Älykkyys ja mielialalääkkeet

Joskus töissäkin alkaa hymyilyttää, kun kesken jonkun palaverin rupean ajattelemaan, miten pitkälle elämä täällä on jo kehittynyt siitä ihan ensimmäisestä solusta. Siinä sitä istumme, lähes karvattomat apinat, pöydän ympärillä niin maan perusteellisen totisina läppärit sylissä, ja olemme suunnittelevinamme jotakin meille Tärkeää. Ja nyt voin täällä sähkölämmitetyssä pesässäni kirjoittaa tästä ajatuksestani sinulle tällä omalla läppärilläni.

–kh

Pöhköys on todellakin aivan se avainjuttu. Meitä ihmisiä on näet kahta sortimenttia. Niitä, jotka nauravat itselleen ja niitä joille nauretaan. :laughing:

*Tässä yksi ajatus, joka on tuntunut elämänohjeena toimivalta: :slight_smile:

“At first, I only laughed at myself. Then I noticed that life itself is amusing. I’ve been in a generally good mood ever since.”
-Marilyn vos Savant

fi.wikipedia.org/wiki/Marilyn_vos_Savant

–kh

Eipä kestä! Olen iloinen puolestasi.

Ainahan tänne löytyy uusi “Pikku Myy”, nytkin on löytynyt! :wink:
“Pienuuttani minä kompensoin ilkeydellä.”
“Hän ei osaa suuttua, se hänessä on vikana.”
“Minä en auta ketään, joka ei luota minuun”
“Ala painua pöpöttäjä!”
Onneksemme on myös “Muumipappoja”.

Pelottava lause tuo “en auta ketään joka ei luota minuun”. Se kun on niin vastoin kaikkia niitä periaatteita ja ihanteita, joita olen omaksunut ja joiden kanssa pyrin elämään joka ikinen arkinen päivä. :slight_smile:
(paitsi ehkä nyt just kun olen jälleen lomalla, eh heh.)

Voi ajatella nääs niinkin, että luottamus pitää ansaita. Ja se on myös ansaittavissa, vaikka epaluuloisempaa porukkaa kuin päihdeongelmaiset ei voi ollakaan. Miksikäs eivät olisi, eihän esim. huumemaailmassa ole oikeita ystäviä. Päähänpotkimiseen ja halveksuntaan on saattanut puolestaan tottua jo jopa joissain "hoito"paikoissa, valitettavasti.

Kaikkien luottamusta ei voikaan aina saada heti, mutta jokainen on silti oikeutettu saamaan apua ja tukea.

Ilkeyteen pystyy jokainen, mutta moniko pystyy pyytämään sitä anteeksi, tai tekemään vielä vaikeamman uroteon: antamaan anteeksi itse kokemansa ilkeydet. :slight_smile:

Kaikki me olemme yhtä pieniä elämän edessä, ja meidän tulee katsoa toisiamme samalta tasolta. Itseämme jalustalle nostamatta ja itseämme muita hurskaampana pitämättä. Jopa Muumipappojen.

Mistäs tiedät, syökö Marilyn vos Savant mielialalääkkeitä? Ei keskivertoa korkeampi älykkyys tee ihmistä jotenkin immuuniksi mielenterveyden häiriöille, päinvastoin… :slight_smile:

–kh

Miten niin, älykkyys on persoonamme pysyvä ominaisuus, mitä se vaikuttaisi ja mihin?

Yleisesti ottaen älykkään ihmisen ajattelu on monimutkaisempaa kuin vähemmän älykkään, mistä aiheutuu keskinkertaisessa maailmassa omat ongelmansa.

Enpäs tiedä minäkään vos Savantin lääkitystä tai muitakaan yksityisasioita, kun en häntä tunne sen paremmin kuin kai sinäkään. YouTubesta löytyy muuten hänestä ainakin yksi pitkä tv-haastattelu, jonka muistelen olevan mielenkiintoinen.

Hieno juttu, että pärjäät elämässäsi ilman mielialalääkkeitä.

–kh

Mirtillon ketjussa olen jo kirjoitellutkin syöväni toistaiseksi SSRI-ryhmän masennuslääkettä ahdistuneisuushäiriööni. Toki toivon joskus psykoterapian myötä oppivani elämään ahdistusteni kanssa ilman lääkitystäkin.

*Ja ennen kuin rupeat laatimaan minulle listaa PKV-lääkkeistä ja niiden turmiollisuudesta alkoholistille, kehoitan sinua tarkistamaan, mistä SSRI-lääkkeissä ylipäätään on kyse, ellet sitä jo tiedäkin. Muuten minun mielialalääkitykseni saattaa muuttaa sinun kuvaasi minun minäkuvastani.

–kh

Muuten Suomen AA:n erotettu Maailmanpalveluvaltuutettu on Mensan jäsen.
Hänet AA-johtajat Suomen AA:ssa kokivat uhkana omalle toiminnalleen ja hänet oli erotettava.
Hänen intressinsä kun oli palvella AA:ta, eikä Suomen AA:n johtajia.
Lukenut, sivistynyt ja hyvin kielitaitoinen ihminen, joka tunsi myös AA-Käsitteet.
Hänen kanssaan olen vaihtanut paljonkin kokemuksia ja voin sanoa, että kyseessä on hyvin sydämellinen ja sosiaalinen ihminen. Siis vaikka kuuluukin suomalaiseen älymystöön, eli on Mensan jäsen.

Kunnioitan häntä!

Kirjassa Alkoholismin Aakkoset Lars Söderling kuvaa alkoholistin masennusta seuraavasti:
“Masennus on tavallinen tila alkoholisteilla koko sairauden kulun ajan. Hoitamattoman alkoholismin myöhemmissä vaiheissa melkein kaikki potilaat kokevat masennusta ja silloin itsemurha on tavallisin kuolinsyy. Oire on seurausta alkoholin vaikutuksesta keskushermostoon, kun kyvyttömyys kokea tunteita toistuu jatkuvasti.

Tämän “kemiallisen depression” oirekuva muistuttaa psyykkistä sairautta. Alkoholin aiheuttama depressio on kuitenkin harvoin hoidettavissa antidepressiivisillä lääkkeillä. Tavallista on, että se häviää itsestään ilman erityistä hoitoa muutamassa viikossa kun potilas raitistuu”.

Huom! Tästä minulla on oma kokemus, eli pitää paikkansa!

Oma ahdistuneisuushäiriöni on vaivannut minua jo ainakin murrosiästä alkaen, ellei jo lapsesta. Mielialalääkkeen sain siinä vaiheessa, kun häiriö alkoi oireilla oltuani ensin raittiina jo lähes 10 kk. Alkoholivaikutus voidaan siis sulkea pois.

Tuon lainauksesi asian puolestaan tiedän pitävän paikkansa omalta kohdaltanikin.

*Enempää lääkäriasioita en aio kirjoittaa tähän Smokki&Sikarin kivan positiivisena alkaneeseen keskusteluun.

–kh

Silti pidät itseäsi poikkeustapauksena.
Sillä yleisesti alkoholismi ja sen hoito halutaan kytkeä mielenterveystyöhön ja mielisairauksiin.

Kirjassa Vem bryr sig ruotsalainen Walter Lenz kirjoittaa:
”Psyykkisiä ongelmia ei alkoholisteilla ole enempää kuin muulla väestöllä, 3 %."
“Suomalaisista katsotaan psyykkisiä sairauksia sairastavan 3 – 4 %.”

Joten hyvin pieneen väestönosaan olet itsesi sovittanut. :unamused:

Meinaan vaan, että sinne minäkin olin itseni asettanut, 3%:tiin. Todellisuus oli vaan toinen.
Kun alkoholismiani alettiin lopulta hoitaa, katosivat minulla diagnosoidut masennus,
paniikkihäiriö, unettomuus ja nukahtamishäiriöt.
Eli nuo kaikki olivat minussa alkoholismin oireina!
Jokainen oli kyllä saanut oman diagnoosinsa lääkäreiltä, ja tietysti lääkkeet, mm. SSRI lääkeitä.

Kysynkin, onko alkoholismiasi alettu hoitaa?

Tämä ketju on tänään porskuttanut aika kauas siitä mistä se lähti. Valitettavasti.

Ei haluta. Päihdehoito ja psykiatrinen hoito on ihan eri sektoreitaan, ja ne kuuluvat jopa eri hallintoelimille. Esim. Helsingissä päihdetyö kuuluu sosiaalitoimeen, psykiatrinen hoito puolestaan terveydenhoitoon.

Psykiatriset yksiköt eivät halua “liata käsiään” päihdeasiakkailla edes siinä tapauksessa että päihdeasiakas olisi selvästi psykoottinen ja vaarallinen, vaan esim. Auroran sairaala potkii psykoottisetkin päihdetapaukset pois: katkoille tai Päpsylle. (HYKSin Päihdepsyk. plk.)
Onko se ihmisten pallottelua? On! Ja vieläpä aika rumaa.

Oikeassa maailmassa se on kuitenkin vähän niin, että eri ihmisten psyyke saattaa toimia eri tavalla kuin vaikkapa Kolmepisteen psyyke, Lars Söderlingin psyyke ja jopa Walter Lenzin psyyke.

Itse asiassa, usko tai älä, Kolmepiste, vaikka luulet että on olemassa yksinkertaistettavissa oleva ja hyvin homogeeninen samasta muotista valettu “alkoholistin psyyke” joka on täysin samanlainen sinulla, Söderlingillä ja kaikilla maailman miljoonilla alkoholisteilla, ihan niin ei asia kuitenkaan ole.
Jokainen ihminen on pikemminkin melkoisen ainutlaatuinen, oli alkoholisti tai ei.

Eiks oo muuten jännä, että kaikki päihderiippuvaiset ei oo alkoholisteja lainkaan? :bulb: Esim. monet nuoret huumeriippuvaiset ei ole. Aattele! :slight_smile:

Tähän täytynee jakaa oma kokemukseni. Olen aikoinaan ollut psykiatrisessa hoidossa itsetuhoisuuden vuoksi. Tuohon hetkeen sain varmasti suurimman osan olemassa olleista diaknooseista sekä melkoisen määrän opiaatteja, bentsoja, mielialalääkkeitä jne. viinan kanssa noista sai melkoisen tappavan yhdistelmän. .Raitistuttuani olin valmis mihin tahansa, että pystyisin elämään ilman kuntoutuksessa lopettamiani lääkityksiä. Sain purkaanitseni kuntoutuksessa palasiksi. Kuntoutuksen jälkeen sain itselleni AA-kummin, kävin hänen kanssaan läpi Ison kirjan ehdotusten mukaisesti askeleet. Olen lisäksi ollut kummina lukuisille ihmisille AA:ssa, purkaen samallan lisää itseäni. Olen kirjoittamalla purkanut elämääni, käynyt kolme vuotta intensiivisesti psykoterapiassa ja näillä kenoin sinnittelin ensimmäiset neljä vuotta ilman lääkityksiä. Viimeinen vuosi meni niin raskaaksi sosiaalisten pelkojeni kanssa, että puoli vuotta puhuttuani ja kirjoitettuani asiasta,päätin aloittaa mielialalääkityksen. Sen jälkeen kulunut vuosi on ollut jo helpompaa. Oikeastaa se on ollut elämää isolla E:llä. En ole enää panikoinut sosiaalisia tilanteita, mutta välillä elämä on raskasta lähinnä omien kohtuuttomien vaatimusteni alla. Olen saanut julistaa lääkkeettömän elämän autuudesta Kolmipisteen tapaan, mutta tähän hetkeen ymmärrän lauseen " Olen valmis mihin tahansa…" aivan uudella tavalla. Jos vaakakupissa on totaalinen pilleritön raittius, armottomien pelkotilojen vallassa, vaarana totaalinen romahdus jonka päätepysäkki pahimmillaan olisi hauta tai sitten raittius terästettynä yhdellä “onnellisuuspillerillä”, ilman noita pelkoja, niin valitsen jälkimmäisen ja selittelen sit vaikka itselleni tarvitsevani tuota nappia kyetäkseni olla isänä lapsilleni, niin se minulle sallittakoon. Jos tämä jotakuta haittaa, niin synnitön heittämään vaan ensimmäistä kiveä, pyrin parhaani mukaan väistämään sen.

Smokin ja sikarin alkuperäiseen ketjuun lopuksi siteeraan erään älykkään ihmisen lauseen: “Mikä on viisaan ja älykkään ihmisen ero? Viisas selviää todella nopeasti sellaisista tilanteista, joihin äkykäs ihminen ei koskaan joudu” :slight_smile:

Kiitos Keto, kiitos Kaaleppinen :slight_smile:. Viisaus ei asu meissä, anteeksi minussa, mutta olen sijannut sille jo vuoteen mieleni vierashuoneeseen.

Kolmipilkku: En usko syntyneeni alkoholistina, vaan tulleeni sellaiseksi ajan mittaan alettuani käyttää alkoholia. Minussa ei siis mielestäni ollut jo syntyessäni alkoholismi-nimistä heikkoutta, hengettömyyttä tahi sairautta, josta voin vapautua vain hurahtamalla uskoon kuten sinä. Tuota hurahtamista ei tule tapahtumaan niin kauan, kuin pääni yhtään pelaa, joten sori vaan kolmipilkku. En osta ideoitasi. Elän katsomukseltani aivan eri maailmassa kuin sinä, mutta oikeesti… haittaakse? :wink:

Ja ennen kuin heität taas “miksi uskovaisia pilkataan?” -marttyyrikortin kehiin: kritiikkini ei kohdistu AA:han instituutiona, ei toipumisohjelmaan ideana, ei edes AA:ssa käyviin ihmisiin yleisesti, vaan ihan puhtaasti sinuun sellaisena, kuin minä sinut käsitän kirjoittelusi perusteella. Toki voit vedota siihen, että kritisoin vain omaa mielikuvaani sinusta, mutta niinhän [size=150]me[/size] kaikki täällä nettipalstalla [size=150]teemme[/size], sinäkin. En tunne sinua etkä sinä minua, joten elämä jatkuu.

Näin se vain päättyy raittiina tämäkin päivä.

–kh

Olen asiasta samaa mieltä mulla on psykiatri ja psykiatrian lääkäri ja ne molemmat sanoivat käy a-klinikalla parempi näin he hoitavat mielen ongelmia ja a-klinikka alkoholismia

Moros Kaaleppinen,
Hyvä lukea tarinaasi.

Se tais mennä tuo oivallus just toisinpäin.“Älykäs selviää tilanteista,joihin viisas ei koskaan joudu”.
Vai sotkenko lisää? Siis jos miettii mikä ero on älykkäällä ja viisaalla.

Tuohon yllä olevaan sen verran, että vaikka joku elämänpolullemme “sattumalta” eksyvä ihminen ärsyttää tahallaan tai tahtomattaan meitä, on itsellämme valta päättää siitä provosoidummeko siitä, vai mietimmekö olisiko tuossa hänen vieralussaan elämällemme kenties jokin syvempi merkitys. Itse olen loputtoman monta kertaa paennut “ikäviä” ihmisiä vihan taakse, kunnes aloin tietoisesti ottamaan haasteen vastaan, kohtaamalla näitä ihmisiä ihan älyllisellä tavalla pohtien, miksi joku ihminen tai hänen tekonsa minua ärsyttää.

Tuohon Kolmipilkun paatokselliseen saarnaamiseen(anteeksi sananmuodot), on allekirjoittaneen liian helppo samaistua, kun itse aikoinaan vannoin käsi Ison kirjan päällä, julistavani vain tätä yhtä, ainoaa “oikeaa” totuutta. No sittemmin olen “harhautunut uskostani” sen verran, että pyrin mahdollisimman objektiivisesti suhtautumaan erilaisiin ihmisiin, tarjoten omaa kokemustani asioissa, samalla testaten hänen kokemuksiensa toimivuutta omalla kohdallani. Samalla haparoiden soveltamaan elämääni parhaan kykyni mukaisesti lausetta: “Elä ja anna elää”

Riitely erottaa meidät pahimmassa tapauksessa ihmisestä, jolla saattaisi olla juuri se puuttuva palanen eheästä minuudestamme, joten pyrkikäämme suvaitsevaisuuteen, peilaten omia vahvuuksiamme ja heikkouksiamme lähimmäisistämme.

Huom! Suurimmassa osassa Suomen kunnista lähestytään samaa terveyskeskuslääkäriä oli sairaus sitten mikä hyvänsä.
Apua haetaan ensisijaisesti lääkäristä, ei hallinnosta.