Alma kuntoon - henkisesti ja fyysisesti

Täällä kolmevitonen, joka on oppinut hiljalleen tissuttelemaan urakalla. Juon lähinnä olutta ja sen huomaa. Eilen näin kuvia itsestäni ja huh, mikä pöhötys koko kropassa. Määrät ovat verrattain pieniä, mutta käyttö on lähes joka iltaista, 2-4 kaljaa hujahtaa hyvän ruuan kanssa. Haluan tarjota hyväkuntoisen ja raittiin äidin lapselleni sekä opetella vihdoin kohtaamaan tunteeni selvin päin.

Itsensä näkemisestä se lähtee. Ei pelkästään ulkonäön näkemisestä, on katsottava syvälle sisimpäänsä. Siellä on jotain jonka olet halunnut hukuttaa.

Ongelmat osaavat uida. Niistä pääsee irti nostamalla ne pintaan, kuivattamalla ja jauhamalla pieniksi murusiksi, hiekaksi, pölyksi joka katoaa tuuleen.

Tervetuloa mukaan raittiiseen elämään.

Moi.
Hyvä että olet havainnut mahdollisen ongelman jo alkuvaiheessa.
Ei kannata vähätellä tuollaisiakaan määriä.

Putkis 0132

Kumpa tuo “tarjota lapsille päihteetön perhe, äiti ja isä” toimisi jo yksin. Kannatan toimimista siihen suuntaan. Itse elin päihdeperheessä, sittemmin tarjosin itse sitä samaa ja mikään muu ei niin kaduta, kuin se, etten kyennyt olemaan lapsilleni isä.
Minulle viina ja omat tarpeet oli tärkeämpiä. No nyt asiat on eri mallilla, mutta vuosikymmenien ongelmilta olisi vältytty, jos viisaus olisi iskenyt aiemmin.

Ensimmäinen raitis viikko hujahti, olisi ollut mukava ottaa muutama olut saunan jälkeen, mutta ei. Ei käy. Huomaan, että treeni alkaa kulkea heti paremmin kun en juo lainkaan. En ole koko kesänä juossut yli kympin lenkkejä, mutta nyt alkaa olla sellainen olo, että eka 15km menee kyllä tällä viikolla.

Toki se, että lapseni saa päihteettömän lapsuuden ja perheen on jo itsessään iso juttu. Mieheni ei juo koskaan itseään humalaan enkä minäkään halua olla päihtyneenä lapseni edessä. Olen saanut elää itse lapsuuden, jossa alkoholi ei ollut missään roolissa. Vanhemmat saattoivat juoda saunakaljan tai lasin viiniä, joskus jouluna oli kahvi ja konjakki. En ole heitä oikeastaan ikinä humalassa nähnyt. Lapselleni haluan tarjota saman, en aio demonisoida alkoholia tai pelotella sen vaaroilla, se johtaa näkemäni mukaan suureen kiinnostukseen tuon ”ihmeaineen” suhteen.

Alkoholin suhteen suuri ongelma on se, että alkoholi ”sopii” minulle. Pieni nousuhumala on aivan ihana tunne, en juo lainkaan viiniä tai vahvoja. En halua juoda enempää kuin sen max 4 pientä olutta, kun lähden ulos. En ala riidellä, enkä villiinny, olen lähinnä onnellisen autuas. Veikkaan tämän liittyvän tietynlaiseen probleemaani, eli adhd:hen. Saan aivoni sammumaan, kun juon oluen tai kaksi. Tämä on kuitenkin kestämätön tapa käsitellä asioita. Olen myös loistava pakenemaan tunteitani ja ongelmia. Uskon myös, että alkoholi vaikuttaa uneeni ja sitäkin kautta jaksamiseeni. Hiljalleen se vaikuttaa minuun tehden minusta alakuloisen ja masentuneen. Silloin en saa koko potentiaaliani käyttöön. Alkoholi ei siis tuo mitään positiivista elämääni, se vain turruttaa, huonontaa fyysistä kuntoa ja vie rahaa. Nyt jos koskaan on hyvä tehdä päätös täysin alkoholittomasta elömästä. En näe mitään syytä enää käyttää tuota ainetta.

Hyvin olet tilanteen analysoinut ja hyvän johtopäätöksen tehnyt.

Muutama ihana ilta takana, ollaan nautittu kesäilloista pojan kanssa ja tehty pitkiä lenkkejä ihaillen luontoa. Olo on fyysisesti ollut hyvä, alkuviikosta meinasi iskeä hirvittävä paniikkikohtaus, en tiedä miksi. Pohdin, oliko se kroppani tai mieleni tapa huutaa ”rentoutusta” ja kaipuuta alkoholin pariin?

Eilen iltasella oli todella lähellä, että olisin ottanut oluen. Saunan jälkeen istuin terassilla katselemassa järveä ja kaapissa odottivat vanhempieni tuomat kylmät saunaoluet. Oli pakko ratkaista tilanne ottamalla yksi relaksantti, jota käytän alaselän vuoksi silloin tällöin. Sen kanssa kun ei voi alkoholia ottaa, ei tarvinnut asian kanssa kärvistellä. Toimikoon sitten antabuksena.

Nyt on ihana heräillä, kun ei ole nukkunut huonosti eikä päätä särje. Pienikin alkoholimäärä nimittäin saa minulle todella kurjan olon fyysisesti, kun uni heikkenee. Kyllä tää tästä.

Mukava lukea sun kuvailua omasta raitistumisestasi.

Mä tulen perässä ja jos mistä niin muiden kokemuksista saa ihan eniten voimaa

Kunto kyllä kohenee jos ei Gepardia nauti… Paljon nautittuna siinä käy niin, että joutuu pomputtelemaan polvillaan PalloVatsaansa ja kädet ja jalat tulevat jäätyneiksi pulkan-naruiksi… :smiley: :smiley: PalloVatsa ja NaruKädet raittiina on hyvinkin vaihdettavissa NaruVatsaksi ja PalloKäsiksi

Tänään olen ollut todella kiitollinen, että saan olla raitis. Upea kesäilta, oma perhe ympärillä ja kaikki hienosti. Mihin tarvitsisin alkoholia? Jotenkin helpottaa, kun ei tarvitse käydä sitä keskustelua itsensä kanssa, että joisiko tänään ja jos juo, niin tietää siitä seuraavan tylsän fiiliksen. Ei tarvitse miettiä asiaa, kun ei edes pohdi hetkeäkään juomista. Otin seurantaan monta sobercurious-tiliä instassa ja se toimii kyllä kannustimena. Ehkä huomenna tai ylihuomenna olisi taas pitkän lenkin paikka, kun jalat toipuu viikon treeneistä:)

Heräsin kesäiseen sunnuntaiaamuun ilman krapulaa. En voi sanoa kaipaavaani päänsärkyä tai sydämentykytyksiä, raittius tuntuu hyvältä. Hetkittäin tulee sellainen ”mutta enkö enää ikinä voi juoda”paniikki. Sitten muistan, että teen päätöksen päivä kerrallaan. Enpä usko, että mikään tilaisuus varsinaisesti paranisi juomalla, joten miksi panikoida asiasta. Oman motivaationsa tarjoavat ihmisten huikeat muutoskuvat. Ei alkoholi saa kyllä ketään näyttämään millään tavalla elinvoimaisemmalta. Toivottavasti oma peilikuvakin alkaa taas jossain vaiheessa tuntua enemmän omalta.

Tuo alkoholin tuoma pöhötys ja siitä eroon pääseminen on kyllä motivoivaa, vaikka pinnallinen syy yksin. Kuitenkin tuo ulkoinen konkretia antaa potkua. Kesän tissutteluissa ja sairastelujen jälkimainingeissa noin 5kg ylimääräistä pöhötystä, peiliin katsominen on niin vastenmielistä, toivon, että muutaman viikon päästä asiat olisivat jo paremmin.

Tsemppiä, ihana kesäinen päivä ja näistä kannattaa nyt nauttia selvänä, ennen syksyä! =)

Juu näin se on, ulkonäkö on sivuseikka. Olen ollut erittäin laihan kymmenisen vuotta sitten, jolloin söin kovia kipulääkkeitä hirveät määrät epäonnistuneen leikkauksen jälkeen. Silloin en syönyt enkä urheillut, olin ehkä laiha, mutten todellakaan kunnossa.

Nyt tämänhetkinen ahdistus ulkonäöstä kertoo ehkä enemmän tästä koko riippuvuusasiasta; en tunnista itseäni. Minulle alkoholi ei todellakaan ollut nuorempana tällainen juttu. Join kyllä tosi reippaitakin määriä jos kävin ulkona, mutta saatoin myös hyvin lähteä autolla ja olla selvinpäin. Ikinä en ottanut kotona tissutellen tai arkena. Alkoholi ei tuntunut erityisen hyvältä. Pari vuotta sitten sain masennukseen lääkityksen. Sääli vaan, että todellinen ongelma olikin kilpirauhasen vajaatoiminta ja raudanpuute, jotka huomattiin myöhemmin. Lääkitys laukaisi jonkinlaisen hypomanian ja tuolloin löysin alkoholin. Sen juominen tuntui aivan älyttömän hyvältä, kun koko mieli rauhottui. Kun lääkitys purettiin, jatkoin samaa 1-2 kaljaa illassa tahtia.

Onneksi enää ei tarvitse juoda.

Itseasiassa olen tässä tajunnut nyt yhden asian ja se on perustavanlaatuinen. Raittius on kaiken a ja o. Se on pohja aivan kaikelle muulle. Voin oppia rakastamaab itseäni, hyväksyä epätäydellisyyden, kohdata ja käsitellä tunteet, saada itseni hyvään kuntoon jälleen, edistyä työelämässä ja opiskella. Mutta se kaikki on täysin kiinni siitä, että pysyn raittiina. Alkoholi vie minusta ilon enkä jaksa tehdä oikein mitään. Ensimmäinen asia on pysyä raittiina. Sen jälkeen kaikki on mahdollista.

Näihän se on raittius on kaiken a ja o, alfa ja omega. Hienoja ajatuksia tuossa mitä sanoit. Tsemppiä! Ja kyllä sitten kaikki on mahdollista. Semmoinen kivireki on päihderiippuvuus, viina varsinkin. Kyllä se siitä. Pystyt siihen. Koskettava kirjoitus, jotenkin voima ja päättäväisyys tulee esille. Ilo, varsinkin se vapaus, se sieltä tulee. Itseä kannattaa rakastaa, halata ja sanoa kuinka paljon sinua rakastan. Näin sinkkuna, ei oikein joka päivä kuule sanoja rakkauden, mutta itseä on hyvä oppia rakastamaan ja tulla itsensä kanssa toimeen.

Kiitos hienosta kirjoituksesta, antaa aihetta miettiä itsekunkin. Voimia, ja se yksi päivä selvänä riittää - joka päivä.

Huomenta. Sunnuntaiaamu, aurinkoinen ja lämmin. Ei krapulaa, se on kiva juttu. Eilen olin syömässä ystävieni kanssa, istuttiin pihalla ja höpöteltiin pitkään. Osa otti alkoa, osa ei. Itse en ole oikein päivällä tissuttelusta koskaan innostunut, sillä saan herkästi migreenin. Olen tajunnut, että karmeat krapulat ja migreeni ovat suojelleet minua alkoholin käytöltä, sillä esimerkiksi viinejä en ole juonut enää vuosiin lainkaan. En kokenut menettäväni mitään eilen eikä kukaan millään tavalla tarjonnut tai tuputtanut juotavaa. Eli taas yksi muistutus siitä, että alkoholia ei tarvitse ottaa, kun lähtee pitämään hauskaa. Ihana sunnuntai toivottavasti tulossa, koko päiväksi ulos ja elämästä nauttimaan :slight_smile: Mukavaa ja raitista sunnuntaita kaikille!

:smiley: :smiley: :smiley:

Mukava lukea. Jatka samaa malliin vaan. Alkoholia ei tarvitse ottaa pitääksen hauskaa. Oikeassa olet, suunta on oikea sinulla. :smiley:

Moi Alma!

Pari asiaa ymmärsin omalle kohdalle myös kirjoituksistasi. Tuo ADHD ja pari kaljaa taitaa toimia mullakin ja se että alkoholi vaan sopii minulle. Rauhotun , en rähise en muutu, mutta ne pitkäaikaiset vaikutukset johtaa masennukseen. Nyt on ollut itselläkin selvä kausi pitkään ja olo tosi hyvä =) Lenkkeily ja kuntoilu sujuu. Sekin asia kun kerroit paniikkikohtauksesta niin minullakin oli tosiaan eilen outo olo niinkuin paniikkikohtaus olisi syntymässä. Kärsin niistä joskus parikymppisenä hetken eikä sen jälkeen ole ollut. Hyvä asenne sinulla on ja toivottavasti pääset henkisesti ja fyysisesti kuntoon =) Ja varmasti pääset asenteellasi.

Mark

4 viikkoa tuli täyteen :sunglasses: päivä kerrallaan eteenpäin. Light-limut maistuu, tykkään etenkin sitruuna-limestä. Jäin saunan jälkeen ulos istuskelemaan ja otin ison lasin limsaa, hyvää oli. Saunakalja on kyllä ihan itse opeteltu typerä juttu, sauna ei kyllä todellakaan vaadi kaljaa.