Aloitin 30 päivää ilman

Olin täällä vähentäjissä viimeksi yli vuosi sitten eri nimimerkillä, tein uuden kun en jaksanut säätää vanhan nimimerkin kanssa kirjautumista. Tämä nimimerkkini johtuu siitä, että olen tajunnut juoneeni, koska olen tuntenut riittämättömyyttä enkä ole oikein arvostanut itseäni. Olen tajunnut, että siinä ja tietynlaisessa yksinäisyydessä on nyt se mun juurisyy juomiseen. Haluan aivopestä itseäni ajatukseen, että voisinkin olla ihana.

Oletin pystyväni vähentämään, mutta ei mennyt niin. Nyt aloitin tuon 30 päivää selvänä -systeemin, koska muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa halusin itse lopettaa.
Mulle jo 30 päivää ilman on nyt ensi alkuun lopettamista.
Olen parisenkymmentä vuotta juonut säännöllisesti, vaikka monta vuotta määrät olivatkin pieniä. Silti tosiasia on että ennätys juomatta kokonaan on ollut kai pari viikkoa. Olen juonut 3-4 kertaa viikossa, välillä muutaman annoksen, välillä 10 annosta, pikku hiljaa kohti suurkulutusta edeten. Viime vuodet menneet rajalla ja sen yli keikkuen ja ajoittain sitten selkeästi jo vaaravyöhykkeellä. Olen tiedostanut riskit erittäin hyvin, tiennyt aivan hyvin että olen jo suurkuluttaja ja tiennyt tasan tarkkaan että kun jatkan, tulen riippuvaiseksi. Silti olen halunnut juoda. Siis nimenomaan halunnut, koska olen ajatellut että juominen on kivaa.

Nyt tänä syksynä homma meni sitten niin, että määrät kasvoi ja ollut lähdössä ihan käsistä ne määrät. Jostakin iski ekaa kertaa oma halu lopettaa. Että nyt täytyy lopettaa, haluan lopettaa ja koska mulle se on helpointa nyt näin, niin aloitan tuolla 30 päivän “haasteella”. Tein auditin ja se oli 20. Vielä joitain vuosia sitten se oli 7-8, viime vuosina 11-12 ja nyt näin.

Tänä syksynä alkanut mennä ainakin 2 kertaa viikossa yli 10 annosta, välillä useammin ja enemmän. Olen huomannut että toleranssi on nyt kasvanut aika nopeasti eikä pullo viiniä meinaa riittää humalaan.
Kirjoittelen myös täällä, koska vähentäjissä on aktiivisempaa kuin lopettajissa. Miksiköhän… :unamused: Olen kuitenkin nyt matkalla kohti lopettamista. Tuntuu vaan helpommalta edetä ensin 30 päivää kerrallaan. Uskon että jo kuukaudessa saan kiinni siitä, miltä tuntuu olla kokonaan ilman, ja se on mulle nyt paljon.
On ollut kuitenkin sellaisia krapuloita että oon pelännyt, että nyt tulee haimatulehdus. Ja olen tuntenut rajumman juomisen (n. pari pulloa viiniä) jälkeisenä aamuna muutaman kerran paineentunnetta oikealla ylävatsalla. Olen ruvennut pelkäämään että vuosien tissuttelu useamman kerran viikossa on alkanut tuhota mun maksaa tai jotain on jo tapahtunut. Aion tämän 30 päivän jälkeen teettää maksakokeet. Pelkään myös, että olen jo sairastunut johonkin alkoholin aiheuttamaan syöpään mutta en vain tiedä sitä… ja tätä taas seuraa ajatus, että sittenhän lopettaminen olisi turhaa… toisaalta kuolemanpelko on kyllä hyvä apu lopettamisessa.

Omalla kohdalla on nyt niin että oon tajunnut, että lopettaminen on prosessina erilainen kuin vähentäminen. Vähentäminen on ollut vielä sitä veivaamista, että kyllä mä pystyn ja eihän tämä nyt vielä ole “oikeaa” alkoholismia, kun työt kuitenkin hoituu eikä läheisetkään huomauttele jne. Nyt vaan on tilanne ajautunut aika nopeasti tänä syksynä siihen, että tästä jos jatkan yhtään, annan periksi jollekin sellaiselle, mihin en halua mennä.

No ihan ensiksi: olet takuulla ihana ja riittävä!
Juomisesi syy on ihan jossain muualla. Meistä kaikista on niin kiva juoda, ja keksiä sille erilaisia syitä. Sitten tulee se hetki, jolloin tajuamme jonkun rajan ylittyneen.

Olet tehnyt oikean valinnan kuitenkin kirjoittaa tänne ja päättää muuttaa tulevaisuuttasi. Tiedän, ettei päätös ole helppo. Pelkoja on myös terveyden suhteen, sekin auttaa vähentämään. 30 päivää on varmaan hyvä alku sille, että voi pohtia lopettaako vai vähentääkö. Tässä ryhmässä kirjoittaa kuitenkin myös lopettajia.

Tervetuloa ja tsemppiä

Minäkin olen ollut täällä jo aikaisemmin (parikin kertaa), mutta poistunut. Enkä vähentänyt. Nyt täällä taas.

Tuo on kyllä mennyt ihan samalla tavalla minullakin: yhtäkkiä tajuaa, että toleranssi on kasvanut. Jos haluaa juoda ns. kunnolla, on pakko varata litran viinipullo, normaali kolme varttia ei riitä :frowning: Arkitissutteluunkin olen tainnut aika usein vettää sen 0,5 litran pahvipakkauksen, enkä “muutamaa lasillista” kuten itselleni väitän. Mitä se muutama lasillinen edes on - laseja on eri kokoisia. Voihan sekin olla pullollinen.

Tsemppiä sinullekin vähentämiseen!

Tervetuloa :slight_smile: Tutulta kuulostaa. Minulla haaveena kokonaan lopetus. Vähentelen ensin.
Tsemppiä!

Hei ihanaa, oli tullut vastauksia, kiitos <3 Nyt on ihan oikeasti viikko takana ilman alkoholia!!! Ihan uskomatonta että oon pystynyt tähän. Ennätys todella pitkältä ajalta. Eilen oli vaikeaa. Viini on pyörinyt mielessä koko päivän, onneksi oli niin paljon asioita hoidettavana etten päässyt kaupoille ennen klo 21. Muuten olisin todennäköisesti käynyt. Nyt kun en ehtinyt käydä ostamassa alkoholia, olo on erittäin hyvä. Tiedän että tänään on toinen vaikea päivä. Heräämisestä asti miettinyt käynkö tänään ostamassa juotavaa vai enkö. En halua ja haluan ja se on nyt tämä ongelma. Pitää yrittää pitää tähtäimessä nyt tiukasti vain niitä asioita miksi en halua. Mutta tätä kirjoittaessakin se istuu tuossa olalla kuiskuttelemassa korvaan.
Edit: Luin tuon aloituspostaukseni tässä ketjussa ja muistin miksi tulin takaisin tänne. Täytyypä nyt huolella miettiä haluanko peruuttaa takaisin tuonne kuilun reunalle.

Mahtava tsemppi päällä sinulla Olen ihana ja riittävä!

Selviät varmasti tästä päivästä ilman viinaa ja myös ensi viikosta!

Mullakin olis tänään perinteinen tissuttelupäivä kun aamulla lopetin yövuorot ja huomenna vapaa. Mutta päätin olla juomatta. Tällaisten päivien juomattomuus vaatii sen päätöksen että en juo, vielä en ole siinä tilassa että juomattomuus olisi normaaliuutta ja itsestäänselvyys.

Kiitos viestistäsi Helena 100! Hilkulla menty. Mutta menty.

Mulla on nyt 1 kk ilman alkoholia takana, ja kyllä olen jo kuullut sisäisen alkoholistini kuiskuttelevan korvaani, että “yhden kk juomattomuus on tosi hyvä saavutus, ei sun tarvi yrittää sitä aikomaasi kahta”. Eli kummallisesti psyykkaan itseäni jo lipsumaan.

En silti ole juonut. Ja nyt kun 1 kk tuli mittariin, se antoi jollain lailla voimaa ja uskoa siihen, että se toinenkin menee.

Mun pitää tehdä se päätös aina kaupassa. Tosin olen joskus viinihimossani lähtenyt uudelleen kauppaan autolla, vaikka 15 km päähän. Nykyisin valitettavasti asun kävelymatkan päästä kaupoista. Se lisää riskiä.

Hei!

Kirjoitan nyt tänne ensi kertaa. Kirjoituksesi olisi voinut olla aivan minun, samoja mietteitä paljon, terveysoireita ja pahaa oloa useita päiviä jälkeen. Määrät suuria mitä menee viiniä ja lonkeroa. Joka viikonloppu vähintään ja yleensä kaksi päivää. En tiedä miten etenisin konkreettisesti radikaalin vähentämisen suhteen mutta ensi askel on otettu sillä, että kirjauduin tänne ja olen lueskellut teidän tarinoitanne. En ole pystynyt asiasta kenenkään kanssa juttelemaan enkä sitä ihan vähässä kummassa aio tehdä joten jospa tästä palstasta olisi jotain apua. Eilen jo mietin parin korjaavan saunakaljan jälkeen että nyt se loppuu hetkeksi ja tänään kuitenkin mietin, että jos palkitsen itseni lenkin jälkeen saunalla ja parilla lonkerolla jaksan sitten olla rennompi. Tämä tekstikin on yhtä sekava kuin ajatukset nyt mutta jospa se siitä.

Tutun oloista tarinaa kaikilla. Itse olen miettinyt jo pitkään, miten saisin vähennettyä alkon käyttöä. Rasvamaksa on hankittu pitkällisen harjoittelun tuloksena. Viiniä on kulunut hirveää tahtia, ensin vain viikonloppuisin mutta nyt olen päässyt jo melkein jokapäiväiseen tissutteluun. Tai oikeastaan joka iltaiseen. Se itsensä palkitseminen kun päivä on ns. pulkassa, kelpaa pullo viiniä. Ja viikonlopputahti on se kolmen litran käsilaukku perjantai lauantai-iltojen aikana. Nyt toivon pystyväni vähentämään riittävästi niin, että terveys säilyisi. Jokin ratkaisu pitäisi myös löytää tähän yksinäisyyteen, nyt kun ei enää tarvitse käydä töissä. Tuo viini kun auttaa siihen.
Eilen aloitettu 30 pv. ilman. Tänään siis toinen päivä, jos pystyn.