Antabus ja retkahdus

No niin se 30 päivää oltu kuivilla ja tänään se retkahdus sitten tapahtui.
Kaunis kesäpäivä ja houkutteleva terassi olivat niin vastustamaton yhtälö.
Olen lukenut täältä antabuksen ja alkoholin efekteistä, mutta omakohtaisesti mulle riitti
yksi keskiolutpullollinen saamaan todella pahan olon.
Naama alkoi helottaa ja silmät muuttuivat punaisiksi viiruiksi, kotona koko yläkroppa punaista läikkää täynnä. Ilta menikin sitten sängynpohjalla potiessa.

Tämän päivän havaintoina kuitenkin positiivisia ajatuksia:
Olut ei maistunutkaan niin jumalalliselta kuin muistin.
En todellakaan lähde enää leikkimään antabuksella ja alkoholilla enää jatkossa.

Nyt vaan ajatukset kasaan ja tipattomana eteenpäin.

-Mallasmonni

Terve Mallasmonni. En halua olla ironinen, mutta väkisinkin sitä ajattelee, että
oli onnesi, että kokeiluasi varjosti punainen vaara joka iskikin.

Itselle tuo puna ei iskenyt, mutta syytä en tiedä. Tärkeintä oli itsellekin löytää
painavempia syitä olla raittiina, kuin pelote punanahasta.

Siis houkutteleva yhtälö?

kaunis kevätpäivä + oluttterassi + Antabus = Antabus -reaktio

En tiedä, onko sinulla pihaa/parveketta → ihan kahvin merkeissä aamulla taikka vichy/limppari illalla.

Toisekseen; olut maistuu kitkerälle, koska se on sellaiseksi suunniteltu. Lähes saman maun saa vaikka 0,0% Ukko-Pekka -oluesta. Jos olut oikeasti olisi hyvänmakuista, niin mummot, vaarit ja koululaiset joisivat alkoholitonta olutta.

Ei ehkä ole mielekästä lähteä ravintolaan kovin varhaisessa vaiheessa; varmasti pystyy kerran tai kaksi olemaan ilman, mutta riski juoda alkoholia voi olla suuri. Onhan sitä täysraittiina entiset alkoholistit olleet lukuisissa liikeneuvotteluissa koskaan juomatta alkoholia ja entisiä juoppoja jopa on ravintola- ja hotellialan yrittäjinä eli yksilöllistä - mutta en itse lähtisi testailemaan omaa kantttiani.

Aikanaan saattoi olla virhe vetää Dipsan pois markkinoilta; se tehosi nopeammin ja vaikutusaika oli lyhyempi eli juomisen kokonaan estävä täsmälääke siis.

Mulla on täsmälleen sama havainto omasta retkaduksestani. Olin sitä itsekään huomaamattani petaillut jo kauan, vajosin tahallani yhä synkempiin syövereihin, että saisin lopulta syyn juoda. Ja tulihan se syykin sitten, kun oikein odotin. Ja eiku juomaan! Ja voi perhana, miten kitkerää ja inhottavan makuista se olikaan! Vaikka ostin tietenkin entistä lempimerkkiän. Eka huikka maistui kauhealta…ja tässä vaiheessa viimeistään potkaisi itsensä esiin alkoholismi. Jos tavallinen ihminen ottaisi jotain kamalan makuista suuhunsa, niin eihän hän joisi sitä edes koko tölkillistä. Minä join 19. Totesin sen jälkeen, että minun on helpompi, ja muutoinkin kaikin puolin parempi olla kokonaan ilman.