Kirjoittelin tänne elokuussa muutaman kerran, mutta karille karahti raitistumisyritykseni aika äkkiä. Viime syksy oli kaikin tavoin raskas, ja myös kostea. On pakko myöntää, että vaikka kuinka yrittäisin pysyä kohtuudessa, niin ennemmin tai myöhemmin homma lähtee täysin lapasesta. Ihme, että vielä on perhe ja työ tallella…
Hävettää niin ankarasti, etten tunnu nyt millään pääsevän siitä yli. Pitää vaan yrittää suunnata katse tulevaisuuteen - ei ainakaan turvautua tuttuun lääkkeeseen.
No mutta otappa tavoitteeksi aluksi tipaton tammikuu. Sen jälkeistä aikaa ei tarvitse murehtia. Keskity vain tipattomaan tänään-päivään, niin kaikki hommat lutviintuu niin kuten pitääkin! 
Joo, katsoin eilen telkasta sitä 100 päivää ilman viinaa -ohjelmaa (oli muuten aika tyhmä) ja ajattelin, että jos eräskin osallistuja pystyy olemaan 100 päivää ilman viinaa, niin kyllä munkin on pystyttävä. Tosin päivä kerrallaan tässä mennään. Nyt siis toinen päivä menossa.
Kotona ei ole mitään juomaa, ei edes miehellä. Se tuntuu nyt paremmalta toistaiseksi.
Mene sen AINOAN Voiman luokse joka pystyy tekemään ihmisen TOTISESTI vapaaksi! Hän on Herramme Jeesus Kristus!! AA-jäsenistä ei tule koskaan vapaita koska he lähestyvät kuviteltua “jumalaa” omalla tavallaan. Jumala on itse asettanut sen tien jota kautta Hänen luokse tullaan! Sinne ei voi mennä muita teitä kuin yhtä tietä! Jos alat mennä sinne muita teitä…“jumalaksesi” tulee Saatana! Olen kuunnellut tarpeeksi ihmisten itsevakuuttelua että Jumalaa voi lähestyä omalla tavallaan ja muodostaa “oman käsityksen” SE EI KÄY!!!Jos lähestyt Jumalaa mia teitäsi ja omilla käsityksilläsi… SILLOIN JUMALA SIJAITSEE VAIN JA AINOASTAAN OMASSA PÄÄSSÄSI!
Kolmas raitis aamu 
. Tein jo yli tunnin lenkin koiran kanssa, kylläpä oli taas tyhjiä ja rikottuja pulloja aikalailla - ei kai ne enää voi uuden vuoden vieton jälkiä olla?
Itsestäni sen verran, että olen keski-ikäinen täti ja asun Helsingissä miehen ja koiran kanssa. Työpaikan olen onnistunut säilyttämään huolimatta siitä, että alkoholinkäyttöni on ollut ajoittain melkoisen ongelmallista.
Hei Fragola,
samassa jamassa ollaan, mullakin on kolmas aamu (paitsi että 1. päivän aamu ei ollut vielä kovin raitis). Ja yrityksiä on takana vuosien, jopa vuosikymmenten ajalta.
Minuakin hävettää…mitä enemmän selviän, sitä enemmän tuntuu siltä, että kehtaanko millään mennä keskustelemaan ongelmastasi ammattiauttajan kanssa…eka päivänä menin, koska olo oli niin epätoivoinen, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.
Tällä kertaa olen päättänyt ottaa vastaan kaiken avun, mitä on tarjolla, sekä kuntani päihdeaseman, AAn, sosiaalitoimeen että myös tämän Plinkin.
Tsemppiä sinulle, päristellään yhdessä eteenpäin!
samat myös täällä.
Elokuussa kans täällä roikuin, näköjään rekisteröidyinki jo silloin vaikken mitään kirjoitellutkaan. Juominen jatkui. Aina joku “syy” miks just nyt ei voi lopettaa: vapaapäivä, vapaapäivä huomenna ja saa nukkua, käymässä toisella paikkakunnalla eli kehtaa mennä kauppaan, raskas työpäivä jne jne. Syitä miks just nyt ei voi lopettaa löyty aina. Uudenvuodenaattoaamuna päätin että nyt saa selitykset riittää, lopetan nyt. Tänään neljäs päivä menossa
Itseni tunnen, en kans pysty kohtuuteen. Lapasesta lähtee ja lujaa kuitenkin jossain vaiheessa. Siis ainut mahdollisuus lopettaa kokonaan.
Tsempit kaikille jotka on samassa jamassa!
Huomasinkin Marianne_o ja Kerttuli, että yhtäläisyyksiä löytyy. Näyttää täällä olevan monta muutakin keski-ikäistä naista, joilla juominen ei ole pysynyt hallinnassa.
Nyt kun asiaa ajattelen, niin vaikka nuorena käytin alkoholia melko harvoin, niin juominen oli kyllä erilaista kuin kavereilla. En vaan ymmärtäny silloin kiinnittää siihen huomiota, niin alkoholistiperheen lapsi kuin olenkin tai ehkä juuri siksi.
Moikka!
Oon jo pitkään kaipaillut sellaista keskustelufoorumia, jossa olisi nimenomaan itseni kaltaisia keski-ikäisiä naisia, joista ei siis päälle päin näe ollenkaan että olisivat alkoholisteja ja joilla on ainakin kutakuinkin kulissit kunnossa…kun menin AA-ryhmään, siellä oli ensinnäkin vain ihan pari naista, melkein kaikki olivat miehiä, ja nämä naiset olivat sellaisia, jotka olivat todella käyneet pohjamudissa, tyyliin lapset otettu huostaan ym ym! Arvosta heitä ja heidän kokemuksiaan, mutta tunnen kovin vähän yhtäläisyyttä heidän kanssaan…nyt olen menossa paikkakuntani naisten ryhmään ja toivon tosiaan tapaavani siellä teidän - Fragola, Kerttuli ym - tapaisia naisia. Olisi aivan mahtavaa jos vielä ystävystyisi jonkun kanssa ja voisi tavata muutenkin kuin AA:n kokouksissa…mutta nyt taidan mennä jo asioiden edelle:) Tarkoitan vaan, että olisi kiva tavata oikeasti KOHTALOTOVEREITA joiden kanssa voisi keskustella asioista niiden oikeilla nimillä. Mulla on kyllä pari hyvää ystävää, mutta koska eivät itse ole alkoholisteja, niin en viitsi heitä vaivata näillä asioilla, vaikka tilanteeni tietävätkin.
Myöhäinen tervehdys, rouvat!
Täällähän meitä on, keski-ikäisiä kohtalotovereita, meitä, joista ongelma ei välttämättä paista ulospäin eikä työhuoneen ovessa lue “alkoholisti”…
Itsekin lueskelin Plinkkiä tosi pitkään ennen kuin sain aikaiseksi kirjoittaa, vaikka monet vakuuttivat sen olevan terapeuttista. Ii
Olen myös kokenut huojentavana tulla avoimesti ulos alkoholiongelmani kanssa ja ottaa vastaan tarjottu apu (enemmän omassa ketjussani “Kantapään kautta”).
Pysytään linjoilla,
L:tar
Joo, just tuommoista naisryhmää itsekin kaipaisin. Ei sen tarvitsisi välttämättä olla mikään AA-ryhmä, vaan jos olisi edes joku samantyyppisessä tilanteessa oleva juttukaveri. No, ehkä lähden jossain vaiheessa katsomaan, millaista naisten AA-ryhmässä on jollen muuta keksi.
Kävin tuossa vaa’alla ja kuten arvasin, niin syksyn mittaan on tullut vielä pari kiloa lisää. Saas nähdä, miten viinattomuus vaikuttaa painoon vai vaikuttaako mitään. Ainakin toistaiseksi aion syödä surutta mitä mieli tekee, tärkeintä on pysyä selvinpäin.
perustaisko ylläpito meille naisille oman palstan kun eläkeläisilläkin on. tai perustetaan esim facebookiin oma suljettu ryhmä ?
Moi!
Tuo keski-ikäisten naisten palstan perustaminen on harkitsemisen arvoinen idea. Mutta itse en käytä facebookia, olen sielläkin tällä samaisella nickillä eikä mulla ole kavereita (sielläkään:)). Säilyisikö Facebook-ryhmässä anonymiteetti niiden osalta, jotka ovat siellä omalla nimellään? Oon kyllä valmis liittymään sellaisen Facebook-ryhmän jäseneksi, jos joku sen perustaa, itse en osaa. Ensisijaisesti sitä kaipaisi ihan henkilökohtaista kontaktia kanssasisariin…kenties sekin onnistuisi tuon ryhmän kautta?
Moi!
Minusta on ikävää, jos te aikuiset naiset siirrytte jonnekin muualle keskustelemaan. 
Olen teidän viesteistänne saanut voimaa itsellenikin pysyä selvinpäin Vaikka olenkin mies ja nuorempi, niin saman ongelman kuitenkin jaamme. Toivon siis, että kirjoittelisitte tännekin jatkossa, mikäli jonkun oman palstan perustatte
Moi!
Komppaan vaeltelijaa tässä aiheessa.
Samoin olen saanut voimaa teidän kirjoituksistanne! Toivottavasti pysytte linjoilla jatkossakin!
Hoh hoijaa. Päivä 1, tipaton tammikuu alkoi ja loppui heti toisena päivänä. Tunti ja minuutti kerrallaan, valtava häpeä ja huono olo. Kun tajuaisi että tässä ei ole mitään järkeä. Mutta ei, taas mennään. Nytkin tekisi mieli, korjaussarjaa eli uutta känniä. Kun se ei koskaan siihen yhteen “korjaavaan” jää. Kyllä ihminen on tyhmä!
Noin mäkin aina olen ajatellut, että kylläpäs olinkin taas tyhmä. Mutta eihän siitä ole kyse, vaan riippuvuudesta. Pysyttele Minni nyt vaan sinnillä selvänä, niin et takuulla kadu sitä aamulla.
Mulla neljäs päivä menossa ja tänään on kyllä yrittänyt pyörittää, mutta periksi en nyt anna. Turha pohtia jotain keväällä tulevia kemuja, että miten ne menee selvinpäin.
Yritän, yritetään… On vaan niin pirun vaikeaa. Etenkin nämä ensimmäiset päivät aina. En muista kauanko viimeisin raittius"putki" oli, liekö kymmentä päivää. Viikon jälkeen olo on jo hirmuisesti parempi, mutta kun malttaisi odottaa. Jotenkin kaikki voimat kadoksissa. Taas.
Heippa kaikille vuodenvaihteessa raitistuneille. Itse olen raittiina ja toivotan Teille sitä samaa. Alku on yhtä helevettiä. Sitä sitten parantaa kaikki tapansa, hommaa liudan hyviä harrastuksia, tekee töitä siivoaa taloa ja kaikenlaisia juttuja on tullut kokeiltua vaan kuinka on käynyt, sitä on sitten palkittu itseä parilla drinksulla. Sitä on kokeiltu vuodesta toiseen, joogattu edestakaisin. Minulle on ainut keino ollut AA josta olen saanut raittiuden. Vaikea on ollut samaistua juttuihin välillä kun itsellä on ollut asiat suht koht hyvin. On ollut firmaa, taloa autoa lapsia ja eläimiä ja kaikkea. Vaan alkoholi on perkkele pitänyt pauloissaan. Tällä raittiudella olen perehtynyt AAhan Amerikan ateistien, agnostikkojen ja vapaa-ajattelijoiden sivustolta. Sieltä löytyy fiksuja tekstejä-
Täällä yksi keski-ikäinen nainen lisää. Olen itse aloittanut kirjoitella tänne syksyllä 2012 ja ensimmäinen raitis jaksoni kesti puoli vuotta. Alkuvuodesta 2014 menin AA:han. Minullakin on kulissit kunnossa, on työ ja perhe, mutta niin vain henki oli mennä juodessa. Asun pienehköllä paikkakunnalla, ja meilläkin ryhmissä on enimmäkseen ikämiehiä. Olen tästä huolimatta käynyt ryhmissä, koska yllättävää kyllä, tätä kautta olen pysynyt raittiina. Naisten ryhmä alueella on, mutta sinne on matkaa. Mikä avuksi, en tiedä, olen henkilökohtaisesti kuitenkin päättänyt toistaiseksi käydä ryhmissä, koska siitä on ollut minulle valtavasti apua.
