Olen uusi täällä. En tiedä minne muuallekaan avautua oloistani.
Taidan olla alkoholisti, ei tämä muuten olisi näin vaikeeta. Juominen on jatkunut noin 15 vuotta.
Tarkoitukseni on saada juominen haltuun ellei jopa täysraittius. Tätä on kestänyt nyt viikon… ei paljoa, mutta hyvä alku mulle.
Nyt huomaan miten kamalan yksinäistä puuhaa raitistuminen on. Se pelottaa, saan vielä yhden tekosyyn palata tutulle polulle. Vaikeinta on suhtautua miesystävään joka ei tue eikä välitä millään tavalla, istuu nytkin terassilla, eikä ehdotukset yhdessätekemisestä kiinnosta. Kavereita mulla ei ole kun muutama ja niillekin maistuu litku. Ainoan lohdun saan pikku-tyttärestäni, onnenpilkultani.
Kaipaan niin kovasti ihmistä johon voisin samaistua, keskustella ja puuhastella. Siinä pieni ongelma myös. Eihän tässä ole tullut tehtyä mitään järkevää piiiitkään aikaan. Osaankohan enää? Kun kaikki maistuu puulta eikä kiinosta. Tahdoo vaan juoda
Tämä on tietysti vasta uuden alkua ja sille pitäisi antaa aikaa. Olisiko neuvoja?
Moikka
Tämä on Elonooran topicista ja “Omaman” kirjoittamana
Siinä olis näin alkuun jotain purtavaa
Ei sitä voikaan tietää ennenkuin kohtuukäyttö on karannut käsistä.
Olen läpikäynyt tuon saman ajatusmyllyn mitä sinä juuri käyt läpi. Tuo juomisten suunnittelu, “kuivien kausien” suunnittelu ja se, että alkoa käyttää rentoutumislääkkeenä, viittaavat kyllä kovasti siihen, että olet kyllä hyvää vauhtia kehittymässä alkoholistiksi Itselläni meni kolmisen vuotta, ennen kuin hyväksyin sen, et
ten enää voi käyttää alkoholia ollenkaan. Vielä pari kuukautta sitten en ollut henkisesti valmis lopettamaan, ja se, etten enää olisi saanut juoda, tuntui ahdistavalta ja pelottavalta ajatukselta. Muutaman viime kuukauden ajan kuitenkin tilanne paheni niin nopeaan tahtiin, että pelästyin toden teolla. Edessä oli ihan pari viikkoa sitten vaihtoehdot: Klinikka, omin voimin & vertaistuen & terapian avulla lopettaminen tai koko elämän kuvioiden romahtaminen alkon takia. Siihen asti olin tehnyt kaikenmoisia vähentämissuunnitelmia, joita en sitten “hyvistä syistä” pitänytkään kuin korkeintaan viikon tai pari.
Pelästyin, heräsin ja kypsyin nopeasti ajatukseen, että minun on lopetettava juominen kokonaan. Nyt se tuntuu jo aivan erilaiselta ajatukselta: Helpottavalta ja huojentavalta, ettei tarvitse miettiä juomisia. Tätä en olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, etten pelkää raitistumista."
Näin se kumminkin etenee ja suosta nouseminen pidämmän päälle vaikeutuu. Mutta tuota asiaa on kumminkin pohdiskelta ja lopettaminenkin lähtee siitä että, se asenne ja asian sisäistäminenkin pitää olla valmiita siihen. Että nyt loppuu . Yleensä silloin ollaan jo kuilun partaalla ja vaihtoehtona ei ole muuta kuin lopettaa. Siihen löytyy kyllä omia asemiansa auttamaan
Tervetuloa
T.T
heippa incomitatus (meniköhän oikein), tervetuloa palstalle. yksinäistähän se on, mutta täällä ainakin saat kuuntelijoita, tukijoita ja keskusteluseuraa. itse ajattelin soitella auttavaan puhelimeen, jos tulee tiukat paikat, minullakun ei ole kumppania. luin tuossa, että usein se juttelu saa muuttamaan omat ajatukset toiseen suuntaan ja päättää sitten olla juomatta. pysyhän mukana, niin tsempataan toisemme parempaan elämään
Kiitos hyvistä vastauksista On toki helpottavaa tietää että ainakaan täällä ei ole yksin.
Tässä kävikin niin että tuli oltua viikonloppu jurrissa kun oli “lapsivapaata”… Noh, enmä muuta voi kun yrittää taas. Turhauttavaa kun alkoi jo huomaamaan että olo paranee ja paino tippuu uusi yritys siis!
Kunhan osaisi olla vittuuntumatta, pahinta on kun muksu joutuu kärsimään mun angsteista. Mutta se on tuskin pahempi kuin äiti kännissä
Kävi mielessä hakeutua johonkin AA-ryhmään pahoina hetkinä. Kunpa olisi sellainen ryhmä jossa on otettu lapset huomioon, tarkoitan siis hoitomielessä. Olisi helpompi mennä kun ei tarvis järjestää hoitopaikkaa ensin.
Osasin jo melkein arvata tän, ei musta ole mihinkään. 2 litraa viiniä menee tänäiltana. Aikuista seuraa kaipaisin. Äijä on taas kavereiden kanssa joten mä haistatan pitkät mun helvetin juomattomuudelle. Tää on niin PERSEESTÄ!!!
Erään sanoja lainatakseni: Mitä järkeä on “yrittää” ja hakea vertaistukea juomisilleen? Eipä juuri puutu kuin se TODELLINEN HALU ELÄÄ RAITISTA ELÄMÄÄ. Ei millään pahalla mutta miettikää…
Raitistuminen alkoholista vaatii ehdottomasti kovan oman motivaation. Tarvitaan jokin “naksahdus”, että syntyy todellinen halu elää ilman alkoholia. Tämän “naksahduksen” voi tehdä yksin tai sitten hakea kaikkea mahdollista apua sairauteensa.
Itselläni meni kolmisen vuotta, ennen kuin hyväksyin sen, et
uusi yritys siis!