Olin täällä vähentäjissä viimeksi yli vuosi sitten eri nimimerkillä, tein uuden kun en jaksanut säätää vanhan nimimerkin kanssa kirjautumista. Tämä nimimerkkini johtuu siitä, että olen tajunnut juoneeni, koska olen tuntenut riittämättömyyttä enkä ole oikein arvostanut itseäni. Olen tajunnut, että siinä ja tietynlaisessa yksinäisyydessä on nyt se mun juurisyy juomiseen. Haluan aivopestä itseäni ajatukseen, että voisinkin olla ihana.
Oletin pystyväni vähentämään, mutta ei mennyt niin. Nyt aloitin tuon 30 päivää selvänä -systeemin, koska muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa halusin itse lopettaa.
Mulle jo 30 päivää ilman on nyt ensi alkuun lopettamista.
Olen parisenkymmentä vuotta juonut säännöllisesti, vaikka monta vuotta määrät olivatkin pieniä. Silti tosiasia on että ennätys juomatta kokonaan on ollut kai pari viikkoa. Olen juonut 3-4 kertaa viikossa, välillä muutaman annoksen, välillä 10 annosta, pikku hiljaa kohti suurkulutusta edeten. Viime vuodet menneet rajalla ja sen yli keikkuen ja ajoittain sitten selkeästi jo vaaravyöhykkeellä. Olen tiedostanut riskit erittäin hyvin, tiennyt aivan hyvin että olen jo suurkuluttaja ja tiennyt tasan tarkkaan että kun jatkan, tulen riippuvaiseksi. Silti olen halunnut juoda. Siis nimenomaan halunnut, koska olen ajatellut että juominen on kivaa.
Nyt tänä syksynä homma meni sitten niin, että määrät kasvoi ja ollut lähdössä ihan käsistä ne määrät. Jostakin iski ekaa kertaa oma halu lopettaa. Että nyt täytyy lopettaa, haluan lopettaa ja koska mulle se on helpointa nyt näin, niin aloitan tuolla 30 päivän “haasteella”. Tein auditin ja se oli 20. Vielä joitain vuosia sitten se oli 7-8, viime vuosina 11-12 ja nyt näin.
Tänä syksynä alkanut mennä ainakin 2 kertaa viikossa yli 10 annosta, välillä useammin ja enemmän. Olen huomannut että toleranssi on nyt kasvanut aika nopeasti eikä pullo viiniä meinaa riittää humalaan.
Kirjoittelen myös täällä, koska vähentäjissä on aktiivisempaa kuin lopettajissa. Miksiköhän… 
Olen kuitenkin nyt matkalla kohti lopettamista. Tuntuu vaan helpommalta edetä ensin 30 päivää kerrallaan. Uskon että jo kuukaudessa saan kiinni siitä, miltä tuntuu olla kokonaan ilman, ja se on mulle nyt paljon.
On ollut kuitenkin sellaisia krapuloita että oon pelännyt, että nyt tulee haimatulehdus. Ja olen tuntenut rajumman juomisen (n. pari pulloa viiniä) jälkeisenä aamuna muutaman kerran paineentunnetta oikealla ylävatsalla. Olen ruvennut pelkäämään että vuosien tissuttelu useamman kerran viikossa on alkanut tuhota mun maksaa tai jotain on jo tapahtunut. Aion tämän 30 päivän jälkeen teettää maksakokeet. Pelkään myös, että olen jo sairastunut johonkin alkoholin aiheuttamaan syöpään mutta en vain tiedä sitä… ja tätä taas seuraa ajatus, että sittenhän lopettaminen olisi turhaa… toisaalta kuolemanpelko on kyllä hyvä apu lopettamisessa.
Omalla kohdalla on nyt niin että oon tajunnut, että lopettaminen on prosessina erilainen kuin vähentäminen. Vähentäminen on ollut vielä sitä veivaamista, että kyllä mä pystyn ja eihän tämä nyt vielä ole “oikeaa” alkoholismia, kun työt kuitenkin hoituu eikä läheisetkään huomauttele jne. Nyt vaan on tilanne ajautunut aika nopeasti tänä syksynä siihen, että tästä jos jatkan yhtään, annan periksi jollekin sellaiselle, mihin en halua mennä.
Arkitissutteluunkin olen tainnut aika usein vettää sen 0,5 litran pahvipakkauksen, enkä “muutamaa lasillista” kuten itselleni väitän. Mitä se muutama lasillinen edes on - laseja on eri kokoisia. Voihan sekin olla pullollinen.
Tutulta kuulostaa. Minulla haaveena kokonaan lopetus. Vähentelen ensin.