöin. Edelleen en halunnut. Totaalikyllästyminen ja väsyminen määrien/kertojen tarkkailuun. Lisäksi oli antauduttava sen tosiseikan edessä että nousuhumalasta oli jäljellä laimea tössähdys, miksi siis juoda kun parhaat ajat sen suhteen meni jo. Olen onnellinen raittiista elämästä ja siitä miten kaikki tunteet voi kohdata selvinpäin. Aina ei ole kivaa ja mielenterveys on osittain mennyttä, mutta mikä nyt aina kivaa olisikaan. Hyvä näin. Amen.

24

Sodankäynti vertauksena sopii varmasti monen ajatteluun. Minun kohdallani se ei ole ihan paikallaan.

En minä ole tämänkään asian kanssa ihan sodassa ollut.

Rähmälläni olin, antautuneena, alkoholin ja alkosholismini vietävissä (tai oikeammin elin niiden rajoittamaa elämää, tokihan vastuu tekemisistäni edelleen oli minulla itselläni)

Nöyrtymäänkin jouduin -tai mukamas ovelana nöyrryin tahallani- moneen suuntaan ja monen tahon edessä, jotta sain ilman isompia murheita jatketua alkoholistina olemista ja samalla kuitenkin roikuttua jotenkin ihmismoisessa työelämässä ja ihmistenvälisessä toiminnassa.

Nöyränä ryömimistä, venkoilua, itsenikin petkuttamista silloin tällöin, silmien sulkemista vaihtoehdoilta, rutiinien toistamista, kertakaikkista alistumista ja antautumista, sitä se minulla oli. En minä millään lailla sotinut ainakaan alkoholismini kanssa.

Eikä se lopettaminenkaan kai sotaa ollut. Se oli vain lopettamista. Poisoppimista. Eikä siinä silloin ollut päällimäisenä ajatuksena sekään että nytpä lakkaan antautumasta ja alistumasta. En huomannut noin voimakkaita termejä ja mielikuvia siihen liittää. Sen sitten huomasin vasta kai jälkikäteen, että eipäs olekaan enää sellaista alistumista alkoholismin suhteen, ei se minua enää kuljeta.

Mutta se on enemmän jälkiviisautta, sen miettiminen.

Kohottaahan se tietysti jollain tavalla itsetuntoa, ja antaa yhden sellaisen myönteisen muiston onnistumisesta, ja niiden varaanhan tässä tämä päivä ja huominen paljolti rakentuu. Siihen että tietää voivansa myös onnistua vaikka monessa asiassa meneekin persiilleen ja joskus joutuu antautumaankin, rähmälleen. Onneksi usein vain tilapäisesti, ja just se usko voimavaroihin, myönteisten kokemusten jäljet aivoissa, auttaa kömpimään takaisin jaloilleen monessa jutussa.

25

mies metsänreunasta kirjoitti

Tavallisen kielenkäytön ja arkijärjen mukaan tämäntyyppinen käytös on nöyristelyä, juovalle alkoholistille tyypillistä ovimatoksi alentumista. Itsensäkin petkuttamista, juuri niin kuin kirjoitat.

Uskon tällaiseen nöyryyden määritelmään: Nöyryys on oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä. Tämän olen oppinut raitistuneiden alkoholistien toveriseurassa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimame ja toivomme

26

onnekseni silloin kun pääsin raittiiksi niin minun lähellä ei ollut ihmisiä jotka olisivat yrittäneet “takoa” jotain järkeä, oppia, uskontoa minun päähän, eikä ollut vääntöä miten saan käsittää asiat mielessäni. Kukaan ei väittänyt yhtään mitään. Sain olla se mikä olin, tyhmä tai viisas, joko otin oppia muista tai en. ja jos kärsin siitä etten kuunnellut muiden neuvoa niin itsepä kärsin seuraukset.
onneksi ei juomaan takaisin tarvinnut lähteä.
Toivon kovasti että hän joka haluaa raittiutta saa rauhassa kasvaa ilman että kukaan painostaa mihinkään suuntaan.
On pakko olla nöyrä ja kuunnella tai siis lukea mitä muut ovat kokeneet. minkälaiset tuskatilat, häpeän tunteet yms on selätetty ja miten. Mistä on avun saanut. Itse sain paljon apua kun “antauduin Korkeimman suojaan”, ja yhä edelleen se on tärkein elämässäni.
kesäisiä raittiita päiviä kaikille.

27

Antautuminen tämän oman juoppouden edessä on minulle ollut sitä, että nyt on tehtävä jotakin ja toisaalta lakattava tekemästä jotakin. Sen tosiasian myöntämistä, että viina vie ja minä vikisen. Toisaalta siis myöntymistä tosiasioille ja nöyrtymistä sen suhteen, mutta myös siitä kumpuavaa tarmoa ja halua muuttaa tilannetta. Ymmärrystä sille, että vaihtoehtoina on antaa viinan viedä edelleen ja yhä kovemmalla kädellä tai alkaa tekemään asialle jotakin. Tekeminen tilanteessani oli lopettaminen ja se mielestäni kertoo voimasuhteet sekä sen kumpi oli vahvempi. Vähentämistä oli yritetty ja erilaisia laskentoja, mutta ne eivät tyydyttävää tilannetta tuoneet. Siksi ajattelen, että antautuminen alkoholiongelman edessä on positiivisessa merkityksessä sitä, että luovuttaa eli passaa taistelusta kumppanin kanssa, joka on siihen asti vetänyt sen pitemmän korren. Kun ei ole missään tekemisissä, niin ei tarvitse riidellä. Toimiva resepti mielestäni.

28

Ehkä taisteluajatus ja pidemmälle kehiteltynä mielikuva pienestä ihmisestä suuren valtion tai armeijan sotakoneiston edessä ainoana mahdollisuutenaan antautuminen ehdoitta on käyttökelpoinen, jos oletetaan että vastassa on konkreettinen ajatteleva ja loogisesti toimiva olento, viinapiru tai sotajoukkoa todella tietokoneruutujensa ääressä puhelimeen taistelukäskyjä huuteleva kenraali.

Minulle alkoholi ei kuitenkaan ole tuollainen persoonallinen olento, vaan kemiallista ainetta. Kuten vesi, bensiini, lattiamaali, kahvi tai tärpätti.

Riippuvuus sen käyttöön taas oli sosiaalisista, psykologisista, yhteiskunnallisista, kemiallisista jne tapahtumaketjuista johtuva asia joka sijaitsi omassa päässäni. Asenteeni alkoholiin ja sen käyttöön oli se merkitsevä tekijä, johon aloin vaikuttamaan, koska halusin muuttaa elämäntapojani ja elämäntilannettani toisenlaiseksi.

Ei siinä oikeastaan mistään sodasta ollut kysymys, kun ei ollut mitään sotajoukkoakaan minua ampumassa.

Sitä riippuvuutta saatan kyllä kuvata olotilaksi jossa olin “antautunut” , alkoholinhimoni ja riippuvuuteni oli kuvaannollisesti ajateltuna kahle ja komentosuhde jonka edessä olin antautunut.

Mutta, oliko lopettaminen sitten voitto taistelussa vai ainoastaan hetken kestäneen kovan työn tulos? Jos kysymys oli taistelusta, niin en ainakaan hävinnyt, minähän pääsin tavoitteeseeni. Joillakin taistelu-termiin liittyy vielä sellainenkin mielikuva, että se konkreettinen vastustajan kenraali, häviöstään katkerana, kulkisi ympäri maailmaa keräämässä uusia sotajoukkoja ja ostamassa uusia tykkejä juuri minun tappamisekseni… ja siksi on itse ylläpidettävä sotatilaa ja kehiteltävä uutta aseistusta vuodesta toiseen.

Minun ajatuksissani asia ei noin ole.

Ei ole sotaa. Ei ole viholliskenraalia joka pommittaisi minun kotiani. Tässä asiassa olen minä, asenteideni ja ihan omien valintojeni kanssa.

Voittaja vai häviäjä?

En ainakaan rähmälläni asian suhteen, koska elän tuon suhteen haluamallani tavalla. Eikä se ole keneltäkään pois, joten ei siinä ole mikään oletettu vastustajakaan joutunut nöyrtymään.

Minä nyt vain en juo viinaa koska en halua. Ei tämä sen kummempi juttu ollut.
Mielikuvista ja mytologioista kinastelu ei taida asiaa miksikään muuttaa.

29

Hih kyllä se “taistelu” tai “sota” on ihan puhtaasti kielikuva :wink: Ei kai nyt kukaan järkevä (joihin itseni tai basin lasken) alkoholia personoi? Raittiilla jalalla tänäänkin ylös no problems. Päivä täynnä haipakkaa aamusta iltaan, mikä on nykyään poikkeustila :exclamation: Have A nice day everybody!

30

Näinpä juuri. :smiley:
Taistelu-ja sotakuvaukset eivät istu omaan kokemukseeni, enkä niin kyllä kirjoittanutkaan. Voittaja toki koen olevani ongelmanratkaisun suhteen. Siihen asti voiton vei viina. Välimatka, sen myöntäminen, että alkoholi ei sovi minulle on tuonut tämän mahdollisuuden. Mutta nyt kesäpäivä kutsuu… :smiley:

31

Kyllä huomaa metsänreunanmiehen taistelumentaliteetin jo tämänkin ketjun postausmääristä :laughing: .Mahtaa olla raskasta kun ei yhtään voi ottaa rennommin vaikka alkoholismistakin on jo parantunut täysin eikä sillä ole enää minkäänlaista vaikutusta elämään :wink: .

32

Laitan tämän linkin uudestaan kun se taisi mennä näkymättömänä useimmilta ohi. Tässä on mielestäni kaikki oleellinen sanottu otsikon aiheesta.Varsinkin AA-viitekehyksestä asioita tarkkailevan kannattanee lukea kirjoitus huolella. Ja tuskinpa se muitakaan tökkii koska onhan kirjoittaja lääketieteen edustaja.

Alkoholistin antautuminen terapeuttisessa prosessissa

juhakemppinen.fi/index.php?id=fo2xcm622h2wsz

33

Näääs, kun ei me osata käyttää oikeita sanoja kuvaamaan tilannetta. Tars Metsänreunan miehen nyt laatia sanakirja millä sanoilla ja ilmaisuilla on suotavaa kirjoittaa tällä palstalla. Seuraavassa kiellettyjä sanoja sekä ilmaisuja:

viinapiru, päivä kerrallaan, toipuminen, yksintaistelu viinapirun vyörytyksessä, antautuminen, nöyrtyminen, itsetutkiskelu, hyvittäminen, sanomansaatto, AA, palaveri, toipumisohjelma, Korkein Voima, Jumala, AA-lainen elämäntapa jne.

Minulle hetki jolloin tajusin, että viinan myötävaikutuksella olen kaiken tuhonnut, ei minulle ollut mitenkään voitollinen. Eikä se alkutaival ollut mitään riemukulkua ja onnea.

34

Kiellettyjä sanojahan tai ajatuksia on monillakin, tai siis sellaisia joiden lausujalle seuraa sakinhivutus.

Eipä noista antautumisista ole minullekaan paljon muuta seurannut, kuin ongelmien paheneminen ja “sairauden” eteneminen yhä pahemmaksi. Oleellista toipumisen kannalta minullekin oli antautumisen lopettaminen, ja alituisen sairastamisen lopettaminen.

Apua kyllä voi tarvita ajoittain itse kukin. Niin minäkin. Mutta pelkkää avun hakemista tarvittaessa en vielä pidä antautumisena.

35

Minua joskus häiritsee se että hoetaan että olen toipuva alkoholisti, kaivellaan vaikka minkälaista vikaa ja luonnehäiriötä ja keksitään että sehän on alkoholistin ominaisuus. Mutta kun noita ominaisuuksia ja omituisuuksia on muissakin ihan tavallisissa ihmisissä.
En tarkoita sitä jos on esim. alle kolme kuukautta ollut raittiina niin ihan varmasti on toipuva alkoholisti, mutta kun vuosien päästäkin on edelleen toipuva?
Sanon nykyisin js tarvitsen sanoa että olen entinen alkoholisti. olen ihan terve muuten mutta en voi juoda alkoholia.
Siis onhan minulla tietenkin sairauksia, mutta niistä joistakin en toivu koskaan koska ne on parantumattomia, jotkut ovat stabiilissa vaiheessa ja vain tarkkaillaan. Oikeastaan tällähetkellä voin tosi hyvin, nyt kun sain apua tuohon syyllisyysongelmaanikin, niin ei sekään enää paina mieltä niin paljoa.
tavallaan on pitänyt antautua monen asian edessä, etten yksin pärjää enkä kaikkea osaa.

36

En taaskaan jaksanut lukea kuin aloitustekstin ja muutamat kommentit/ näkemykset ja yllätys yllätys, lopussa taas kiistellään? No, olkoon se teidän juttunne.
Vastaan siis ainoastaan otsikon tekstiin, antautuminen alkoholiongelman edessä.

Millaisestahan rautalangasta se pitäisi vääntää että menisi perille? Joka ikinen alkoholiongelmainen joutuu antautumaan sen tosiasian edessä, että alkoholi on silloin ongelma kun se häiritsee päivittäistä elämää.

Antautuminen, suomeksi käännettynä myöntäminen että on asiansa kanssa voimaton, juomisensa kanssa siis.
Miks siitäkin saadaan aikaiseksi tällainen soppa? Itse en jaksa jauhaa enempää sanaa antautuminen koska siihen ei ole tarvetta. Ongelmansa myöntäminen on osuvammin sanottu ja silloin siihen on hyvä puuttua. Siis itse ongelmaisen, mihin itsekin kuulun. Silloin nostetaan kädet pystyyn et ei helvetti, ei tän näin pitänyt mennä.

En lähde mollaamaan kenenkään näkemyksiä ja kirjoituksia mistään, koska mulla ei ole siihen varaa. Sen sijaan ihmettelen et kuinka jälleen nää samat tyypit jaksaa ja jaksaa…jauhaa täyttä paskaa. Luulisi että kaikkien kohdalla olisi helpointa keskittyä siihen omaan focukseen millä pysyä selvänä ja eheytyä sen mukaan. Ei etsiä virheitä toisten kirjoituksista ja sitä kautta jatkuvasti purkaa sitä omaa pahaa oloansa pois ja millä tyylillä!?

Luulisi olevan helpompaa antautua senkin kanssa, meinaa puuttua joka ikiseen kirjoitusvirheeseen tai väärin sanoin ilmaistuun mielipiteeseen?

Aurinkoista päivän jatkoa itse kullekin.

37

Kiitos :smiley: Täysin samaa mieltä. Keskity kertomaan oma tarinasi, älä puutu nyansseihin, ota hei rennosti ja anna pari käytännön vinkkiä, tsemppaa, älä lyttää. Perseen kun puristaa oikein tiukaksi niin kakka nousee päähän ja sitä ei aina itse huomaa.

38

Alkoholin kanssa ollaan silloin ongelmissa, kun sitä juodaan vitutukseen, masennukseen, vastoinkäymisiin jne. Eikä ne syyt tarvi olla pelkästään negatiivisia, vaan voihan sitä juoda iloiseen asiaankin tai yksinkertaisesti muuten vaan. Eli lyhyenä yhteenvetona sitä juodaan aina kun siihen siunaantuu tilaisuus. Antautuminen tämän asian yhteydessä tarkoittaa sitä mielestäni, että myöntää nämä edellämainitut asiat alkoholistin kieroutuneeksi ajattelutavaksi ja ennenkaikkea sitä, että siitä on tullut ongelma, josta ei omin voimin kykene selviytymään.

39

Olen tästä ihan samaa mieltä. Mutta ei tähän kannata kuitenkaan jäädä ihmeemmin roikkumaan.

40

Meillä päin palaverissa ei käytetä tuota toipuva alkoholisti titteliä juuri lainkaan. Täälläpäin ollaan alkoholisteja, joko juovia tai raittiita. Onhan siellä joukossa näitä vikojen etsijöitä hamaan tappiin asti, vaikka raittiutta olisi 100 vuotta. Kun niitä luonnehäiriöitä ja vikoja keksii itselleen, niin näillä on hyvä selitellä tekemisiään ja sairastaa iankaiken.

Kyllä minä raittiinakin olen alkoholisti, koska tauti itsessään on parantumaton, toisin sanoen, en voi nauttia yhtään alkoholia. Tämä perustuu omaan sekä lukuisten muiden alkoholistien kokemuksiin.