Älykkyys ja mielialalääkkeet

Erikoistapaus ei siis saanut geenejä syntyessään, tai sitten syntyi vasta vanhana. :laughing:
Tässä kohtaa ei ole kysymys uskonasioita vaan puhtaasti perinnöllisestä alttiudesta.
Joko olet alkoholisti, tai et ole alkoholisti, koskaan et ollut vain vähän alkoholisti.

“ALKOHOLISMI EI OLE SEURAUSTA JUOMISESTA, VAAN JUOMINEN ON SEURAUSTA ALKOHOLISMI SAIRAUDESTA.”

PS. Kuivahikasta kertova juttu on kirjoitettu “Eläminen Raittiina” kirjaan 19. päivän kohdalle.
Kirjassa on 31 tekstiä, yksi jokaiselle päivälle.

Tekeydytkö tyhmäksi tahallasi? Missä vaiheessa olen väittänyt, että minulla ei varmasti ole geneettistä alttiutta alkoholisoitua? Sukurasite on ollut tiedossani nuoresta alkaen, varsinkin isäni mutta myös äitini puolelta. Pelkkä perinnöllinen alttius ei vielä kumminkaan tee ihmisestä alkoholistia, vaan siihen tarvitaan myös polttoaineeksi alkoholia. En ollut alkoholiriippuvainen jo syntyessäni. Se, mikä olen nyt, on geenieni ja eletyn elämän summa.

Enempää en yritä keskustella kanssasi, koska et ymmärrä lukemaasi, vaikka mielestäni kirjoitan kohtuullisen hyvää ja kansantajuista suomea.

–kh

“Pelkkä keskushermoston rasittaminen mieleen ja tunteisiin vaikuttavilla aineilla riittää aktivoimaan geneettisen sairautesi.” Ei siihen siis alkoholia välttämättä tarvita, vaan siihen riittää varsin hyvin myös murrosiässä saatu PKV-lääkitys.

Ja huom. minä olen tänään alkoholisti, mutta en suinkaan alkoholiriippuvainen.

Terveyskeskuslääkäri ei varmastikaan kykene 20 minuutin vastaanotollaan hoitamaan sen enempää psykiatrisia ongelmia kuin päihdeongelmaakaan, vaan hänen tehtävänsä on ohjata potilas oikean tahon hoitoon. Mieluiten lähetteellä.

Kokemusketa tiedän, ettei hoitoonohjausta tehdä vaan määrätään lääkkeet. Kuten myös minulle.
Siitä alkaa kierre… Kunnat nääs “säästää”. :smiley:

Geneettinen alttius alkoholismiinkin vaihtelee suuresti eri ihmisillä. Jotkut alkoholisoituvat kertalaakista ekasta kännistä jo 14-vuotiaana, mutta heitä on tosi pieni vähemmistö. Sellaisia yksittäistapauksia tosin on.

Joillain (useimmilla) alkoholiriippuvuuden kehittyminen pahaksi kestää pitkälle aikuisikään, tai jopa keski-ikään. Siksi hoitoon tai AA:han hakeutuvat alkoholistit on keski-iältään sangen iäkkäitä, verrattuna vaikkapa huumeidenkäyttäjiin joita löytyy hoidosta ja alaikäisenä.

Tietysti nuoriakin vakavasti alkoholiriippuvaisia on olemassa. Itse esim. voisin määritellä olleeni vaikeasti koukussa alkoon jo joskus 19-vuotiaana.

Mutta! Minä en ole koskaan ollut koukussa pkv-lääkkeisiin, vaikka satunnaisesti olen niitä käyttänyt. Että siltäkin osin yksilöiden väliset erot on hyvin suuria. :slight_smile:

Se voi kyllä olla totta, valitettavasti.

Siksi päihdeongelman kanssa kandeekin hakeutua suoraan esim. A-klinikalle saamaan hoitoonohjaus ja hoidon tarpeen kartoitus, kuin arvauskeskuslääkärille.

Tuosta yllä olevasta kysyisin Kolmipilkulta sen verran, että onko vika allekirjoittaneessa vai olenko aistivinani tahallista provosointia? Jos vika löytyy allekirjoittaneesta, käytän mielelläni 10. askelta ja myönnän tällä palstalla julkisesti heti sen ymmärrettyäni, olleeni väärässä, mutta tämän hetken ajatusmallilla ajateltuna, tuosta kuvastuu päällimmäisenä vain tahallinen ärsyttäminen, joka sinällään tietyissä tilanteissa palvelee kyllä toipuvaa alkoholistia herätteenä tutkailla omaa elämäänsä ja sen myötä pyrkiä muuttamaan itseään ohjelman ehdottamalla tapaa. MUTTA, jotenkin mietin tässä peilaten omaa kokemustani vertaistuesta, ettei jatkuva piikittely ole mitään muuta kuin oman erinomaisuuden, narsistisen erilaisuuden esiintuomista, toisten elämän mitätöinnillä ja mikä pahinta osoittaa ihmisen suvaitsemattomuutta. Jossain olen kuullut mainittavan lauseen: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”.

Omalla kohdallani olen sortunut joskus henkisen kasvuni vaiheessa, samankaltaiseen tuomitsemiseen, kunnes tutustuin Ison kirjan sekä useiden muiden AA-kirjallisuuden kovin viisaihin teksteihin, löytäen sieltä yllättävän paljon suvaitsevaisuutta itselleni.

Yhden suoran kysymyksen tässä haluaisin sinulle Kolmipilkku esittää: Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka hankala olisi selvitä toipumisentiellä ilman vertaistukea, ihan yksin?

Älä ole huolissasi, niin kauan kun jutuni perustuvat omaan kokemukseeni ja AA-kirjoista opittuun.
Enkä tule pois sulkemaan myöskään sairauskäsitteen päivityksiä.

Tänäänkin agendalla 10-11-12.

Olen kokenut sen.

Kyse minun mielestäni on lähestymistavasta. Vai kumpaa sinä mieluummin käyttäisit lähestymiskeinona, jakaa omaa kokemustasi kummitettavallesi, huomatessasi hänen henkisen kasvun tiellä olevan liiallisen pakenemisen omia tunteita lääkkeisiin:

Oman kokemukseni mukaan, minun elämäni vaikeudet alkoivat helpottaa siinä hetkessä, kun uskaltauduin kohtaamaan omat pelkoni, ahdistukseni, paniikkini täysin lääkkeettä, keskustelemalla, kirjoittamalla ja prosessoimalla niitä, rehellisesti ja täysin antautuen. En sano, että tämä olisi sinulle ainoa oikea tie, mutta mikäli haluat kokeilla, voin auttaa sinua löytämään samankaltaista apua, kuin itse olen saanut.

Vai tällä tapaa:

Alkoholismin hoidossa ainoa lääketieteellinen keino on saattaa alkoholistin aivot tilaan, jossa keskushermostoa ei rasiteta mieleen ja tunteisiin vaikuttavilla aineilla. Näitä aineita ovat alkoholi, PKV-lääkkeet ja huumausaineet

Näillä miettein, ilman minkäänlaista piruilua ‘’’ : Elä ja anna elää. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Annetaan sanan kiertää. :slight_smile:

Olen valinnut molemmat, ja niitä myös tarvitaan.
Kohta lähtee taas joka keskviikkoinen “kummituspuhelu”, kuuntelen ja jaan sitä mitä minulla on.
En kuitenkaan syyllisty paapomiseen, vaan olen rehellinen!
Alkoholisti ei tarvitse “ymmärrystä”. Meitä on “ymmärretty” hautaan jo liian paljon.
Alkoholisti tarvitsee totuuden!

Näihän se on. Meidän tehtävämme ei ole toimia tuomarina juomarille. Viimekädessä, se kuka täällä raitistuu ja kuka ymmärretään tai ollaan ymmärtämättä ennenaikaiseen hautaan, on kuitenkin Korkeamman käsissä. Pyrkikäämme siis tekemään parhaamme, inhimillisten tunteidemme ohjaamana. Jumala suorittaa ihmetekoja maanpäällä liikkuessaan.

Kolmipilkku, miksi tuputat “totuuttasi” minulle, vaikka olen ollut raittiina jo vuosia enkä ole missään vaiheessa ilmaissut haluavani sinulta konsultaatiota? Jos olisit posteljooni, tunkisit varmaan mainoksia niihinkin postiluukkuihin, joissa lukee “EI ILMAISJAKELUA”?

Ajattelisit pikemminkin niin, että pidempään, sanotaan yli vuoden yhtäjaksoisesti selvinpäin eläneet ihmiset ovat kaikki “selviytyjiä”, eli ovat löytäneet sen oman totuutensa, jolla pärjäävät elämässä ilman päihteitä. Mielestäni kaikki selviytyjät ovat samalla viivalla, riippumatta siitä, mitä reittiä ihmiset ovat tahoillaan viivalle edenneet. Eroja voi toki olla (ja onkin) siinä, miten tyytyväinen itse kukin on elämäänsä raittiina, mutta… mitä sitten? Jokaisella on oikeus tuntea mitä tahtoo ja tehdä elämästään sellaista, kuin itse parhaaksi kokee - jopa palata juomaan, jos raittius ei miellytä. Valmiita elämän käsikirjoituksia ei ole sen enempää geeneissä kuin isoissa kirjoissakaan.

–kh

Niin, eihän täällä sinuakaan Kolmipiste kukaan neuvo, että miten sinun pitäisi raittiuttasi hoitaa. Miksi et keskity tulokkaisiin? Toisaalta on hyvä, että keskustelet meidän paksunahkaisten kanssa, raittiuttaan aloittava on monesti aika herkillä. Nyt sitä lovee peliin hiukan. :smiley:

Tuossa jo kirjoitin aikaisemmin, että alkoholisti juuri vähiten tarvitsee “ymmärrystä”, vaikka sitä koko ajan hakeekin.
Yleensä se “ymmärtäjä” tulee toimimaan kuoleman välikappaleena.
Alkoholisti ei tarvise “ymmärrystä”, vaan totuutta!

Totuus on näissä asioissa oikeaa empatiaa. :bulb:

Ehkäpä sitä totuutta tarvitsee enemmänkin se juova alkoholisti, kuin vaikkapa tuo Kaaleppinen joka on ollut vuosia raittiina. :smiley:

Mikä on totuus ja miten se tarjoillaan? Totuuksien laukominen ilman lähimmäisen rakkautta ei vie kenenkään asiaa eteenpäin. Näkemyksiä alkoholismista ja sen hoidosta ei esitetä siksi, että voi osoittaa olevansa fiksu ja oikeassa, vaan siksi että haluaa auttaa rakkaudesta elämää, itseään ja toisia kohtaan. :smiley:

Siis, tarvitaan oikeaa empatiaa!

PS. Kaaleppinenhan puhuu samaa kieltä kuin minäkin, meillä on punainenlanka.

Ja totuus on tuolla ulkona.

Nimenomaan ymmärrystä tarvitaan, koska monet epäkohdat päihdeongelmien hoitamisessa johtuvat nimenomaan ymmärtämättömyydesta, lyhytnäköisyydesta ja ahneudesta. Raha ratkaisee, tai pikemminkin rahan säästäminen; väärästä päästä.

Ymmärrystä kyllä löytyykin kentältä; niistä ihmisistä jotka päihdeongelmasta on toipuneet ja/tai kohtaavat työkseen päihdeongelmaisia face to face. Mutta kun saatas sitä ymmärrystä vielä päättäjille.

Onneksi on olemassa vertaistukea, joka on ilmaista ja kaikkien saatavilla. Ja Kolmepiste, siellä vertaistukiryhmässä on yhtä monta totuutta kuin on totuuden puhujaakin. :wink:
Siellä(kään) sinun totuutesi ei ole muiden totuutta ylivertaisempi, kuten ei täällä internetissäkään. :slight_smile:

Menikö “ymmärtäminen” ja oikea ymmärtäminen nyt sekaisin? :unamused:

Anna mun kaikki kestää. Sinä et ole rehellinen edes itsellesi.

Sinun “rehellisyys” ruokkii vain sinua itseäsi ja sinun omaa egoististä rehellisyyskuvaasi muista välittämättä. Törkeintä kuitenkin on että kuvittelet tietäväsi TOTUUDEN jota tyrkytät muillekkin. No, eihän siinä mitään kun on vastassa ihmisiä jotka omaavat terveen itsetunnon kuten useimmat täälä plinkissä onneksi omaavatkin, mutta auta armias kun hyökkäät jonkun lähes elämänhalun menettäneen ihmisen kimppuun “totuuksillasi”, niin silloin autettava muuttuu uhriksi jolle on helppo tyrkyttää “totuuksia”, kuten nyt vaikka jumalan olemassa olosta tai olematta olosta.

Elämän halun menettäneen ihmisen auttamiseksi takaisin terveeksi hyvän itsettunnon ja elämänhalun omaavaksi ei olekkaan mikään musta tuntuu juttu, vaan kyllä siinä pitää kunnioittaa sitä autettavaa todella paljon. Minun mielestä nämä AA:n kummijutut pitäisi kieltää tämmösten ihmisten auttajina, koska sielä auttajina toimivat useimmiten epäpäteviä ihmisiä. Jos kummitoiminta olisi rehellistä, niin autettavan joka yksin ei pärjää pitäisi ensisijassa ohjata koulutettujen ammattilaisten piiriin, eikä itsekkäästi pitää omana autettavanaan jolle voi syöttää omaa egoististä monasti vääristynyttä maailmankuvaansa. Itse en missään tapauksessa lähtisi kenenkään kummiksi, koska en koe olevani siihen pätevä ja nyt tarkoitan AA tyyppistä kummiutta.

Korkeamman voiman minä nyt jotenkin voin ymmärtää niin kauan kun se on jonkinlainen tukipilari hyville elämänarvoille itselleen, mutta sen pitää jokainen itse määrittää itselleen sopivaksi ja heti kun aletaan tyrkyttämään omaa korkiampaa voimaa muille, niin ollaan hakoteillä.

T. Pryssä