@Elea ihan mahtavaa, että olet päässyt pohdinnoissa noin pitkälle ja löytänyt juurisyyitä arvottomuuden kokemukselle.
Itselläni ollut myös tuota arvottomuuden kokemusta ja olen pyrkinyt aina miellyttämään kaikkia, jotta minusta pidettäisiin. Juominen ei ole sitä helpottanut tosiaan, vaan tuonut lisää syitä kokea itsensä arvottomaksi. Nyt yritän työstää myös tätä asiaa ja oppia arvostamaan itseäni ja elämääni sellaisena kuin se on. Meillä on kaikilla oma polkumme.
Tsemppiä pohdintoihin!
Tämä on kyllä ollut yksi parhaimmista asioista mitä minulle on elämäni aikana tapahtunut. Tietysti asian pyörittely ja työstö jatkuu edelleen, mutta tämä on ollut iso harppaus. Tsemppiä Linda1 omiin pohdintoihisi❤️
Alkon kanssa lopulta kaikki tähdet loksahtivat otolliseen asentoon ja ongelma oli käsissä. Joskus mietin että miten asiat olisivat menneet ilman koronaa. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että samalla tavalla, mutta hitaammin. Sinänsä parempi näin.
Alkoholin suhteen ei ole ollut mielitekoja. Tuntuu siltä että jotkut rattaat pyörivät sen suhteen nyt isolla vaihteella tuolla taka-alalla.
Hah, voin todellakin samaistua. Tsemppiä sinne vaikka tuntuukin siltä että elämä valuttaa nyt paskaa niskaan päivä toisensa perään.
Tammikuu on hurahtanut näköjään loppupuolelle. Olen tehnyt analyysia loppuvuoden repsahduksista. Palautumisen puute / olemattomuushan se siellä sen kamelin selän katkaisi.
Fiilikset sahanneet laidasta laitaan. Alkukuussa mietin tosissani, että pitääkö tässä nyt hyväksyä loppuelämäksi se, että korkki kannattaisi pitää kiinni. Tuota kelasin ilman suurempaa paniikkia. Sain päivärytmiä järjestykseen, liikuskelin ja otin omaa aikaa. Olo ja elämä alkoi tuntumaan jopa normaalilta. Sellaiselta kuin joskus ennen. Alko ei käynyt ajatuksissa ottomielessä. Yhtäkkiä sitten huomasin ajattelevani, että ehkä tässä ei ongelmaa enää olekaan. Öö, siis todella outo ajatus. En aio lähteä testailemaan. En tiedä mistä näitä kummallisia ajatuksia tulee, mutta täytyy vähän tutkailla niitä.
Erityisempiä mielitekoja ei siis ole ollut. Hermo on muutamaan otteeseen kärähtänyt mutta ensimmäisenä ajatuksena ei ole ollut pulloon tarttuminen, mikä on positiivista. Rentoutumis-/ nollaustarpeeseen ei ole ilmaantunut ohimeneviä ajatuksia muutamasta. Itseasiassa tänään taitaa olla ensimmäinen päivä (tai no olikohan eilenkin), mutta olenkin väsynyt, tiedän että tarvitsen unta eli tänään ajoissa nukkumaan.
En odottele kuin kuuta nousevaa tuota keväistä päivää, jonka piti olla takaraja seuraaville askelmille, pvm:llä ei enää taida olla merkitystä minulle. Mutta se oli tärkeä, jotta pääsin alkuun, itseasiassa aivan avaintekijä. Korkki on täällä siis kiinni toistaiseksi. Että tällaista raportoitavaa täältä.
Niin, ja sellainen huomio vielä että vaikka tipattomien päivien laskeminen on menettänyt minun kohdallani merkityksensä niin jokaikisellä tipattomalla päivällä on ollut väliä (vaikka ei siltä syksyllä tuntunut). Samaten jokaikisellä taklatulla repsahdusvaaralla.
Mutta jatketaan siis palautumisen turvaamisella ja ajatusten tutkailulla. Raportoin taas. Tässä kirjoittelusta on se hyvä puoli, että ajatukset selkiytyvät eikä itseltään tule pideltyä mitään ajatuskuvioita salassa. Ne on niitä pahimpia jos pääsevät itämään pidemmälle.
Havaintoja taas ylös.
On tullut menneen häivähdyksiä kohtuukäytön ajoilta. Muistan miltä tuntui kun käyttöä ei tarvinnut sen kummemmin rajoittaa ja pohtia. Otti kun otti ja sitten oli muutakin elämää. En miettinyt tuolloin että nyt pidän korkin kiinni kolmena viikonloppuna kuukaudessa, neljäntenä voin ottaa ja toivonut sormet ristissä, että sillä tämä ehkä pysyy hanskassa. Minulle terveestä suhtautumisesta alkoholiin kertoisi se että esim. viikonlopun lähestyessä automaatio ajatus ei ole “ah, nyt ottamaan muutama”, vaan automaationa tulisi muita rentoutumiskeinoja. Ja jos olisi lapsivapaa vkonloppu, ajatus kääntyisi automaattisesti jo lauantaille että mitä kivaa (muuta kuin juomista) tekisin silloin.
Tällaisia häiveajatuksia on tullut. Samaan aikaan tiedostan että asia ei kohdallani ole enää näin yksinkertainen. Jos kahden kk päästä tuntuisi tuolta vahvemmin kuin nyt, se ei tarkoita että olen parantunut vaivoistani.
Ja jatkoa vielä. Raitistuneelle ongelmakäyttäjälle / alkoholistillehan voi tulla sellaisia ajatuksia jossain kohtaa että tämä on nyt ihan hanskassa, voin sen pari ottaa. Ja kun se ei kuitenkaan mene sen tietyn pisteen jälkeen enää näin.
Olen mietiskellyt näitä omia ongelmakäytön merkkejäni. Niitähän siis on. Niin vaikka kaikki “ulkoiset” ja tietyt sisäiset käytön laukaisijat häviäisivät ja puhutaan pelkästä hyvään fiilikseen ottamisesta, niin onko se nyt kuitenkin niin, että turha lähteä kepillä kokeilemaan jäätä edes silloin jos/kun tuntuisi siltä että tämähän on ihan hanskassa.
Eipä muuta, jatketaan pohdiskeluita.
